Mitä opettaisit ensimmäiseksi aloittelijalle?

[Andy]

DV: No siinä vaiheessa kun alkaa olla kohtalainen kamppailija (ei todellakaan vielä kohtalaisen hyvä) niin alkaa olla perusasioita sisäistettynä. Tällöin saman kokoisella treenaamattomalla ihmisellä ei pitäisi olla mitään jakoja jos ei pääse yllättämään, ole asetta tms.

[Andy]

tohtorismies: moniko ihminen saadaan sisäistämään tuollainen "hullunkiilto silmissä" -asenne pelkän peruskurssin aikana?

[DeusVult]

saman kokoisella treenaamattomalla ihmisellä ei pitäisi olla mitään jakoja jos ei pääse yllättämään, ole asetta tms.

Ok, en usko että normaali alkeiskurssilainen mitään lajia harrastamalla pääsee tähän. Lahjakas ja innokas oppilas yksityisopetuksessa sen sijaan saattaisi päästä, samalla tuntimäärällä, mutta tätäkin lienisi vaikea todentaa sillä tositilanteissa puhtaalla tuurillakin on suuri merkitys. Vaikka olisi millainen ristoväntar voi silti liukastua p4skaan juuri kriittisellä hetkellä ja sitten on päivä (ja rekordi) pilalla...

[Mjölnir]

Mun opetuksessa (tosin riippuu opetettavasta lajista) hätävarjelu on jatkuvasti läsnä. Käytännössä joka treeneissä harjoitellaan päätöksentekoa, ja soveltavassa harjoittelussa on aina jossain välissä tilanne, joka voidaan ratkaista ilman fyysisiä keinoja. Ei mitään minuuttien "verbaalista de-eskalaatiota", vaan paikka poistua takavasemmalle tai vastaava.

Lisäksi soveltavissa tilanteissa harjoitellaan sitä "oikeudettoman hyökkäyksen päättymistä", eli hyökkääjä lopettaa aktiivisen vastarinnan, jonka jälkeen puolustautuja ei saa enää jatkaa "puolustustekoa, joka on hätävarjeluna sallittu", vaan joko irtautua, tai ottaa kiinni ja kontrolloida niillä keinoin, jotka voidaan katsoa perustelluiksi pakkokeinolain ensimmäisen luvun, ensimmäisen pykälän toimenpiteen toteuttamiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi lyönnin sijaan hallintaa painipositiosta tai hallintaotetta tms. Kuitenkin, kontrollointi on harvinaisempaa, joka liittyy tilanteeseen, mistä ollaankin käytetty esimerkkiä: "olet jonkun puolitutun grillijuhlissa, jossa isäntä alkaa kännissä riehumaan. Kaikki ympärilläsi ovat hänen kavereitaan." tai "olet omalla pihallasi grillijuhlissa, kun joku puolituttu alkaa riehumaan. Kaikki muut ympärilläsi ovat sinun kavereitasi".

Tiettyjä post-fight-toimintoja tehdään tekniikkaharjoittelun yhteydessä, kuten hyökkäyslinjalta sivuun siirtymistä, ympäristön tarkastamista ja tilanteen uudelleenarviointia.

Sanoisin, että 16 tunnissa, kaksi kuukautta, kaksi kertaa tunti viikossa, pystyn opettamaan sellaiset taidot, että henkilö pystyy huomattavasti parantamaan valmiuksiaan selviytyä yleisimmistä väkivaltatilanteista. Hän ei ole kamppailija, eikä osaa sparrata, mutta kuitenkin.

[Mjölnir]

Painottaisitko opetusta siihen mitä tapahtuu ennen fyysistä kontaktia?
Mitä tekniikoita opettaisit ensin?
Kuinka paljon kertoisit siitä mitä tapahtuu koko tilanteen jälkeen?

Kyllä. Tärkeimpänä se, mitä tapahtuu ennen fyysistä kontaktia. Koska ollaan aloitteellisia, eli tehdäänkin ensimmäinen siirto ja pakotetaan se toinen reagoimaan. Joskus se voi olla esim verbaalinen hämäys, joskus siiryminen lähelle ja tuntosarvien hakeminen kiinni, joskus se voi olla kilvellä päin juoksu, joskus takakäsi leukaan tai emmentalotteella tonttiin. Tämä taas riippuu tilanteesta, ja niitä tehdään harjoituksissa.

