Ympäristön tarkkailu, vaihtoehtojen miettiminen?

[Lasse Candé]

Yksi vinkki mikä voi kuulostaa tyhmältä muttei ole on silmäjumppa. Ihmettelinkin mitä tapahtui havainnointikyvylle kun fudis jäi... No samalla jäi "silmäjumppa", mitä tulee tehtyä pelissä automaattisesti. Juttu selvisi vasta kun otin koko silmäjumpan idean vakavasti ja testasin hommaa. Opetuksen paikka myös siinä että kaikki pitää ottaa vakavasti.

Eihän sitä silloin tarvitse kun sitä jo tekee muutenkin.

[n0k]

Yksi vinkki mikä voi kuulostaa tyhmältä muttei ole on silmäjumppa. Ihmettelinkin mitä tapahtui havainnointikyvylle kun fudis jäi... No samalla jäi "silmäjumppa", mitä tulee tehtyä pelissä automaattisesti. Juttu selvisi vasta kun otin koko silmäjumpan idean vakavasti ja testasin hommaa. Opetuksen paikka myös siinä että kaikki pitää ottaa vakavasti.

Eihän sitä silloin tarvitse kun sitä jo tekee muutenkin.

Voitko hieman tarkentaa tuota silmäjumppaa?

[YJT]

Joskus vuosia sitten oli netissä jonkun poliisina toimivan henk koht sivusto jossa yhtenä osana käsiteltiin ympäristön tarkkailua. Tuolla sivulla oli hyviä vinkkejä kuinka kehittää ympäristön tarkkailukykyä, löytyneekö keneltäkään mitään näppäriä niksejä ?

Olivat meikäläisen sivut. Tein niitä kai muutaman päivän, ja sen jälkeen päivittäminen jäi...

Alla on leikkaa-liimaalla se vähä, mitä ympäristön tarkkauilusta noilla sivuilla oli:

Tarkkaavaisuus
Tarkkaavaisuus on ensisijainen taito, jonka avulla voidaan välttää vaarallisia tilanteita. Toisin kuin itsepuolustustaidot, tarkkaavaisuus ennaltaehkäisee vaarallisiin tilanteisiin joutumista, kun itsepuolustustaidot ainoastaan auttavat sinua selviämään vaarallisesta tilanteesta sen realisoiduttua. Jos havaitset uhkaavan tilanteen ennakolta, voit välttää sen kokonaan.

Tarkkaavaisuus toimii myös arkipäiväisissä tilanteissa, esimerkiksi tarkkaavaisuuden avulla voit välttyä joutumasta punaista valoa vasten ajavan auton alle katua ylittäessäsi.


Ympäristön tarkkailu
Liikkuessasi ulkona tai missä tahansa missä voit olla erilaisille uhille ulttiina, sinun on noudatettava riittävää tarkkavaisuutta, ja tarkkaavaisuus on kohdistettava oikeisiin kohteisiin. Matalariskisissä ympäristöissä kulkiessasi sinun ei ole välttämätöntä olla niin tarkkaavainen kuin sellaisissa tilanteissa, joissa riskit ovat suurempia. Ole kuitenkin jatkuvasti valmiina kohottamaan (tai laskemaan) tarkkaavaisuutesi tasoa, jos olosuhteet muuttuvat.

Asia, johon pääasiallisesti tarkkaavaisuus kohdistuu, riippuu tilanteesta. Jos liikut ulkona sellaisissa olosuhteissa, että sinuun kohdistuva väkivaltainen hyökkäys on suurin sinua uhkaavista vaaroista, kannattaa tarkkaavaisuus kohdistaa toisten ihmisten tarkkailuun. Jos taas ylität vilkasliikeinteistä katua, suurin uhka tulee todennäköisesti liikenteen taholta, ja rakennustyömaalla suurin riski on astua naulaan tai saada jokin putoava esine päälleen. Pienten lasten vanhemmat oppivat automaattisesti tarkkailemaan lapsensa puuhailuja estäkseen tätä joutumasta vaaratilanteisiin, ja niin edelleen.

