Waelceasig

[Vili Tarkiainen]

Kiitos infosta, kuten myös kehuista.


On kyllä pakko taas kiittää runsaasta tekstistä!

Täytynee alkaa seurata tätä päiväkirjaasi enemmän ja useammin.

[Waelceasig]

No niin...

15.10.

Lenkki 12km, josta varsinaisesti juoksuksi laskettavaa ehkä reilut 10km. Muistin jotakuinkin 2km kohdalla, että en ole koko päivänä syönyt mitään. Kas kun tuntuikin hieman nihkeältä. No, on sitä ennenkin touhuttu ilman sapuskaa. Minä ja kehoni olimme taas hieman eri mieltä siitä, mitä mieltä meidän tulisi pitää. Minä kovasti yritin henkisellä ylivoimallani (as if) jarrutella ja kroppa toivoi kovempaa vauhtia. Jossain vaiheessa tuli siis auttamattomasti tunne, että keuhkot poksahtaa ja sydän räjähtää. Ilmeisesti nämä osat ovat vähän kuin lapsi karkkikaupassa; vasta siinä vaiheessa kun oksennus on jo suussa tajutaan, että vähempikin mässy olisi riittänyt. Näinpä nuo yhteensä miinus kaksi kilometriä astuivat kuvaan kävelyn muodossa. On se vaan niin vaikeaa. Minä ja kroppani emme siis valitettavasti tunnu pääsevän yhteisymmärrykseen siitä, mikä on hyvä vauhti. Aikaa tuohon soheltamiseen meni reilu tunti. Polven kiukuttelujen osalta en jaksa edes aloittaa, mukanahan tuo tuli. Juuri ja juuri. Huolimatta siitä, että annoin periksi ja kuuntelin Nightwishiä.

Kävin vielä Kolmijalan apuna treenaamassa koirat, ja venyttelin. Kyynärvarret ovat melko pipit eiliseltä, joten annoin yläkropalle vapaata.

[Waelceasig]

Minä ja kehoni olimme taas hieman eri mieltä siitä, mitä mieltä meidän tulisi pitää.

Mitä sanojen harmoniaa.

Taistelun Kukkanen oli joutunut antautumaan äidin työpaikan laiteylivoiman alla ja köllöttää tuossa työpöydällä odottamassa ruokatuntia.

Maksoin eilen miekan. Kohta se tulee! Yritän ainakin reippaana uskotella itselleni näin.

16.10.

1,5h Miekkailua. Alkulämmöt pisti puuskuttamaan oikein kivasti, lisää tätä. Stanssin testailua volta stabile, passade. Tasapainoharjoitusta parin kanssa. Tikaritekniikkaa, jossa piti vähän (yrittää) käyttää aivoja ja jo opittua. Hyvä harjoitus, jossa joutui pohtimaan hyökkäyksen fysiologiaa. Leikkuuharjoituksia donnasta. Puumiekan aiheuttamaa kürpiintymistä. Samaista miekkatekniikan pariharjoitusta, jota olemme jo tehneet aiemminkin ja silti se ei suju. Omistan kaksi vasenta jalkaa ja olen motorisesti yhtä lahjakas kuin hypoterminen laakamato. Fiilikset todennäköisesti siis lähellä sitä, miltä täysikasvuisesta sinivalaasta tuntuisi Keisarillisen balettikoulun harjoituksissa. Eli ei niin viehkeältä.

Uutena juttuna itsehierontaa, joka osoittautui enemmänkin harkituksi itserusikoinniksi. "Funnybonen" tahallinen hierominen näin ajatuksenakin tuntuu yhtä nautinnolliselta kuin se itse asiassa tuntuu tosielämässäkin. Välittömät aistimukset käsivarsissa eivät siis olleet lähellekään niin mukavia kuin mitä ne olivat joitakin hetkiä toimituksen jälkeen. Näin dagen efter sunnuntain kiipeilyssä hankittu killerikyynärvarsijumi on poissa ja lihakset itse asiassa hyvinkin virkeät. Mielenkiinnolla odotan lisää.

