Itsepuolustus- ja voimankäyttöaiheiset blogit

[obmijoy]

jos kampailujuttuja ei tarvi elääkseen ja selviytyäkseen silloin on elämä kivasti ja voi opetella ihan mitä haluaa ja millä asenteela vaan viitsii
ja todenäköisesti itse lajin suorittaminen käyttää nappärämin
eiköhän noita daneja oo enempi insinööreillä kuin vartijoilla???

[Ile]

Oho. Väliin on tullut jo hyvää pohdintaa, kun työnteko välillä häiritsi kirjoittamista...Rupesin siis kirjoittamaan Pahan Kanin kommentin jälkeen....

Hyvää pohdintaa. Omaperäisesti voisi todeta, että kaikki on niin suhteellista.

Tuo obmijoyn "soturin elämänkaari" on varmaan sinänsä yksi hyvä malli.

Samaan aikaan uskon, että jos otetaan identtiset kaksospojat, joilla molemmilla on samat perusvalmiudet mutta 0 tuntia treeniä takana, niin toiselle heistä annettu yhden viikonlopun tehokurssi voi jo saada aikaan ison eron ip-valmiuksissa heidän välillään. Toki vaikutus voi olla väliaikainen, jos opeteltuja asioita ei pidetä yllä jne...eikä tähän kärjistettyyn esimerkkiin kannata muutenkaan hirveän syvälle mennä.

Pointtina lähinnä se, että nähdäkseni ip-tarkoituksiin harjoittelun ja ammattimaisemman voimankäyttöharjoittelun välillä voi olla perustellustikin hyvin iso ero sen suhteen, että minkälainen sitoutuminen, ajankäyttö ja pitkäjänteisyys sekä myös tavoitteenasettelu on harjoittelijan näkökulmasta mielekästä. Kuten P. Kani siihen huonekalukauppiaaseen viittasi (Su-ka-ri).

Jos tavis ilmoittaa haluavansa oppia itsepuolustusta ja voivansa käyttää siihen 1 tunnin viikossa, niin mielestäni se ei ole mikään opettavaisen hymähtelyn paikka vaan positiivinen haaste, johon hyvä itsepuolustuslaji/-opettaja pystyy kyllä vastaamaan.

Miehiä on ihan menestyksekkäästikin laitettu rintamalle muutaman kuukauden koulutuksella. Jos joku sanoo, että "kun mä oon nyt treenannu tätä lajia vasta kolme vuotta niin emmä tiedä onks tästä mitään hyötyä tositilanteessa", niin sitten siinä treenaamisessa on (ip-näkökulmasta) jotain pahasti pielessä.

Kolmen vuoden harjoittelulla (jos nyt puhutaan edes kohtuullisista harjoitusmääristä) pitää olla dramaattinen vaikutus harjoittelijan ip-valmiuksiin. Ja sen harjoittelijan pitää myös itse tietää se. Muuten metsään on mennyt paljon muutakin kuin se kuuluisa tonttu. Ja toi 3 vuotta on nyt tietysti ihan stetsonista vedetty esimerkkiaika.

Toki sen ohella, että osaa ja tietää että osaa, pitää kehittyä vastaavasti myös realismi sen suhteen, että kaikkea ei osaa ja sellainen asenne, että niitä uhkatilanteita vältetään ja niihin jouduttaessa pyritään de-eskaloimaan.

Onpas hajanaista juttua mutta tajunnanvirtaa kuitenkin.

[Paha Kani]

Taaskin on syytä olla samaa mieltä muiden kirjoittajien kanssa. Ettei tässä nyt olisi sitten sellainen rinki. Täytyykin olla tarkkana.

Tuo Ilen kuvaama esimerkki kolme vuotta treenanneesta kaverista joka ei osaa mielestään mitään on mun mielestäni hyvä. Aika usein mennään sellaisen ikäänkuin väärän nöyryyden ansaan, kun hymistellään että jos treenaa kymmenen tuntia päivässä kahdenkymmenen vuoden ajan, niin on vasta tien alussa. Kyllä mä olen nähnyt, kun pari vuotta pari kertaa viikossa treenannut kaveri alkaa olla siinä henkisessä ja fyysisessä kuosissa, että standardinarkkari olisi ihmeissään sen kanssa (toisenmerkkisiä esimerkkejäkin kyllä löytyy, kun mikään määrä treeniä ei tunnu tekevän mitään vaikutusta, en tiedä sitten että miksi näin on). Eihän sillä treenillä kuuhun mennä, mutta se on tosiaan fakta, että kaikilla ei ole sen enempää aikaa sijoittaa kamppailutaitoon. Ja voi tosiaan olla osittain vaarallistakin, jos kolme vuotta treenanneella kaverilla ei tilanteeseen joutuessaan ole mitään luottamusta omiin kykyihin.

