D.F.

[D.F.]

Taitaa olla aika pitää hieman taukoa kirjoittelusta. Ilmeisesti olen onnistunut sohaisemaan ampiaispesään huolella, kun avasin suuni siitä, miten paljon ne yhdet harjoitukset harmittivat. Ketään en tahtonut loukata, eivätkä kaikki kirjoittamani asiat ole tulleet oikein ulos. Ymmärrän sen, miksi minut on ymmärretty väärin. Ymmärrän myös sen, miksi jotkut tahot ovat niistä kirjoituksista loukkaantuneet. Sitten kun saataisiin vielä ne jotkut ymmärtämään, että en todellakaan tarkoittanut niitä kirjoittamiani asioita ollenkaan niin pahasti kuin miten ne käsitettiin. Sekaan oli lipsahtanut muutama monikkomuoto, mitä siellä ei olisi pitänyt olla. Niin käy joskus.

Minä en voi sille kuitenkaan mitään, että minusta harjoituksissa ei ole mahdollisuutta kysyä kysymyksiä tai että niihin vastattaisiin kuin toiselle aikuiselle ihmiselle. Voihan siinä olla paljon omaa epävarmuutta sun muuta, mutta se on silti minun tuntemukseni asiasta. Se ei tarkoita, että seura olisi huono tai että ohjaajat olisivat epäpäteviä. Kai tässä on liikaa syntynyt mielikuvaa selkään puukottamisesta tai vastaavasta, vaikka en koskaan ajatellut sen olevaan mitään sellaista. Pyrin (yleensä) suoraan avautumiseen, jos se vain suinkin on mahdollista. Tai sitten puren hammasta. Nyt olin varomaton ja kuvittelin, ettei tätä kukaan lue kuitenkaan.

En taida uskaltaa mennä ensi viikolla treeneihin. Pelottaa, että väärinkäsityksistä on muodostunut yksi iso syyttävä sormi. Arvostan todella paljon seuraohjaajieni osaamista, mutta se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi pitää kaikkien toimintatavoista. Harmittaa, jos joutuu tuon treeniryhmän jättämään tällaisen "huolimattomuuden" takia, koska suurimpaan osaan heistä on ehtinyt jo jollakin omituisella tavalla kiintymään.

[Mika]

Kamppailulajeihin kuuluu tiettyä kovuutta. Tissiposket eivät näissä lajeissa viihdy, se nyt vain on fakta, jota ei kovin usein ääneen sanota poliittisen korrektiuden nimissä.

Eli otat itseäsi niskasta kiinni, puret hammasta, menet harkkoihin ja harjoittelet entistäkin kovempaa. Näin se toimii. 8)

[jussip]

Hei, en ole ottanut osaa tuohon teidän keskusteluunne, ainoastaan seurannut sitä sivusta.

Mielestäni tässä aika monikin taho teki ”kärpäsestä härkäsen” ja keskustelu lähti elämään omaa elämäänsä (mihin tietysti vaadittiin sekä teidän ja myös muiden osapuolien osallistuminen). Ikävää tässä tietysti on se että tästä seurasi harmia sekä teille että seurallenne. Varsinaisia voittajia tuskin oli, jos nyt ei lasketa muutamia kanssapotkijoita jotka ovat saaneet ilmaista viihdettä keskustelua seuratessa.

Koen jonkin verran sympatiaa teitä kohtaan sen takia että itse jouduin aikoinaan viime vuosituhannella seurani ohjaajan kanssa hieman hankaluuksiin tekemällä lajista kertovan nettisivuston, ja vaikka asia saatiin silloin selvitettyä ja harrastus jatkui ihan hyvissä merkeissä, niin itseäni tuo asia jäi jonkun verran harmittamaan, alkuperäinen ajatukseni oli kuitenkin hyvää tarkoittava.

Sivullisena on tietysti helppo neuvoa vierestä, mutta haluaisin antaa teille pari ohjetta. Ensimmäiseksi, jos haluatte jatkaa harrastamista seurassa, keskustelkaa asiat halki ohjaajien kanssa mahdollisimman pian. Jos asioista ei puhuta, ne jäävät vaivaamaan ja ehkäpä vielä todennäköisemmin et edes uskaltaudu harjoituksiin takaisin. Samoin asiat on helpompi selvittää nyt, eikä sitten myöhemmin repiä mahdollisesti katkeroituneita vanhoja haavoja auki.

