Skenaarioharjoittelu

[Daddy]

Uskoisin, että tällainen harjoittelu toimii siinä, että jos turvallisesti omalla salilla kokeillaan jotain tilannetta, sellaisen oikeasti eteen tullessa on jokin havainto siitä mitä on tapahtumassa ja miksi. Tällaisilla harjoitteilla poistetaan ainakin osittain se ensimmäinen WTF-reaktio, joka tulee yllätystilanteissa. Eli vaikka oikeaa tosielämän kokemusta ei olekaan, on _jokin_ vastaava kokemus josta ammentaa työkaluja. (Työkaluilla tarkoitan mitä tahansa reaktiota tai tekniikkaa tai toimintatapaa.)

Joo luulen kanssa, että skenaarioharjoittelun yksi iso etu on tuo WTF-reaktion poistaminen. Tai ainakin opitaan se, että vaikka tulee WTF-reaktio, niin silti voi toimia. Ettei menisi sitten tositilanteessa pasmat sekaisin.

Tietty aina pitää muistaa myös itsevarjelu, eli miten välttää kokonaan tilanteeseen joutuminen yms. Tämän voinee tehdä hyvin suusanallisesti varsinaisen treenin lomassa, kun taas itse harjoittelu olisi ehkä hyvä painottua niihin tilanteisiin, jolloin se kakki tosissaan on lentänyt tuulettimeen.

[ninja]

Nyt puhut pelkästään sosiaalisesta väkivallasta. Asosiaalista väkivaltaa ei ole yhtä helppo ennaltaehkäistä, paitsi ehkä sillä, että ei liiku ulkona yms.

Mitä eroa on sosiaalisella ja asosiaalisella väkivallalla?

[Mjölnir]

Nyt puhut pelkästään sosiaalisesta väkivallasta. Asosiaalista väkivaltaa ei ole yhtä helppo ennaltaehkäistä, paitsi ehkä sillä, että ei liiku ulkona yms.

Mitä eroa on sosiaalisella ja asosiaalisella väkivallalla?

Sosiaaliseen väkivaltaan liittyy yleensä ego, kunnian puolustaminen, yms. Alfa-urosten välienselvittely jne. Heitetään haaste tuijottamalla, jos toinen ei väistäkään, niin sitten mennäänkin verbaaliseksi ja fyysiseksi jne. Suuri osa sosiaalisesta väkivallasta voidaan välttää tietynlaisella käyttäytymisellä.

Asosiaalinen väkivalta taas on sellaista, johon ei liity monkey dancea, esim vaaniminen ja pahoinpitely, murha, raiskaus, ryöstö jne.

edit:
Rojola kirjoitti siitä jo jossain ketjussa aiemmin, kokeilepa hakea potkusta

[ninja]

Nyt puhut pelkästään sosiaalisesta väkivallasta. Asosiaalista väkivaltaa ei ole yhtä helppo ennaltaehkäistä, paitsi ehkä sillä, että ei liiku ulkona yms.

Mitä eroa on sosiaalisella ja asosiaalisella väkivallalla?

Sosiaaliseen väkivaltaan liittyy yleensä ego, kunnian puolustaminen, yms. Alfa-urosten välienselvittely jne. Heitetään haaste tuijottamalla, jos toinen ei väistäkään, niin sitten mennäänkin verbaaliseksi ja fyysiseksi jne. Suuri osa sosiaalisesta väkivallasta voidaan välttää tietynlaisella käyttäytymisellä.

Asosiaalinen väkivalta taas on sellaista, johon ei liity monkey dancea, esim vaaniminen ja pahoinpitely, murha, raiskaus, ryöstö jne.

edit:
Rojola kirjoitti siitä jo jossain ketjussa aiemmin, kokeilepa hakea potkusta

Selvisi. Kuinka suurella todennäköisyydellä pidät, että tavallinen insinööri törmää Suomessa murhaajaan, raiskaajaan tai ryöstön kohteeksi?

