Stanley E. Henning - Chinese martial arts history myth buster

[maminglei]

Stanley E. Henning served 28 years (1965-93) in the U.S. Army in a wide variety of assignments that included overseas tours in Taiwan, Vietnam, Korea, Japan, and Hong Kong, where he supervised the U.S. Army officer advanced Chinese language and area studies program at the United Kingdom Ministry of Defence Chinese Language School. He taught English language and literature at Yunnan Normal University from 1995-96, and served as a Department of Defense civilian China policy officer from 1999-2004. He is fluent in Mandarin Chinese, and has written articles on Chinese defense strategy, language, and history. He studied Yang style Taijiquan and Shanxi Che style Xingyiquan under Wu Chao-hsiang in Taiwan (1970-72). He holds a Masters degree in Overseas Operations from the University of Hawaii, through an East-West Center grant, and a BA in History from The Virginia Military Institute.

Lainaus on sivustolta http://seinenkai.com/articles/henning/index.html" onclick="window.open(this.href);return false;, jossa on myös listattu ja linkitetty miehen artikkeleita, kannattaa katsastaa. Henning on kuulemma yksi maineikkaimmista englanniksi kirjoittavista kiinalaisen kamppailuhistorian tutkijoista ja hänen lähestymistapansa on hyvin kriittinen, myyttejä murskaava. Hän on tutkinut mm. Shaolinin kamppailutaitojen alkuperää ja ilmeisesti suututtanut useammankin kiinalaisen päätelmillään. Minulla oli ilo tavata Henning kun hän oli viimeviikolla käymässä Beijingissä. Mukava mies ja todella intohimoinen tutkimusaiheensa suhteen, puhui tauotta koko illallisen ajan. Harmikseni en ole itse juurikaan tutkiskellut historiaa joten suurin osa siitä tietovirrasta meni minulta toisesta korvasta ulos. Tästä heräsi kuitenkin kiinnostus aiheeseen ja pitää lukea nuo Henningin artikkelit läpi. Siellä on paljon viittauksia alkuperäisteoksiin ja uskoisin että niistä on julkaistu uusia painoksia kiinaksi... jospa koittaisi vaikka keräillä niitä vanhuuspäivien ratoksi.

Onko Potkulaisista kukaan tutustunut Henningin kirjoituksiin ja onko siellä mielestänne arvokasta tietoa ja hyviä päätelmiä? Entä osaatteko suositella Henningin ja Ma Ming Dan lisäksi muita CMA historiantutkijoita jotka kirjoittavat asiaa, eivät vain toistele legendoja?

[Alioppilas]

Tuo Chinese Martial Arts in Historical Perspective -artikkeli on tuttu. Siinä Henning lähinnä hahmottelee kiinalaisen kamppailun historiaa ilman Bodhidharman legendaa. Ihan oikealla asiallahan mies on, erottelemassa todennettavissa olevat asiat tarinoista. Sinänsä hassua että tällaista ei harrasteta enempää.

Henning mainitsee artikkelissaan kiinalaisia 1900-luvun kirjoittajia, jotka ovat tutkineet oikeita asioita legendojen taustalla. Tällaiset kaksi nimeä kuin Tang Hao ja Xu Jedong tulevat esille. Lähdeluettelosta löytyy sitten seuraavia:

Tang Hao:
Shaolin Wudang Kao. Hong Kong. Unicorn Press, 1968.
Neijiaquan-de Yanjiu. Hong Kong. Unicorn Press, 1969.
Wang Zongyue Taijiquanjing Yanjiu. Hong Kong. Unicorn Press, 1969.
Taijiquan Zongshi Wang Zongyue Kao. Hong Kong. Unicorn Press, 1969.
(Gu Liuxinin kanssa) Taijiquan Yanjiu. Hong Kong. Yixin Shudian, 1963.


Xu Jedong:
Taijiquan Kaoxinlu. Taibei. Zhenshanmei Chubanshe, 1965.
Taijiquanpu Lidong-Bianwei Hebian. Taibei. Zhenshanmei Chubanshe, 1965.

[TimoS]

Onko Potkulaisista kukaan tutustunut Henningin kirjoituksiin ja onko siellä mielestänne arvokasta tietoa ja hyviä päätelmiä?

