Itsepuolustus- ja voimankäyttöaiheiset blogit

[L.K.]

Defendon "painiotteiden" tarkoitus on kontrolloida käsiä sen aikaa, että oma vastatoiminta voidaan aloittaa paremmin/turvalisemmin. Siltikään aina käsiä ei kontrooloida ja esiim fyysisest tekijät myös määrittelevät miten käsien kontrollointia voi/kannattaa tehdä sekä miten siitä jatketaan.

Viittasin tuolla demohommalla lähinnä siihen minkä bg jo sanoikin, en siihen että elävämässä demossa sinällään olisi mitään väärää,ei missään nimessä. Siltikin, omasta mielestä ns. speed demot ovat aina vähän kyseenlaisia koska taitavan opettajan tekemänä ne on aina eri asia kuin harrastajan, jolla tarkoitan sitä että harrastajahan pääsee kyllä sitten itse tekemään kunnolla ja tämän kautta pääsee itse muodostamaan käsityksensä tekniikan/ratkaisumallin toimivuudesta.

[Paha Kani]

Googlailin tuossa piruuttani senshidoa ja löysin tämäntekstin. Dimitri taisi tehdä Brucet ja kyllästyi jopa itse luomaansa brändiin, kokien sen liian rajoittavaksi.

Aihehan on vanha ja varmasti potkussa ennenkin käsitelty, mutta mielestäni tuo ajatus siitä, että lajisi lokeroi tekemistäsi on aika mielenkiintoinen enemmänkin pohdittavaksi. En nyt oikein välttämättä osaa pukea sanoiksi mitä tässä tarkoitan, mutta aloin miettiä nyt esimerkkinä noita LK:n mainitsemia defendon painiotteita. Ne ovat varmasti hyviä ratkaisuja silloin kun ne ovat hyviä ratkaisuja, mutta hakeeko defendoka niitä siksi, että hän on harrastanut defendoa, eikä niinkään sen takia että ne ovat hyviä ratkaisuja? Ja nyt sitten tähän vielä disclaimeri: en väitä että defendon painiotteissa on mitään vikaa, vaan yritän pohdiskella että yrittääkö vasaran omistaja ruuvia seinään vasaralla, koska hänellä on vain se vasara? Olkoon se vasara sitten minkä tahansa lajin mikä tahansa tekniikka.
On tietysti niinkin, että jokaiselle ei voi opettaa kaikkia mahdollisia temppuja, työkaluvertausta jatkaakseni asiaa voi ajatella vaikka niin, ettei jokaiselle voi opettaa vasaraa, ruuvimeisseliä, sahaa ja höylää. Tai voi, mutta ei vuodessa, jolloin on ehkä opetettava ensin edes se vasara, silläkin riskillä että sillä vasaralla yritetään sitten esim. tiskata.

Nyt alkaa sitten olla jo sen verran erikoisia vertauksia, että on syytä lopettaa niiden käyttö.

Kaikki lajithan ovat jonkinlainen yritys yksinkertaistaa väkivallan kaaosta jotenkin rakenteelliseen muotoon, jolloin sitä on helpompi käsitellä. Tässä otetaan tietysti se sama riski kuin kaikessa yksinkertaistamisessa: yksinkertaistus saattaa muistuttaa malliaan niin vähän, ettei se ole enää käyttökelpoinen kuvaus siitä, tai sitten unohdetaan että ollaan tekemisissä yksinkertaistetun mallin kanssa. Siksi onkin välillä hyvä ottaa askel taaksepäin ja miettiä ihan avoimesti ja kriittisesti että mitä tässä nyt taas oltiinkaan tekemässä, vaikka se johtaisikin jonkinlaiseen kriisiin oman tekemisen kanssa ja tarpeeseen kirjoittaa siitä vaikkapa internetin keskustelupalstalle.

Toinen riski, joka saattaa olla tuon edellisen kanssa lomittain, on se, että hylätään asioita, jotka voisivat olla omaa kokonaispakettia rakennettaessa ihan hyödyllisiä, koska ne eivät kuulu siihen lajiin. Tässä on varmaankin mukana jonkinlainen auktoriteettiusko, jokin sellainen ajatus että mikä minä olen arvostelemaan ylikenraalisensein näkemystä. Tämähän on ainakin alkuvaiheessa ihan hyväkin asia, kun ei oikein ole vielä käsitystä asiasta, ja tempun toimimattomuus johtuu ainakin yhtä todennäköisesti tempun tekijästä kuin tempusta itsestään, mutta kyllä jonkin ajan (minkä ajan?) kuluttua pitää jo uskaltaa itse päätellä, mikä omiin ominaisuuksiin ja tarpeisiin sopii ja mikä ei.