Kotona tein muutaman sarjan leukoja (1x9 ja 1x8), venyttelin ja päätin Kolmijalan patistelemana sittenkin lähteä lauantaina mieluumin seminaariin kuin Lappiin. Jonka jälkeen harrastimme aivan toisesta aiheesta parisuhdepoliittisia neuvotteluja sillä seurauksella, että Kolmijalka nukkui sohvalla ja minä sängyssä. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä ollut odotettavissa jossain vaiheessa. Kuten harjoituksissa kävi ilmi, kaikki kipu ei ole kivaa.

[Mika]

Valehtelisin, jos väittäisin, ettei tämä ollut odotettavissa jossain vaiheessa. Kuten harjoituksissa kävi ilmi, kaikki kipu ei ole kivaa.

Toivottavasti kipu on yhtä väliaikaista kuin harjoituksissa.

[Waelceasig]

Toivottavasti kipu on yhtä väliaikaista kuin harjoituksissa.

Noo, eiköhän se tästä. Eläminen vain yksinkertaisesti sattuu joinain päivinä enemmän kuin toisina, ikävä fakta. Toisaalta se tekee niistä vähemmän tuskaisista päivistä vain nautinnollisempia (and I like my Pleasure ) ja sen kaiken vaivan arvoisia. Uskon, että kaikella kakalla ja sattumisella on aina positiivisiakin puolia. Ainakin omassa elämässä ne karmivimmat hetket ovat olleen toisaalta niitä kaikkein opettavaisimpia ja niitä on vain pakko arvostaa korkeammalle kuin helpolla saavutettuja joutavuuksia. Asennekysymys. Sitä paitsi, siihen saakka kun henki pihisee, ollaan aina voiton puolella!

Soo, moving on.

17.10.

Juoksua n. 6km ja vajaa 30min. Annoin itselleni luvan revitellä sen minkä jaksan. Tuloksena yksi lämmittelypätkä á 1km sekä neljä rääkkäävää pätkää, joiden lopuksi oma kieli tuntui vieraalta esineeltä suussa, kurkunpää huusi hoosiannaa ja verenmaku tuntui enemmän kuin elävästi suussa. Make a mental note: siinä vaiheessa kun meinaa oksennus tulla, olet juossut tarpeeksi kovaa. Pulssia tasailin mieluumin hölkällä sen minkä pystyin. Polvi kesti; asia, josta voin olla vain ja ainoastaan hyvin onnellinen. Pohjetta hieman kramppasi, mutta ei pahasti. Todennäköisesti treeninä aika kakka, mutta fiilikset hyvät. Mikään ei voita korvissa kohisevan veren sulosointua.

Kotona perusvatsoja ja leuat, 2x10, sekä tutulla 8kg levyllä olkapäitä. Testailun vuoksi 3 minuutin lauta (or whatchamacallit), meinasi noutaja tulla ristikkäisiä tehdessä mutta jaksoinpa sentään sisulla loppuun asti. Punnerrukset jätin väliin, ei vaan huvittanut. Venyttelyä. Ja pohkeen hierontaa.

Nyt saunaa ja ruokaa, kiitos.

[Risto R]

päätin Kolmijalan patistelemana sittenkin lähteä lauantaina mieluumin seminaariin kuin Lappiin.

Jos olet Lappeenrantaan tulossa, niin tervetuloa!

Milloin ne henkiset harjoitukset alkavat?

Öh? Jaa-a. Jukka on varmaan parempi vastaamaan teidän haaran hommiin, mutta ite oon ainakin huomannut että kun väsymys iskee, niin kyllä se henkisyys siellä rupee kovastikin puhuttelemaan. Ts. eivät ole ainakaan Lappeenrannan sivuhaarassa olleet suuressa (minkäänlaisessa) osassa harjoituksia, vaikka voihan tuon koko harjoittelunkin nähdä meditaationa.

[Waelceasig]

Jos olet Lappeenrantaan tulossa, niin tervetuloa!

Kyllä ollaan tulossa! Vissiin siellä nähdään?

Milloin ne henkiset harjoitukset alkavat?

