Keskustelu on nyt mennyt jo vähän eteenpäin, joten vastailen lyhkäsesti...Ile kirjoitti: Sanotaan nyt, että tämä keskustelu lähti osaltani vähän teoreettisille linjoille siitä, kun innoistuin kommentoimaan DV:n pohdintaa siitä, onko jonkun ip-lajin systematisointi epäonnistunut. Jatketaan nyt kuitenkin vielä...
Jos tarkoitat objektiivisella absoluuttista, niin sellaista ei ole olemassa. On vain eri ihmisten näkemyksiä siitä miten kamppailun kaaosta varten voi yrittää järjestelmällisesti harjoitella. Periaatteessa mikä tahansa säännötöntä kamppailua varten kehitetty laji on optimaalinen sen (kamppailun) harjoittelemiseen, sillä kuten jo aikaisemmin kysyin niin miksi kukaan keksisi kamppailujärjestelmän jossa on tiedossa olevia puutteita?Ile kirjoitti: Mainitsepas laji, joka on jollain objektiivisellä mittapuulla optimaalinen resepti kamppailun harjoittelemiseen. Ja onko kovinkaan paljon systematisointeja, joissa olisi siihen edes pyritty? Sitä objektiivistä mittapuuta miettiessä kun tosiaan päädytään tähän:
Aina kun joku perustaa jonkun uuden lajin tai tyylisuunnan X - jota siis kuitenkin tapahtuu aikamoisella frekvenssillä - niin tämä henkilö on todennäköisesti harjoitellut eri lajeja ja tämä uusi tyylisuunta on sitten pyrkimys luoda tuota vanhaa lajia parempi kamppailutaito, eikö niin? Mikäli kamppailujärjestelmät todella paranisivat tällä yhdistelymetodilla, pitäisi tällä logiikalla nykyiset (vaikka viimeisen 30 vuoden aikana kehitetyt) hybridilajit olla huomattavasti toimivampia järjestelmiä absoluuttisesti kuin vaikka 1900-luvun alun, 1600- tai 1400-luvun kamppailutaidot. Kuitenkaan näin ei historiallisten viitteiden valossa näyttäisi olevan - vaikka toki täyttä varmuutta asiaan lieneekin mahdotonta saada.En ihan ymmärrä. Kun itsekin totesit, että kaikki lajit eivät ole optimaalisia kaikille, niin mistä ihmeestä nyt tulee tuollainen vankka usko siihen, että paras oppii kuitenkin aina saadaan vain yhtä lajia harjoittelemalla, eikä mitään enempää tai paremmin voi oppia jotain toista lajia harjoittelemalla?
Niin siis jos kyse on siittä että jossain lajissa X ei vaan ole tarjolla harjoituksia niin usein tai sellaisina ajankohtina että harjoittelija Y voisi harjoitella koko kapasiteetillään, niin sitten voikin olla perusteltua hakea jostain muualta harjoittelua tai opetusta. Mutta minä siis puhuin nimenomaan kamppailujärjestelmistä (="laji"), en yksilön ajankäytöstä.Huomautan, että puhe oli optimaalisesta harjoittelusuunnitelmasta yksilölle. Ratkaisuksi ei silloin riitä esimerkiksi se, että meillä on laji jonka sisältöön kuuluu "kaikki mahdolliset kamppailun osa-alueet". Kyse on painotuksista, yksilön ajankäytön mahdollisuuksista jne...
Jos ne sivuaineet, opiskelijavaihdot ja tukiopetukset ovat pois siitä pääaineen opiskelemisesta, niin sitten en välttämättä ole samaa mieltä. Tositilanteessa on parempi olla taskussa joku kunnolla toimivaksi hiottu - vaikka yksinkertainenkin - järjestelmä, kuin hirvittävä määrä erilaisia teoreettisia työkaluja, joita ei sitten kuitenkaan osaa kunnolla käyttää. Jos taas ne eivät ole siitä pois niin sitten kaikin mokomin, toki niin kauan kun ei sekoita itseään harjoittelemalla ristiriitaisia toimintatapoja, sillä siinä riskinä että se toimintakyky tositilanteessa itseasiassa jopa huononee...Jos tässä nyt oma kantani on jotenkin jäänyt epäselväksi, niin todettakoon, että en ole lajisurffailun kannattaja. Suurelle osalla löytyy ihan ok päälaji johon kannattanee pitkälti keskittyä. Kuitenkin fiksuun "perustutkintoon" usein kannattaa sisällyttää sopiva määrä "sivuaineita" ja "opiskelijavaihtoa" ja miksei "tukiopetustakin" näin hauskasti opiskelutermistöä lainatakseni.
Se ei tarkoita sitä, että pitäisi opettaa jotain tårta på tårta sen sijaan, vaan harjoittelu pitää aloittaa rauhallisesti ja kun sitä sitten vanhemmalle ryhmälle koventaa, niin siellä alkaakin kato käymään. Näitä tilanneharjoitteluita, joissa lentää kirosanat ja nyrkit (GT, Animal Day) aloitin vetämään joskus 90-luvun lopulla, eikä ne olleet silloinkaan mitään suosittuja treenejä. Ei ole ollenkaan kummallista, että joku herkempi alkaa itkemään skenaarioharjoittelussa tai maha menee sekaisin. Ei sellainen käy harrastuksesta, eikä sitä yritysryhmillekään voi vetää.