Toisekseen suosittelen ottamaan oppia tästä keskustelusta tulevaisuutta varten. Ei pelkästään kamppailulajeihin liittyen, mutta muutaman perusasian sisäistäminen auttaa tulevaisuudessa. Näitä ovat esimerkiksi itseään vaivaavien asioiden puheeksi ottaminen toisten osapuolten kanssa (tämä on yleensä se ainoa oikeasti toimiva tapa), sekä ymmärtämys siitä että nettikirjoittelun jäljet ovat yleensä aika lyhyet. Yleensä on aika helppo selvittää että kenestä henkilöistä on kyse, ja yleensä henkilöt itse löytävät nuo tiedot jossain vaiheessa (tiedon poistaminen internetistähän on käytännössä mahdotonta). Hyvänä nyrkkisääntönä voisi esimerkiksi pitää sitä että sanoisitko samat asiat keskellä suurta satunnaista väkijoukkoa jossa ihmiset tietävät nimesi.

Tässä muutamia ajatuksiani tämän episodin jälkimainingeissa. Toivon että harrastuksenne jatkuu hyvissä merkeissä ja treeni-intoa riittää!

[Jussi Häkkinen]

Mene sinne treeneihin. Ota vastaan ne kylmät katseet, jos niitä tulee - nolottaa se, mutta hammasta pitää purra joskus. Se kestää jonkin aikaa, mutta voit aina ajatella, että sanoit sen, miltä tuntui. Tapahtunut on tapahtunutta.

Jos asiasta pitää jutella, juttele. Ja jos kysytään, tuntuiko todella niin tai ajatteletko todella noin, myönnä - mutta sano, että haluat jatkaa treenaamista.

Minä en usko, että mitään korjaamatonta pahaa olet itsellesi aiheuttanut. Selkäranka suoraksi ja menoksi.

Olen arvostellut joitakin (en omiani, mutta kuitenkin) opettajia julkisesti. Olen myös sen jälkeen käynyt heidän seminaareillaan. Ajoittain siitä on tullut jatkokeskusteluja - ne on käyty, yleensä paiskattu kättä ja vaikka ei samaa mieltä oltaisi edelleenkään, olemme ainakin todenneet sen naamatusten.

Gambatte kudasai!



Ja niin, tässä on syy siihen, miksi kirjoitan omalla nimelläni:

Hyvänä nyrkkisääntönä voisi esimerkiksi pitää sitä että sanoisitko samat asiat keskellä suurta satunnaista väkijoukkoa jossa ihmiset tietävät nimesi.

[topo]

En taida uskaltaa mennä ensi viikolla treeneihin. Pelottaa, että väärinkäsityksistä on muodostunut yksi iso syyttävä sormi. Arvostan todella paljon seuraohjaajieni osaamista, mutta se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi pitää kaikkien toimintatavoista. Harmittaa, jos joutuu tuon treeniryhmän jättämään tällaisen "huolimattomuuden" takia, koska suurimpaan osaan heistä on ehtinyt jo jollakin omituisella tavalla kiintymään.

Jos sää nyt reenaat siellä, missä mä luulen, niin ei toi sun heittämäs läppä ketään ole heilauttanut. Ehkä on herätelly vetäjiä vähän panostaan. Sitten niihin yleisiin tapoihin, niin en usko, että siellä treeneissä on mitään kovin outoa itämään hierarkiaa, mutta varmasti äijäkulttuuria, missä suu aukaistaan, vasta kun on hankittu arvostusta.

Saattaa jopa olla, että ennenkuin uusista mimmeistä on tullut tuttuja jätkiä, niin se kannustaminen ja taputtelu ei niin luontevasti onnistu.

Jos osaavat kaverit vetää, niin resepti toimivaan valmentaja/urheulijasuhteeseen on treenata kovaa ja sitkeästi. Sellaista paljon treenannutta judokaa, jolta tolla asenteella ei irtoa respektiä ei ole olemassakaan. Suutakin saa soittaa kun toi puoli on kunnossa.

Tossa on ohessa linkki Ronda Rouseyn blogiin:
http://www.rondarousey.net/blog/?page_id=4" onclick="window.open(this.href);return false;
Musta tota on ihan hauska lukea ja antaa vähän idistä, miltä muista judon treenaaminen tuntuu.

Niin ja onnittelut kisamenestyksestä. Ei muuta kun uutta piippuun.

