Skenaarioharjoittelu

[Aihki]

Hmmm... DV kokeili kerran kesällä Tapanilassa (on sitä kokeiltu muulloinkin) semmoista kevyttä skenariota, jossa piti ärsyttää vastapuolta verbaalisesti ja sitten käydä kiinni. Lähes 60 v minä selitti n. 35 v naiselle, että "kuules nyt pissis ...", ei voinut mitään vaan kummatkin päädyimme kippuraan nauramaan ja verbaliikka jäi sikseen. Yritettiin kuitenkin käydä tavallista agressiivisemmin kiinni ja rettuuttamaan tavallista tiukemmin. Kyllähän siitä harjoitus saatiin, vaikkaa kukaan ei päässytkään lähelle DV:n vakuuttavaa verbaliikkaa (se on joko salaa harjoitellut tai sitten sillä on esikuvia).

Olisivathan nuo ehkä hyviä, mutta jotenkin ei oikein tahdo kolahtaa, se keskellä oleminen tai jonossa tulevien uhkien torjunta sittenkin jotenkin tuntuu paremmalta. Voi hyvinkin olla, että olisin jostain oikein tehokaasti järjestetystä skenariosta eri mieltä, mutta jo pelkkä paine tuntuu ihan riittävältä (omiin tarpeisiin, voin hyvin kuvitella jonkun haluavan päästä hieman syvemmälle).

[Mjölnir]

ei kannata rakentaa liian monimutkaista siitä roolipelistä. Paljon helpompaa on tehdä joku ikäriippumaton skenaario, kuten vaikka törmääminen, josta toinen ottaa hiilet, tai jos ollaan eri sukupuolta, niin sitten se mies käy liian tunkeilevaksi. Tai jos on kaksi naista, niin se toinen katseli mun äijää sillä silmällä jne.

Suurin haaste on lähinnä se heittäytyminen, että uskaltaa näyttää tyhmältä. Ja kun tajuaa, että ei sen väliä, pystyn elämään sen kanssa, niin sitten alkaa sujumaan. Learning by observing and doing. Parhaat roolipelaajat ovat kokeneita vartijoita tai portsareita, jotka ovat selvinpäin joutuneet katsomaan koko yhteiskuntamme kerman...

[MinnaL]

Ydinongelma varmaan on juuri tuo heittäytymisen hankaluus, kasvojen menetyksen pelko tai joku vastaava.

Tosin hain myös sitä ihan hyökkäämisen ongelmaa. Itse olen varsin huono niissä alkuun, esimerkiksi peruskurssilla ensimmäistä veitsitekniikkaa kokeillessa valmentaja tuli viereen katsomaan ja tovin kuluttua kysyi, että enkö muka ole koskaan puukottanut ketään kun näytti niin onnettomalta. No, en ollut puukotellut enkä vieläkään ole. En silloin pystynyt edes kuvittelemaan sitä, miten se tehdään. Viimeksi syksyllä muutama herra sai makoisat naurut pampputekniikastani, joka oli kuulemma aivan omituinen, ja nimenomaan kun yritin olla hyökkääjä. Onneksi minulle on näytetty nämä, mutta tuskin kaikille on ihan oikeasti selvää edes se mitä nakkikioskiheijari tarkoittaa.

Kuinka tarkkaan hyökkääjät ohjeistetaan? Vai koitetaanko ensin vain kertomalla raamit, ja puututaan tilanteeseen jos hyökkääminen menee pipariksi? Tai jos perustekniikoiden kautta on opeteltu yksi tapa hyökätä, ja vain sitä käytetään, riittääkö se? Suorittajahan reagoi siten miten osaa, mutta kyllä sillä hyökkääjälläkin on iso rooli larppauksen onnistumisessa, eikö?

Ja kiitos Kontrolli-vinkistä, YJT.

[kimmokammo]

Itselleni skenaarioharjoittelu on opetettu niin että hyökkää tosissasi ja puolustaudu niinkuin hyökkääjä olisi tosissaan, siinä on eräitä pieniä kolhuja tullut mutta harjoittelu on ollut nopeaa, kontrolloitua ja tehokasta, nyt kun muidenkin kanssa on treenattu, iso käsi Jyri Naarmalalle tästä metodista kauas 90-luvulle. Tietysti aseharjoittelu auttaa sen kanssa miten erilaisilla välineillä hyökätään.

[Rojola]

Jyrille terveisiä, mikäli olette vielä tekemisissä

Tässä eräs harjoitus Senshidon parista:

[youtube][/youtube]

[L.K.]

Ydinongelma varmaan on juuri tuo heittäytymisen hankaluus, kasvojen menetyksen pelko tai joku vastaava.

