Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
✋:. Meistä on hienoa, kun selailet Potkun, Pohjoismaiden suurimman kamppailulajiyhteisön keskusteluja. Toivottavasti löydät mielenkiintoisia keskusteluja ja otat reippaasti osaa niihin. Samassa voisit sallia Ad Block -ohjelmasi näyttää mainoksia Potkun sivuilla, jotta voimme jatkossakin ylläpitää näitä keskusteluja. Voit myös liittyä etupotkijaksi, jolloin yksi etusi on mainokseton Potku. Kiitos kun ymmärrät. 🙇♂️
Lowclass kirjoitti:Länsi-Suomessa havaittua, toki osa johtuu siitä että poliiseja tuttuina... Heidän samoin kuin kapiaisten tappelukoulutus kuitenkin aivan nolla luokkaa joten omasta halusta kiinni. Toki katujermut ovat omaa luokkaansa on nähty.
Itse olen poliisina Etelä-Suomessa enkä kyllä näe, että poliisin voimankäyttökoulutuksissa tulisi yhtään aikaisempaa enempää ottaa huomioon jotkut vapaaottelua treenaavat rikolliset. Olet oikeassa siinä, että poliisin työpaikkakoulutus fyysisen voimankäytön osalta on turhan vähäistä.
Tietysti treenattu ja väkivaltaan taipuvainen rosvo on treenaamatonta vaarallisempi, ja jos on ennakkkotieto tuollaisesta treenitaustasta, silloin varaudutaan sen mukaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen konstun on pystyttävä vääntämään se konna tatamilla reilussa mittelössä solmuun. Tappelukoulutus on todella huonosti valittu sanamuoto kuvaamaan poliisin voimankäyttöä, koska tavoitteena nimenomaan ei ole mennä tappelemaan vaan voimakeinojen käytössäkin pitää tilanne hallittuna. Taktiikka, välineet ja esimerkiksi ylivoima ovat se juttu tässä, ei se kuka on kovin "tappelija".
Minä nyt oletan, että kapiaistenkin tappelukoulutuksesta puhuessasi tarkoitat nimenomaan voimankäyttö- ja lähitaistelukoulutusta. Sitäkään en ihan ymmärrä, miksi noita taitoja pitäisi sotilaan koulutuksessa korostaa nykyistä enemmän - poislukien ehkä vartioimis- ja päivystystehtävissä toimivat - kun sotilaalla kuitenkin yleensä on henkilökohtainen ase ja ryhmän tai taisteluparin tuki.
Minä olen vähän eri mieltä, vaikka totta on, että hätävarjelutilanteeseen joutuminen on huonoa taktiikkaa, niin silti sitä "shit hits the fan" -skenaarioita treenataan liian vähän.
Mielestäni etuna olisi se, että se luo ensinnäkin uskoa siihen, että pystyy selviytymään kaoottisesta tilanteesta ja lisäksi se parantaa kykyä reagoida yllättävissä tilanteissa.
Esimerkiksi henkilökohtaisen aseen käyttö käsikähmässä on todellakin harjoiteltava juttu. Tapellaan itselle tie sille aseen käytölle.
Vanhemmiten olen kyynistynyt vähän voimankäyttökoulutukseen, minun mielestäni voimankäyttöä ei pitäisi opettaa ennen kuin jonkinlaista hätävarjelutaitoa on. Pitäisi osata vähän tapella pystyssä ja matossa, ennen kuin siitä fyysisen voiman käytöstä tulee hevonhelvettiä
Toki täydellisessä maailmassa treenattaisi ja paljon. Tykkään tuosta ajatuksesta, että hätävarjelutaidot tulisivat ennen voimankäyttökoulutusta! Oman yksikön koulutuksissa on myös hyvin tuotu esille tuota ajatusta sillä, että on harjoituksissa otettu vähän nyrkkiä naamaan uudistuneiden tekniikoiden kertaamiseen tarkoitetun treeniajan kustannuksellakin.