Sitten lajiutumisessa on vielä sekin ongelma, että ihminen kun on aika helposti laumautuva, niin aika äkkiä aletaan pitää sitä omaa lajia/seuraa mittarina jota vasten kaikkea muuta pitää arvioida ja suhtautua aika defensiivisesti kaikeen muuhun tekemiseen. Esimerkkinä muistan kun joskus aikoinaan krav magan peruskurssilla sällit tiesivät jo kertoa, että toinenkin krav maga -liitto on, mutta siellä harjoitellaan ihan pa$kaa magaa, vaikka tästä hyvästäkin magasta oli vasta pari viikkoa treeniä takana. Tällöin viimeistään suljetaan silmät kaikelta siltä hienolta ja kauniilta mitä tuolla ulkona on.

Koko tekstistä ei nyt saa varmaan pirukaan selvää, mutta yritän tässä nyt sanoa, että jos tarvitsee puhelimen, tarvitsee puhelimen eikä iPhonea.

[PDC]

Rojola

Atemista. Joo, todellakin, siinähän tulee se kontakti, tyhmyyttäni en huomioinut sitä. Eli ei oikein sama asia. Sorry!

Hienoja nuo videot! Tuo ekan videon "not a mark on him" idea on täysin sitä mit Tamminen Aikidossa kuuluttaa. Eli justiin kuten Dimitri selitti aikasemmin, että voisit vetää polvella, kyynärpäällä naamaan jne, mutta voit tehä ton Shredderinkin ja tulos sama (toivottavasti), äijä maassa mutta vähemmällä haitalla.

Todella hieno juttua, näin ajatuksena. Kiitos hyvistä viesteistä!

[Rojola]

EDIT: Paha-Kanille (PDC ehti tuikata väliin)

Pohdiskelin itsekin tätä aihetta juuri. Lajihan pyrkii kontekstissaan (itsepuolustus, voimankäyttö, kamppailu-urheilu jne.) mallintamaan todellisuutta jollakin tavalla harjoittelua tarpeita varten, mutta kaikki nämä mallinnukset (=eri lajit) jäävät auttamattomasti vajaaksi todellisuudesta ja todellisesta väkivallasta. Harjoittelu on harjoittelua, oikea on oikeaa. Lajeilla (=opettajilla) on tottakai eroavaisuuksia siinä, miten hyvin todellisuutta lajin puitteissa pyritään mallintamaan (ja mitä osaa siitä todellisuudesta itse asiassa mallinnetaan).

Vaaran paikkahan on siinä, jos laji pyrkii muokkaamaan todellisuutta eikä päinvastoin.

Uskoisin, että pidempään harjoitelleille tulee eittämättä vastaan tilanne, jossa ne lajin "raamit" poistuvat ympärillä ja jäljellä jää vain itse tekijä, kamppailija, joka on jollain harjoitusjärjestelmällä koodannut itseensä erilaisia toimintamalleja lajin kehyksen puitteissa. Siinä missä aloitteleva harrastaja saattaa identifioitua tarkasti jonkun tietyn lajin harjoittelijaksi, uskoisin että pidemmälle ehtineet näkevät tämän lajikehyksen yli, identifioiden itsensä vain kamppailijoiksi. Dimitrin ratkaisu lienee yksi esimerkki tällaisesta kehityksestä.

Shu-ha-ri

[L.K.]

Niin, aikahan tässä on aika ratkaisevaa kuitenkin. Mitä enemmän on aikaa käytettävissä harjoitteluun, sen enemmän voi (halutessaan) opetella matskua (tietty rajansa tässäkin,mutta suhteessa kuitenkin).

Jos taas on ns. perusharrastaja, tällöin lienee järkevä pitäytyä mahdollisimman yksinkertaisissa asioissa ja hakea niihin riittävästi toistoja sekä tietty ajan kanssa sitten harjoitteet muuttuvat haastavammiksi sekä elävämmiksi.

