Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

Kiinalaiset lajit

Valvoja: Valvoja

P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#31

Viesti P.Laton »

Tässä vähän eri puolelta, kuin kiinalaisista lajeista, Bas Rutten puhuu "fore arms strikesta", joka minun mielestäni on hieman ehkä kömpelö, koska olet tehnyt jutun aina CLF tyyliin etusuora, takasuora(jolloin etukäsi ladataan kunnolla taakse sivallukseen) etukäden lyönti joka vaakasuorassa tai 45% ylhäältä alaspäin kyynärluun peukalon puoleisella päällä. Suoritus ei ilman hanskoja ja helvetin monen toiston jälkeen vie juuri kauempaa kuin kolmen suoran sarja, MUTTA, lyönti osuu (miltein)aina - johonkin. Ja siinä on voimaa kuin pesäpallomailassa.

MMA kehässä näillä hassutetaan korkeimmallakin tasolla. En tiedä harjoitellaanko erikseen, vai _näyttääkö suoritus ottelussa heti erilaiselta kuin treeneissä_.

Eli tuleeko ne heijarit huipullakin sitten lopulta käyttöön.

Jos tämä ei sovi ketjuun, niin pahoittelen, mutta teknisesti nyt puhutaan lyönnistä mihin esim. Choy Lee Fut ~70% perustuu.

Kuvake
Ile
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 6402
Lauteille: Lokakuu 2009

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#32

Viesti Ile »

Pieni sivuhyppy sallittaneen huomioiden Venäjän ja Kiinan pitkä yhteinen raja...

Fedorhan on tunnettu noista laajakaarisista yhdistettynä aggressiivisiin sisäänmenoihin.



Noissa hanskamatseissa osumakohtana toki enimmäkseen nyrkki.
Kuvake
KungFuMiäs
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 5372
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vaasa

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#33

Viesti KungFuMiäs »

Meillä nuo kyynärvarsi lyönnit tosiaan ajaa montaa asiaa. Yksi on tavallaan se lähin ase lähintä kohdetta vasten, tai lähinnä niin että on ase epätyypillisissä kohdissa. Yleensä kun päästään siitä siististä nekkailuetäisyydestä lähelle sotkemaan, niin asiat voidaan vetää aika kaaoottiseksi ja epätyypilliset kulmat ja tilanteet yleistyvät.

Toinen on että kyynärvarsi lyönnillä saadaan helposti hyvä massa alaslyönnin taakse ja toki se on turvallisempi treenata kovaa kaveriin, kyynärpään sijasta. Se on yksi Baji principles video joka mun pitäis tehdä, Lü puhuu punch downista jolla lopetetaan tilanne. Eli isketään kaveri tarpeeksi lujaa, tarpeeksi huonoon kulmaan että hän kaatuu. Tämä on tavallaan kiltti tapa lopettaa tilanne, koska lyödään voimalla jonka on tarkoitus siirtää kaverin massa. Ikävempi tapa on iskeä sellaiseen kulmaan sellaisella voimalla että massa ei siirry, vaan voima siirtyy kohteseen täysin. "Ai bang ji kao, beng han tu ji", "mennään kaveriin kiinni horjuttaen hänen asentoa, isketään yhtäkkisesti aiheuttaen tulivuoren kaltaisen tärinän sisältä".

Kolmas liittyy siihen että nyrkkiä on ikävä iskeä koviin kohtiin, mm. kyynärvarsi on parempi tähän.

Mun pedagoogisuus on täysin Lün tulkitsemista 😄. Hän puhuu "fight should finish in three movements" ("later should actually be one"). Sit mä oon kaivellu mitä se oikeasti tarkottaa käytännössä. Hän on aika suurinpiirteinen näissä, mutta mä tarvin treenatakseni hieman tarkempaa ohjeistusta mitä lähteä kokeilemaan. Oma treeninin on tällä hetkellä lähteny muihin järjestelmiin Bajista, mutta nämä Lün kamppailuperiaatteet on vahvasti taustalla aina, tein mä mitä tahansa. Sen takia oon ne halunnu saada videolle.
Kuvake
KungFuMiäs
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 13
Viestit: 5372
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Vaasa

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#34

Viesti KungFuMiäs »

Myös meillä on tietty lajikulttuuri, joka me ollaan peritty Lültä joka puolestaan on laajan Pekingin kamppailukulttuurin kasvatteja. Ihan kuten missä muussakin tahansa lajissa on tietty estetiikka jota arvostetaan. Meillä on tietyllä tapaa sellainen "siisti" tilanteen lopetus, isketään vastustaja maahan tarpeeksi lujaa että ei nouse ainakaan kevyin jaloin, tai sitten niin vahva suoritus muuten että hän ei pysty jatkamaan. Jos homma menee Takayama-Frye lyömiskisaksi niin se nähdään rumana, is not martial ART. Ovelat iskut, ovelista kulmista, kaverin jallittaminen, vahvat selkeät suoritukset avoimista paikoista. Kaunista on kun näyttää helpolta ja ei tarvitse voimalla vääntää läpi.