Ensimmäisenä kannattaa opettaa "hyökkäämään", koska se on paljon helpompaa. Mikä se hyökkäys sitten on, niin se riippuu siitä, mikä voidaan katsoa missäkin tilanteessa juridisesti jotenkin puolusteltavaksi. Opeta yksi lyönti (esim whiplash), yksi potku (esim polvipotku tai polkaisupotku), yksi "paini" (emmentalotemaahanvienti), yksi torjunta (kilpi).

[Rawson]

Painottaisitko opetusta siihen mitä tapahtuu ennen fyysistä kontaktia?
Mitä tekniikoita opettaisit ensin?
Kuinka paljon kertoisit siitä mitä tapahtuu koko tilanteen jälkeen?

Ehdottomasti käyttäisin paljon aikaa kohtiin kohtiin yksi ja kolme. Tavoitteena välttää fyysinen kontakti ja tilanteen eskaloituminen. Seuraavaksi tehokas suojaaminen ja sen jälkeen Mjölnirin ehdottamat päästä maahan viennit. Keskittyisin muutamaan vastatekniikkaan. Andyn tavoite on näemmä lähteä tekemään kamppailu-urheilijaa. Siihen tarvitaan kuitenkin vuosien harjoittelu.

[Jorge]

Mitä asioita painottaisit, jos sinulla olisi vain rajallisesti aikaa (esim. peruskurssin verran) opettaa henkilöä selviytymään tavanomaisimmista väkivaltatilanteista? Eli mistä olisi lähdettävä liikkeelle, kun tavoitteena on tavallisen ihmisen selviytyminen hätävarjelutilanteesta?

Tilanne on sinällään kohdalllani hypoteettinen, kun en opeta mitään, mutta varmaan yksi kokeiltava juttu olisi se, että miten henkilö oikeasti (tai simuloitu tilannehan sekin olisi) pärjää sen hetkisellä fyysisellä ja henkisellä kapasiteetillaan, kun joku käyttää voimaa häntä kohtaan.

Eli oppilas saisi edes hieman realistista käsitystä omasta reagoinnistaan turpaan ottaessaan ja siitä, kuinka helposti/vaikeasti nujerrettavissa on.

[kukuska]

Itse jättäisin elämänhallinta- ja kriisiapuopastuksen niille jotka oikeasti pitävät sitä ammattinaan, ja keskittyisin opettamaan ihan sitä fyysistä toimintaa.

Toki kannattaa jättää, jos kallonkutistajan vikaa ei itsestä löydy, mutta yleisesti ottaen olen tästä eri mieltä. Itsepuolustusopetus on nimenomaan väkivallan kokonaisuuden opettamista harjoittelijalle. Väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut voi joutua tapahtuman jälkeen melkoiseen myllytykseen: kuulustelut, käräjät, uhkailut, fyysiset ja henkiset vammat ym. Tavallinen ihminen on täysin tietämätön näistä. Niiden aiheuttamaa henkistä painetta voidaan vähentää tutustumalla prosessiin etukäteen.

Lisäksi olen kuullut monen koneenkin kamppailijan jälkikäteen hämmästelevän omaa jäätymistä ja stressireaktioita (esim. käsien tärinää ja puheen värinää) ottaen ne heikkouden merkkinä sen sijaan, että ymmärtäisivät niiden kuuluvan tilanteeseen. Kun tuntee stressireaktiot, ne eivät saa niin suurta osaa tilanteessa.

Tulee niitä kaikista tärkeimpiä ominaisuuksia käsikähmään, eli peräänantamattomuus, osumiin tottuminen,tasapaino sekä kyky tehdä edes jotakin oikeaa vastarintaa vastaan.

Tämä on nimenomaan se perusta, jolle mä rakentaisin. Tekniikkaa on turha opettaa, jos harjoittelija ei osaa/uskalla käyttää sitä todellisuudessa. Pahimmat vammat katuväkivaltatilanteissa syntyvät tavalliselle ihmiselle, joille tilanne tulee yllättäen. Toisin sanoen hän ei ole antanut mitään syytä tappeluun. Aloite on hyökkääjällä ja motiivina on useimmiten oman egon pönkittäminen ja halu satuttaa toista.