[Ounou]

En taida uskaltaa mennä ensi viikolla treeneihin. Pelottaa, että väärinkäsityksistä on muodostunut yksi iso syyttävä sormi. Arvostan todella paljon seuraohjaajieni osaamista, mutta se ei tarkoita sitä, että minun pitäisi pitää kaikkien toimintatavoista. Harmittaa, jos joutuu tuon treeniryhmän jättämään tällaisen "huolimattomuuden" takia, koska suurimpaan osaan heistä on ehtinyt jo jollakin omituisella tavalla kiintymään.

Äsh. Judo on kumminkin urheilua eikä perinnekaratea. Jotenkin minulle on syntynyt sellainen kuva, että olet jo alunperinkin pelännyt niitä ohjaajiasi ihan liikaa, ehkä tunne kontaktin saamisen vaikeudesta on johtunutkin koko ajan siitä. Eivät ne varmaankaan mitään pahoja miehiä ole, vaikka siltä näyttäisivätkin. Et sinä nyt voi alkaa pelkäämään niitä vielä lisää.

Ihan hauskoja nuo avautumisesi täällä ovat olleet, ei kukaan niiden takia ajattele pahaa seurastasi tai ohjaajistasi. Ehdottomasti heti takaisin treeneihin ja kilpailuihin, ei mistään muusta puhettakaan! Varaudu vaan siihen, että saatte Yodhin kanssa vetää jokuset alkulämpät tästä lähtien. (toivottavasti)

[D.F.]

Kiitos kannustavista kommenteista. Olen vaan välillä niin mieletön stressaaja, että ongelmat kasvavat isommiksi kuin alunperin olivatkaan.

Voisko joku selittää mulle mitä toi "tissiposket" tarkoittaa? Herää perverssejä mielikuvia.

Hyvänä nyrkkisääntönä voisi esimerkiksi pitää sitä että sanoisitko samat asiat keskellä suurta satunnaista väkijoukkoa jossa ihmiset tietävät nimesi.

Niin, tämä lienee yksi niistä ongelmista, jotka liittyvät siihen, kuka ja millainen minä olen siviilissä. Olen usein varsin suorapuheinen ja myös niiden ihmisten kuullen, joita asia koskee (ihan yleisellä tasolla, ei nyt tähän judoon liittyen). Sanon suoraan mielipiteeni ja katson, saako sillä aikaan mitään muutosta. Saan myös sellaisia "rehellisyyden puuskia" ja jotkut niistä päätyivät sitten tänne treenipäiväkirjamonologien muodossa, koska se on normaalistikin tapani kommunikoida. Tarkoitan tällä sitä, että pistän huonoimmatkin fiilikset heti ylös, jotta voin sitten vaikkapa puolen vuoden päästä todeta olleeni täysin väärässä. Myös niin on käynyt, että olen saanut todeta olleeni jostakin ihmisestä täysin oikeassa.

Nettikirjoittelun jäljet ovat toki lyhyet, sen ymmärtää nykyään jokainen. Jos olisin osannut ajatella, että joku ottaa itseensä siitä, miltä minusta tuntui joissakin treeneissä, niin en ehkä olisi kirjoittanut kaikkea tänne. Se varsinainen tilanne, josta suutuin yhdelle ohjaajista, oli vielä niin tuoreessa muistissa, etten ollut edes ajatellut kunnolla sitä, pitäisikö asiaa ottaa puheeksi. Jotenkin kamppailulajiympäristössä taipuu enemmän sille "ei siitä kannata puhua"-kannalle, koska kuten täälläkin on huomattu, moni voi pitää sitä vain akkamaisena marisemisena.

Mene sinne treeneihin. Ota vastaan ne kylmät katseet, jos niitä tulee - nolottaa se, mutta hammasta pitää purra joskus. Se kestää jonkin aikaa, mutta voit aina ajatella, että sanoit sen, miltä tuntui. Tapahtunut on tapahtunutta.

Jos asiasta pitää jutella, juttele. Ja jos kysytään, tuntuiko todella niin tai ajatteletko todella noin, myönnä - mutta sano, että haluat jatkaa treenaamista.

Minä en usko, että mitään korjaamatonta pahaa olet itsellesi aiheuttanut. Selkäranka suoraksi ja menoksi.

Aion kyllä mennä treeneihin vielä, ja todellakin myönnän sen, että olen sitä mieltä, mitä olen kirjoittanut olevani. *veivaa selkärankaa suoraksi* Kiitokset rohkaisun sanoista.