Jos mennään hiukan filosofisemmalle alueelle, niin voidaan esittää mielipide, jonka mukaan itsepuolustustaidon (valitsin nyt tämän sanan tähän) tarkoituksena on oman elämän suojelu. Sisältäen sitten sitä mitä kukakin haluaa siihen sisällyttää, kuten esim. läheisten suojelu, elämänlaadun suojelu, omaisuuden suojelu ja vaikka kunnian suojelu, tässä rajanvedossa olisi ihan oman keskustelunsa paikka. Ja jos koko elämä omistetaan tälle suojelulle, niin sitä suojeltavaa jää aina vain vähemmän. Minä en esimerkiksi haluaisi elää sellaista elämää jonka Lauri Törni eli, vaikka kiistatta Lauri olikin paljon minua kovempi jätkä ja varmasti kovaa valuuttaa kaikenlaisissa skenaarioissa.

Tätä vasten peilaten ei olekaan ollenkaan niin ihmeellistä, että tavallisten pulliaisten (jollaisia siis edustan, termiä ei käytetty alentavasti) keskuudessa se varsinainen itsepuolustustaito alkaa usein olla aikalailla siellä häntäpäässä kun treenin jatkamiseen motivoivia tekijöitä mietitään, ja hyvä kunto, kaverit yms merkitsevät yhä enemmän. Vakavaan väkivaltatilanteeseen joutuminen on kuitenkin Suomessa niin jumalattoman epätodennäköistä ellei sitä erikseen yritä, ettei pelkästään sen varalta kannattane sijoittaa isoa osaa vapaa-aikaansa. Ihmeellistä on, että aihe kiinnostaa esim. minua oikeastaan ollenkaan.

Toisaalta, on kyllä jotenkin kummallista että tosi harva turvallisuusalalla toimiva treenaa yhtään mitään kamppailua, ja näiden treenaamattomien keskuudessa suhtautuminen kaikkeen hojoiluun on joissain tapauksissa jopa halveksuva. Näin oli ainakin joskus kun isä lampun osti kun allekirjoittanutkin sielläpäin vielä vaikutti. Mikähän siinäkin on?

EDIT: Su-ka-ri

[obmijoy]

kun ollaan tilanteissa turva-alalla ja selvitään niistä, tulee selviytyjälle selaista epätervettä selviytymisen uskoa malliin "selvisin siitä kyllä nää mutki jutut menee"
Ihminen halua kumminkin löytää positiivisen mielikuvan ja mielikin haluaa päästää usein itsensä sekä kehon helpolla.

Siksi kilpalajit koska ne pakottavat kehittymään vaikkakin niissä kaikki liikemalit "ei oo niin kenttähyviä" malliin juji maassa

mutta kyky reagoida nopeutuu ja "ihmisen ahneus voittaa on usein suurempi" kuin "mielen mukavuuteen hamuaminen".

Kilpakentillä myös näkee kuinka ihmeelisen nopea ihminen voi olla. Tämä auttaa taas kentällä varautumisessa.
Olen matossa aika surkea siksi ainakun saan vastuksekseni ison poliisin matolla joka on riski ja aloitelija.
Yritän hapettaa mahdollisiman pian jotta joutuu taputtaan---- näin yritän pelastaa ja herättää isoa kaveria...
narkeisakin on mua kovempia ja isompia ja viellä muakin pienemissä on paljon nopeempia kavereita...

eli kentällä tarvii olla varovainen ja jokaisen vartijan ja pollarin on painittaVA SE 2kk /peruskurssi jotta oppii MATOSSA elään ja ottaan ja suojautuun

Vain se 2kk ei enempää sillä munki kohalla nää isot möröt on käsiteleet mua ihan yhdellä kädellä ku ovat tajuneet miten peli toimii.