Ympäristön tarkkailun voisi tiivistää yhteen sanaan: poikkeavuudet. Lähtökohtaisesti ihmiset eivät valmistaudu hyökkäämään toisten kimppuun, autot eivät aja jalankulkijoiden päälle jne. Joten normaalista poikkeava käyttäytyminen on sellaista, johon ensisijaisesti tulee kiinnittää huomiota.

Ulkona kulkiessasi yritä ulottaa tarkkaavaisuutesi joka suuntaan riittävän etäälle (ks. 360/21). Talojen ym. kulmaukset kannattaa kiertää riittävän kaukaa jo välttääkseen yhteentörmäyksiä vastaan kävelevien ihmisten kanssa. Itse pyrin kiertämään talojen kulmat vähintään puolen metrin, mutta mieluummin metrin etäisyydeltä. On helppo havaita, että vastaantulija joka ei ole valppaana säikähtää äkkiarvaamatta kulman takaa eteen ilmestyvää jalankulkijaa, vaikka itse olen havainnut tämän henkilön jo sekuntia aikaisemmin.

Perässä kulkevia jalankulkijoita on helppo pitää silmällä käyttämällä liikkeiden näyteikkunoita ja pysäköityjen autojen ikkunoita peileinä, joilla näkee välittömästi takana kulkevat ihmiset. Samoin katua ylittäessään voi vilkaista myös tulosuuntaansa ei pelkästään autojen, vaan myös jalankulkijoden varalta.


Tarkkaavaisuutta parantavia harjoituksia
Useissa itsepuolustusta käsittelevissä kirjoissa mainitaan, että tarkkaavaisuus on tärkein itsepuolustustaito: On vaikeaa puolustautua sellaista hyökkäystä vastaan, jota ei ole havainnut. Valitettavan harvassa kirjassa kuitenkaan annetaan mitään ohjeita tarkkaavaisuuden parantamiseen. Alla on joitakin kirjoista lukemiani ja itse kehittämiäni harjoituksia. Suuri osa harjoituksista on sellaisia, että niitä voi tehdä vaikkapa työ- tai kauppamatkan ainana.

Yleisharjoituksia
Yleisharjoitukset eivät opeta tai harjoita suoraan mitään tiettyä tarkkaavaisuuden osa-aluetta, vaan ne lähinnä harjoittavat jatkuvat tarkkailun taitoa.

Plussat ja miinukset:

Kun kuljet kaupungilla, yritä havaita tuttaviasi muiden ihmisten joukosta. Jos havaitset tuttavasi ennen kuin tämä havaitsee sinut, saat pistetilillesi plussan. Jos tuttavasi havaitsee sinut ensin, saat miinuksen. Päätä etukäteen, kuinka kauan yksi tällainen "peli" kestää. Etukäteen päätetyn ajan kuluttua (esim. viikko) laske plussat ja miinukset yhteen. Voit asettaa itsellesi kovenevia tavoitteita, mutta lähtötavoitteesi voi olla, että plussia on enemmän kuin miinuksia. Kun kehityt paremmaksi, tavoitteena voi olla, että plussia on oltava vähintään kaksi kertaa enemmän kuin miinuksia. Jos olet todella hyvä, voit päättää että miinuksia ei saa tulla lainkaan.
(Jeff Cooper: Principles of personal defense)

Yksityiskohtien etsiminen:

Ennen kuin lähdet kaupungille, päätä etukäteen jokin yksityiskohta ihmisten ulkonäössä, jota haet muista ihmisistä. Ulkona liikkuessasi yksinkertaisesti etsit tätä asiaa kaikista vastaantulijoista. Voit esimerkiksi etsiä parrakkaita miehiä, silmälasipäisiä ihmisiä, punaisia takkeja, selkäreppuja, tai mitä mieleen tulee. Harjoituksen tarkoituksena on yksinkertaisesti opettaa sinua olemaan koko ajan valppaana sen sijaan että kulkisit ajatuksiisi vaipuneena. Etsittävää asiaa kannattaa vaihtaa joka kerralla, että et opi etsimään aina esimerkiksi hattupäisiä ihmisiä todellisten uhkien sijasta.
(John Perkins: Attack proof)

