Itse laittaisin jatkumon järjestykseen perusharjoittelu - pariharjoittelu - sparraaminen - elävä harjoittelu .- skenaarioharjoittelu. Määritelmät menevät suurinpiirtein seuraavasti (pikaisesti kyhätyt selitykset; eivät ole mitään loppuun asti hiottuja sanakirjamääritelmiä):L.K. kirjoitti:MarkkuT kirjoitti:Onkos skenaarioharjoittelusta olemassa täällä jotain ketjua? Mulla ei siis ole siitä mitään kokemusta. Itse ajattelisin sen tarkoittavan harjoitteita, joissa tehdään muutakin kuin pahoinpidellään kaveria. Eli puhutaan ja muuta tylsää.
Varmasti on.Kaiveleppa haulla ketjuja joihin VKA on kirjoittanut.
Ja tuo määritelmä on mielestäni aika lähellä sitä mitä useimmat ymmärtävät skenaarioharjoittelulla. Osa porukasta sitten kait sanoisi tuota vasta eläväksi harjoitteluksi tai harjoitteluksi johon on lisätty verbaalinen puoli?
Perusharjoittelu on tekniikan hiomista ja uusien tekniikoiden opettelemista yksin, tai pareittain silloin, kun tekniikan tekeminen vaatii parin (esim. painiminen).
Pariharjoittelu on pareittain tapahtuvaa perusharjoittelua (esim. pistehanskoihin lyömistä) siten että tehdään sovittua tekniikkaa tai komboa, tai niin että harjoituspari syöttää etukäteen sopimatta lyöntipaikkoja joihin harjoittelijan on reagoitava.
Sparraaminen on otteluharjoittelua, jossa molemmat osapuolet ovat (suurinpiirtein) samanoarvoisessa asemassa (eli toisen tehtävä ei ole vain avustaa toista).
Elävä harjoittelu on melkein skenaarioharjoittelua, sillä erotuksella että siitä puuttuu skenaario. Harjoittelupaikat ja -olosuhteet voivat olla vaihtelevia (esim. pimeällä kujalla, portaikossa). Toinen osapuoli on varsinainen harjoittelija, toinen toimii harjoitusta avustavana maalimiehenä.
Skenaarioharjoittelu simuloi todellista tilannetta mahdollisimman tarkasti. Tilanteessa on etukäteen kuvatut taustat, harjoittelijoilla on tietyt tavoitteet jne. Skenaarioharjoittelua voidaan harjoitella paljon muutakin kuin kamppailua (esim. suuronnettomuusharjoitukset, sotaharjoitukset), ja tilanteen kulkua ei ole määritelty ennakolta. Myöskään keinovalikoimaa ei rajata muuten kuin mitä skenaarion tehtävänannossa on kerrottu tai mitä harjoituksen järjestelyt vaativat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että itsepuolustusharjoituksen ei tarvitse päättyä fyysiseen tilanteeseen. Skenaarioharjoitteluun liittyy oleellisesti skenaarion jälkeen tapahtuva jälkipurku.
Tässä siis lyhyesti, muut jatkakoot...