Ainut mitä uhri osaa tehdä on ”push away the danger” (Tony Blauerin sanoin) ja huutaa toista lopettamaan, koska uhri ei ole tehnyt hänelle mitään pahaa. Uhri ei osaa suojata itseään ja jäätyy myös henkisesti väkivallan vyöryn alla. Sen jälkeen ollaan maassa tajuttomana hyökkääjän potkiessa päähän.

Tämä kohtalo voitaisiin välttää ymmärtämällä hyökkääjän motiivit, miten hänen käyttäytymistään voidaan myötäillä (de-eskalaatio) ja väkivallan alettua uhrin kyvyllä suojata erityisesti päätään ja poistua tilanteesta vastahyökkäyksen avulla. Kun puolustautuja ottaa uhrin asenteen, hänestä myös tulee sellainen.

Esimerkiksi Lee Morrison ottaa hyvin esille seminaarivideoissaan sen mitä on joutua väkivallan kohteeksi ja millaisella asenteella siitä selviää.

Tilanne on sinällään kohdalllani hypoteettinen, kun en opeta mitään, mutta varmaan yksi kokeiltava juttu olisi se, että miten henkilö oikeasti (tai simuloitu tilannehan sekin olisi) pärjää sen hetkisellä fyysisellä ja henkisellä kapasiteetillaan, kun joku käyttää voimaa häntä kohtaan.

Eli oppilas saisi edes hieman realistista käsitystä omasta reagoinnistaan turpaan ottaessaan ja siitä, kuinka helposti/vaikeasti nujerrettavissa on.

Kysymys on hypoteettinen myös kysyjälle itselleen, eikä sitä ole muutenkaan suunnattu pelkästään harjoitusten vetäjille.

[Laicus]

Kuinka paljon harjoituksissanne käydään lakiasioita läpi (alkaen hätävarjelupykälästä käräjille asti)?

Meillä hätävarjelupykälien tunteminen on jo vaatimuksena peruskurssin läpäisemiseksi. Harjoittelun lomassa puidaan eri tekniikoiden "kovuutta" ja sitä, millaisissa tilanteissa ne voisivat tulla kysymykseen. Usein muistutetaan "lievimmän mahdollisen keinon" näkökulmasta, auttamisvelvollisuudesta sekä monista muista aspekteista jotka ovat mukana mahdollisissa elävän elämän IP-tilainteissa. Ainakin näin harjoittelijan vinkkelistä nämä asiat on huomioitu oikein hyvin, eikä kukaan mielestäni voisi vakavalla naamalla mahdollisissa jälkipuinneissa väittää, ettei näistä ole koskaan ollut puhetta.

[kukuska]

Ensimmäisenä kannattaa opettaa "hyökkäämään", koska se on paljon helpompaa. Mikä se hyökkäys sitten on, niin se riippuu siitä, mikä voidaan katsoa missäkin tilanteessa juridisesti jotenkin puolusteltavaksi. Opeta yksi lyönti (esim whiplash), yksi potku (esim polvipotku tai polkaisupotku), yksi "paini" (emmentalotemaahanvienti), yksi torjunta (kilpi).

Edelliseen viestiini viitaten ensimmäisenä hyökkäävällä on se riski, että puolustautujasta tuleekin syyllinen. Hieman karrikoiden: kameralla näkyy kaksi miestä, josta toinen lyö yhtäkkiä toista. Lyöty kaatuu, nenä murtuu ja taju lähtee. Lyöjä oli puolustautuja, joka koki tilanteen uhkaavaksi (ja sitä se olikin) ja löi ensin. Kameranauha on ainoa todiste ja yhtäkkiä puolustautujasta tuleekin rikoksesta epäilty. Käräjillä katsotaan kelle tuli vammoja ja kuka aloitti ensin. Niin se vaan menee meillä täällä "oikeusvaltiossa".