Kyllä kai turvaheepoilekin pitäs riittää intensiivi vuosi + työpaikan mittariliike treenit säännöllisin väliajoin.

ps
Matossa vääntäminen on hellää,
jos pystyssä aikoo herätellä on onnettomuus vaara suurempi.

oon samaa mieltä kuin ylläolevat

[Mjölnir]

Mikähän siinäkin on?

olen huomannut sellaisen kuin "pelko". Pelko siitä, että pomot tai pomojen pomot alkaisivat arvostaa kädentaitojen osaamista ja minulta yhtäkkiä alettaisiin vaatia samaa, tai edes odotettaisiin, että minua huvittaa sietää epämiellyttävyyttä treenaamisen muodossa.

Minä olen tätä hommaa katsonut jo aika pitkään läheltä, ja tuossa on oma johtopäätökseni.

Mutta sellainen kaveri, jolla on niitä kädentaitoja, kelpaa kyllä joka kerta avuksi kun on paha tilanne.

[Streetwise]

Toisaalta, on kyllä jotenkin kummallista että tosi harva turvallisuusalalla toimiva treenaa yhtään mitään kamppailua, ja näiden treenaamattomien keskuudessa suhtautuminen kaikkeen hojoiluun on joissain tapauksissa jopa halveksuva. Näin oli ainakin joskus kun isä lampun osti kun allekirjoittanutkin sielläpäin vielä vaikutti. Mikähän siinäkin on?

Moni ei koe tarvetta jos/kun homma hoituu ilmankin. Ne joilla on ongelmia, poistuu alalta tai alkaa treenaamaan. Halveksuminen taas johtuu asenneongelmasta (mikä toikin luulee olevansa). Luullaan että kaikilla treenanneilla on ego-ongelma, vaikka se on vaan harvoilla.

[Lybeck]

Toisaalta, on kyllä jotenkin kummallista että tosi harva turvallisuusalalla toimiva treenaa yhtään mitään kamppailua, ja näiden treenaamattomien keskuudessa suhtautuminen kaikkeen hojoiluun on joissain tapauksissa jopa halveksuva. Näin oli ainakin joskus kun isä lampun osti kun allekirjoittanutkin sielläpäin vielä vaikutti. Mikähän siinäkin on?

Moni ei koe tarvetta jos/kun homma hoituu ilmankin. Ne joilla on ongelmia, poistuu alalta tai alkaa treenaamaan. Halveksuminen taas johtuu asenneongelmasta (mikä toikin luulee olevansa). Luullaan että kaikilla treenanneilla on ego-ongelma, vaikka se on vaan harvoilla.

Tuntemani kättentöitä osaamattomat vartijat kyllä arvostavat kättentyön osaamista, mikäli se osaaja on asiallinen jässikkä noin muutoin. Enemmän kyse on siitä, että ollaanhan tässä pärjätty ilmankin treenejä.

Minäkin olen tulkinnut, että joillakin saattaa olla väärä käsitys ip-lajeista ja kamppailulajeista, että ne olisivat hirmuisia egoilu- ja turpaanvetelylajeja eikä niinkään kuntoilu- tai kontrolliin ottamislajeja. Esim. mulla oli joskus vähän tällainen mielikuva, että nyrkkeilyä ja potkujuttuja harrastavat ovat vähän pimeitä. Että lyöminen on raukkamaista, mutta paini on se, jossa otetaan miehestä rehdisti mittaa. Defendo voisi olla oikein mukava paketti kontrollialan ihmisille, jos haluaa keskittyä oleelliseen hommaan.

Sitten on varmaan laiskuus, elämäntilanne ja yllä mainittuun liittyen tottumattomuus harrastella kamppailu ja ip-lajeja, joten kynnys osallistua ip-lajeihin voi olla suuri.

[Andy]

Olen saanut sellaisen käsityksen, että osa treenaamattomista turvallisuusalan henkilöistä on saanut negatiivisen käsityksen kamppailulajeista siksi, että on nähnyt jonkun "mustan vyön mestarin" toimivan vähemmän tehokkaasti yritettyään lajitekniikoita tositilanteessa. Kaikki lajithan eivät välttämättä sovellu tämänkaltaiseen toimintaan kovin hyvin.

[Ale]

Mikähän siinäkin on?

olen huomannut sellaisen kuin "pelko". Pelko siitä, että pomot tai pomojen pomot alkaisivat arvostaa kädentaitojen osaamista ja minulta yhtäkkiä alettaisiin vaatia samaa, tai edes odotettaisiin, että minua huvittaa sietää epämiellyttävyyttä treenaamisen muodossa.

