Kaspinin historia

[Paanari]

...mutta auta armias kun toinen on kuullut toista niin tappeluhan siitä tulee...vai?

Mä en tiedä miten siellä "savikakun" päällä Turussa yleensä toimitaan. Olen kuitenkin päätellyt että, siellä kun eletään jatkuvan pelon vallassa, niin kaikesta otetaan ilo irti myös netti keskusteluista.....
Mistä pelko sitten johtuu? Noh, aikojen alussa muutama ruotsalaisveren heikentämä "sisäsiitoinen", rakensi kauppapaikan Aura-joen rantaan, tekemättä maaperätutkimusta Yksi kunnon kaato sade ja Turku huuhtoutuu mereen. Hoplaa Jäämme odottelemaan sateita.

Muuten yhä kasvimaan kruunaamaton kunkku.
Velimies hyyty jo toisella kieroksella ja siskon "mies" jäi oksentelemaan ja pitämään porttia pystyssä höpisten jotain maailman pyörimisestä.

[Anton Puolakka]

Viime viestini jäi olosuhteiden pakosta lyhyeksi, selvästikin liian lyhyeksi.

Kun kirjoitin paanarista, en kirjoittanut "Paanarista", vaan jostain paanarijoukon edustajasta. Pyrin olemaan tarkka nimien ja nimimerkkien kanssa enkä tarkoittanut syyttää yksittäistä henkilöä, Paanaria. Pahoitteluni, jos asia niin ymmärrettiin.

Kaspin-väittelyissä huipennuksissa on ollut kaksi osapuolta ja sananvaihto enää nälvinnän tasolla. Katson paanarien puolen saaneen epäreilun vastuksen, mutta muistutinpahan vain, että ovat paanaritkin osanneet.

Kirjoitukseni pihvi oli ainoastaan kommunikoinnissa: jos on jotain, jota ei voi sanoa, niin joko toteaa asian olevan niin tai ei sano yhtään mitään vaiettavaan aiheeseen liittyvää. Minun näkemykseni tuo, toisilla toisin.

[susitar]

Njaa, onko siinä nyt erityisesti järkeä, että tulee julkisesti huutelemaan, että ei voi huudella juuri mitään? Moni keskustelu on päätynyt paanarin näsäviisasteluun ja todella tyylikkääseen vihjailuun, että tietää todella paljon, mutta ei voi kertoa, siis kertoa muuta kuin tietonsa määrän vaan ei sisältöä. Ööh...

Kaspinin tiedotuslinjaan sopisi ihan hyvin staattinen verkkosivu, jolla paljastettaisiin mitä voidaan ja loput harrastajille ja vain harrastajille. Tällaisiahan jo onkin, voisi kehittää edelleen.

Ei tarvi edes käyttää kaikkia yhden käden sormia, kun laskee kaikki 'paanarit', jotka ovat tulleet puskasta esiin ja täällä 'näsäviisastelee'.

[Jointti]

Kyllä tuo kaspin lajina melkoisen suuren mystisyyden verhon taakse kätketään, johtuuko se sitten harrastajiensa turhautuneisuudesta julkisuutta kohtaan vai onko se osa lajin markkinointia, enpä tiedä

[Paanari]

Viime viestini jäi olosuhteiden pakosta lyhyeksi, selvästikin liian lyhyeksi.

Kun kirjoitin paanarista, en kirjoittanut "Paanarista", vaan jostain paanarijoukon edustajasta. Pyrin olemaan tarkka nimien ja nimimerkkien kanssa enkä tarkoittanut syyttää yksittäistä henkilöä, Paanaria. Pahoitteluni, jos asia niin ymmärrettiin.

Alä suotta mökötä
6v olen hillunut netissä hauskuuttamassa itteeni. Kiva on antaa ymmärtää ja katsoa miten kukin omalla tyylillään reakoipi(oikeenkijotus on persiistä).

Susitar, ei tarvita kuin yksi sormi jolla tökitään... se mihin tökitään ja missä kulmassa ratkasee... niin kuin tierät

Äääh, J.H. oli sitä ieltä että kaikista tulee salonki kelpoisia... mä en edes haluu olla muuta kuin mettän elukka...
Nämä lukeneet ja sisäsiistit hoitakoon edustamisen, mää tyydyn olemaan "rivihäirikkö". Joka saattaa osata tempun tahi pari

[susitar]

Susitar, ei tarvita kuin yksi sormi jolla tökitään... se mihin tökitään ja missä kulmassa ratkasee... niin kuin tierät

Minä en osaa vielä oikein, nyyh! Paitti joskus vahingossa!

[iiällä]

Huh! Kari A. kirjoitti saman asian minkä pappani oli kertonut: reppu piti aina olla selässä pimeässä, koska vain siitä tunsi että vastassa oli suomalainen.

Voisiko tämä olla vähän semmoinen "kaupunkitarina". Juttu nimittäin kerrotaan ensimmäisen kerran jo tarinoissa/muisteloissa Suomen sodan ajoilta Koljonvirran taisteluista 27.10.1808. Tai sitten suomalaiset käyttävät venäläisiä vastaan samaa kikkaa vuosisadasta toiseen ja aina toimii...

[Andy]

Erilaiset omamiestunnukset pimeätaisteluun lienee kuitenkin keksitty jo muinaisessa mesopotamiassa. Jokin varustukseen luonnollisesti kuuluva ja vihollisen varustuksesta poikkeava osa on tietysti aika luonnollinen valinta. Sitä en tiedä, paljonko reppuja venäläisillä on.

