Mjölnir kirjoitti:
... Sitä tarkoitan "hyökkäämisellä". Aloitteen ottamista.
Nyt tulkkasit sen niin, että itsekin ymmärsin. Samoilla linjoilla ollaan, harjoittelija ei saa oppia jäämään vain odottamaan, että ”kohta se lyö, kilpi, kilpi, KILPIIII!!!” Vaan: kohta se lyö, lähdempäs v***uun tästä".
DeusVult kirjoitti:
Jos pelkästään sen fyysisen osuuden omaksuminen lyhyessä ajassa on kyseenalaista, niin mitenköhän jos samassa lyhyessä ajassa pitäisi vielä kouluttaa ja harjoitella jotain kuulustelu- ja oikeusprosessien etenemistä ja muuta vastaavaa johon kaikella todennäköisyydellä ei edes tyypillisen itsensäpuolustamistilanteen johdosta joudu? Tietysti jos henkilö ei yhtään tiedä mitä lain mukaan saa ja ei saa tehdä, on siinä tekniikkaopetuksen ohessa vähän syytä referoida lainsäädäntöä. Tosin tässäkin normaali, henkisesti terve ja tasapainoinen ihminen toimii oikein aika pitkälti vaiston varaisesti, eli kovin montaa minuuttia tuskin tarvitsee tähän uhrata.
Olen muuten omalta kohdaltani huomioinut sellaisen seikan, että stressireaktiot ovat pahimmillaan aina ennen kuin päätös fyysisestä toiminnasta on tehty.
Mielestäni väkivaltatilanteiden opettamisen rungon voisi hahmotella jotenkin näin:
1. tilanteen välttäminen ylipäätään
2. tilanteen de-eskalointi omalla toiminnalla
3. selviäminen itse tilanteesta
4. selviäminen mahdollisimman vähin vammoin
5. selviäminen ilman vammoja ”voittajana”
6. tilanteesta perääntyminen/pakeneminen
7. tilanteen jälkipuinti
Tämä siis tuli ihan kylmiltään mieleen. Aluksi painottuu taktiikka, sen jälkeen tekninen suoritus ja lopuksi taas taktiikka. Henkinen puoli kulkee rinnalla alusta loppuun. Kohdissa 3-5 edetään sen mukaan miten kokenut henkilö kussakin tekniikassa tai skenaariossa on ja kuinka paljon on aikaa.
Aloittelevaa harjoittelijaa ei tietenkään kannata pelotella sillä mitä hän ei saa tehdä, vaan mitä hän voi tehdä. Vastuunalainen kouluttaja ei kuitenkaan opeta ainoastaan tekniikoita ja kerro milloin tekniikoita voi käyttää, vaan myös milloin niitä saa käyttää. Väärällä mallilla voi oppia käyttämään mallia, joka ei ole suhteessa hyökkäyksen vaarallisuuteen.
Stressireaktiot ovatkin kovimman ennen ja jälkeen kontaktin. Mutta jos ei ymmärrä omia reaktioitaan, voi jäädä jumiin eikä osaa tehdä päätöstä vastahyökkäyksen aloittamisesta ennen kuin on itse saanut jo osumaa, jos silloinkaan.