Jos sää nyt reenaat siellä, missä mä luulen, niin ei toi sun heittämäs läppä ketään ole heilauttanut.

Muakaan ei jostain syystä pelota se, että kukaan niistä ohjaajista jaksaisi kiinnostua siitä, mitä olen tänne nettiin omista fiiliksistäni lärpätellyt. Tuskinpa heistä kukaan siis loukkaantuu. Ovat jotenkin sen oloisia ukkoja kaikki, ettei pari kritiikin sanaa tee hallaa itsetunnolle.

Enemmän mua mietityttää se, miten kanssatreenaajat suhtautuvat, jos ovat asiasta tietoisia.

Saattaa jopa olla, että ennenkuin uusista mimmeistä on tullut tuttuja jätkiä, niin se kannustaminen ja taputtelu ei niin luontevasti onnistu.

Näin voi olla. Tässä on selkeä ero moniin muihin lajeihin. Koripallossa, joka on kilpaurheilua ja jota hyvin harvoin kukaan harrastaa ilman peleihin osallistumista, uudet harrastajat imaistaan heti mukaan siihen, mistä pelissä on kysymys. Aluksi ei välttämättä saa niin paljoa palautetta kuin muut tmv., mutta kaikille uusillekin pyritään selittämään, miksi jokin harjoitus tehdään ja miten se auttaa pelitilanteessa. Kai sitä kaipaisi samaa myös judoon, että vaikka nyt ei miljoonia asioita korjattaisikaan justnytheti, niin ainakin tuotaisiin sitä ottelutodellisuutta lähemmäs treenitilannetta. Siihen olen tottunut ja sitä ikävöin. Kasvukipuja, siis.

Ei selkään tarttekaan taputella. En mä ehkä kannustamistakaan kaipaa niin paljon kuin niitä selkeitä neuvoja. Jotenkin luulen, että suurin osa ohjaajista on luonteeltaan sellaisia, etteivät he paljon turhasta kehu (noh, on yksi tällainenkin tilanne tullut eteen). Se on ihan okei, mutta neuvoja kaipaan silti.

Käväisin lukemassa tuota blogia, tuttuja tunnelmia.

Jotenkin minulle on syntynyt sellainen kuva, että olet jo alunperinkin pelännyt niitä ohjaajiasi ihan liikaa, ehkä tunne kontaktin saamisen vaikeudesta on johtunutkin koko ajan siitä. Eivät ne varmaankaan mitään pahoja miehiä ole, vaikka siltä näyttäisivätkin.

Olen ehkä pelonsekaisesti kunnioittanut yhtä heistä ja loppujen kohdalla en ole muuten vain onnistunut saamaan riittävää kontaktia. Tulin peruskurssiryhmään viimeisenä, joten olen kai muutenkin kokenut vähän pelkotiloja treeneihin tullessani. Ne treenipelot onneksi ovat hälvenneet, enää puuttuu kontakti ohjaajiin. On kamalan vaikeaa oikeasti puhua ihmiselle, joka ei muista minun nimeäni tai katso silmiin. Ehkä pitää siitä huolimatta yrittää ottaa kontaktia sitten, kun koen sen tarpeelliseksi.

Tiedän myös, että oma valmennustausta tekee minusta todella rasittavan treenaajan, vaikka en mitään sanoisikaan. Arvioin jatkuvasti treenejä ja ohjaajan toimintaa, koska haluan ottaa myös siitä oppia omia ohjaamisiani varten. Jotkin asiat ovat mielestäni toimivia, jotkin eivät. Lämppä on yksi esimerkki sellaisesta kohdasta, jonka jälkeen itse kysyisin aina, onko kaikilla tarpeeksi lämmin. On meiltäkin judossa pari kertaa kysytty, ja silloin on yleensä tullut vastattua, että on vielä kylmä. Ja tietenkin myös itse tahtoisin aina lämmittelyn jälkeen venytellä...

Kiitokset tosiaan "herkistelystä" sen toisen keskustelun puolella. Ounou osasi kiteyttää tunnelmat ja tapahtumat mielestäni varsin hyvin.

Nyt olen joko stressin tai muun hölmöilyn takia vähän kipeä. Tästä pitäisi päästä eroon, että voisi aloittaa kovempaa treenaamisen. Tekisi niin mieleni käydä lenkillä ja tehdä kyykkyjä... *huokaus*

[Mika]

Tissiposki tarkoittaa sellaista arkaa, ujoa, pelokasta henkilöä.