Hippa

Tähän harjoitukseen tarvitset toisen henkilön, joka asuu tai muuten liikkuu samalla alueella kuin sinä. Tavoitteena on aina ulkosalla liikkuessasi löytää kaverisi ja päästä yllättämään tämä. Yllättäminen simuloi sitä, että joku hyökkää kimppuusi kadulla. Käytönnön syistä ja väärinkäsitysten välttämiseksi yllättäminen voi tapahtua esimerkiksi takaa hiippailemalla ja selkään läpsäisemällä. Kaverisi luonnollisesti yrittää samaa. Harjoitus on sitä parempi, mitä useampia henkilöitä saat mukaan harjoitusrinkiin, mutta tarpeen vaatiessa voitte sopia joitakin turva-alueita. Tarkoitus on nimenomaan vaania toista ulkona liikkuessa, ei hyökätä tämän kimppuun työpaikan kahvihuoneessa.
(Seppo Vesala)

Mikä on muuttunut?

Kun liikut tutuilla alueilla ja normaalisti käyttämiäsi reittejä, pyri aina huomaamaan ympäristössä tapahtuneita muutoksia. Rekisteröi, ovatko verhot naapurin ikkunassa samalla tavalla kuin eilen, vai ovatko ne puoliksi kiinni, kun normaalisti ne ovat kokonaan auki. Auto, joka normaalisti on pysäköity aina samaan paikkaan, onkin eri paikassa, kaupan näyteikkunasomistukset ovat muuttuneet jne.
(Peyton Quinn: A Bouncer´s guide to barroom brawling)

"Lajiharjoituksia"
Lajiharjoitukset kehittävät jotain tarkkaavaisuuden osa-aluetta suoraan, ja nämä harjoitukset kehittävät sellaisia taitoja, joista on hyötyä sellaisinaan.

Ryöstäjä

Ulkona liikkuessasi ajattele kuin ryöstäjä. Etsi koko ajan sopivia paikkoja piiloutua ihmisten katseilta, ja joista voisit tarpeen vaatiessa yllättää pahaa-aavistamattoman ihmisen. Etsi paikkoja, joista kotiisi tai tuttaviesi kotiin on helppo murtautua, missä voisit parhaiten vaania pankkiautomaatilla käyviä ihmisiä jne. Harjoituksen tavoitteena on oppia havaitsemaan ja täten välttämään vaaralliset paikat ja tilanteet jo alitajuisesti.
(Marc "Animal" MacYoung: Violence, Blunders and Fractured Jaws)

[Lasse Candé]

Yksi vinkki mikä voi kuulostaa tyhmältä muttei ole on silmäjumppa. Ihmettelinkin mitä tapahtui havainnointikyvylle kun fudis jäi... No samalla jäi "silmäjumppa", mitä tulee tehtyä pelissä automaattisesti. Juttu selvisi vasta kun otin koko silmäjumpan idean vakavasti ja testasin hommaa. Opetuksen paikka myös siinä että kaikki pitää ottaa vakavasti.

Eihän sitä silloin tarvitse kun sitä jo tekee muutenkin.

Voitko hieman tarkentaa tuota silmäjumppaa?

Voin. Netistä löytyy myös varmasti erilaisia ohjeita haulla "silmäjumppa". Pitäen päätä paikallaan katsoo vasemmalle-oikealle-v-o-v-o... ja ylös-alas-y-a-y-a... Sitten vastakkaiset viistot samalla tavalla ja hetken päästä viistojenvaihto. Voi myös pyörittää katsetta. Myös se miten kauas katsoo on yksi asia. Muistaakseni yhdessä pahvipalan rutiinissa minkä luin kaverin-äiti-fysioterapeutin työpaikalla sanottiin että lopuksi olisi hyvä tuijottaa vähän aikaa horisonttiin. Jotkut myös suosittelevat silmien hieromista.