Tätä samaa lajikulttuuria te varmasti näette näissä no touch knockdown ja mestareiden oppilaiden pyörityksissä. Vääristynyt versio tästä ajattelutavasta/lajikulttuurista
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#35

Viesti P.Laton »

Ile kirjoitti: touko 28, 2021, 22.50 Pieni sivuhyppy sallittaneen huomioiden Venäjän ja Kiinan pitkä yhteinen raja...

Fedorhan on tunnettu noista laajakaarisista yhdistettynä aggressiivisiin sisäänmenoihin.
Hahaaaa!! Fedor!! Mun sielueläin... Eiku myllyttäjä :boxing: :jepa:
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#36

Viesti Kari Aittomäki »

Tuo Ruttenin(kin) esittämä tälliäinen on todella monikäyttöinen, eräs entinen potkulainen katteli kerran kun taputtelin säkkiä ja vetelin tosta varianttia sellaista että se lapiokoukkunen lähtee ensin mutta samanaikasesti oikea heilahtaa kohti ristiselkää ja/tai munuaisia.
Kaksoiställi, jota olen käyttänytkin ja joka kyllä nykeltää vastuksen pois omasta pelistään.
Tää potkulainen, tuolloin nuori sälli sano että veto oli siihen mittaan ilkeä että kävi oksettaan.
Mutta hän onkin suorassa sukulinjassa nimekkään häjyn suunnasta, eli tajuaa juttuja syntyjään.

Tosta on hienoja varianttejakin olemassa, niinkuin vaikka se kun bedetään se lyönti jengalla takaisin, maalipintana leukaluun kärki korvan alla.
Pötköti pöö ja hyvällä osumalla lähtee leukaluu sijoiltaan.

Ja kas kummaa, olen saanut kontaktia tälliin Larry Hartsellilta (jkd), brittien paljanyrkkiharvahampailta sekä Hsing-I äijältä kinukkilassa.

Joka viimeinen muodosti jatkumon, kuten olen kertonut.
Shaolinin vanhempi munkkiveikkonen ei antanut mun täräyttää tälliä näytösryhmän nuorukaisen pyttyyn vaan vei munt katveeseen ja näytti juttuja.
Jota seurasi tään Hsing-I-ukkoloisen yksäritunti, keskittyen nimenomaan shaolin-oppien tekniseen puoleen sekä karatelinjoihin. Jonka tajuamiseen mulla meni viitisen kuukautta vaikka en tietenkään ole tajunnut kaikkea saamaani vieläkään.

Kaskun oppituntini päätyttyä hoksasin että ollaan varuskunnan liepeillä ja solttuja tulee kentälle treenille.
Jossa treenissä oli valtavasti elementtejä, myös nuo rajun sisääntulon tälliäiset.

Ylen yhä aika tiloissani siitä että sain oppitunnit omalta vahvuusalueeltani.
Ne tunnisti myllyttäjän mutta myös pedantin karatekan.

Vastaavasta opetustavasta on kertonut myös Shaolinsi.
Oikean kulttuurivuoren sivistyskerrostuma on monisyinen, mukaanlukien myllytys johdannaisineen.

Mainittakoon vielä että noissa oppitlanteissa vedin vaistolla asenteen shorinji-ryuhun.
Koska tunneäly kehotti ja eikös Shorinji ole sama kuin Shaolin?
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#37

Viesti P.Laton »

Tässä on videolla tavallaan pöljä otsikko, mutta monta esimerkkiä MMA kehässä noista laajakaarisista heijareita. Seassa kyllä ihan nyrkkeilytyylisiä koukkujakin(miltein), mutta anyway, toiminta alkaa 30sek kohdalta:



Videolla huitova CLF kaveri on jotain, mitä löysin Potkun kautta, kun CLF ketju oli vielä(looong time ago) hengissä.