Öh? Jaa-a. Jukka on varmaan parempi vastaamaan teidän haaran hommiin, mutta ite oon ainakin huomannut että kun väsymys iskee, niin kyllä se henkisyys siellä rupee kovastikin puhuttelemaan. Ts. eivät ole ainakaan Lappeenrannan sivuhaarassa olleet suuressa (minkäänlaisessa) osassa harjoituksia, vaikka voihan tuon koko harjoittelunkin nähdä meditaationa.

Voi Risto, se oli puhtaasti innostuksen tuskan luoma (semi)retorinen kysymys. Ei sillä, ettei se puoli kiinnosta, mutta Wanha Pacana on jo aika urautunut näissä(kin) jutuissa...

[Risto R]

Vissiin siellä nähdään?

Täällä nähdään!

Voi Risto, se oli puhtaasti innostuksen tuskan luoma (semi)retorinen kysymys.

No niin minä vähän aattelin, mutta kun siinä oli joku hymiö heiluttamassa punaisia lippuja niin vastasin sit kuitenkin.

[Waelceasig]

No niin minä vähän aattelin, mutta kun siinä oli joku hymiö heiluttamassa punaisia lippuja niin vastasin sit kuitenkin.

Se sama söpöläinen myös ampuu itseään tykillä...

18.10.

Miekkailua 1,5h. Helmitreenit! Alkulämppien jälkeen harjoittelimme parin kanssa kaatumisia ja kaatumista niin, että sen jälkeen maasta käsin osaisi mahdollisesti tehdäkin jotain. Asia, joka osoittautui melko mahdottomaksi. Apuvälineinä toimivat paremmin varustautuneiden oppilaiden miekkailuhansikkaat. Tuloksena paljon hervotonta räpsimistä ja lattialla pyöriviä ihimisiä. Eli hauskaa oli. Ei sillä, etteikö hauskaa olisi joka kerta, mutta tällä kertaa se fiilis vaan tuntui erityisen käsinkosketeltavalta. Kaatuilun jälkeen siirryimme pääaiheeseen, eli etäisyyden ja nopeuden merkitykseen puolustuksissa ja vastahyökkäyksissä. Näiden parissa jatkettiinkin koko treenit, ensin tikareilla ja sitten miekoilla. Välissä otettiin vähän vuoharjoitusta tikareilla.

Tuntuu, että opin tänään hurjasti. :Elina: Näin siitäkin huolimatta, että itse tekniikkojen suorittaminen varmaankin jäi "hieman" epäpuhtaaksi painopisteen vaihtuessa tekniikan puhtaasta suorittamisesta käytännön merkityksen miettimiseen ja sen ajatuksen havainnollistamiseen. Koin tämän erinomaisen hyödyllisenä, selvistä tekniikkapuutteistani huolimatta. Tavallaan harjoitus avasi silmiä sen suhteen, MIKSI mitäkin tehdään; asia, joka useimmiten jää itseä mietityttämään. Eli tämän päiväinen selvensi juurikin niitä juttuja, mitä kotona kelailee treenien jälkeen, kun on aikaa keskittyä olennaisiin kysymyksiinkin sen pelkän tekemisen sijasta.

Edelleen tuntuu, että joudun keskittymään paljon jo pelkästään siihen, että saan itseni pakotettua tähtäämään ja lyömään ihmistä kohti, saati tekemään sen niin, että takana on voimaakin. Tätäkin tänään harjoiteltiin. Toisten kanssa harjoittelussa tulee aina mietittyä sitä, saako se pari varmasti torjuttua ja toisaalta paljonko voimaa on sopivasti, että se pari saa harjoitella kunnolla ja siten tehtyä itselleen onnistuneen harjoituksen. Ihmisillä kun on niin erilaisia mieltymyksiä sen suhteen, mikä on "kivaa". Tunne, että harjoittelukaveri pakottaa liian koviin tai liian hätäisiin suorituksiin on hyvin ahdistava eikä sellaisesta mitään opikaan. Toinen ääripää ovat makaronitapaukset, joista on tasan yhtä paljon hyötyä "tosielämää" ajatellen. Tässä vaiheessa myös säkin ja lyöntitekniikan kanssa touhuaminen voisi olla Tädille hyödyksi. Voisin muistella vähän sitä, miten liike-energia suunnataan ja miten se välitetään. Tai sitten sitä vaan pitäisi päästä jo antamaan hittiä pitkästä aikaa!!

