Ympäristön tarkkailu, vaihtoehtojen miettiminen?

[muitai1]

Tullut jonkun verran vierailtua Maga treneissä ja muistelin kun eräs valmentaja kertoili yleisesti ottaen tarkkailevansa koko ajan ihmisiä ja mietti jatkuvasti mikä lähellä olevista esineistä sopisi aseeksi..

Kertoi myös että K-Maga on muuttanut mm alkoholin nauttimisen kun ei viitsi enää ikinä juoda yli 5 olutta sen takia että pystyy aina puolustamaan itseään,
ja kotona on tutkiskeltu millä kaikella voisi mahdollista murtautujaa vahingoittaa jos tarve vaatii..

Onkos tämä ihan normaalia IP puolen heeboille vai onko kyseinen yksilö hivenen ylivarovainen?

[Poika]

Itse en viitsi vaivautua juomaan olutta alle viiden...

Kuullostaa erikoiselta ja antoisalta elämältä, mutta onhan meitä moneksi.

[muitai1]

Itse en viitsi vaivautua juomaan olutta alle viiden...

Kuullostaa erikoiselta ja antoisalta elämältä, mutta onhan meitä moneksi.

Tätä mietin itsekkin, voisin jo melkein itse diagnosoida tuollaisen käytöksen luulosairauden piikkiin :evil:

Sitten taas kun käyttää elämästään kymmeniä vuosia opiskeluun niin kaipa se voi jäädä vähän päälle

[bodyguard]

Itse en viitsi vaivautua juomaan olutta alle viiden...

Kuullostaa erikoiselta ja antoisalta elämältä, mutta onhan meitä moneksi.

Sama täällä, viis oluttahan on vasta aloittelua.

[TimoS]

Itse en viitsi vaivautua juomaan olutta alle viiden...

Alle viittä olutta vai olutta ennenkuin kello on viisi? :p

[n0k]

ihan on normaalia, paitsi että valmentaja pitäisi saada hoitoon, kun noin vähän alkoholia käyttää!

[Lasse Candé]

Tullut jonkun verran vierailtua Maga treneissä ja muistelin kun eräs valmentaja kertoili yleisesti ottaen tarkkailevansa koko ajan ihmisiä ja mietti jatkuvasti mikä lähellä olevista esineistä sopisi aseeksi..

Kertoi myös että K-Maga on muuttanut mm alkoholin nauttimisen kun ei viitsi enää ikinä juoda yli 5 olutta sen takia että pystyy aina puolustamaan itseään,
ja kotona on tutkiskeltu millä kaikella voisi mahdollista murtautujaa vahingoittaa jos tarve vaatii..

Onkos tämä ihan normaalia IP puolen heeboille vai onko kyseinen yksilö hivenen ylivarovainen?

Ihminen pitää sitä valmiusastetta mikä on mielekäs. Minäkään en tykkää tulla sillä tavalla kovaan känniin että kontrolli katoaa vaikka kaikki muut kovan kännin variantit ovatkin sydäntäni lähellä.

Itselläni jäänyt tavaksi muutamat helpot toimenpiteet kuten nurkkien kiertäminen jonkin matkan päästä. Säästyy kaikenlaisilta yllätyksiltä. Olen taipuvainen ajattelemaan jotain olemiseen liittyvää koko ajan. Ylläpidin ryhtiä yli viisi vuotta, mutta nyt on toiset opit kun on jalkapallo jäänyt taakse.

Viimeaikoina olen ottanut vähän iisimmin tarkkailun (eli tapauksessani näkemisen) ja kamaen kanssa tuolla arjessa. Olen jo sen verran vanhempikin että kanssaihmiset käyttäytyvät muutenkin asiallisemmin kuin ennen. Kun joitain ihmisiä ärsyttää se että jotkut toiset(kin) ovat nuoria.


Ja sitten sitä kovaa känniä ottamaan! Nähdään ensi vuonna!

[Tyttö]

Niin, missä menee se raja, jossa ympäristön tarkkailu ja varautuminen menee liiallisuuksiin. Onko se siinä vaihessa, kun alkaa siivuttaa kotiaan vaiko jo ehkä aiemmin?

Itse tarkkailen ympäristöä välillä hyvinkin tarkasti, riippuen tosin hyvin paljon paikasta, missä kulloinkin liikun. Etenkin ihmisten käsiin tulee kiinnitettyä paljon huomiota. Lisäksi olen miettinyt ajatuksia kodin puolustamiseksi tarpeen niin vaatiessa. Ja paljon muuta. Eivät nuo mielestäni mitään turhia tai älyttömiä juttuja ole. Ajatuksia, joita mietin päivittäin tavalla tai toisella.