Joissakin yhteyksissä sillä tarkoitetaan ihan muuten vain herkkää ihmistä.

Joka tapauksessa karskin ja suorapuheisen vastakohta.

Kontaktilajien kamppailijat eivät tällaisia ole. Sinäkään et.

[Yodhi]

Varaudu vaan siihen, että saatte Yodhin kanssa vetää jokuset alkulämpät tästä lähtien. (toivottavasti)

Tämähän voisi olla jännää...

[D.F.]

Varaudu vaan siihen, että saatte Yodhin kanssa vetää jokuset alkulämpät tästä lähtien. (toivottavasti)

Tämähän voisi olla jännää...

Vähän ehkä liiankin jännää! *alkaa ideoida tiistaita varten*

Kiitokset Mikalle selvennyksestä. On taas yksi sana enemmän varastossa.

[Elina]

Tsemppiä täältäkin. Ehkä teillä on nyt keskustelukanavat auki kaikkiin vetäjiin päin Ja kerrankos sitä ihminen virheitä tekee. Varmaan kaikki ovat oppineet tästä jutusta jotakin

Hyviä treenejä! Teidän kisasepustusten innoittamana kävin tutkimassa vanhempien luona kotoalbumeista omien ja veljen vanhojen judokisojen tuloksia ja muita tunnelmia

[D.F.]

Tsemppiä täältäkin. Ehkä teillä on nyt keskustelukanavat auki kaikkiin vetäjiin päin Ja kerrankos sitä ihminen virheitä tekee. Varmaan kaikki ovat oppineet tästä jutusta jotakin

Opittu on. Tosin, olen ehkä oppinut sellaisia asioita, joita ei välttämättä olisi tarvinnut oppia ja unohtanut sellaisia, joista olisi ehdottomasti pitänyt ottaa opiksi.

Mutta ei ole enää pitkään aikaan ollut tapanani kainostella suoraa puhetta. Pitää puhua asiat selviksi ja jatkaa treenaamista sen jälkeen ilman syyllisyyden taakkoja. Ainakin ilmaa on puhdistettu, jos ei mitään muuta.

[teejii]

Voisko joku selittää mulle mitä toi "tissiposket" tarkoittaa? Herää perverssejä mielikuvia.

Tissiposki tarkoittaa velliper$että.

[D.F.]

tiistai 25.3.2008

Olen taas ihan in love with judo!

En voinut sairastelujeni takia osallistua harjoituksiin, mutta menin kuitenkin paikalle katsomaan harjoituksia ja vastaanottamaan mahdolliset haukut. Oli hurja helpotus huomata, ettei kukaan käyttäytynyt tavallisuudesta poikkeavasti ja hyvä henki vallitsi treenisalilla aivan kuten ennenkin. Ei siis suurempaa vahinkoa, jes. Olisi se tosin ollut vähän omituista, jos joku olisi itkuraivarit vetänyt...

Harjoitukset olivat ihan jättemahtavat! Harmitti todella paljon, etten voinut olla mukana oppimassa niitä uusia asioita ja kehittämässä entisiä. Alkulämppä oli tavallista pidempi ja niiden normaalien juttujen jälkeen alkoivat grippiharjoitukset. Ohjaaja kaivoi jostain vöitä ja parit asettuivat vastakkain ottaen vyön päistä kiinni. Sitten kisattiin siitä, kumpi saa vedettyä parinsa ulos matolta. Ensin harjoitus tehtiin kahdella kädellä ja sen jälkeen kummallakin kädellä erikseen parien vaihtuessa välissä. Taatusti kokeilen Yodhin kanssa tuota vapaavuorolla, hirmuisesti halutti päästä riuhtomaan kaveria pois matolta.

Tärkeää: ei saa irrottaa otetta vyöstä, vaikka mikä olisi. Pitää liikkua kaverin mukana, jos ei jaksa pitää kiinni.

Seuraavaksi mentiin kolmikoihin ja yksi otti vyönsä irti. Alkoi hurja kaverin vetäminen toiseen päähän tatamia, yksi oli selällään lattialla vyöstä kiinni pitäen ja kaksi kaveria veti kaikin voimin. Tekivät samaa myös niin, että se vedettävänä oleva veti itseään "köyttä pitkin" samalla, kun kaverit vetivät. Samoja juttuja seisaaltaan, kaverit vetivät ja yksi piti kaikin voimin käydestä kiinni. Teki ne varmaan muutakin, mutta en nyt hypetykseltäni muista...