[Tyttö]

Nyt puhut pelkästään sosiaalisesta väkivallasta. Asosiaalista väkivaltaa ei ole yhtä helppo ennaltaehkäistä, paitsi ehkä sillä, että ei liiku ulkona yms.

Mitä eroa on sosiaalisella ja asosiaalisella väkivallalla?

Sosiaaliseen väkivaltaan liittyy yleensä ego, kunnian puolustaminen, yms. Alfa-urosten välienselvittely jne. Heitetään haaste tuijottamalla, jos toinen ei väistäkään, niin sitten mennäänkin verbaaliseksi ja fyysiseksi jne. Suuri osa sosiaalisesta väkivallasta voidaan välttää tietynlaisella käyttäytymisellä.

Asosiaalinen väkivalta taas on sellaista, johon ei liity monkey dancea, esim vaaniminen ja pahoinpitely, murha, raiskaus, ryöstö jne.

edit:
Rojola kirjoitti siitä jo jossain ketjussa aiemmin, kokeilepa hakea potkusta

Selvisi. Kuinka suurella todennäköisyydellä pidät, että tavallinen insinööri törmää Suomessa murhaajaan, raiskaajaan tai ryöstön kohteeksi?

Esimerkiksi tältä sivulta: Väkivaltatilastot löytyy paljon linkkejä ja materiaalia. Toki moni muukin sivusto kerää noita. Määristä jokainen voi laskea todennäköisyyksiä. En usko, että olemalla insinööri, on erityisesti vaikutusta tilastoihin.

[TimoS]

En usko, että olemalla insinööri, on erityisesti vaikutusta tilastoihin.

Äläs nyt, me insinöörit kato ollaan sellaisia (melkein) yli-ihmisiä

[Aihki]

En usko, että olemalla insinööri, on erityisesti vaikutusta tilastoihin.

Mä olen nyt tutustunu vaihtelevalla menestyksellä yhteen insinööriin yli 60 v ja on täysin käsittämätöntä miten se on selvinny tappelutta tähän asti. Kerrankin se sai yhden vastapuolen asianajajan karjumaan niin. että tuomari katsoi aiheelliseksi antaa sille karjujalle huomautuksen ...

Ei pidä kenenkään aliaarvioida insinöörien kykyä ärsyttää ...

[L.K.]

Selvisi. Kuinka suurella todennäköisyydellä pidät, että tavallinen insinööri törmää Suomessa murhaajaan, raiskaajaan tai ryöstön kohteeksi?

Se, että todennäköisyys on pieni, ei tarkoita etteikö asioita voi tai kannata treenata.

[ninja]

Selvisi. Kuinka suurella todennäköisyydellä pidät, että tavallinen insinööri törmää Suomessa murhaajaan, raiskaajaan tai ryöstön kohteeksi?

Se, että todennäköisyys on pieni, ei tarkoita etteikö asioita voi tai kannata treenata.

Kaikkea voi ja saa treenata. Ehkä annoin väärän kuvan, että dissaan skenaarioharjoittelua. Tämä ei pidä paikkaansa. Halusin vain painottaa, ettei harjoittelu ei ole mikään taen mistään. Lisäksi väkivalta ei ole 1-2minuutin koe. Väkivalta kertoo asenteista, pinnan alla piilevistä motiiveista ja sen seuraukset kestävät loppuelämän. Jos treenaaja ymmärtää edes suurimmat psykoloogiset syyt ja seurakset, sekä osaa suhteuttaa oman käyttäytymisen näiden pohjalta, saa hän paljon paremmat lähtökohdat selviytyä tosielämän tilanteista.
Treenaamisessa ei ole mitään vikaa, ainoastaan epärealistisissa odotuksissa ja harhakäsityksissä.

[kukuska]

Eikö kuitenkin ajan käyttäminen itsevarjelun opettamiseen ole vähän turhaa? Kaikille on kuitenkin selvää, että kannattaa vaihtaa kadun puolta, jos apinalauma tulee vastaan. Vai oletanko liikaa? Skenaarioharjoittelussa on turha opetella juoksemaan karkuun, koska harjoitteluaika on aina rajallinen. Verbaalisen de-eskaloinnin harjoittelun ymmärrän kyllä, koska se kuuluu jo selkeästi "alkamassa olevaan oikeudettomaan hyökkäykseen."

