Miekkailua 1,5h.
Alkulämppien jälkeen stanssin testailua parin kanssa, ensin normimuodossa edestä ja sitten uutena juttuna sama kääntäen työntösuuntaa ulos sivulle aina siihen asti kun pari kestää. Periaatteessa tulisi olla mahdollista, että lantiota kääntämällä stanssi säilyy suhteellisen varmana. Siis, teoriassa. Käytännössä not so easy. Tai no kääntyyhän se kroppa mutta stanssin pitävyydestä en menisi vannomaan. Tässähän tekee mieli siirtää takajalkaa työntöä vastaan, mutta tuo näennäisesti helpoin vaihtoehto on ilmeisesti kuitenkin heikompi koska liikkeen seurauksena automaattisesti painopiste siirtyy vain sen yhden jalan varaan.
Stanssintestailun jälkeen siirryimme leikkuuharjoituksiin ensin etuasentoisesta donnasta ja siitä jatkaen muihin donnan versioihin ja sitten vielä lisäten oman maun mukaan lyöntejä fendenti, mezzani ja sottani.
Treenien varsinainen aihe oli bicorno. On se vaan NIIN hieno. Ja toimii. Pelottavankin hyvin. Tai siis toimisi jos Täti vaan osaisi.
Harjoittelimme ensin bicornoa etuasentoisesta donnasta ja sen jälkeen muistakin donnan versiosta. Sitten pariharjoituksena käytännön esimerkkejä, mm. scambiar de punta. Joka on aina yhtä saakutin vaikeaa kahden vasemman puupölkkykoiven ja toimimattomien tumppukäsien kera. Täytyy ottaa seuraaviin treeneihin pikaliimaa mukaan ja tehdä "American Piet" miekan kanssa...Tädillä on nyt oma maski. Hyödyttäähän se sen verran ettei tarvitse sotkea muiden maskeja. Nimim. miekkaa odotellessa. Taitaa odottavan aika tulla todella tuskaisen pitkäksi. Ne puumiekat on niin.... ööö.. no lainataan Dodgeball-leffaa. "About as useful as a dick-flavored lollipop".
Huomenna (no tänään) onkin vapaat treenit, joissa meinasin hinkkailla formia. Sitten vuorossa on seuran syyskokous. Jonka jälkeen Täti suuntaa hengenpalautusjuomien voimalla valikoitujen vatkausliikkeiden pariin, toivottavasti seuranaan muitakin innokkaita nesteyttäjiä. Lauantaina siis luvassa "lepopäivä". 8)
Johon pääsen hetken kuluttua, kerrataan nyt vielä ensin perjantain vapaat:
ja 
vaan teille. Nih. Seurassamme on yhtä paljon villejä bilettäjiä kuin vanhustentalon koomaosastolla. Petturit. No, me pari rohkeaa suuntasimme liiallisen itkemisen vuoksi kokouksesta lintsanneen seuratoverimme luokse, jossa pääsimme suorittamaan muutamia valikoituja, übercooleja lajiharjoitteita modernin simulaatio-ohjelman avulla. Tarjolla oli myös saunaa ja paljon sekalaista miekkailuaiheista jutustelua. Jossain vaiheessa iltaa kello olikin niin paljon, että oli pakko lähteä baariin, jonne tosin emme enää loppujen lopuksi menneetkään, koska Täti oli kadottanut juhlafiiliksen ja halusi kotiin syömään ja nukkumaan. On se NIIN sankari. 
. Fingers crossed... 
paljasti itsensä! 
Porukan mukaanhan sitä aina mennään, jos kerran yhdessä juostaan. Minunkin juoksutavoitteeni ovat lähinnä juosta, koska se on hauskaa (silloin kun oksettaa 
) ja toisaalta olla sen verran hyvässä kunnossa, että jaksan kisoissa potkutella ja juosta koirien apuna. 
Taitaa Tädin elämä tulla jonkinlaiseen käännekohtaan. Joko jotain tapahtuu tai sitten on pakko tapahtua jotain muuta. Luotan kuitenkin edelleen siihen, että minua viedään juuri sinne, minne minun pitääkin päätyä. Sattui tai ei. It's just a flesh wound!
Ja miksi minä ylipäätään olen TAAS kipeä? Minun pitäisi oikeasti olla kunnossa vauhdilla lähestyvää kisakautta ajatellen.
Ja voin myöntää, että ei käynyt edes mielessä sääliä pohjamuoveja. Ei mitään väliä. Toisaalta onneksi on tuo hyvä paanareki, jolla pääsee treenaamaan ja varastossa hieno uusi kisareki saa odottaa vain tosikoitoksia. Koirat ovat hyvässä kunnossa ja motivaation puolesta en voi kuin kehua. Käyttisnäyttissekoitukseni yllätti minut täysin viime viikolla, niin hyvin se meni. Kyllä sille koetulokset ainakin saadaan, jos ei muuta. Mutta tuo syksyllä ostettu johtajauros... Voin myöntää itkeneeni palatessani autolle kun kokeilin sitä viime viikon perjantaina yksin kärjessä. Herra on joka pennin arvoinen ja plus. My precious.
Tosin olo oli pa5ka mutta ei anneta sen häiritä, treenien jälkeen henkinen fiilis oli taas huomattavasti parempi. Alkulämppien jälkeen tikariharjoituksia, harjoiteltiin ensimmäisen mestarin lukkoa ja siitä jatkamista. Ensin ilman tikaria ja sitten sen kanssa. Välissä ekan mestarin kaatoa, jossa pointtina harjoitella sitä, että ei väistä. Jota tunnustan tekeväni. Vaikeaa. En osaa sanoa, pelkäänkö. Ehkä. Ehkä se on vain refleksi, käsi eteen ja pää taakse. Onneksi ko. tekniikat alkavat muuten sujua kohtalaisesti, että tähän ongelmaan pystyy keskittymään ilman, että koko paketti lakkaa "toimimasta". Lainausmerkit siksi, että eihän se nyt toimi vielä pitkään aikaan sillä tavalla kuin Fiore sen tarkoitti (puhumattakaan siitä, jos Fiore tietäisi, että hänen elämäntyötään opetetaan naisille)! Jos koskaan. 
Ei tosin paljon, mutta kuitenkin. 