[Kari Aittomäki]

Tähdennetään nyt ettei kyse ollut kaspintarusta vaan isoenoni taritsemaa.

Asiasta muuten mainitaan myös Tuurin Talvisodassa, jonka mukaan piti kuulemma täräyttää naapuria tämäntuosta nyrkkiraudalla ja ärräpäistä päätellä kansallisuus.
Ehkä lievästi liioteltu tarinantynkä.

[MtJ]

Tämä tarinantynkä, jonka itse kuulin, sattui tilanteeseen, jossa isoisäni ja joukkueen johtaja tekivät yöllä matkan linjojen väliin - kaatuneiden taskuja tutkimaan. Jotta voitiin olla varmoja kaatuneen kuolemasta, piti pistää puukolla kurkkuun joka tapauksessa, ettei kaatunut enää noussut ja tehnyt temppuja kopeloijalle.

Ainoa tapa, jolla pensasneuvostoliittolainen eroteltiin muista pilkkopimeässä, olivat reput. Ikävä kyllä muistoni tästä kertomuksesta on haalistunut, enkä muista, olivatko reput suomalaisilla vai venäläisillä sotilailla. Uskon tarinankertojan puhuvan totta, sillä tarinankertoja oli etulinjassa talvisodan ajan kovissa paikoissa. Etulinjan taisteluista on todiste myös hänen sotilaspassissaan.

[iiällä]

.... Tuurin Talvisodassa, jonka mukaan piti kuulemma täräyttää naapuria tämäntuosta nyrkkiraudalla ja ärräpäistä päätellä kansallisuus...

Tuosta nyrkkirautajutusta voisin kertoa että minulla on perintökaluna isoisältäni jäänyt nyrkkirauta jonka hän oli kertomusten mukaan saanut kaupanpäällisiksi kun oli ostanut pistoolin 30-luvulla Viipurissa. Liekö ollut laillinen hankinta ....No, ukki oli sekä talvi- että sodassa kk-joukkueessa joten taisi katsella vihollisia vähän kauempaa kuin nyrkinkantaman päästä, mutta rauta kai oli ollut mukana siinäkin savotassa.

[iiällä]

.... Ainoa tapa, jolla pensasneuvostoliittolainen eroteltiin muista pilkkopimeässä, olivat reput. Ikävä kyllä muistoni tästä kertomuksesta on haalistunut, enkä muista, olivatko reput suomalaisilla vai venäläisillä sotilailla.

Vilkaisin paria sotakirjaa, joissa on autenttisia kuvia viime sodista. Ei siellä suomalaisetkaan reppu selässä painele taistelun tohinassa. Voisi kuvitella että yksittäistä yökeikkaa varten se olisi tunnisteeksi puettu, mutta en oikein usko että reppu olisi kuulunut tavanomaiseen vakiotaisteluvarustukseen. En taida tätä selvitellä sen enempää, kun asia on minulle aika vähämerkityksinen, eikä sillä ole mitään tekemistä Kaspinin kanssa.

[MtJ]

Jep, eipä tuolla minullekaan isompaa merkitystä ole, tarinan kertojakin on ollut manan majoilla vuosia. samankaltaisia kertomuksia toisen maailmansodan ajalta kuitenkin on. Varmasti reput ovat olleet jollakin yökeikalla tunnisteena selässä. Puukkoa käytettiin lähinnä siksi, että se oli sopiva työkalu ruumiiden varmistamiseen - pistoolin/kiväärin laukaus linjojen välissä olisi varmasti liian riskaabelia.

[iiällä]

Terveisiä taas Mikkelin eteläpuolelta. Nyt kävin jututtamassa erästä noin 80-vuotiasta etelä-savon ja eteläkarjalan rajamailta ollutta isäntää, ja hän kertoi että Luumäen suunnalla oli ollut yksi talo, jonka isäntä oli perimätiedon mukaan ollut istunut taposta tai muuten vain puukotuksesta. Siellä oli tuvan katosta roikkunut säkkikankaasta tehty nyrkkeilysäkin tapainen vehje, johon oli sitten pistelty naskalilla ja puukonmallilla. Isäntä oli kuulemma opettanut myös jälkikasvuaan käyttämään puukkoa, nyrkkiä ja jalkaa. Sama vaari kertoi myös että kun hän oli saanut yöpyä eräässä läheisessä talossa, oli siellä ollut yhdenkädenkirves oven pielessä siltä varalta että "naapuri sattuisi käymään". Ei ollut kuulemma oikein nukuttanut. Eli jos ei ollut Valkosen suvun taidot siirtymässä polvelta toiselle, niin jonkun muun suvussa taidot kyllä ovat kulkeneet.

Yksi sukuhaara Valkosista näyttää asustelleen Luumäellä ja siihen kuuluva Valkosen Urho-poika kuoli talvisodassa; lieneekö ollut "Kallen sukua"? Täytyy varmaan tutkailla vähän lisää.

Huomenna lähden taas kohti eteläsavoa ja eteläkarjalaa. Saas nähä mitä löytyy tällä kertaa.

[Kari Aittomäki]

Nytsitte alkaa kuullostaa kiinnostavalle.
Toivottavasti sulla on nauhoitukset eli äänitin taskussa?
Koska teet parhaillaankin kenties hyvinkin arvokasta työtä.
Kiitos kauheasti.