Minä olen tätä hommaa katsonut jo aika pitkään läheltä, ja tuossa on oma johtopäätökseni.

Mutta sellainen kaveri, jolla on niitä kädentaitoja, kelpaa kyllä joka kerta avuksi kun on paha tilanne.

Samat havainnot on itsellänikin.

[Rojola]

Tässä ketjussa käsiteltiin aiemmin Hickin lakia. Joten linkitänpä tämän Hochheimin kirjoituksen tänne.

http://www.hockscqc.com/articles/hickslaw.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

Recently in 2011, someone accused me of claiming that Hick's Law doesn't exist and I was ignorant of what Hick's Law really is. Of course it exists. A Mr. William Edmund Hick existed. This British psychologist, Mr. Hicks created a test and his test had results. The results were that response took time. The central point of all this reaction research? Milliseconds. It is really about milliseconds. Remember, there are 1,000 milliseconds in a second! Various studies produce various millisecond results. All have improved on the Hicks 1950s response times, yet trainers use this law because of their "dumb-down" agendas or they are ignorant and just regurgitate other trainers.

Probably the single reason Hick's Law has been spread in the last few decades in the police, martial and military fields is as a sales pitch to sell training programs. But, just how fast can we get? How dumb should we be to fight back confusion and stalling out? Don't ask Mr. Hick from the 1950s. Mr. Hick was not conducting tests on baseball or fighting, and the 1950's computer he used belongs in the stone age of museum pieces.

[Pyjamasankari]

Ihan hyviä pointteja oikeudellisesta näkökulmasta, mutta itse olen kyllä eri linjoilla asiassa. Tosin, enpä kyllä missään mitään koulutakkaan, eli asia ei sinänsä mua kosketa lainkaan.

ONKO TYÖPAIKAN ITSEPUOLUSTUSKOULUTUS LAILLISTA?

Posted 14.3.2013

Turvallisuusalalla on perinteisesti ollut aina paljon toimijoita, jotka tarjoavat koulutusta väkivalta- ja uhkatilanteiden varalta. Koulutukset sisältävät sekä teoriaa että käytäntöä, ja ovatkin kokonaisuutena hyvin tarpeellinen osa työnantajan velvollisuutta kouluttaa työntekijöitä työhön mahdollisesti liittyvien uhka- ja väkivaltatilanteiden varalle. Nämä uhkatilannekoulutukset sisältävät usein myös sellaisia osuuksia ja käytännön harjoituksia, joissa itsepuolustustarkoituksessa pyritään vahingoittamaan päällekarkaajaa, jotta hyökkäys saadaan pysäytettyä. Usein sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus, mutta asia ei ole aivan niin yksinkertainen.

Oikeudellisesti itsepuolustuksessa on kyse hätävarjelusta (Rikoslain 4 luvun 4 §). Hätävarjelu on rikoslaissa erikseen määritelty vastuuvapausperuste, joka oikeusperiaatteena tarkoittaa sitä, että henkilöä ei tuomita rangaistukseen lainvastaisesta teosta. Vapautetaan siis rikosvastuusta eli rangaistuksesta, mutta se ei tarkoita, että teko ei olisi täyttänyt rikoksen tunnusmerkistöä ja ei vapauta välttämättä korvausvastuusta. Oikeus voi myös tuomita osittaisen tai täyden rangaistuksen.

Itsepuolustus, jossa vastustajaa vahingoitetaan esimerkiksi avokämmenellä lyömällä, sääreen tai nivusiin potkaisemalla, täyttää aina pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Itsepuolustuksessa, ja siis oikeudellisesti tarkasteltuna hätävarjelussa, kyse on aina ensin pahoinpitelystä, josta esitutkinnan, syyteharkinnan ja oikeuskäsittelyn jälkeen oikeus voi vapauttaa pahoinpitelyn tekijän rangaistuksesta mainitulla rikoslain 4 luvun 4 pykälän mukaisella hätävarjeluoikeutuksella. Rikosvastuusta vapauttaminen ei poista teon rikosoikeudellista luonnetta, vaan poistaa ainoastaan rangaistuksen. Eli oikeus toteaa teon täyttäneen pahoinpitelyn tunnusmerkistön, mutta hätävarjelun vuoksi jätetään rangaistukseen tuomitsematta osittain tai kokonaan. Hätävarjelu voidaan todetaan oikeudessa ja siis edellyttää itsepuolustuksen tehneen syytteeseen asettamista.