Pääpaino pitäisi olla mielestäni tilanteissa, joissa et voi enää välttää kohtaamista. "Olet bussipysäkillä…, olet työpaikallasi…, näet kadulla maassa makaavan miehen…" jne. Toinen vaihtoehto on lisätä tilanteeseen muita, esim. "olet kaverisi kanssa palailemassa baarista kotiin…". Tämä taas lisää simuloitua sosiaalista painetta tilanteeseen, kun ei vaan voi jättää kaveria yksin.

Hyvä olisi, jos joku pystyisi tilanteessa antamaan myös oikeudellisen arvion käytetyistä keinoista.

[Mjölnir]

Referaattia tutkimuksesta:

Survival Scores Research Project, Huhtikuu 2004
Federal Law Enforcement Training Center: n julkaisu


Projekti kesti kaksi vuotta, jona aikana tutkijaryhmä testasi ja analysoi lain valvojien työtehtäviä jäljittelevissä simulaatioissa psykologista ja fysiologista suorituskykyä stressin alla.

Taustaa: FBI:n tilastojen mukaan vuonna 2000 yhdysvalloissa työtehtävissä tapettujen poliisien lukumäärä kasvoi 21,4 % edellisestä vuodesta (42/99  51/00).

53 % ampuma-aseellisista tapoista tapahtui 0 – 1,5 m etäisyydeltä. 70 % 0-3 m etäisyydeltä.

Suojaliivit eivät suojaa lähietäisyydeltä riittävästi, 62 % tapetuista oli suojaliivi.

Luonteenomaista tapauksille oli, että valaistusolosuhteet olivat huonot, etäisyys lyhyt, kohdehenkilöitä oli useita ja joskus osa heistä oli vain sivullisia. Tapahtumat olivat monesti ohi alle 3 sekunnissa.

Merkittävää on, stressistä puhuttaessa, tarkoitetaanko kroonista stressiä (pitkäkestoinen) vai akuuttia stressiä (lyhytkestoinen). Oireet saattavat olla samankaltaisia, mutta väkivalta (vast) tilanteiden kannalta akuutti stressi on merkitsevä.

Merkittävää on myös, kokeeko ihminen tilanteen stressaavaksi. Sama tilanne saattaa olla toiselle yksilölle stressaava, toiselle ei. Mikäli henkilö ei koe tilannetta stressaavaksi, aivot eivät saa aikaan psyko-fysiologisia muutoksia.

Päätöksenteolla tarkoitetaan eri toimintavaihtoehtojen tunnistamista, mahdollisten hyötyjen punnitsemista ja sen vaihtoehdon valitsemista, jonka arvioidaan parhaiten hyödyttävän positiivisen lopputuloksen saavuttamisessa. Suurin osa päätöksistä perustetaan elämänkokemukselle ja siihen, miten päätökset sopivat tuntemaamme maailmaan. Oppimisen katsotaan suurimmaksi osaksi tapahtuvan uuden tiedon sovittamisesta aiemmin tuntemaamme maailmaan.

Päätöksentekijä pyrkii välittömästi arvioimaan tilanteen, päättelemään mahdolliset lopputulokset ja määrittelemään mitä todennäköisesti tapahtuu seuraavaksi. Päätöksentekijä, jolla on kokemusta tilanteesta, reagoi stressin aiheuttajiin lievemmin ja odottaa parempaa lopputulosta.

Stressin alaiselle päätöksenteolle on tyypillistä, että päätöksentekijä valitsee ensimmäisen vaihtoehdon, joka hänelle on tullut mieleen.

Jos tilanne on päätöksentekijälle tuttu, hän saattaa kokea tilanteen enemmän haastavaksi kuin uhkaavaksi. Tällöin rationaalisemmat päätökset ovat helpommin mahdollisia kuin selviytymis-orientoituneet päätökset, joita tehdään aivojen sisemmissä osissa.