Illalla vielä treenailtiin piskit läheisellä metsätiellä. Kumpa sitä itsekin näkisi niin hyvin täydessä pimeydessä, ja tuntisi olonsa niin varmaksi, että pystyy juoksemaan yli 20km/h ilman pieniäkään tasapainohäiriöitä... Temppu on sekin, että luottaa koirien tietävän mihin mennään. Ja kyllä ne aina tietävät, niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin. Hyvä johtaja vaikuttaa lukevan ajatukset ja toteuttavan toiveesi jo ennenkuin ne ehdit sanoa. Joskus kun ihmistenkin välillä asiat menisivät niin helpolla!

[Waelceasig]

19.10.

"Miekkailua", 1h. Eilisen vastapainoksi höpöhöpötreenit. Tämä siis johtuu puhtaasti siitä, että vapaissa treeneissä saa/joutuu itse miettimään, mitä tekee. Oletettavasti tällä (epä)taitotasolla melko haasteellinen tehtävä, varsinkin jos (ja kun) haluaisi mieluusti tehdä myös oikein. Jotakin vuoharjoituksen pätkiä hinkkailtiin ja siinäpä se pitkälti olikin. Sosialisoitumisen kannalta tietysti kivaa, että näkee miekkatuttuja ja pääsee höpisemään aiheesta. Tänään tosin olisi kannattanut siltäkin kantilta tarkasteltuna jättää väliin, sen verran peloteltiin pientä seminaariin osallistujaa...

Rakas Kolmijalka lähti kohti Kittilää mukanaan kisatiimi, reki ja tukku rahaa. Jos todella hyvin käy, paluumatkalla mukana on uusi rekikoiran alku. Älkää kysykö, monesko. Tässä vaiheessa sitä enää kaiholla muistelee niitä jonkun hyvin viisaan sanoja, että ei pidä hankkia siperialaisia, jollei halua jatkossa järjestellä elämäänsä uudelleen täysin koirien ehdoilla. Olisi pitänyt kuunnella ja tyytyä johonkin kivaan seurakoiraan. Too late. Väkisinkin tulee mieleen Akin laulusta sanat: "annoit pikkusormen, se vei koko käden"... Tosin tässä tapauksessa on viety sekä ruumis, sielu että ne järjen viimeisetkin hivenet! Tosin vastapainona aika harva asia (toinen on jääkiipeily ja toinen.. well, you know) yltää sen fiiliksen tasolle, jonka ison valjakon kyydissä saa, keskellä luontoa, revontulien leimutessa ja äänenä vain hiljaiset tassujen töminät ja reen jalasten suhina pakkaslumella.

No mutta kuitenkin. Jospa sitä yrittäisi selättää tämän orastavan jännityksen saunomisella sekä tankkailla energiavarastoja grillikanalla ja parilla oluella. Aamulla on aikainen herätyskin... Wish me luck!

[Vili Tarkiainen]

Onnea!

Jokos siellä Jyväskylässä on lumet?

[Waelceasig]

Aaah, finally home. Tired but VERY happy.

Risto taisikin jo omassa päivyrissään kirjoitella, mitä kaikkea puuhasimme, joten eipä sitä tarvinne tänne uudelleen selitellä. Muoto taisi olla se pääteema kuitenkin, vaikka kaikenlaista muutakin tehtiin. Me pienemmät keskityimme kurkeilemaan sillä välin kun nuo isot touhusivat isojen hengitysjuttuja.

Täytyy myöntää, että olin varsin yllättynyt siitä, että ne satamiljoonaa eri muodon tekniikkaa menivät muistiin ja sieltä jopa yllättäen tulivat uloskin pyydettäessä. Jotenkin. Paljon on tosin korjattavaakin ja sain pari kotiläksyä Guylta. Kiitokset myös Ristolle, joka varsin kärsivällisesti jaksoi viimeisen tunnin sitkeästi neuvoa kun keskittymiskyky oli loppu ja aivot jo kokolailla kohmeessa kaikesta uudesta.