Tuskinhan kamppailussa koskaan voi (ehkä joistain asioista voi) kovinkaan monista jutuista sanoa että tämä ei koskaan toimi koska ainahan se voi jollain toimia. Jollekin vaikka takakiertopotkut voi olla ihan hyvä ip-tekniikka, koska hän osaa ne niin pirun hyvin. Onko ne kuitenkaan sitä valtaväestölle?Tuskin. Näistähän omasta mielestä on pitkälti kyse kun halutaan pyrkiä opettamaan ip-juttuja ihmisille. Yksilöiden kohdalla voidaan sitten tietty aina tehdä poikkeuksia kuten missä tahansa urheilussakin.

[Paha Kani]

Joo, en ole tuostakaan eri mieltä. Totta kai asiat on pidettävä yksinkertaisina ja perusasiat ovat niitä joille koko juttu rakentuu. Ja vaikka se opeteltu juttu ei olisikaan juuri se täydellinen (onko sellaista?), niin hyvin opeteltuna ja voimakkaasti tehtynä se varmasti toimii aika isolla prosentilla.

Pohdin vain sitä, onko mielekästä pakottaa itsensä jonkun muun tekemään raamiin oikeastaan missään tapauksessa? Jonkinlainen raamihan on oltava, mä en ainakaan oikein osaa kuvitella ratkaisua jossa näin ei olisi, mutta haluaisin omaksi raamikseni sellaisen joustavan. En kyllä sitten taas tiedä miten sellaista joustavaa raamia voisi opettaa kenellekään, ehkä sitä ei voikaan vaan jokaisen pitää itse tehdä se. Tai sitten voi mutta mä en osaa.

Kyllä se taitaa olla niin, että ripustaudun tuohon Comman-Doon ja totean kategorisesti kaiken muun olevan pa$kaa. Pääsee vähemmällä tajunnanvirralla

[PDC]

Olisiko tuo joustava raami samanlainen kuin esim. puntissa? Eli hyväksytään se fakta, että kyykky, penkki, mave jne., on parhaimpia kokonaisvaltaisia liikkeitä. Vaikka haluaisit tehdä enemmän jotain hilavitkutus laitteita, tajuat niiden kokonaisvaltaisen hödyn ja teet niitä orjalisesti. Hiukan kun koulussa läksyt. Eli otat sen raamin, vaikka Defendo. Teet sitä orjallisesti 5 vuotta. Sitten alat lisämään apuliikkeitä. Hiukan habaa teet, että saat kävellä hihattomassa Ja niin edespäin.

[Paha Kani]

Shu-ha-ri

En ole ihan varma, ymmärsinkö tuota shuharia wikipedian sivun perusteella oikein, mutta jotenkin se tuntui juuri siltä jutulta jota tässä hain. Kuten PDC:kin sanoi, raamin rakentaminen lienee fiksuinta aloittaa ensin valmisraamilla. Sitten se tenkkapoo tuleekin siinä, että koska siitä raamista on syytä päästää irti. Vai onko? Onhan niitä yhden raamin kavereitakin aikalailla, jotka ovat saaneet siitä kyllä itselleen juuri passelin paketin. Onko silloin kyse siitä, että kaveri on sopinut raamiin vai onko raami muokannut kaverin tarpeita?

Menee taas aika filosofiseksi. Jos mies kaatuu on, onko hän väärässä vaikkei yhtään naista olisikaan paikalla? Vai miten se nyt meni.

Voi olla, että mulla on tässä nyt taustalla jonkinlainen ahdistus siitä kuppikuntaisuudesta joka skeneä riivaa. En kyllä tiedä miksi se nyt ahdistaisi, olihan tilanne aika paljon pahempi joskus aiemmin, tai ainakin mun mielestäni joskus 90-luvulla laji vs. laji oli yksi yleisimpiä keskustelunaiheista pukuhuoneissa. Voi toki olla, että olen nykyään fiksummissa pukuhuoneissa, mene ja tiedä.

Mutta ollaanko nyt yhtä mieltä siitä, että ensin pitää rakentaa joku raami kokoamisohjeiden mukaan ja sitten alkaa kustomoida sitä? Vähän niin kuin legojen kanssa, ensin rakennetaan se paloasema ohjeiden mukaan ja sitten parin viikon päästä se on joku linna tai avaruusasema.

Voi olla, että tämä on lähinnä muiden kuin kilpalajien ongelma (jos se nyt on kenenkään muun ongelma kuin mun). Kisalajeissa se rakennettu malli on kai se Juttu, jolloin homman toimivuus tai toimimattomuus on aika paljon helpompi testata. Nyt on sitten muistettava, etten ole koskaan kisannut missään, joten voin puhua ihan tuubaa. RBSD-puolella on sitten isompi riski eksyä johonkin runkkurinkiin ja siellä taitaa avoimen mielen ylläpito sitten sitäkin tärkeämpää. Ja voi olla vaikeampaakin, jos ei ole aiemmin ollut muissa ringeissä eikä näinollen tiedä, että lentää se mälli sielläkin.