Seuraavaksi he tekivät uchikomina heittoharjoittelua sekä miginä että hidarina. Pikkuhiljaa lisättiin vauhtia ja lopulta tehtiin heittoja liikkeestä. O-goshia, polvi-morotea ja sasae-tsurikomi-ashia hinkattiin aika pitkään, tempo oli kova ja toistoja tehtiin paljon. Olisi ollut opettavaista ja samalla myös sairaan pelottavaa olla siinä tyttöjen ryhmässä, jonka kolmantena osapuolena ohjaaja treenasi. Varmaan olisi tullut omiinkin kinttuihin vipinää ja tekemiseen uutta virtaa. (Olisin siis kauhusta kankeana reväyttänyt pakarani ja joutunut sivuun.) Heittoharjoittelun jälkeen yksi keltavöisistä sai jopa kehuja o-goshistaan, jossa hän nostaa hienosti uken lonkan päälle. Siitä likasta voi tulla vaikka mitä, kun tajusi aloittaa lajin nuorena ja vetreänä.

Seurasin tarkasti sitä sasaen tekemistä, koska olen siinä ihan onneton. Ohjaaja käytti itse yläkroppaa enemmän kuin jalkaa, joten niin se siis tehdään. Treenaajilla näki hieman erilaisia variaatioita, jotkut käyttivät jalkaa stopparina ja jotkut selkeästi pyyhkäisivät. Yläkropan käyttö siinä vissiin on se juju... Ja siksi mä en ehkä sitä juttua osaakaan. Enkä varmaan opi.

Tänään opeteltiin myös kaksi perusjampoille uutta liikettä, tai-o-toshi ja soto-makikomi. Tai-o-toshin merkityskin selvisi, se tarkoittaa vartalon alas pudottamista. Selvensi muuten tosi paljon sitä, mikä sen liikkeen idea on. Se olisi kiva oppia. Etenkin sen kannalta, että kaksi niistä vihreävöisistä pojista tykkää tehdä sitä paljon ja olisi kiva itse oppia edes väistämään sitä. Sille opeteltiin myös vastatekniikka, jossa astutaan hyökkääjän jalan yli ja käännytään ja tehdään ko-soto-gari. Tuo ko-soto-gari olisi hyvä oppia muutenkin, mutta ainakin vapaavuorolla täytyy kokeilla sitä tuon tai-o-toshin vastatekniikkana. Yksi ottelullinen juttu lisää, joka oli kiva tietää. Pikkuhiljaa alkaa selviämään ne lainalaisuudet, joiden varassa judotaan.

Toinen uusi tekniikka oli soto-makikomi. Sen harjoittelussa ohjaaja painotti nimenomaan ottelullista aspektia, eli ensin hyökätään o-soto-garilla ja kun kaveri astuu pitkälle taakse sidotaan sen käsi tiukasti, painetaan toinen polvi lattiaan ja lähdetään itse kaatumaan eteenpäin. Kaveri pyöräyttää siitä lihapullana alas ja samalla tori saa valmiin sidonnan. Nerokas juttu, indeed. Haluaisin niin oppia sen, täytyy tosiaan vapaavuorolle päästä kokeilemaan. Jos nyt ensin saisin itseni terveeksi.

Kaiken kaikkiaan treeneissä oli paljon uusia elementtejä. Harmitti tosiaan, kun en itse voinut osallistua, mutta ainakin katseleminen toi moneen asiaan selvennystä. Toivon, että ensi viikollakin tulee yhtä paljon palautetta ja ohjeita kuin näissä treeneissä, kaikki tuntuivat oppivan kovasti uusia asioita.

Toivottavasti tässä sepustuksessa oli tarpeeksi kukkasia ja sydämiä. No ei, kunhan pöllöilen. Judo on vaan niin mahtava laji, pakko päästä treenaamaan. Mitenköhän sitä saisi itsensä kunnolla terveeksi? Olen sairastellut tänä talvena ihan liikaa.

[D.F.]

Ai niin, ne teki eilen sitä tai-o-toshia myös yksinharjoitteluna. Täytyy tänne merkitä ylös, että muistaa sitten joskus tervehtyessään, missä mennään.