Entä, jos työntekijän koulutuksessa oppima, kouluttajan opettama ja työnantajan ohjeistama teko ei tulekaan tulkittavaksi hätävarjeluna ja hän saa rangaistuksen pahoinpitelystä? Tällöin työnantaja on vastuussa antamistaan ja selkeästi voimassa olevan lain vastaisista ohjeista. Oma vastuunsa on myös kouluttajalla.

Työturvallisuuslaki säätelee työnantajan velvollisuutta selvittää, ennaltaehkäistä sekä perehdyttää työntekijät työhön liittyviin vaaratilanteisiin ja niiden hallintaan. Lähtökohta on ennaltaehkäisy ja sama logiikka on myös vastuuvapausperiaatteella; ensin on tehtävä kaikki muut toimenpiteet, joilla väkivaltatilanne on vältettävissä, ja vasta viimeisenä, paon turvaavana toimenpiteenä on mahdollista kohdistaa hyökkääjään sellaisia voimakeinoja, jotka ovat tilanteen vaarallisuus huomioiden perusteltavissa. On siis kyettävä osoittamaan kaikki ne muut, ja hätävarjelutilanteeseen johtaneena, tehottomaksi osoittautuneet toimenpiteet, jotta vastuuvapaus voisi tulla hätävarjeluna kyseeseen.

Hätävarjelu on viimeinen, ei ensimmäinen toimenpide. Hätävarjelu- ja vastuuvapaussäännökset eivät perustu siihen mitä keinoja on käytettävissä, kaikista karateista, judoista, jujutsuista, taekwondoista ja barjaggaroista riippumatta. Hätävarjelun tulkinnan kannalta ei ole merkitystä mitä tekniikoita on harjoiteltu, kuin siinä mielessä, että harjoittelun kautta rangaistuskynnys hätävarjelun liioitteluun alenee. Mitä enemmän osaat, sitä enemmän sinulta odotetaan.

Olen jo yli viisitoista vuotta ohjeistanut useita eri organisaatioita, että hätävarjelu- ja eli siis itsepuolustusopetusta ei anneta, vaan henkilökunnan vaaratilannekoulutuksen tulee painottua ennaltaehkäisyyn ja viime kädessä pakenemiseen ENNEN fyysistä tilannetta. Tämä linja on todettu aina kyseisten organisaatioiden toimintapolitiikan mukaiseksi, enkä ole kertaakaan, yllä mainitut perustelut esitettyäni, tavannut johtoa, joka olisi valmis siihen, että henkilökunta koulutetaan pahoinpitelemään mahdollinen hyökkääjä niin, että heidät voidaan oikeudessa todeta olevan vapaita rikosvastuusta hätävarjelunormin perusteella.

Tuohon samaan aikaan reilu 15 vuotta sitten lopetin kyseisten hätävarjelu- ja siis itsepuolustustekniikoiden opettamisen, enkä suostu niitä enää opettamaankaan.

Olen viettänyt kolmen vuoden päästä 30 vuotta elämästäni kyseisten tekniikoiden enemmän ja vähemmän ihmeellisen maailman parissa. En ole vielä oppimisessani siinä vaiheessa, että olisin löytänyt sellaisen turvallisen ja hyökkääjää vahingoittamattoman ei-pahoinpitelytekniikan, jolla voisin torjua 120 kiloisen psykoottisen Ruotsin entisen painimestarin (oikea tapaus). Olen kyllä vierestä nähnyt kun ihminen selviää pienellä aivotärähdyksellä pesäpallomailan lyönnistä päähän, mutta tunnen myös tapauksen, jossa riidan osapuoli kuoli, kun häntä työnnettiin rintakehästä kauemmaksi. Hän kaatui taaksepäin, löi päänsä Tampereen keskustorin suihkulähteen reunaan sillä seurauksella, että päähän syntyi sisäinen veronvuoto edellä mainituin seurauksin. Kaikki on siis mahdollista, myös kuilemantuottamis, ja tämä on huomioitava myös koulutuksessa.