Ja jotain, mistä löysin itsennikin, ko. lajia treenatessani. Loppuvuosina pääosin ottelutreeneissä käyden ja kerran viikossa välineisiin tai kaverin käsiin sivallellen ja koko ajan takaraivossani homman kadulle mallintaen. Treenit olivat _siihen aikaan_ paljon varjonyrkkeilyä, eli ilmaan huitomista tai kaveriin sovittuna tekniikkana "mallintaen" vetelyä, josta saa jokainen mitä saa. Ottelutreenit poikkeuksena. Oikealla mielikuvituksella ja pää agrea puhisten jopa hyödyllistä jollain tasolla... Nykyisestä ei ikävä kyllä oikein tiedä. Vaikka toki varmaan suoraan Tampereen ryhmän vetäjiltä kysellen, mutta kun ovat nuo tuntemattomia, eikä lajin treenaaminen enää kiinnosta, niin jää pimentoon. Kaikki kunnia sinne päin ja heidän ratkaisuilleen kai kuitenkin.

Se on ollut itselleni hauskaa seurata, kun Cung Le esim. käyttää välillä ihan oppikirja "saw choy" nimistä lyöntiä, eli juuri kuvaamaani tapaa suorittaa etukäden koukku laajakaarisena. Cung Le olikin MMA kehässä mielenkiintoinen pelin sekoittaja, kunnes kai kaverin strategia ja tyyli opittiin ja kävi kuten televisioidussa tai tuhannella kännykällä kuvatussa yllärissä käy. Yllätysmomentti katoaa. Ja on ollut itselleni liiankin selvää se huomio, että kuinka heti kun hanskat kevenee, tulee laajan kaaren etu, eli se alue minkä lyönti "kattaa" kun lyö, esille.

Niin kuin ketjussa jo mainittiin, on suorilla ja nyrkkeily tyylisillä mahd. pienikaarisilla koukuilla vaikea osua liikkuvaan maaliin - jos nyt edes kaaresta voi puhua, kun käsi lähdetään työntämään kaverin olkapäätä vasten ja "käännetään" vaan lopussa. Laaja kaarinen lyönti taas on jo 8oz hanskalla huomattavasti hitaampi, johtuen ,öhhhh, momentista(?) anteeksi humanisti klisee, mutta ei nyt fysiikan terminologia ole niin muistissa. Puhumattakaan 12-14oz hanskalla. Silloin rupeaa olemaan jo niin hidas, että voi syödä välipalan ennen väistöä.

Paljaalla nyrkillä taas, kun osumapinta - alaksi käy käytännössä miltein koko värttinäluu, on lyönti h*****in nopea JA ennen kaikkea osuu. Osuu kuin kiertopotku padiin. Ja kulmaa tosiaan pystyy säätämään halutessaan aika laajalla spektrillä. Ja tosiaan, varsinkin askeleella, vaikka niin, että takajalka siirtyy 90 astetta tms. vastustajaan päin(bladed to more squared) saa lyöntiin voimaa sen verran, että esim. vastustajan suojaus
kädet paketissa pään lähellä ei "tyhjää" suoritusta, kun horjuttava vaikutus on niin kova ja jos astuu tarpeeksi läpi, kolisee värttinä luu takaraivossa kun käsi koukistuu osuessaan.

OFFTOPIC, anteeksi:
"Jos se toimii, miksei sitä käytetä MMA:saa" on jo loppuun poltettu argumentti, mutta itse olen aina miettinyt, että miksei kukaan kysy, että minkä takia MMA:ssa puhutaan käytettävän nyrkkeilyn tekniikkaa, koska niin se nyt ei vaan ole. Conorkin lyö paljon kuin karateka ja kädet viuhuu MMA:ssa korkeallakin tasolla kuin wushu liikesrajoissa - toivottavasti jälkimmäisen kommentin huumorilla höystetty karrikointi ei nyt iskenyt minnekään kipukohtaan ketään.