Oppimisvaiheessa stressihormonit vaikeuttavat oppimista.

Yhdellä kerralla (5-6 tunnin jaksossa) ei tulisi opettaa useita asioita. Opetellun asian tulee siirtyä työmuistista pitkäkestoiseen muistiin ennen kuin aletaan opetella uutta.

Oppimisen kannalta on tärkeää, että oppija saa opetella motorisen taidon ilman stressiä. Seuraavassa vaiheessa hänet altistetaan stressille ilman motorisen taidon toistamista. Viimeisessä vaiheessa oppija suorittaa motorisen taidon stressitilanteessa.

Tutkimus osoittaa selkeästi, että oppijan ei tule siirtyä korkeammalle stressitasolle ennen kuin hyväksyttävä taitotaso on saavutettu alhaisemmalla stressitasolla.

Ylioppimiseen liittyy hyviä ja huonoja puolia:
+yksinkertaisissa toiminnoissa stressin määrä on vähäisempi
+automaattiset toimintamallit tilanteisiin, stressin määrä on vähäisempi
- ylioppiminen vähentää innovatiivisuutta
- voi aiheuttaa pitkästymistä
- jos on useita yliopittuja malleja, päätöksenteko hidastuu

Ylioppiminen tulisi rajoittaa toimintoihin, jotka eivät muutu vaikka olosuhteet muuttuvat. Samanlaiseen tilanteeseen yliopittuja toimintamalleja tulisi välttää. Harjoittelun on oltava haastavaa, kilpaileminen saattaa auttaa harjoittelijaa ylläpitämään motivaatiota.

Stressitilanteen kanssa toimeentuloon vaikuttaa tärkeimpinä kolme seikkaa:
1. negatiivisten ajatusten ja tuntemusten uudelleenkanavointi positiivisiksi
2. ongelmanratkaisukyvyt
3. syvään hengittäminen fysiologisten oireiden vähentämiseksi

Opittuja asioita tulee testata skenaarioissa, joilla varmistetaan toimintojen hallinta. Skenaarioharjoitteluun tulee liittää palaute, ja palautteesta oppimista voidaan tehostaa uudelleen testaamalla samaa toimintoa kuin aiemmin..

Motorinen suorituskyky on parhaimmillaan sydämen syketaajuuden ollessa 115 ja 145 välillä. Stressitilanteessa syke saattaa nousta huomattavasti korkeammaksi ja pysyä korkeana jopa yli tunnin tilanteen jälkeen.

Testiryhmältä testattiin seitsemää eri osa-aluetta, yhteensä 97 eri taitoa.
1. Ilmoittautuminen, tehtävän vastaanotto ja siihen liittyvä radioliikenne (matalin stressitaso)
2. Ajotesti, ajoneuvon hallintaa ilman hälytysajoa (uusi)
3. Hälytysajotesti
4. Spinnaus (lavastettu siten, että suorittaja istui vieressä ja kouluttaja ajoi hälytysajoneuvoa)
5. Sisään meno, ”kyllä” kohdehenkilö
6. Aseen riisto ja ammuskelu (kohdehenkilö ampuu useita, suorittajalla tulee kolmannella laukauksella häiriö, kohde on ahdas, suojaton ja poistumistie on tukittu)
7. Sisäinen tutkinta ampumavälikohtauksesta

Suorituksen kesto oli n 35 minuuttia.

Suorittajien keski-ikä oli 29,4 vuotta (21 – 51) , testattavia oli 100 kpl, 83 % miehiä, 17 % naisia.

1. 93 % suoriutui hyväksyttävästi
2. 89 %
3. 87 %
4. 28 %
5. 39 % (radioliikenne jäi puuttumaan)
6. 28 %
7. 49 %

Osumatarkkuus aseenkäytössä:
28 % läpäisi, ainoastaan 3,5 % sai yli 70 % osumat. Naisista 95 % reputti osumissa, miehistä 66 %. Peruskoulutuksessa naisten suoritukset olivat ampumaradalla keskimäärin 248, miesten 273.