Minä en osaa sanoa minkä tekeminen on hyväksi, minkä tekeminen huonoksi tai muutenkaan miten parhaiten treenata asiaa.

Hyöty ympäristön näkemiselle on kuitenkin suuri. Fiilikseni on että liika päänkääntely tekee "pimeitä hetkiä" havainnoinnin suhteen. Vakaammalla meiningillä näkee enemmän. Fudiksessa testattu ja muutenkin.

Oyama suositteli myös kirjassaan silmäjumppaa. Hän neuvoi hieromaan silmiä ja sitten noita eri suuntia.

Itse harrastan välillä julkisissa rutiininomaisesti ja joskus kävellessäni ei-rutiininomaisesti ihan vain välttämällä päänkääntämistä ja katselemalla eri paikkoihin kuten normaalisti tehdään. Tänään vaihtelin edessäolevien hiusten ja kolmenkymmenen metrin päässäolevan milloin minkäkin objektin välillä tarkentamista. Harjoittelen myös joskus näkemistä sivuille kun katse suuntautuu eteenpäin. Musashi neuvoi säilyttämään koko ajan katseen joka on sekä laaja että pitkä. Itseasiassa sellainen katseesta tulee jos haluaa nähdä 180 astetta elävässä tilanteessa. Japsilajeissa sanotaan usein että katsotaan koko vuorta eikä yksittäistä puuta vuorella.

[meht]

Kiitos YJT , juuri noita kaipasinkin Harmi että lopetit sivujesi pitämisen, alku vaikutti lupaavalta

[Aleksi T]

OT: Tässä kontekstissa en osaa sanoa noista silmäjumpista mitään, mutta ihan yleisesti ne on käteviä. Sanotaan että koneella paljon istuessa kannattaa katsella välillä vaikka seinille tai ikkunasta, mutta itse opettelin tuollaisen hyvän silmäjumpparutiinin, jota teen suunnilleen 1-1,5 tunnin välein. Ainakin pelejä pelatessa olen huomannut, että ei silmät väsy enää pitkässäkään sessiossa, jos tekee noita. Aamujumpat, iltajumpat, jumpat kirjaa lukiessa on kaikki käteviä.

Lassen kuvailemalla tavalla teen paljonkin ja lisäksi tällaista:

Niin sanottu hevosenkenkäharjoitus: Katsot niin oikealla ja alas kuin pystyt ja sitten tuot katseen näkökentän reunoja pitkin vasempaan alalaitaan hevosenkenkämaista rataa pitkin. Ainakin mulla auttaa erityisesti, kun pitkiä aikoja tuijottaa eteenpäin.

Toinen hyvä on se, että tuot sormen, kynän tai minkä tahansa pienen kohteen n. 5-10 cm päähän silmistä ja katsot sitä 10s. Sen jälkeen katselet saman ajan ikkunasta ulos horisonttiin tarkentamatta sen kummemmin minnekään. Toista sama.

Harjoituksen ja session lopuksi on yleensä hyvä rentouttaa silmiä vaikka sulkemalla ne tai katselemalla sinne horisonttiin. Heti ei kannata alkaa vaikka sitä koneen monitoria alkaa katselemaan. Mulla on yleensä normaaliin venyttelyyn verrattavissa oleva fresh-fiilis silmissä ja parempi virkeystaso.

[Janne Manninen]

Pelon muuttuminen tappelunhaluksi on aika hurja tunne, aikaisemmin olen muutaman kerran tuntenut pelottomuutta, joka on ollut lähinnä sellaista halua lopettaa uhkaavat tilanteet ilman että kellekään käy mitenkään. Tänään tajusin, että pahimmassa mahdollisessa tapauksessa olisi pitänyt hyökätä ensin ja niin röyhkeästi ja raa'asti että tilanne olisi ollut kerrasta poikki.

Toi onkin jännä fiilis, soisin tulevan helpommin- itselläni kun on paha tapa jäädä arkailemaan pelätessään liiallista voimankäyttöä. Se kun itsessään hohkaa ulospäin sillä tavalla, että naapurikin sen huomaa ja sitäkautta voi tappaa hyökkäyshalut kokonaan.