Mutta hulluuden rajahan voi olla hyvinkin häilyvä...

[Lowclass]

Makuasia, itse (kuten täällä kertonut) otan kerran vuoteen useita paukkuja ennen treenejä jotta saa tietää miten osaa pienessä.. Pakko joskus rentoutua -omasta mielestä- ja pyrin toki huomioimaan ympäristön mutta eihän se kännissä...

[Mjölnir]

Itse en viitsi vaivautua juomaan olutta alle viiden...

Kuullostaa erikoiselta ja antoisalta elämältä, mutta onhan meitä moneksi.

Tätä mietin itsekkin, voisin jo melkein itse diagnosoida tuollaisen käytöksen luulosairauden piikkiin :evil:

Sitten taas kun käyttää elämästään kymmeniä vuosia opiskeluun niin kaipa se voi jäädä vähän päälle

Jos hän itse kokee sen mielekkääksi, niin en minä ole mikään tuomitsemaan muiden ihmisten motiiveja.

Itse pyrin pitämään huolen siitä, että kun otetaan reippasti, niin ympärillä on vain kavereita.

[muitai1]

Juu en minäkään häntä tuomitse kyseessa on kuitenkin erittäin hieno ja mukava ihminen..

Tuntuu vaan itsestä että jatkuva "pelko" olisi aika rasittavaa

[Mjölnir]

Juu en minäkään häntä tuomitse kyseessa on kuitenkin erittäin hieno ja mukava ihminen..

Tuntuu vaan itsestä että jatkuva "pelko" olisi aika rasittavaa

Joo, mut se on vaan yksi vaihe. On itselläkin tuon kaltaisia ollut. Mutta nämäkin vaiheet tasoittuvat, ja elämä löytää muotonsa. Varovaisemmin tai ei. Myöhemmin oppii tietämään, millon pitää olla varovainen, ja koska voi relata. Se vaatii kokemusta. Tai muuten mennään tuurilla

[Urkki]

Juu, näkisin että tuo vaihe on pakko käydä lävitse mutta jossain vaiheessa sen olisi syytä painua hieman taka-alalle eli alitajuntaan.
Niin että ne potentiaaliset vaarat, häiriköt, soveltuvat aseet ja sen sellaiset havaitaan ilman jatkuvaa pälyilyä ja hakemista.
Jos tuo tila jatkuu pidempään niin silloin kyseessä onkin juuri pelko eikä oppimisprosessi.
Tuon vaiheen haittapuolet olen saanut kokea nahkoissani aika kivasti.
Väsyttävää.

[L.K.]

Pienellä varauksella tuo on miusta ihan tervettä, mutta tuo "5 kaljan tms. sääntö" ei pitäis olla ehdoton vaan enempi
seura ja paikkariippuvainen. Itse asiassa ei mitään sääntöä ole miusta hyvä noudattaa vaan ottaa sen mukaan että
tuntee oman olonsa mukavaksi ja turvalliseksi. Noudatan itse aika samaa kun Mjölliskin eli jos on tuttua porukkaa
vain niin voin vetää vaikka nelivedon päälle kun taas vieraammassa seurassa/paikassa sitten otetaan rauhallisemmin.

Itsellä tuo ympäristön tarkkailu on suht vahvaa kanssa koko ajan, mut se johtuu paljon myös työstä. Kun on vuosia
raflassa katsellut koko ajan jengiä ja koitanut bongata niitä ongelmatapauksia on vaikea baarissa vapaallakaan olla
huomioitta muita ihmisiä. Sama homma kaupassa kun käy niin edelleen huomaa aika ajoin katselevansa muita
asiakkaita kuin aikanaan myymälävaksin hommissa:)

Lasten kanssa huomaa myös olevansa aika valppaana, mikä lienee kuitenkin suht normaalia riippumatta harrastako
ip-lajeja tahi ei.

Jottei kuitenkaan elämä mene paranoiassa elämiseen, olisi minusta hyvä kehittää pelisilmää ja pyrkiä juuri
priorisoimaan ne paikat ja ihmiset milloin pitää olla valppaampana ja milloin sitten voidaan mennä sillä "valkoisella".