Classical Fighting Arts-lehdessä on ollut joitain hänen juttujaan. Jos en nyt ihan väärin muista, niin ainakin osa niistä on ollut ainakin minusta aika kaukaa haetun oloisia. Niissä on muistaakseni vedetty melkoisia yhtäläisyysmerkkejä okinawalaisen (Shorin ryu) karaten ja milloin minkäkin kiinalaisen lajin välille aika hatarilta vaikuttavin perustein. Pitänee jostain kaivella nuo lehdet ja tarkistaa muistanko oikein.

[maminglei]

Onko Potkulaisista kukaan tutustunut Henningin kirjoituksiin ja onko siellä mielestänne arvokasta tietoa ja hyviä päätelmiä?

Classical Fighting Arts-lehdessä on ollut joitain hänen juttujaan. Jos en nyt ihan väärin muista, niin ainakin osa niistä on ollut ainakin minusta aika kaukaa haetun oloisia. Niissä on muistaakseni vedetty melkoisia yhtäläisyysmerkkejä okinawalaisen (Shorin ryu) karaten ja milloin minkäkin kiinalaisen lajin välille aika hatarilta vaikuttavin perustein. Pitänee jostain kaivella nuo lehdet ja tarkistaa muistanko oikein.

Jos vaan viitsit niin tarkista ihmeessä ja kerro! Kyllähän mies aika kiinalaislajien fanboylta vaikutti (jos nyt vanhasta miehestä voi noin sanoa), joten se saattaa ohjata tutkimustuloksia tiettyyn suuntaan.

[TimoS]

Jos vaan viitsit niin tarkista ihmeessä ja kerro! Kyllähän mies aika kiinalaislajien fanboylta vaikutti (jos nyt vanhasta miehestä voi noin sanoa), joten se saattaa ohjata tutkimustuloksia tiettyyn suuntaan.

Tuossa on vanha kotikone vielä käynnistymässä, siellä pitäisi olla skannattuna yksi juttu, mutta löysin yhden toisen jutun, jonka muistelin Stanley Henningin kirjoittamaksi, mutta näköjään muistin nimen vähän väärin ja tuon jutun (joka mielestäni on melkoisen heppoisin perustein kirjoitettu) kirjoittaja onkin Henning Wittwer.

edit: jahas, sainkin siirrettyä tuon skannatun jutun dropboxiin. Pidän sitä siellä vähän aikaa. Juttu käsittelee enimmäkseen Wing Chunin historiaa, ja sitten lopussa heitetään juttua, että miten legendaarisen Kusankun tekniikat ovat (mahdollisesti) olleet wingchunia/kurkityyliä. Tuossa on vaan sellainen iso ongelma: kukaan ei ihan oikeasti tiedä, kuka Kusanku oli.

[oskar]

" onclick="window.open(this.href);return false;

Kiinnostava Henningin haastattelu, jossa käsittelee taistelulajien vaikutusta kiinalaiseen ajatteluun ja toisinpäin. Käy samalla läpi vähän kiinalaisten taistelulajien historiaa ja yhteyksiä Japaniin ja Koreaan, kuten myös yhteyksiä taolaisuuteen ja buddhalaisuuteen ym.

[Alioppilas]

Cambridgen yliopistopainon julkaisema Peter Lorgen teos Chinese Martial Arts, from Antiquity to the Twenty-First Century on ihan mielenkiintoinen kirja kiinalaisten taistelulajien historiasta. Se ei tosin mene hirveästi yksityiskohtiin vaan esittelee lähinnä, mitkä (yleensä aseelliset) sotataidot olivat tärkeitä minäkin aikana Kiinan historiassa. Shaolinin ja taijin myyttejä, historiaa ja vaikutusta ihmisten käsityksiin kiinalaisesta kamppailusta Lorge käsittelee hieman tarkemmin, johtuen varmaan edellisen laajasta maineesta ja omakohtaisista kokemuksista jälkimmäisen suhteen. Kuten tästä haastattelusta ilmenee, Lorgella ei ole kovinkaan laajaa treenipohjaa mitä kiinalaisiin lajeihin tulee, ja varmaan osittain tästä syystä esimerkiksi perinteisen perhetyylit ohitetaan vain maininnalla siitä, että niitä on. Laajemmasta perspektiivistä katsottuna teos on omimmillaan ja kirjoittaja tunnustaa mm. Henningin ansiot ja vaikutukset omaan tutkimukseensa.