Tuli tämmönen tilanne muutama kuukausi takaperin, oli todellakin jännä olotila.. mutta mutta, kävi myös niin, että tyyppi lähti poistumaan ja päätti sittenkin kääntyä takaisin - tässä vaiheessa oma olotila oli kerennyt jo rauhottua yhtä äkkinäisesti kuin aiemmin se oli muuttunut valmiudeksi toimia. Onneksi huomaamattani oli ovelle taakseni tullut illanviettoseurueen muita jäseniä (tyttöjä! pojat pyörittelivät sormiaan sisällä piilossa..), jotka yllätti ilmestymisellään uhkatekijänkin. Niinpä tilanne laukesi tuolta osin. Mutta, mikäli näin ei olis käynyt, en tiedä oisko käynyt miten sitten itselle, kun tappeluvalmius oli kerennyt jo mennä ohi. Tilanne ois ollut sitten jotain epävarmempaa 'itsepuolustuksen' yrittämistä, kun se muutamia sekunteja aiemmin olisi ollut jotain muuta.. Se ero on tosiaan huima siinä omassa fiiliksessä, kun valmiustilassa ei tuntenut oikeastaan mitään - muutakuin ehkä päättäväisyyden, joka oli sellainen pysyvä valmius lähteä liikkeelle heti kun on tarvis ja toimia just kuten pitää. Normisti ajatus toisen lyömisestä kasvoihin tuntuu lähinnä epämiellyttävältä, nyt se ei 'tuntunut miltään'. Tämän mentyä ohi, se seuraava fiilis tuntu sit suorastaan avuttomuudelta edelliseen verrattuna.

Enpä haluais olla tilanteessa tai duunissa jossa noiden kahden välillä pitäis vuorotella jatkuvasti..

[AlexMachine]

YJT:n jutusta iski silmään "poikkeavuudet". Oli muuten tosi hyvin kirjoitettu!! Myymäläpäällikkönä ollessani isossa liikkessä, seurailin myymälässä tai sitten kameran välityksellä ihmisiä. Siis myymälävarkaita bongasin muun työn ohessa aika hyvällä prosentilla. Useimmiten ne varkaat näkee heti, poikkeavat normi kuluttajasta jotka nekin usein päämäärättömästi pyörivät myymälässa hyllyjen välissä. Kädet, heiluvat jäykästi jos ollenkaan. Pää, ei käänny katsomaan vaan käännetään vain silmiä. Kävelykin on normista hiukan poikkeavaa, töksähtelevää.
Tosin tosi pro-miehet kyllä sitten kävelevät kaupasta ulos isonkin tavaran kanssa ennen kuin ehtii kissaa sanoa, tai huomata.

Ihan sama näkyy kun "amatööri" väijyy uhria. Yritetään olla huomaamaton, mutta sillä seuraksella että oikein pistää silmään jos on vähääkään harjaantunut tarkkailemaan... esim jos käännyt ja katsot kohti, niin kääntävät pään/silmät heti sivuun kuin häveten. Normi tallaaja kääntää myös yleensä mutta rauhallisesti ja pienellä viivellä... asento on jäykkä tai jännittyt... onhan noita.

Edit:
" onclick="window.open(this.href);return false;
varsin hyvä kirja entiseltä FBI:n agentilta kehon kielestä ja sen lukemisesta.

[MikaM]

Tosiaan oli YJT:n teksti asiaa. Noita kun harjoittaa, niin todella helpolla poimii katukuvasta esim. pikkukrimit. Pahimmat rullauspaikat tulee kierrettyä ja pikkujengit vältettyä. Ja tulee hetkiä, jolloin spottaat jonkun muun, joka tekee samaa. Kun yleensä ihmiset kaupungilla katselee kaikkea muuta kuin toisia ihmisiä.

[MikaM]

Paitsi naiset, jostain syystä ne kattelee muita koko ajan. Mikä siinäkin on?