Nyt saunaan ja nukkumaan, Jyväskylän newbie kiittää Lappeenrantaa vieraanvaraisuudesta ja antoisasta seminaarista!

[Waelceasig]

Saldo tänään: Urheilu 0, Olut 1 (and counting).

Koko päivä mennyt pyöritellessä eilisen asioita edestakaisin ja poikittain. Ja raivoisaa yrittämistä siirtää sama asia paperille. Muistamisen pakottamista ja päänsärkyä, halua ja tahtoa saada selkoa termeistä, joita ei muista ja tekniikoista, joita ei osaa. Jotakuinkin onnistumatta. Myös viime yö meni mukavasti miekkaillessa eli mitä ilmeisemmin aivot ovat ainakin kovasti tehneet töitä ja vakaasti päättäneet saada jotain pitkäkestoiseen muistiin. Miksi se ei kuitenkaan vaikuta missään? Tuntuu kuin minun pitäisi osata avata jokin ovi jonnekin, mutta sitä ovea ei vaan pimeässä löydy.

Lihaksiin sattuu. Tosin sellaisiin, joita en ole aiemmin tiennyt olevan olemassakaan. Nimittäin ne kylkien pienenpienet lihakset, joilla oletettavasti on jokin funktio hengitysliikkeiden koordinoinnissa. Eli joko olen onnistunut hengitysharjoituksessa erinomaisesti tai epäonnistunut vaarallisen surkeasti. Which is it, cannot say. Joka tapauksessa tuntuu kuin olisin yön hengitellyt rekan alla. Reippaana masokistina otin ja tein silti muutaman kurjen ja sattui lisää. V1tun Einstein . Mutta mikä erinomaisen hienoa ja yllättävääkin: vaikka hieman epäilin, että polvi olisi joko eilisen aikana tai viimeistään tänään sanonut jotain todella epäkiitollista, niin ei. Kiitelen pakanajumaliani , ehkä se sittenkin on paremmassa jamassa kuin luulin.

Tekisi oikeasti mieli vaan vetää kunnon vintintuuletustenutus, jotta saisin hetken rauhaa tältä aivopakotukselta. Valitettavasti olutta ei ole tarpeeksi eikä toisaalta siitä mitään hyötyä ole. Eli kituutan keskenäni. Nyyh. Myös juoksulenkki olisi varmaankin tehnyt hyvää, mutta tänään se ei vain henkisen ylivuoto-ongelman takia onnistunut. Huomenna siis (toivottavasti) uusin voimin.

[Waelceasig]

22.10.

Juoksua 6km ja joku 27-28min. Helpon tuntuinen lenkki, ja hyvältä tuntui. Oikeaa pohjetta hieman alkoi lopussa taas kiristämään, todennäköisesti siis kuitenkin alitajuisesti varon vasenta polveani ja rasitusta kohdistuu enemmän oikeaan jalkaan. Tai jotain.

Kotona leukoja vastaotteella 10 ja myötäotteella 6. Minuutin punnerrussarja, kohtalon ivaa vai mitä lie, meni taas se sama 49kpl. Joka tuntuu pahalta, koska Kukkakeppi Kolmijalka testasi tätä harjoitetta ja päätyi lukemaan 63. Sen enempää siis treenailematta ikinäkoskaanmilloinkaan punneruksia. Kürpii. Saakelin apina, pysyköön jatkossa seinillä killumassa, prkl. No, enivei, vielä pari sarjaa olkapäitä ja vatsoja, sekä venyttelyä. Tänään hyvinkin lepsu ja heikko olo. Aina ei voi voittaa.

Henkisesti aika omituinen olo edelleen, osaamatta sen enemmän eritellä miksi näin on tai mitä tälle fiilikselle voisi mahdollisesti tehdä. Jospa huomiset treenit saisivat olomuodon takaisin perusomituiseen uomaansa.

[Waelceasig]

23.10.