Sitten tulee se tavallisen ihmisen kykenemättömyys satuttaa lajitoveria ensin. On helppo opettaa hyökkäämään ensin, mutta harva kykenee siihen tositilanteessa pohtiessaan "omg, kohta toi käy mun kimppuun, voinko lyödä, en halua satuttaa, joudunko vielä käräjille..." Mistä kokematon harjoittelija kykenee tunnistamaan mikä tilanne on niin uhkaava, että hän voi hyökätä ennen kuin se toinen ehtii? Pisemmällä harjoittelulla tämä ehkä olisikin mahdollista istuttaa harjoittelijan päähän.

[Rawson]

Edelliseen viestiini viitaten ensimmäisenä hyökkäävällä on se riski, että puolustautujasta tuleekin syyllinen. Hieman karrikoiden: kameralla näkyy kaksi miestä, josta toinen lyö yhtäkkiä toista. Lyöty kaatuu, nenä murtuu ja taju lähtee. Lyöjä oli puolustautuja, joka koki tilanteen uhkaavaksi (ja sitä se olikin) ja löi ensin. Kameranauha on ainoa todiste ja yhtäkkiä puolustautujasta tuleekin rikoksesta epäilty. Käräjillä katsotaan kelle tuli vammoja ja kuka aloitti ensin. Niin se vaan menee meillä täällä "oikeusvaltiossa".

Tuo on se haastava osuus. Pitäisi pystyä säilyttämään uhrin rooli viranomaisten silmissä. Itse olen tuon prosessin käynyt läpi ja ainakin itselleni tuo epäiltynä oleminen oli henkisesti erittäin rasittava kokemus. Nykyinen lajini (usean vuoden tauon jälkeen aloittami laji) antaa työkaluja myös hallintaan ja siten puolustautumiseen ilman vammojen tuottamista hyökkääjälle.

[Mjölnir]

Ensimmäisenä kannattaa opettaa "hyökkäämään", koska se on paljon helpompaa. Mikä se hyökkäys sitten on, niin se riippuu siitä, mikä voidaan katsoa missäkin tilanteessa juridisesti jotenkin puolusteltavaksi. Opeta yksi lyönti (esim whiplash), yksi potku (esim polvipotku tai polkaisupotku), yksi "paini" (emmentalotemaahanvienti), yksi torjunta (kilpi).

Edelliseen viestiini viitaten ensimmäisenä hyökkäävällä on se riski, että puolustautujasta tuleekin syyllinen. Hieman karrikoiden: kameralla näkyy kaksi miestä, josta toinen lyö yhtäkkiä toista. Lyöty kaatuu, nenä murtuu ja taju lähtee. Lyöjä oli puolustautuja, joka koki tilanteen uhkaavaksi (ja sitä se olikin) ja löi ensin. Kameranauha on ainoa todiste ja yhtäkkiä puolustautujasta tuleekin rikoksesta epäilty. Käräjillä katsotaan kelle tuli vammoja ja kuka aloitti ensin. Niin se vaan menee meillä täällä "oikeusvaltiossa".

Oletin ilmeisesti liikaa, että tuosta "hyökkäämisestä", miksi se on lainausmerkeissä, voisi tulkita... Mutta kokeillaanpa tällä tavalla: "hyökkääminen" on avattu tuossa, kun sanoin

Mikä se hyökkäys sitten on, niin se riippuu siitä, mikä voidaan katsoa missäkin tilanteessa juridisesti jotenkin puolusteltavaksi.

tämä tarkoittaa nimenomaan sitä, mitä sanoin Eli se ei ole lyönti, jos siihen ei ole perusteita. Se on lyönti, jos puolustautuja vakaasti uskoo, että hänellä ei ollut muita keinoja tilanteen hoitamiseksi. Koulutuksella annetaan eväitä tunnistaa erilaisia uhkia, tunnistaa omat kyvyt ja rajoitukset, ja opetetaan myös niitä muita keinoja toimia.

Oikeudessa merkittävää on se, että millaisena hätävarjeluna voimakeinojen käyttöön ryhtynyt henkilö "koki" tilanteen. Todistelutaakka on ongelmallinen, mutta jos halutaan ns. "varmaa" itsepuolustusta, että varmasti ei itse saa syytettä, niin sitten voidan ottaa ns. timo purjo -linja, mennä maahan sikiöasentoon ja huutaa "älä satuta, älä satuta"

[DeusVult]

Itse jättäisin elämänhallinta- ja kriisiapuopastuksen niille jotka oikeasti pitävät sitä ammattinaan, ja keskittyisin opettamaan ihan sitä fyysistä toimintaa.