Tosin hain myös sitä ihan hyökkäämisen ongelmaa. Itse olen varsin huono niissä alkuun, esimerkiksi peruskurssilla ensimmäistä veitsitekniikkaa kokeillessa valmentaja tuli viereen katsomaan ja tovin kuluttua kysyi, että enkö muka ole koskaan puukottanut ketään kun näytti niin onnettomalta. No, en ollut puukotellut enkä vieläkään ole. En silloin pystynyt edes kuvittelemaan sitä, miten se tehdään. Viimeksi syksyllä muutama herra sai makoisat naurut pampputekniikastani, joka oli kuulemma aivan omituinen, ja nimenomaan kun yritin olla hyökkääjä. Onneksi minulle on näytetty nämä, mutta tuskin kaikille on ihan oikeasti selvää edes se mitä nakkikioskiheijari tarkoittaa.

Kuinka tarkkaan hyökkääjät ohjeistetaan? Vai koitetaanko ensin vain kertomalla raamit, ja puututaan tilanteeseen jos hyökkääminen menee pipariksi? Tai jos perustekniikoiden kautta on opeteltu yksi tapa hyökätä, ja vain sitä käytetään, riittääkö se? Suorittajahan reagoi siten miten osaa, mutta kyllä sillä hyökkääjälläkin on iso rooli larppauksen onnistumisessa, eikö?

Ja kiitos Kontrolli-vinkistä, YJT.

Harjoitteista riippuu sekä mitä osataan. Kun taitotaso sopiva, ei tarvi välttämättä rajata mitään hyökkäyksiä pois pl. jso esim turvallisuussyistä haluaa. Tietty taas jos haluaa esim treenauttaa veitseä vastaan niin sitten painottaa, että enempi veitsihyökkäyksiiä, mutta hyvä olisi myös antaa mahis muihinkin niin tulee sitä oikeaa yllätysmomenttia koska muuten tietävät aina odottaa sitä veistä esiin.

Tuo väärin hyökkääminen on minusta ehkä hassu pointti. Oleellista olisi vaan että hyökkäys olisi riittävän nopea/voiimakas. Eihän se kadunmies/nainen tosiaan välttämättä osaa kepillä/Pampulla lyödä oikein, mutta kunhan treeneissä lyö riittävän nopeasti. Pahinta minusta on tehdä liian hitaita hyökkäyksiä, koska ei se "tavis" välttämättä lyö hitaasti vaikka lyönti olisikin teknisesti huono ja/tai voimaton.

Tuo heittäytyminen on iso ongelma. Hyvä molari tekee harjoitteesta todella hyvän ja tempaa suorittajat mukaansa. Heitä on vaan valitettavasti harvassa.

[Mjölnir]

On helpompaa, kun hyökkääjä yrittää oikeasti satuttaa toista. Hyökkääjän ei tulisi olla yhtään kiinnostunut siitä, mitä puolustaja tekee tai ei tee. Ainoastaan hyökätä sillä välineellä siitä suunnasta, kuten harjoittelun siinä vaihessa halutaan treenata.

[L.K.]

On helpompaa, kun hyökkääjä yrittää oikeasti satuttaa toista. Hyökkääjän ei tulisi olla yhtään kiinnostunut siitä, mitä puolustaja tekee tai ei tee. Ainoastaan hyökätä sillä välineellä siitä suunnasta, kuten harjoittelun siinä vaihessa halutaan treenata.

Juuri näin. Huonot tai puolivillaiset hyökkäykset opettavat vastaavia torjuntoja esimerkiksi.

[MinnaL]

Kaunis kiitos hyvistä vastauksista.

[Tyttö]

Tuli tässä mieleen (Pajulahdessa käytiin tänään läpi videoanalyysin käyttämistä kamppailulajeissa), että joskus voi olla paikallaan näyttää harjoittelijoille esim. Youtubesta joku aito väkivaltatilanne ja kertoa, että nyt me harjoittelemme tällaista tilannetta. Ei ole ehkä sitä peruskurssin ensimmäisen treenin antia, eikä jatkuvasti käytettäväksi, mutta satunnaisesti. Kaikilla ihmisillä ei ole kuitenkaan minkäänlaista käsitystä, miltä oikea väkivaltatilanne näyttää. Ja ihan hyvä tietysti niin...

[L.K.]

Kyllä, erittäin hyvä pointti. Yksi tapa on myös ohjaajien toimesta postailla aktiivisesti ko. videoita seuran omille foorumeille/FB-sivuille jne. sekä tietty "käskeä" harjoittelijoita katsomaan

Case-harjoitteiden videointi yleensä olisi todella hyödyllistä, mutta valitettavasti se on hivenen haastellista tai ainakin niiden purkaminen ohjatusti. Vaatisi siis lähtökohtaisesti sellasisen 3-4h seminaarin, josta pari tuntia varattaisiin näille. Toteuttamiskelpoinen siis mutta normitreeneissä aika mahdoton toteuttaa.