Kokemuksen merkitys: henkilöt, joilla oli useampien vuosien kokemus työtehtävistä, selvisivät selkeästi paremmin ajoneuvon käsittelystä, toiminnasta liikenneonnettomuudessa ja osumista (37 % / 10 %).

Huomioitavaa on, että pelkästään sykkeen kohoaminen ei tarkoita emotionaalista stressiä. Pitää luoda ärsykkeitä, jotka aiheuttaisivat taistele tai pakene –reaktion.

Henkilöillä, jotka eivät ole harjoitelleet skenaarioita, on vaikeuksia asettaa oppimiaan taitoja erilaiseen ympäristöön. Paras tapa kehittää näitä ominaisuuksia on skenaarioharjoittelu. Skenaarioharjoittelun tulee olla stressaavaa. Jos oppijalle luodaan käsitys siitä, että hän onnistuneesti suoritti toiminnon stressin alaisessa tilanteessa, hän pystyy soveltamaan saman tyyppisiin tilanteisiin ratkaisumalleja paremmin. Oppijan perehdyttäminen stressireaktioihin ja päätöksenteon hidastumiseen yms., parantaa hänen kykyään ymmärtää stressin vaikutus tositilanteissa.

[L.K.]

Kaikkea voi ja saa treenata. Ehkä annoin väärän kuvan, että dissaan skenaarioharjoittelua. Tämä ei pidä paikkaansa. Halusin vain painottaa, ettei harjoittelu ei ole mikään taen mistään.

Ei ole tae mistään, kukaan ei varmaan sellaista väitäkään. Yleisesti kuitenkin harjoittelu auttaa. Varsikin se auttaa hitosti enemmän kuin se, ettei harjoittele ollenkaan.

Lisäksi väkivalta ei ole 1-2minuutin koe. Väkivalta kertoo asenteista, pinnan alla piilevistä motiiveista ja sen seuraukset kestävät loppuelämän.

Totta sinällään, mutta jos se 1-2 minuutin koekin jo epäonnistuu, ei ole mitään mitä kantaa loppuelämää välttämättä kun se elämä meni siinä kokeessa

Jos treenaaja ymmärtää edes suurimmat psykoloogiset syyt ja seurakset, sekä osaa suhteuttaa oman käyttäytymisen näiden pohjalta, saa hän paljon paremmat lähtökohdat selviytyä tosielämän tilanteista.

En ole eri mieltä, mutta avaatko vähän tätä lisää? Meinaatko, että jokaisella tulee hirveät morkkikset jos joutuu puolustamaan itseään tai traumatisoituu automatic?

Treenaamisessa ei ole mitään vikaa, ainoastaan epärealistisissa odotuksissa ja harhakäsityksissä.

Epärealistiset odotukset ja harhakäsitykset syntyvät epärealistisesta treenauksesta plus myös henkilön persoona vaikuttaa tässä varsin paljon.

[ninja]

Kaikkea voi ja saa treenata. Ehkä annoin väärän kuvan, että dissaan skenaarioharjoittelua. Tämä ei pidä paikkaansa. Halusin vain painottaa, ettei harjoittelu ei ole mikään taen mistään.

Ei ole tae mistään, kukaan ei varmaan sellaista väitäkään. Yleisesti kuitenkin harjoittelu auttaa. Varsikin se auttaa hitosti enemmän kuin se, ettei harjoittele ollenkaan.

Ja mites treenaajaa testaa tämän asian käytännössä? Toisin sanoen miten henkilö X tietää saaneensa eväitä ja ennen kaikkea kuinka hyviä todelliseen uhkatilanteeseen? Käytännössä tämä on suuri ?-merkki..

Lisäksi väkivalta ei ole 1-2minuutin koe. Väkivalta kertoo asenteista, pinnan alla piilevistä motiiveista ja sen seuraukset kestävät loppuelämän.

Totta sinällään, mutta jos se 1-2 minuutin koekin jo epäonnistuu, ei ole mitään mitä kantaa loppuelämää välttämättä kun se elämä meni siinä kokeessa

Tähän en osaa vastata oiken mitään.