Toki kannattaa jättää, jos kallonkutistajan vikaa ei itsestä löydy, mutta yleisesti ottaen olen tästä eri mieltä. Itsepuolustusopetus on nimenomaan väkivallan kokonaisuuden opettamista harjoittelijalle. Väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi joutunut voi joutua tapahtuman jälkeen melkoiseen myllytykseen: kuulustelut, käräjät, uhkailut, fyysiset ja henkiset vammat ym. Tavallinen ihminen on täysin tietämätön näistä. Niiden aiheuttamaa henkistä painetta voidaan vähentää tutustumalla prosessiin etukäteen.

Lisäksi olen kuullut monen koneenkin kamppailijan jälkikäteen hämmästelevän omaa jäätymistä ja stressireaktioita (esim. käsien tärinää ja puheen värinää) ottaen ne heikkouden merkkinä sen sijaan, että ymmärtäisivät niiden kuuluvan tilanteeseen. Kun tuntee stressireaktiot, ne eivät saa niin suurta osaa tilanteessa.

Jos pelkästään sen fyysisen osuuden omaksuminen lyhyessä ajassa on kyseenalaista, niin mitenköhän jos samassa lyhyessä ajassa pitäisi vielä kouluttaa ja harjoitella jotain kuulustelu- ja oikeusprosessien etenemistä ja muuta vastaavaa johon kaikella todennäköisyydellä ei edes tyypillisen itsensäpuolustamistilanteen johdosta joudu? Tietysti jos henkilö ei yhtään tiedä mitä lain mukaan saa ja ei saa tehdä, on siinä tekniikkaopetuksen ohessa vähän syytä referoida lainsäädäntöä. Tosin tässäkin normaali, henkisesti terve ja tasapainoinen ihminen toimii oikein aika pitkälti vaiston varaisesti, eli kovin montaa minuuttia tuskin tarvitsee tähän uhrata.

Olen muuten omalta kohdaltani huomioinut sellaisen seikan, että stressireaktiot ovat pahimmillaan aina ennen kuin päätös fyysisestä toiminnasta on tehty.

[Mjölnir]

..jatkan vielä, että se "hyökkääminen" voi tarkoittaa päättäväistä poistumista paikalta uhkaajan ohi, esimerkiksi. Kävellään kohti, ja sanotaan "sori, menen nyt tästä". Pakoitetaan uhkaaja reagoimaan minun toimintaani, aloitteelliseen eli hyökkäävään toimintaan, ja hän jopa saattaa sen verran hämääntyä, että pääsen ohi tilanteesta. Näin on käynyt muutamia kertoja potentiaalisessa riitatapauksessa, kun joku selvästi riitaa haastavan näköinen kaveri on seissut vaikka ravitsemusliikkeen vessan käytävällä, niin olen katsonut rennolla ilmeellä hymyillen silmiin, ja sanonut "ANTEEKSI, pääsenkö tästä vähän ohittamaan, KIITOS!" ja samalla vähän ohjannut kaveria sivumpaan esim käsivarresta. Sitä tarkoitan "hyökkäämisellä". Aloitteen ottamista.

[Mjölnir]

Jos pelkästään sen fyysisen osuuden omaksuminen lyhyessä ajassa on kyseenalaista, niin mitenköhän jos samassa lyhyessä ajassa pitäisi ...

Olen sitä mieltä, että taktiikkaa kannattaisi opettaa tekniikan kustannuksella.

Kun olen ollut vetämässä koulutuksia esim sosterv-ammattilaisille, joissa aikaa on esim päivä, niin siellä ei voi opettaa mitään tekniikkaa, vaan ainoastaan taktiikkaa. Tai oikeastaan valehtelin vähän, opetan pakoon juoksemisen ja oven lukitsemisen tekniikkaa.

Sitten on tehty tilanneharjoittelua esim toimenpidehuoneessa, että täältä tulis asiakas, ja miten sijoittaudutaan ja missä on terävät instrumentit, miten pääsee pakoon ja mihin mennään pakoon, miten soitetaan vartija yms.