[obmijoy]

tässä raameja

voimistelu+nyrkeily+paini lapsille ja nuorille joiden nivelet ei valmiita kovaan vääntelyyn
jatkossa HJJ tai defendo Tai jokin kilpalaji

10v weider 20t versiona läpi ja 11v painonostokoulu ja jatkaen noilla laji raameilla
16v noihin ip lajeihin
15v weideri läpi ja jatkaen crossfit tai painonostotyylillä + lajivoimailuna
21v lajin vaihdos siihen mikä parhaiten palvelee työelämää ja elämää muutenkin
ja 25v valmis näkemykselään säätään omiaan

ps
Kuuno eli Risto Väntär on esimerkki siitä että pelkkä jäykkä raami rittää hänhän on kahden raamin mies HJJ ja KB.

Nuo kaks lajia vaan sisältää jo itsesään yhdistelmänä kaiken perustarpeelisen ja jopa taiteelisen martial art sisen

[obmijoy]

jengi on liian kärsimätöntä
hyvinvalittu laji antaa kyllä ihan kaiken kun jaksaa harrastaa ja välissä jos pitää 3kk taukoja voi perehtyä heikoihin lenkeihin maassa vääntämiseen ja regoimiseen ampumiseen veitseen jne...

työ ja siellä vastaan tulevat tilanteet ovat kuminkin se varsinainen koetin ja elämä siinä ympärillä
loputuleman pitäisi olla ymmärtäväinen murhamieli, yksilö joka on sisäistänyt palvelemisen sisimpäänsä
vaeltaja joka on hyväksynyt väkivallan ja sen olemassa olon ja ihmisen haurauden ja jokaisen ihmisen tärkeyden "korvaamatoman tärkeyden" sinnä samassa tärkeydessä on mukana myös samalla täysi korvattavuus ja ... jos huonosti käy tilalesi tullee kaksi nuorempaa ja pontevampaa mutta kukaan niistä ei huolehdi jäljelle jääneistä läheisistäsi...

en oikeen nyt osaa kuvat mitä tarkoitan mutta jos tiesi vie epävarmoille poluille ja viihdyt sillä olet varmaan oikeassa paikassa ja jos sieletäkin selviät on jotain muuta edessä esim tukena eläminen läheisillesi tai koulutajan ura tai yhtäkinen verisuonitukos ja baskojen housuun lorahtaminen... mistä näiustä tietää... päivä kerallaan kunnes se ryppynaru pettää ekan ja viimeisen kerran

mites se meni "juokse sinä humma kun tuo taivas on niin tumma ja niin sitä on juostava kun saa tilaisuuden ettei vanhana tarvi katua..."
" onclick="window.open(this.href);return false;

juoseita ja viellä juoksevia hummia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Lauri_Törni" onclick="window.open(this.href);return false;
Cleverley, J. Michael: Lauri Törni. Syntynyt sotilaaksi.. suomentanut Juha Väänänen. Keuruu: Otava, 2003. ISBN 978-951-1-20467-1.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kyösti_Pietiläinen" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.poliisisarjat.fi/arjen-sanka ... o-gullsten" onclick="window.open(this.href);return false;
Aittomäki
MJölnir
T-T
ja moni muu
musta on vaikutanut siltä että Aittomäki on pysynyt yhdessä lajissa kokeilen monia muita vuosien ajan
Mjölnir:läkin on yksi laji pohjana
3. ekall se laji oli nimeltään sotiluus johon on ympätty kaikki kentällä tarvittava
kaikki nämä henkilöt ovlvelijoita niinkuin muinaiset samurait joiden yksi suomenos nimestä on PALVELLA

taitoja ei kerrytetä siksi, että tultaisiin kovemiksi itsensä ylösnostajiksi masoista, vaan siksi kun havaitaan että "hetkinen olen tästä sakista ainoa joka uskaltaa juosta vastaan ja puolustaa heikompaa mutta oikeampaa arvoa" ja "hetkinen osain tehdä sen aika järkevässä milentilassa"

kiitosta tästä ei vältt'mättä tule koska puolustetavat eivät nähneet mitään sillä hehän olivat selin juostesaan kauas karkuun

mutta minkä suojeluskoira luonteelleen voi se puolustaa huonoakin isäntää...

no jo olipa taas

ps
onhan Mjölnir kin sotilas mutta nuori hänestä ei viellä tiedä mikä hän on seuraavien 40v aikana
kouluttaja todenäköisesti ainakin

[obmijoy]

"soturinmieli" se lyö lissää vauhtia ohjaksiin ja humma hölkyttää
jos ei nii tunnekalvaa sisältä "tässä ja täällä ei ole mun paikka"
vaikuttaa se T-T:kin olevan aika tyytyväinen reisussa...

