Todella loistava homma, jos pitää paikkansa, että olet moisen operaation suorittanut. Tämä nostaa sinut silmissäni täysin uuteen valoon. Mutta ennen kuinPaanari kirjoitti:Kokeilin miten pärjäisin jos putoisin tuhjän päälle ja ei olis muuta kuin kuteet. Todellinen testi siitä miten pärjäisin jos kaikki vietäis eli äärinmäinen urbaani selvitymiskoe.
Lopetin kun jonkun sortin jopåka rupes vaittelee että roskalavalta dyykkaaminen on varastamista.
Kun kuukausi oli kulunut söin jo hyvin, olin siisti ja olipa pätäkkääkin taskussa.
Joo semmosta järisyttävää tiedän pärjääväni oloissa kuin oloissa...
Kerma nousee aina pintaan
Jaska
uskon kaiken täällä kertomasi "koijan" rakentamisesta talvella, jonnekin metsään lähelle asutuskeskusta ja siellä elämisestä pelkästään yhden vaatekerran
kanssa ruokaa etsien ja pulloja keräillen, haluan lukea koko tarinan. Pena-vainaan oppeja haluan myöskin lukea.
Asia on hyvin mielenkiintoinen ja saattaa olla tottakin. On nimittäin paljon henkilöitä, jotka asuvat talvipakkasilla ulkona, mitä omituisimmissa
paikoissa. Metsässä ihminen kuitenkin selviää hyvilläkin varusteilla talviolosuhteissa muutaman päivän, jos on kokenut eränkävijä. Jos on ruokaa mukana
ja kalavehkeet, muuttuu tilanne radikaalisti. Silloin voidaan puhua jo viikoista ellei sairastu ja menetä toimintakykyään esim. kuumeen takia.
En olisi asioista muuten tietoinen, mutta olen juurikin niitä, jotka ovat koulutettu selviytymään luonnossa säästä ja olosuhteista riippumatta.
Muistan aikoinaan Jukajärvellä, kuinka nälkä oli jatkuvaa. Siihen aikaan koulutus oli sellaista, että riistaa ammuttiin ja opeteltiin
käsittelemään oikein, jos ei osannut jo ennestään. Riistaa saimme ottaa vain talvella. Kesällä mentiin kalan ja koivunlehtien voimin. Opeteltiin syömään
myöskin muurahaisista lähtien kaikki ravinnoksi kelpaava. Vain sienet jäivät metsään, koska niillä ei ole mitään ravintoarvoa.
Kuusista opettelimme ottamaan V -muotoisilla, kaarisahalla ja kirveellä tehdyillä railoilla pihkaa, joka on luonnon oma haavavoide. Parempaa ei saa apteekista.
Toimii sytykkeenä myöskin kuin napalmi. Luonnon oman "sissikipinän" saa aikaiseksi, kun kyllästää juoksevalla pihkalla tervakannosta irti hakattuja tikkuja.
Sissijoukkue tulee aina toimeen, mutta yksinäinen
kulkija ei. Siinä onkin se juttu, mikä minua kiehtoo. Selviytyminen, ja tällä kertaa ääriolosuhteissa, kuitenkin kaupunkioloissa.
T:Kaakkois-Suomen rajavartioston kouluttama. VM -92