Potkun hienous on kyllä ehdottomasti täällä kirjoittavat lajinsa suvereenit top tyypit ja tietopankit. Järkyttävän paljon on tietoa piilossa, odottamassa kysyjää.
Kuvake
Alioppilas
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 1
Viestit: 5053
Lauteille: Tammikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#38

Viesti Alioppilas »

KungFuMiäs kirjoitti: Nyt täytyy myös mainita että tämä "kamppailullinen" osa Kiinalaisesta kamppailupiiristä on elänyt rintarinnan vähemmän kamppailullisen kanssa pitkään. Luultavasti sieltä kaupallistumisen alkupuolelta lähtien, jengille myytiin jo silloin "taikapillereitä", treenatakaan näitä liikesarjoja niin teistä tulee kovia kamppailijoita, mutta muistakaa maksaa lähtiessä. Monet myös seilasivat näiden välimaastossa, liikesarjoihin esim. liittyy myymisen lisäksi myös paljon kamppailukulttuuria, jonka avaaminen vaatisi paljon lisää kirjoitusta. Jing Wu (perustettu 1910) on hyvä esimerkki tälläisestä jumppakerhosta, jossa tehokas kamppailu ei ollut pääosassa ( https://en.wikipedia.org/wiki/Chin_Woo_ ... ssociation ). Eli eivät kaikki olleet HC kamppailijoita edes silloin "hyvinä vanhoina aikoina". Nykypäivänä taikapillereiden määrä on sitten räjähtänyt käsiin, mutta juuret niillä on luultavasti pidemmällä kuin mitä yleensä ajatellaan.
Shanghain Jing Wussa oli toisaalta myös niitä kovia kamppailijoita, kuten tuossa wikipedia-artikkelissakin mainittu Luo Guangyu. Hän oli mantis-mestari Fan Xudongin oppilaita ja, kuten opettajansa, otti erää noissa leitai-turnauksissa ja epäilemättä muuallakin tarvittaessa. Brendanin sivuilta löytyi seuraavia mainintoja, noita kalatarinoita ja niiden kritiikkiä unohtamatta.
mantisboxing.com kirjoitti:Yantai resident Fan Xudong, AKA Fan Xiangsheng and Fan Dali (Powerful Fan), commenced training under Wang in 1894 and went on to gain fame as the first so-called Tanglang Wang (King of Mantis Boxing). Allegedly a giant, weighing in excess of 100kg, he is one of the most influential figures in the Qixing tradition. Fan gained international notoriety for his feats, including reportedly defeating all comers in a Siberian leitai/free fighting competition in 1919 and remaining unbeaten throughout a lengthy career in the ultra-competitive Yantai martial arts market. Although most likely a shining example of martial folklore, it is often related that Fan killed two hostile bulls bare-handed in an open field, paying cash compensation to the farmer for the inconvenience.

Fan Xudong opened his own boxing school in 1901 and went on to produce nine major disciples: Gou Jialu (郭嘉禄), Yang Weixin (杨维新), Lin Jingshan, Luo Guangyu (罗光玉) , Xiao Shubin (肖树斌), Zhang Youde (张有德), Liu Yongchang (刘永昌), Zhao Liangfu (赵亮甫) and Grandson of Wang Yunsheng, Wang Chuanyi (王传义).

Not long after his successful trip to Siberia, Fan was invited to coach in the Shanghai Jingwu Athletic Association. A busy merchant with many business interests in Yantai, Fan declined the offer, opting to send representatives in his place. The following year Luo Guangyu, and Yang Weixin travelled to Shanghai to represent Qixing Tanglang (at both Jingwu and the Shanghai Tanglang Research Association).

Luo Guangyu (born Penglai 1888, died 1944) went on to become perhaps Tanglang's most famous figure. He began his martial career at the age of 18 and studied with Fan Xudong until the age of 25, excelling in free fighting (including winning a gold shield in the 1919 Siberian leitai competition) and developing devastating iron palm skill. Under Fan's patronage Luo Guangyu flourished in Shanghai and rapidly gained fame for his fighting ability, becoming officially titled one of the ‘Three great boxers of Shanghai Jingwu’.

Luo Guangyu's success grew with his student Ma Chengxin (马成鑫) winning the title of leitai grand champion at the national martial arts championships in 1929. After teaching in Guangzhou later in the same year and a brief stint in Macao, Luo moved to Hong Kong in 1932 to help establish the Jingwu Hui and remained until his retirement in 1939.
Noissa Fan Xudongin oppilaissa mainittu Lin Jingshan oli meidän Puolan Shifun opettajan Yu Tianchengin opettaja.