[Paha Kani]

Hyviä ajatuksia obmijoylta.

Mä olen kyllä vähän eri mieltä tuosta, että yksi laji antaisi kaiken kun jaksaa harrastaa, vaikkakin esim. juuri HJJ on varmasti oikein kokonaisvaltainen laji monipuolisine tekniikkavalikoimineen. Mutta mä näen tämän puolen tekemisen oikeastaan aika epätekniikkakeskeisesti. En oikein tiedä mikä sana siihen sopisi, mutta haen lajeilta oikeastaan enemmänkin sellaista tekemisen filosofiaa tai tekemistapaa. Ja uskon, että olipa se laji sitten mikä tahansa, niin pelkästään siinä pitäytyminen altistaa kyllä putkinäölle. Mä olen touhunut neljän eri lajin parissa, ja jokaisesta on jäänyt jotain käteen, vaikkei välttämättä yhtään tekniikkaa. Samoin muutamalta seminaarilta, kuten leirien trendikäs eufemismi kuuluu, on jäänyt aika arvokkaitakin asioita mieleen lyhyestä ajasta ja vajaista toistomääristä huolimatta.

Tässä on nyt sitten kai syytä todeta, että jos tavoitteena on oppia joku laji mahdollisimman hyvin, niin sitten tietysti se yksi laji antaa kaiken mitä tarvitaan. Mä en oikein tiedä, mikä mulla on tavoitteena, tämmöisenä perheellisenä kunnallisen sektorin konttorirottana on aika vähän kysyntää ultimate-RBSD-osaamiselle.

Noita sotilas- ja samuraivertauksia vähän vierastan. Tottakai siltäkin puolelta on aivan varmasti paljon opittavaa, mutta aiempaa vertausta käyttäen espoolainen huonekalukauppias tarvitsee varmasti erilaisen raamin kuin vaikka amerikkalainen laivastohylje. Jos se huonekalukauppias tunkee itseään siihen erikoisjoukkoraamiin, tulos tuppaa olemaan vähän koominen. Pitäisi olla omaksumispuolella sen verran tajua, että osaisi arvioida eri juttujen soveltuvuutta omaan kulttuuriin ja tilanteeseen. Taas esimerkkinä (todennäköisesti väärin tulkittuna ja varmasti ilman minkäänlaista aliarviointitarkoitusta) vaikkapa jujutsun puolelta perusolettamus haarniskoidusta vastustajasta ja liikkeiden synergiatarpeesta asetekniikoiden kanssa voidaan ja pitäisi kyseenalaistaa soveltuvin osin. OK, tekniikat ovat varmasti toimivia ja tehokkaita, mutta olisiko joku muu tapa toimia paremmin optimoitu omaan tarpeeseen?

Sitten on vielä se oman tarpeen kartoittamisen vaikeus.

[obmijoy]

siksi yksi laji jotta oppii perusteet kunnolla
itse suosisin hjj koska SINNÄ OPPII CAMAE ASENNON syvälle selkärankaan ja näin siihen niveltyy hyvin monipuolinen aseharjoitelukin sekä ammunta

kun vanhuuden vaivoja tulee siirtyisin esim " turva-alalla syvällä olevana tekijämiehenä" defendoon jne...
keski-ikäisenä aikaa on muutenkin vähän ellei omaa lajia enään pysty toteuttaan haluamallaan tasolla

pitää olla sen verran kärsivällisyyttä että pysyy karmeissa ajaen sisäänsä vahvan perustan ja hakee täydennystä haluamiinsa asioihin sekä vaihtaa jos terveys pakottaa tai pää pakottaa
eise hjj taistelupaletti ole kuminkaan niin äärikaukana esim defendosta
hjj sisältää karaten liikumista ja aikidon pyöreää tekniikkaa sekä kb sekä bjj
veitsi ja aseriistoja

harmittaa kun itsellä jäi tuo hjj vain vihreään ja sinisen vyökokeeseen treenaamiseen

no empä ole enään tekijä miehiä siitä en tiedä onko se hyvä asia vai ei???

asenne ja sen vahvistaminen sekä paineessa olo ja tekniikan ja ajatelun kasassa pito paineessa

harjoitelussa luotu paine on kuminkin niin sanottua ei tappavaa/vamautumisvaaraa sisältävää painetta

Kentäll'ä taas on hyvä havainoida asioiden toimivutta.