Ehkäpä tämä avausviestin hlökin tekee tuota toimintaa enempi mielikuvaharjoitteluna kuin absoluuttisena
elämäntapanaan?

[Pyjamasankari]

Mielestäni tilanteiden mentaaliharjoittelu on enemmän kuin suotavaa. Otan tässä peruskaavan urheilun puolelta eli vertaan urheilusuoritukseen valmistautumista valmistautumiseen mahdolliseen väkivaltaiseen tilanteeseen.

Urheilijat kiinnittävät huomiota siihen mitä syövät ja juovat, tämähän on päivänselvä asia miten se vaikuttaa vireystilaasi ja valppauteesi, toimit eri tavalla hampurilaisaterian syötyäsi ja kymmenen olutta juotuasi, kuin että olet nauttinut täysipainoisen aterian. Ei siitä sen enempää, rupeaa karkaan "hiukan" OT.

Fyysinen valmistautuminen: taas päivänselvää, että jos olet paremmassa fyysisessä kunnossa selviät paremmin rikoksen uhrina, kuin urheilukisassakin.

Mallioppimistekniikan käyttö: jokainen huippu-urheilija on päässyt huipulle, koska nykytekniikan myötä he voivat seurata kuvia tai videoita, joissa näkyy paras mahdollinen tekninen suoritus. Samoin mielestäni tulisikin seurata väkivaltatilanteiden videoita, oppia näistä miten jollekkin on käynyt. Mallioppimisella tarkoitan myös esim itsepuolustusharjoituksissa kouluttajan suoritusten seuraamista ja tästä oppimista, sekä mahdollisesti erilaisten kirjojen ja opetusvideoiden avulla opettelemista tai vaikkapa porstarikolleegasi "onnistunutta" suoritusta seuraamalla.

Seuraavaksi on vuorossa vastustajan tutkiminen, ilmiselvää että kaikissa urheilulajeissa pyritään ottamaan mahdollisimman paljon selvää vastustajasta..miksei siis myöskin väkivaltatilanteiden varalta kun se nyt koskettaa useampia meistä kuin huippu-urheilu. Minkätyyppisiä ryöstöjä on tehty alueellasi? Minkälaista aseistusta he ovat käyttäneet? jne.

Seuraava tehtäväsi on sitten päättää taktiikasta, paras keino voittaa on käyttää hyödyksi omia vahvuuksia ja vastustajan heikkouksia. Jotkut vastustajat saattavat olla pelottavia niin urheilussa kuin kadullakin, tässä tapauksessa on kaikin tavoin pyrittävä vahvistamaan itseluottamusta, joka taas on kaikkien edellämainittujen asioiden summana tuleva etuus. Taktiikkaasi voi olla esim, vaihdanko kadun puolta tai baaria kun havaitsen voimakkaasti päihtyneen riitaa haastavan brittimulkeron tai vaikkapa taksin tilaaminen kävelyn sijasta.

Mutta sitten siitä mentaali ja mielikuvaharjoittelusta, itse teen sitä päivittäin ja lähes huomaamattani nykyään, koska olen näitä juttuja aktiivisesti treenannut ja miettinyt pitkään ja kun sattuuvat olemaan tosiaan ainoa keino välillä säilyä hengissä tietyissä työtehtävissä.

Eli kuvittelemalla erilaisia tilanteita ja miettimällä miten niistä selvityisi on erittäin tärkeä ja iso rooli urheilussa. Kuvitelkaapa vaikka korkeushyppääjä, joka ei kävisi ennalta mielessään suoritustaan uudestaan ja uudestaan, miksi siis väkivaltatilanne ei voisi olla samanlainen harkittu ja kontrolloitu suorite? Tämä johtuu vain harjoittelun ja nimenomaan mielikuvaharjoittelun puutteesta, siksi suoritukset on "roiskaisten tehtyjä". Toki ymmärrän, ettei kaikesta harjoittelusta huolimatta tilanne ole aina niin hallittu.

Miksi urheilijoiden mielikuvaharjoittelu (ja myös fyysinen tottakai) on aivan normaalia ja hyväksyttävää, kun taas tavallisen kansalaisen kertoessa väkivaltaisiin tilanteisiin mielikuvillaan harjoittelustaan hänet helposti leimataan vainoharhaiseksi tai jollakin tavalla ylireagoivaksi ramboilijaksi? Onko siis urheilusuoritus tärkeämpi onnistumisen paikka kuin pelastaa oman tai läheisen henki tai terveys?