Mutta niinhän se on, että jos ja kun kamppailutaitoja ei aktiivisesti harjoitella kamppailemalla niin ei siinä kauaa mene, kun se ydin menetetään. Varsinkin, mikäli harjoittelu on kovin muodollista, niin sitä jää helposti kiinni siihen muotoon. Voisi kuitenkin kuvitella, että nykyään taso myös näissä perinteisissä lajeissa on kovempi kuin entisaikaan, ainakin niissä kouluissa, joissa sitä ydintä ei ole menetetty. Sitä on kuitenkin tänä päivänä hieman helpompaa treenailla suljettujen ovien ulkopuolella muiden lajien edustajien kanssa niin ystävällismielisesti kuin kilpailuhenkisestikin.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#39

Viesti Kari Aittomäki »

Minulla on satulatuntuma että jos metodista ei joko tutkiessa tai treenatessa saa hajuja suunnitelmasta bee, cee ja dee..
Ollaan satujumpassa.

Tämä ei tietenkään ole kiinalaistyylien ominaisuus vaan koskee aivan joka ainoaa jumppakoodistoa.

Katsokaa vaikka huippufutista.
Ne vetelee aina aivan tilanteen mukana aivan järkyllä innovaatiolla. Kun osaaminen ja pelisilmä ja ajoitus on terävimmillään.
Koskee kaikkia.. niinku juttuja. Aidanmaalaamisasta aerodynamiikkaan.

Kiinalaistyyleissä kaikuu miltei aina se käytäntö yhtenä tukipylväistä.
Siksi ne vaan on niinku niin.
tigerfist9k
ilmaanpotkija
Viestit tässä aiheessa: 2
Viestit: 9
Lauteille: Syyskuu 2018
Etulaji: Choy Lee Fut
Sivulajit: Baraw Sugbo
Takalajit: Tai Chi, BJJ, Systema

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#40

Viesti tigerfist9k »

Choy Lee Futista osaan kertoa Chan-tyylisuunnan lähestymistavasta hieman. Chen Yong Fan isä, Chan Wan Hon (1921-1979), kehitti perheen tyyliin ns. san sau harjoituksia, joiden tarkoitus oli nopeasti opettaa Choy Lee Fut opiskelijalle toimivia itsepuolustustaitoja. Wan Hon tapana oli passittaa parhaita oppilaitaan usein haasteisiin, taatakseen että he paranisivat ja saivat tappelukokemusta.
Kuvake
Kari Aittomäki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 16086
Lauteille: Helmikuu 2006
Paikkakunta: Kokkola

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#41

Viesti Kari Aittomäki »

Onko tietoa tai näkemyksiä sitä kuinka viranomaistaho/triadit suhtautuivat/suhtautuvat näihin koepunnistuksiin?

Käsittääkseni tyyleillä on vahvasti kontaktipintaa sekä-että.
Ja että tuolapäin se ero ei ole niin tarkkarajainen.
P.Laton
polveenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 12
Viestit: 198
Lauteille: Huhtikuu 2021
Etulaji: Muy thai
Takalajit: Choy Lee Fut
Judo

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#42

Viesti P.Laton »

Choy Lee Futin ison edun näen siinä, että lyönnit ovat 1) osuessaan h*****in kovia 2)laakakaarisina osuvat helposti(ilman erityistä silmä/käsi koordinaatiotakin) 3) opetellaan liikkumaan pitkiä matkoja samalla lyöden.

Heikkoutena näen, että 1)kun käsiin laitetaan 14oz, hidastuvat laajakaariset lyönnit auttamatta liian hitaiksi.
2) Jos lyönnin pitää osua hanskalla, jää lajin tekniikoista _ottelukäyttöön_ enää murto-osa. Ne lajityypilliset lyönnit kun sivalletaan joko kyynär- tai värttinäluulla (kwa choi molemmilla).

ts. Otteluissa, joissa käytetään hanskoja, ei jäljelle jää kuin suorat ja perusmalliset koukut ts. ottelusta tulee potkunykkeilyä. Toki, nämäkin tekniikat lajista löytyvät, mutta sitten kysellään "miksi ottelu näyttää potkunyrkkeilyltä?"

Mikä on pöljää ja kertoo käsityksestä, että 1) peruslyönnit ja potkut ovat jotenkin rajoitetusti vain KB tekniikoita ja että 2) Ei tiedetä, että ko. Lajin lyönneistä ~75% osuu kohdalla, jota ei hanska suojaa.
Kuvake
Mika
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 93835
Lauteille: Joulukuu 2004
Paikkakunta: Tampere
Etulaji: HIIT, girya
Sivulajit: pilates, yinjooga
Takalajit: Tanglang
Yhteystiedot:

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#43

Viesti Mika »

Tuo länsimainen eli vesitetty kungfu on tuttu juttu. Olen viitannut siihen monet kerrat, mm. täällä. Käytännössä niillä saleilla harjoitellaan kahta eri lajia: sitä tavallaan alkuperäistä hitain soolo- ja pariharjoittein, ja sitten kiinalaista potkunyrkkeilyä eli Sanshouta (tai Sandaa, miten vain). Lisäksi nämä jälkimmäiset treenit voivat olla omia sessioitaan, joihin kaikki eivät sitten osallistu, koska nyrkillä lyöminen sattuu, vaikka olisi hanskakin.