[L.K.]

Mun mielestä ne tavoitteet ja mielekkyys on aika tärkeitä. Ei ole mitään järkeä treenata lajia x vain siksi että kun se on kaikista mediaseksikkäin laji tällä hetkellä tai sitä kaikki muutkin übertactical-miehet treenaa tms.

Kuten Paha Kani tuossa jo mainitsi niin ne tarpeet on erilaisia. IP-lajeja Suomessa keskimäärin varmaan treenataan harvemmin kuitenkaan sen väkivallanpelon/vast. motivoimana versus esim toiset maat. Useimmille siitä on haettu mukavaa harrastusta, jossa tulee hiki sekä sivussa vielä oppiii ip-taitoja.

Niin kauan kun ei ole jotain ammatillista motiivia/syytä pitäytyä tietyntyylisessä lajissa, ei minusta kannata treenata lajia x yhtään kauempaa kun se ei tunnu mielekkäältä. Koska kun se ei tunnu siltä, alkaa ne käynnit vähenemään, motivaatio treenata laskee jne. Kaikki nämä korreloivat suoraan siihen kehittymiseen ko. lajissa. Eli nopeasti siitä ajasta tulee tavallaan "hukkaan heitettyä" jos vähän karrikoidaan.

Tätä ei taas pidä sekoittaa siihen epämukavuusalueella treenauksen tai vastaaviin metodeihin vaan puhun yleisellä tasolla.

Jollain tasolla lajin harrastamisen pitäisi olla tasolla, jossa siitä ollaan vähintäänkin innostuneita ellei jopa fanaattisia (ei kuitenkaan "sokeita"). Tällöin sitä tietoa imetään parhaiten koko ajan ja ollaan aktiivisia itsensä kehittämisessä.
Tämä pätee erittäin hyvin myös ohjaamiseen. Sillon jos siitä tulee pakkopullaa tai liian rutiinia, olisi minusta syytä vähintäänkin siirtyä tauolle tai kokonaan sivuun. Oppilaista kun kuitenkin tulee usein osaltaan opettajansa peilikuvia ja innoton opettaja harvoin saa synnytettyä hirveän taitavia oppilaita.

[obmijoy]

sana palvella tuo mieleen tavan ajatella nöyrästi ikäänkuin näin

"hmm mikähän tän jampan tarina on ja kuinka hän haluaa palvelua osakseen? Pyytääkö käytökselään ja regoinillaan jutustelua viellä lisää vai menäänkö talutukseen ja jopa ASPilla hyväilyyn."

tuon lauseen janteri pyrkii vilpittömästi viemään tilannetta väkivallattomaan ja voimakeinottomaan suuntaan, mutta jos se suunta ei vaan onnistu löytyy myös valmius aspitteluun ja jos +1 potkaisee janterilta jalat alta kesken aspilla antamisen tulee ukemi luonostaan ja reakointi joka vie tilanteen tasoitumiseen ja janterin suojaan kautta "niskanpälle pääsyyn" jälleen.

jotta agresiiviselle hölmölle jaksaa olla rauhoitavana peilinä täytyy olla impulsikontrollia ja älykästämyötätuntoa pohjalla, mutta samalla pitää olla myös valmius reagointiin eli agresiotason hallittua "nosto ja lasku-kykyä"

ps
pitää olla tervettä julmuutta jos joku baskiainen murjoo känissä naamansa huolella kun kompuroi eihän sitä nyt auteta jos se on just edellisenä viikonlopuna baaristas lähtiessään hakanut akansa sairaalakuntoon läheisessä puistossa

Syy-seuraus suhteita ne ois tajuttava enne ku työntää iteensä ikäviin paikoihin.

pitää pystyä kontroloimaan voimankäytönsä vaikka toinen olisi juuri satuttanut sinua potkaisemalla jalat alta
ettei vedä tuskissaan maahan kaatunutta potkaisijaa aspilla kalloon täysillä

treenaaminen esivalmentaa nähin jutuihin...