Jos treenaaja ymmärtää edes suurimmat psykoloogiset syyt ja seurakset, sekä osaa suhteuttaa oman käyttäytymisen näiden pohjalta, saa hän paljon paremmat lähtökohdat selviytyä tosielämän tilanteista.

En ole eri mieltä, mutta avaatko vähän tätä lisää? Meinaatko, että jokaisella tulee hirveät morkkikset jos joutuu puolustamaan itseään tai traumatisoituu automatic?

Tarkoitan tällä lähinnä sitä, että henkilö ymmärtäisi miten välttää provosoimatta ja olla provosoitumatta.

Treenaamisessa ei ole mitään vikaa, ainoastaan epärealistisissa odotuksissa ja harhakäsityksissä.

Epärealistiset odotukset ja harhakäsitykset syntyvät epärealistisesta treenauksesta plus myös henkilön persoona vaikuttaa tässä varsin paljon.

Miten Matti Meikäläinen tietää saaneensa realistista ohjausta, jos hänellä ei ole omakohtaista kokemusta aidosta väkivallasta? Eli, mitä vertailukohtia treenaajalla on?
Tälläkin foorumilla kirjoitetaan välillä aika hurjia fantasia-tarinoita..

[Mika]

Ja mites treenaajaa testaa tämän asian käytännössä? Toisin sanoen miten henkilö X tietää saaneensa eväitä ja ennen kaikkea kuinka hyviä todelliseen uhkatilanteeseen? Käytännössä tämä on suuri ?-merkki..

---

Miten Matti Meikäläinen tietää saaneensa realistista ohjausta, jos hänellä ei ole omakohtaista kokemusta aidosta väkivallasta? Eli, mitä vertailukohtia treenaajalla on?
Tälläkin foorumilla kirjoitetaan välillä aika hurjia fantasia-tarinoita..

Mistäänhän sitä ei voi varmasti tietää ennen kuin se todellinen tilanne osuu kohdalle. Kuitenkin esimerkiksi lukemalla Potkua pääsee hyvin kartalle siitä, missä lajeissa opetetaan realistista itsepuolustusta. Kaikista maassamme vaikuttavista kamppailijoista L.K. on nähdäkseni ylivoimaisesti eniten kertonut lajeistaan. Hän vastailee ja kommentoi auliisti, avoimesti ja kiihkotta. Kysyvä saa vastauksen.

Oliko sinulla itselläsi mielessäsi jonkinlainen vastaus noihin kysymyksiin?

Kuten @Ôari aina tapasi sanoa, harjoittelu on harjoittelua ja oikea on oikeaa.

[kukuska]

Miten Matti Meikäläinen tietää saaneensa realistista ohjausta, jos hänellä ei ole omakohtaista kokemusta aidosta väkivallasta? Eli, mitä vertailukohtia treenaajalla on?
Tälläkin foorumilla kirjoitetaan välillä aika hurjia fantasia-tarinoita..

Tässä päästään jo aika universaaliin kysymykseen, miten voi ylipäätään luottaa harjoitelleensa oikeita asioioita oikealla tavalla ellei pääse koskaan kokeilemaan niitä aidossa tilanteessa. Joko
A) hakeutuu tahallaan kokeilemaan oppimiaan asioita ja oppii virheistään tai
B) luottaa toisten kertomuksiin omista kokemuksistaan ja oppii heidän virheistään tai
C) harjoittelee mahdollisimman realistisesti eli otsikon mukaisesti ja kehittyy paremmaksi.

Se mistä tietää mikä on realistista ja miten luottamus "opettajaan" syntyy, on kai kunkin itse työstettävä. Onko se sitten pitkä ura opettajana, opettajan omakohtaiset kokemukset väkivallasta, kontrollialan ammatti vai mikä? Itse ainakin yritän omaksua tietoa mahdollisimman monesta lähteestä, pyytää perusteluja ja sitten toivoa, että seuraavastakin tilanteesta jää jotain opittavaa itseä ja muita varten.