Miekkailua, 1,5h.

Kyllä tämä vaan on niiiin nannaa. Aina. 8)

Sarjakuva-aiheisen ja nauruhermoja hemmottelevan alkulämpän jälkeen istumapainia, jossa totesin muutaman lahjakkaan harjoittelukaverin avulla olevani surkea. Niin yllättävältä ja uskomattomalta kuin tämä kuulostaakin . Täytyykin alkaa miettimään, missä on vika kun Tätiä vietiin kuin pässiä narussa. Omaa harjoitustani läheltä seuranneena voin vain epäillä, että todennäköisesti se vika on monessakin asiassa! Lienee siis syytä valjastaa Kolmijalka Training Slaveksi. No, tämän silmiä avaavan lattialla kierimisen jälkeen siirryimme testailemaan stanssia volta stabile - passade -harjoitukseen ja siitä sitten parin kanssa harjoittelemaan haluamiaan juttuja toisen toimiessa Dummyna. Näiden jälkeen miekan hallintaa mulinellolla, jossa olen käsi. Leikkuuharjoituksia donnasta (sekä taka-asentoisesta että etuasentoisesta), yhdellä kädellä osa. Näissä mieltä piristi kovasti se, että sain käyttää Oikeaa Miekkaa sen suoraan Helvetistä olevan Saatanan puumiekan sijaan, jonka saisi raivokkaan katkomisen, hirvittävän paloittelun ja ansiokkaan hakkelukseksi silppuamisen jälkeen täräyttää katapultilla Kiirastulen ikiliekeihin kaverinaan pari säiliöautollista bensaa ja heittää vielä napalmit perään kastikkeeksi. Yes, this is how I REALLY feel.

Jopas helpotti. Eteenpäin.

Harjoituksen pääteemana olivat seminaarissa hinkatun muodon/formin pari peliä/playta, joista tulikin mukavasti myös lisäinformaatiota. Kuten ne nimet, joiden perään niin usein nillitän. Eli Colpo di Villano ja Punta Falsa.
Näitä oli oikein mukava harjoitella, varsinkin kun sai aina välistä kokeilla, miltä tekniikka tuntuu oikean miekan kanssa. Tuntui jopa muutaman katoavan hetken siltä, että osasin keskittyä olennaiseen. Sisäinen muistiinnussijani vain kaipaa kipeästi jotakin kirjallista informaatiota, joten tämä aamu onkin mennyt koneella kaivellessa, mitä manuaaleissa sanotaan. Otteet säälittä ryöstetty Schola Gladiatorian sivuilta (vissiin Gettyn versiosta):

Colpo di Villano:
"This play is called 'colpi di villano' ('Peasant Strike'), and is made in this way. That is, you have to wait for the villano to strike with his sword, and the one who is waiting has to stay in little pass with the left foot advanced. And immediately when the villano attacks to wound, step forward/advance (acresse) with your left foot out of the way, towards the right side. And with the right foot pass traversing out of the way, taking his blow in the middle of your sword. And let slide his sword groundwards, and immediately respond with a fendente in the head or in the arms, or with a thrust to his chest, as is drawn. Also, this play is also good with a sword against an pollaxe, against a big stick, serious or liziero (practice?).
"

Punta Falsa:
This play is called 'False Thrust' ('punta falsa') and 'Short Thrust' ('punta curta'), and I will tell you how I do it. I pretend to come with a great force to injure the player with a mezano blow in his head, and immediately when he does the cover, I strike his sword lightly. And immediately turn (volto) my sword on the other side, grabbing my sword almost in the middle with my left hand, and immediately I put the point/thrust in his throat or chest. And this play is better in armour than without.

Joista viimeinen lause herättää hiljaisen epäilijäni siihen, onko treenaaminen kovinkaan turvallista...

Treenin jälkeen henkinen olo huomattavasti parempi kuin se on pari päivää ollut. Tein illalla vielä muutamia "tämän puolen" harjoituksia, mutta Potkun yleisen suhtautumisen oppineena jätän nämä täällä tilittämättä.

Tänään luvassa juoksemista. Siitä lisää myöhemmin!