On aivan eri asia katsoa feudaalisen Japanin samurailuokan näkökulmasta hätävarjelutilannetta tatamilla turvallisesti opittujen ja tiukasti ohjattujen harjoittelutilanteiden kautta, kuin pohtia sitä syyttäjän, käräjätuomarin ja lautamiesten sekä uhrin (tässä tapauksessa hätävarjelun kohteen) omaisten näkökulmasta. Se mikä toimii tatamilla, ei toimi oikeussalissa ja kun työnantaja ohjeistaa työntekijöitään, niin sillä on vastuu siitä, että ohjeet ovat voimassaolevan lainsäädännön, eikä budosalien utopistisen mystiikoiden mukaiset.

Itsepuolustuskoulutus tulkitaan oikeudessa seuraavasti: ”olette siis työpaikalla opetelleet tekemään pahoinpitelyn niin, että oikeus tulee jättämään teidät rangaistukseen tuomitsematta joko kokonaan tai osittain. Vahingonkorvausvastuu saattaa kaikesta huolimatta realisoitua”.

Hätävarjeluna tehty lyönti on aina pahoinpitely ja rikos, siitä ei vain aina rangaista, joten voiko työnantaja siis ohjeistaa pahoinpitelemään, kunhan vastuuvapaus täyttyy?

http://securityplus.fi/julkaisut/blogi/ ... laillista/" onclick="window.open(this.href);return false;

[bodyguard]

Mietin että onpa tyhmä kirjoitus mutta sitten katsoin kuka tuonkin postauksen takana on. Jos ko. herra joku päivä päättäisi olla hiljaa niin tekisi kyllä Suomen turvallisuusalalle suuren palveluksen.

[Pyjamasankari]

Mietin että onpa tyhmä kirjoitus

Mikä kirjoituksessa on mielestäsi tyhmää?

[Kaptah]

Mielestäni ihan hyvä kirjoitus. Kertoo, kuinka penseä ja nuiva Suomen laki on itsepuolustustilanteissa. Varmastikaan kukaan työnantaja ei halua ottaa vastuulleen sitä, että työntekijä mahdollisesti "pahoinpitelee" jonkun -itsepuolustukseksi- ja työnantaja joutuu vastuuseen, koska on kouluttanut työntekijän.

No, itse työskentelen naisvaltaisella palvelualalla, ja ilmapiiri on vähän eri kuijn esim. portsarihommia tekevällä. Täällä kuitenkin työnantajan (lakimiehen) selkeä mielipide on, että asiakasta ei saa ikinä fyysisesti loukata (eikä muutenkaan). Mielummin ottaa sitten vaikka itse vähän pataan. Ja juu, ko. työnjohdon edustaja on kyllä saanut palautetta ja eriävää mielipidettä asiasta.

[bodyguard]

Mietin että onpa tyhmä kirjoitus

Mikä kirjoituksessa on mielestäsi tyhmää?

No se on sitä samaa mihinkään perustumatonta tårta på tårta mitä tuolta tuutista tulee jatkuvasti. Siinä vaan knoppaillaan ja pyöritetään asioita ihan vaan jotta vaikutettaisiin viisaalta ilman minkäänlaista kosketusta reaalimaailmaan.

Mielestäni ihan hyvä kirjoitus. Kertoo, kuinka penseä ja nuiva Suomen laki on itsepuolustustilanteissa. Varmastikaan kukaan työnantaja ei halua ottaa vastuulleen sitä, että työntekijä mahdollisesti "pahoinpitelee" jonkun -itsepuolustukseksi- ja työnantaja joutuu vastuuseen, koska on kouluttanut työntekijän.

Minä olisin kiinnostunut tietämään onko ikinä missään (Suomessa siis, rapakontakaiset vastuulait erikseen) ollut tilannetta jossa tuollainen olisi realisoitunut ja minkä lain perusteella työnantaja joutuisi vastuuseen (ja millälailla)?

No, itse työskentelen naisvaltaisella palvelualalla, ja ilmapiiri on vähän eri kuijn esim. portsarihommia tekevällä. Täällä kuitenkin työnantajan (lakimiehen) selkeä mielipide on, että asiakasta ei saa ikinä fyysisesti loukata (eikä muutenkaan). Mielummin ottaa sitten vaikka itse vähän pataan.

Tuo on juuri tuota edellämainittua mihinkään perustumatonta tårta på tårta. Kenelläkään ei ole tässä maassa minkäänlaista velvollisuutta ottaa turpaansa. Itseään saa puolustaa aina!