Oletko sitä mieltä, että lähitaistelua tulisi opettaa esimerkiksi varusmiespalveluksessa nykyistä enemmän? Entä kadettien koulutuksessa? Tulisiko lähitaistelun kuulua kantahenkilökunnan työpaikkakoulutukseen sodan ajan tehtävästä riippumatta? Tehokkaaksi kamppailijaksi tuleminenhan vie aika paljon aikaa, mikä olisi sitten pois kaikelta muulta. Oma ajatus on aika pitkälti siinä, että täysimittaisessa sodalla suurvalta-armeijaa vastaan yksittäisen sotilaan lähitaistelukyvyt ovat olemattoman pienessä osassa sodankäynnin tavoitteiden tai edes yksittäisten taisteluiden voittamisen kannalta. Kuinka paljon tällaista käsikähmään ajautumista taisteluissa edes tapahtuu? Kaiketi melko vähän. Sotavankien käsittely ja muu sotilaspoliisihomma onkin asia erikseen.
sinappi kirjoitti:Toki täydellisessä maailmassa treenattaisi ja paljon. Tykkään tuosta ajatuksesta, että hätävarjelutaidot tulisivat ennen voimankäyttökoulutusta! Oman yksikön koulutuksissa on myös hyvin tuotu esille tuota ajatusta sillä, että on harjoituksissa otettu vähän nyrkkiä naamaan uudistuneiden tekniikoiden kertaamiseen tarkoitetun treeniajan kustannuksellakin.
Oletko sitä mieltä, että lähitaistelua tulisi opettaa esimerkiksi varusmiespalveluksessa nykyistä enemmän? Entä kadettien koulutuksessa? Tulisiko lähitaistelun kuulua kantahenkilökunnan työpaikkakoulutukseen sodan ajan tehtävästä riippumatta? Tehokkaaksi kamppailijaksi tuleminenhan vie aika paljon aikaa, mikä olisi sitten pois kaikelta muulta. Oma ajatus on aika pitkälti siinä, että täysimittaisessa sodalla suurvalta-armeijaa vastaan yksittäisen sotilaan lähitaistelukyvyt ovat olemattoman pienessä osassa sodankäynnin tavoitteiden tai edes yksittäisten taisteluiden voittamisen kannalta. Kuinka paljon tällaista käsikähmään ajautumista taisteluissa edes tapahtuu? Kaiketi melko vähän. Sotavankien käsittely ja muu sotilaspoliisihomma onkin asia erikseen.
Minun mielestäni kaksi asiaa pitäisi sisällyttää kaikkien ammattisotilaiden koulutukseen: ampuma-aseellinen voimakeinojen käyttäjä - koulutus ja lähitaistelukurssi (kehittelemäni lähitaistelu 1 ja 2 -kurssien yhdistäminen). Näistä ensimmäinen vie noin puolitoista-kaksi viikkoa ja toinen olisi esim viikon kurssi. Molemmat parantaisivat kaikkien valmiuksia toimia tilanteissa, jota sotilailta tarvittaessa odotetaan. Jos on ammattisotilas, niin kyllähän silloin pitäisi olla peruskansalaista parempi kyky toimia väkivaltatilanteessa, vaikka aseena olisi vain hierojan työkalut.
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Muuan itävaltalainen ajattelija kirjoitti 1920-luvulla suositun teoksen, jossa käsitteli mm. puolisotilaallisten joukkojen koulutusta. Hän oli sitä mieltä, että kannattaisi harjoitella runsaasti nyrkkeilyä ja jiujitsua, koska ne lisäävät yksittäisen taistelijan rohkeutta ja päättäväisyyttä taistelutilanteessa vaikka taistelu käytäisiinkin tuliasein. Herran kaikki ajatukset eivät olleet aina hyviä, mutta osa oli.
Andy kirjoitti:Muuan itävaltalainen ajattelija kirjoitti 1920-luvulla suositun teoksen, jossa käsitteli mm. puolisotilaallisten joukkojen koulutusta. Hän oli sitä mieltä, että kannattaisi harjoitella runsaasti nyrkkeilyä ja jiujitsua, koska ne lisäävät yksittäisen taistelijan rohkeutta ja päättäväisyyttä taistelutilanteessa vaikka taistelu kytäisiinkin tuliasein. Herran kaikki ajatukset eivät olleet aina hyviä, mutta osa oli.