Tuo on jo niin kaukana alkuperäisestä kungfusta, ettei voida enää puhua samasta lajista. Ja nimenomaan ketjun otsikon mukaisesti se tappelullisuus on pelkkä kaiku menneisyydestä.

P.Laton, ymmärrän näkemäsi hyödyt Choy Lee Futin sow chuista ja muista vastaavista lyönneistä. Niillä laajoilla kaarilla on silti hintansa nopeaa kaveria vastaan, joka pääsee sisään niiden välistä. Stereotyyppisesti vaikka Winkkari olisi oiva siihen tarkoitukseen.
ไม่เป็นไร
Zen, I haz it.

Слава Україні! 🇺🇦

Potki etuja!
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#44

Viesti Jorge »

Kari Aittomäki kirjoitti: kesä 14, 2021, 04.11 Onko tietoa tai näkemyksiä sitä kuinka viranomaistaho/triadit suhtautuivat/suhtautuvat näihin koepunnistuksiin?

Käsittääkseni tyyleillä on vahvasti kontaktipintaa sekä-että.
Ja että tuolapäin se ero ei ole niin tarkkarajainen.
Tässähän kerrotaan myös aiheesta Wan Honin elämäntarinan kautta - etenkin kulttuurivallankumouksen aikana jopa kung fun treenaaminen oli "maanalaista" toimintaa, mutta puolueviskaalin henkivartijana hänen oli mahdollista jopa valikoidusti opettaa lajia.

https://choyleefut.org/about/history-an ... an-wan-hon

During the Cultural Revolution, a dark cloud re-emerged over China for the martial arts world as all kung fu schools were officially banned and forcibly closed. Martial arts masters along with scholars were arrested and murdered. Wan Hon was forced to make a number of life changing decision as his family income from teaching was almost completely eradicated. With three children and elderly parents, Wan Hon continued to work at the hospital. Fearing retribution from the Red Guard, the family and senior students closed ranks and moved to a small house unknown to the Red Guard. Yiu Chi and Chan Sun Chiu (Yiu Chi’s youngest son) returned to the village where Yiu Chi continued to teach until he passed away a few years later at the age of 73. Chan Sun Chiu remained in the village but did not teach.

Wan Hon was at one stage forced to become a personal body guard to a high ranking Communist Party member: a no-choice situation, but the family and the art in its purity survived. Wan Hon was allowed to conduct private classes to local party offices in designated factories. Here he was able to re-establish Choy Lee Fut again in Guangzhou as well as continue to teach his three sons and his disciples.
Miten sitten viranomaiset ja triadit suhtautuvat nykyään? Uskoisin, että riippuu koeponnistajien suhteista heihin. Sama lienee ollut tilanne Chan Wan Honin varhaisemmissa vaiheissa.
Kuvake
Jorge
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 11232
Lauteille: Kesäkuu 2008

Kiinalaisten lajien ns. tappelullisuus

#45

Viesti Jorge »

Mika kirjoitti: kesä 14, 2021, 06.49 Tuo länsimainen eli vesitetty kungfu on tuttu juttu. Olen viitannut siihen monet kerrat, mm. täällä. Käytännössä niillä saleilla harjoitellaan kahta eri lajia: sitä tavallaan alkuperäistä hitain soolo- ja pariharjoittein, ja sitten kiinalaista potkunyrkkeilyä eli Sanshouta (tai Sandaa, miten vain). Lisäksi nämä jälkimmäiset treenit voivat olla omia sessioitaan, joihin kaikki eivät sitten osallistu, koska nyrkillä lyöminen sattuu, vaikka olisi hanskakin.

Tuo on jo niin kaukana alkuperäisestä kungfusta, ettei voida enää puhua samasta lajista. Ja nimenomaan ketjun otsikon mukaisesti se tappelullisuus on pelkkä kaiku menneisyydestä.
Miten niin länsimainen eli vesitetty? Eikö sama ongelma vaivaa monia kung fu- kouluja ihan lajin emämaassakin?
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 20 kurkkijaa