[Andy]

Minä teen joskus sillä tavalla, että otan sparria videolle jonkun kokemattomamman harhoittelijan kanssa jota haluan opettaa. Lataan videon youtubeen piilotetuksi videoksi, jonka linkin lähetän facebookin privaviestillä ko. henkilölle ja annan siinä palautetta. Tämä siis yleensä samana iltana. Asiasta voi vielä keskustella seuraavissa treeneissä. Tämä on varsin kätevä tapa, mutta ei tietenkään sovellu kovin isolle joukolle. Näin voisi varmaan toimia myös skenaariotreenien suhteen.

[ninja]

On helpompaa, kun hyökkääjä yrittää oikeasti satuttaa toista. Hyökkääjän ei tulisi olla yhtään kiinnostunut siitä, mitä puolustaja tekee tai ei tee. Ainoastaan hyökätä sillä välineellä siitä suunnasta, kuten harjoittelun siinä vaihessa halutaan treenata.

Juuri näin. Huonot tai puolivillaiset hyökkäykset opettavat vastaavia torjuntoja esimerkiksi.

Tämä olisi tietenkin ihanteellista. Mutta sen vähäisen kokemuksen mukaan mikä itselläni on, niin käytäntö ei ole ihan näin realistinen. Skenaarioharjoite saattaa enemmänkin muistuttaa 'ojennan nyt käteni jotta voit tehdä tekniikan'-harjoittelua. Eli, tehokkuus puuttuu sekä hyökkäjältä että puolustajalta.
Lisäksi voitaisiin käydä enemmän läpi uhan ennakointia ja de-eskalointia. Usein kun harjoitteet rakennetaan niin, että ollaan ainoastaan yhden askeleen päässä fyysisestä kantaktista.

[Disturbed]

Minä teen joskus sillä tavalla, että otan sparria videolle jonkun kokemattomamman harhoittelijan kanssa jota haluan opettaa. Lataan videon youtubeen piilotetuksi videoksi, jonka linkin lähetän facebookin privaviestillä ko. henkilölle ja annan siinä palautetta. Tämä siis yleensä samana iltana. Asiasta voi vielä keskustella seuraavissa treeneissä. Tämä on varsin kätevä tapa, mutta ei tietenkään sovellu kovin isolle joukolle. Näin voisi varmaan toimia myös skenaariotreenien suhteen.

Video ideasta pidän itsekin, itse aina haluan että matseistani ym. otetaan videot ihan jo senkin takia että näkee ne virheet mitä on tehnyt, sitä on huomannut monta virhettä, mitä ei kuitenkaan tajunnut itse matsin aikana tehneensä. Video opettaa ja näyttää todellisuuden aika hyvin

Tuo piilotettu linkki systeemi toki myös hyvä jos on epävarma oppilas niin ei tarvitse jännittää että muut pääsevät katsomaan

[Mjölnir]

On helpompaa, kun hyökkääjä yrittää oikeasti satuttaa toista. Hyökkääjän ei tulisi olla yhtään kiinnostunut siitä, mitä puolustaja tekee tai ei tee. Ainoastaan hyökätä sillä välineellä siitä suunnasta, kuten harjoittelun siinä vaihessa halutaan treenata.

Juuri näin. Huonot tai puolivillaiset hyökkäykset opettavat vastaavia torjuntoja esimerkiksi.

Tämä olisi tietenkin ihanteellista. Mutta sen vähäisen kokemuksen mukaan mikä itselläni on, niin käytäntö ei ole ihan näin realistinen. Skenaarioharjoite saattaa enemmänkin muistuttaa 'ojennan nyt käteni jotta voit tehdä tekniikan'-harjoittelua. Eli, tehokkuus puuttuu sekä hyökkäjältä että puolustajalta.
Lisäksi voitaisiin käydä enemmän läpi uhan ennakointia ja de-eskalointia. Usein kun harjoitteet rakennetaan niin, että ollaan ainoastaan yhden askeleen päässä fyysisestä kantaktista.

Minä rakennan AINA skenaarioharjoitteen siten, että yksi vaihtoehto on, että mitään ei tapahdu, jos puolustautuja on uskottavan tuntuinen, niin hyökkääjä voi jättää hyökkäämättä. Tosin ei aina jätä, vaikka puolustautuja olisikin hyvällä puheella mukana. Koska oikeastikaan näissä "anna tupakkaa" -skenaarioissa monesti sillä reaktiolla ei ole mitään merkitystä, koska hyökkäyspäätös on jo etukäteen tehty