Olen tästä asiasta vahvasti samaa mieltä. Empiirisen kokemuksen perusteella ne henkilöt, jotka ovat hyviä kädentaidoissa, tuppaavat tehdä nopeammin oikeansuuntaisia päätöksiä pahoissa tilanteissa, sekä toteuttavat ne päättäväisesti. Lisäksi tilanteessa voimankäyttöharkinta on heillä parempi ja he pystyvät käyttämään enemmän kapasiteettia ajatteluun, kun ei tarvitse niin paljoa jännittää oman pärjäämisen puolesta
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Mun "Gun Fu" -seminaari oli viimeksi menestys, tänä vuonna on tarkoitus pitää samanlainen taas. Yksinkertaisia kädentaitoja aseistetuille henkilöille, joilla saadaan aikaa siihen välineen esille ottoon ja käyttöön
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Mjölnir kirjoitti:
Mun "Gun Fu" -seminaari oli viimeksi menestys, tänä vuonna on tarkoitus pitää samanlainen taas. Yksinkertaisia kädentaitoja aseistetuille henkilöille, joilla saadaan aikaa siihen välineen esille ottoon ja käyttöön
Onko defendon hard target -kurssi ehdoton pääsyvaatimus seminaarille?
Mjölnir kirjoitti:
Mun "Gun Fu" -seminaari oli viimeksi menestys, tänä vuonna on tarkoitus pitää samanlainen taas. Yksinkertaisia kädentaitoja aseistetuille henkilöille, joilla saadaan aikaa siihen välineen esille ottoon ja käyttöön
Onko defendon hard target -kurssi ehdoton pääsyvaatimus seminaarille?
Ei
"Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä minä olen pahin pimeys laaksossa"
-Psalmi 23:4 (modattu)
Kenties Utti on ainoa paikka missa asioita opetetaan edes suunnilleen mitä normit kertovat. Siellä sata tuntia per vuosi , ainakin muutama vuosi sitten. Tavallisilla varusmiehillä pitäisi olla 9h per 2kk, ei varmasti toteudu kuin korkeintaan yhdessä komppaniassa Suomessa.
Ja sitten se perinteinen, kuinka todennäköistä kuin nopeasti, eli miten aikaa treenata, ja minkä tyylisuunnan opettaja joka oikeasti ymmärtää.. tää ei lopu koskaan netissä eikä väliä, mitään kunnon keskustelua...
Andy kirjoitti:Muuan itävaltalainen ajattelija kirjoitti 1920-luvulla suositun teoksen, jossa käsitteli mm. puolisotilaallisten joukkojen koulutusta. Hän oli sitä mieltä, että kannattaisi harjoitella runsaasti nyrkkeilyä ja jiujitsua, koska ne lisäävät yksittäisen taistelijan rohkeutta ja päättäväisyyttä taistelutilanteessa vaikka taistelu kytäisiinkin tuliasein. Herran kaikki ajatukset eivät olleet aina hyviä, mutta osa oli.
Olen tästä asiasta vahvasti samaa mieltä. Empiirisen kokemuksen perusteella ne henkilöt, jotka ovat hyviä kädentaidoissa, tuppaavat tehdä nopeammin oikeansuuntaisia päätöksiä pahoissa tilanteissa, sekä toteuttavat ne päättäväisesti. Lisäksi tilanteessa voimankäyttöharkinta on heillä parempi ja he pystyvät käyttämään enemmän kapasiteettia ajatteluun, kun ei tarvitse niin paljoa jännittää oman pärjäämisen puolesta
Sattuneesta syystä Englannissa.
45 neliön kämmpä oli täynnään lihaksikkaita ja äärimmäisen päihtyneitä voimmamiehiä
"My karate is as simple as walking up to somebody and hitting them, something I saw some 29 years ago." Dennis Jones
"Perkele, mä oon hyppiny narua pikkupojasta asti!" Meskus
"Gorgoroth on edelleen kuraa" TimoS
Varmasti hyvä idea. Olettaisin että tarkastavat, että siellä ei ole oikeita nyrkkeilijöitä mukana, koska se olisi vastustajalle hyvin vaarallista, eikä toimisi samalla tavalla painetestinä.