Vapaasta liikkeestä-artikkeli

[Sundara]

Teksti sivuaa tai chita ja chi gongia, joten heitän artikkelin tännekin.

Vapaasta liikkeestä

Olen vuosia tehnyt erilaisia kehoharjoituksia: monia taistelulajeja, jooga-asanoita monen tavan mukaan, liike- ja kävelymeditaatiota, vapaata liikettä ja tanssia, ja pyrkinyt pääsemään selville ”kehon mysteeristä”. Olen monesti kokenut miten jokin harjoitusmuoto, jokin liike- tai asentosarja, ei aina palvelekaan sitä tarkoitusta, joka joogisella liikunnalla on, eli valmista meditaatioon. Olen prosessoinut tätä paljon ja kirjoittanutkin aiheesta jonkin verran. Tässä viimeisimpiä löytöjäni.

Kehossa ilmeneviä viileän ja lämpimän virran epäbalansseja on kaikkein paras alkaa purkamaan spontaanin, luonnollisen liikkeen avulla. Tämä liike voi olla missä kehon asennossa tahansa: makuulla, seisoen, istuen tai liikkuen. Tunnusomaista luontaiselle liikkeelle on ympyrämäinen, spiraalimainen ja aaltomainen liike. Liike voi olla pientä ja paikallista (pienellä alueella kehossa) tai suurta ja laajaa (koko keho liikkuu, kaikki nivelet taipuvat). Keholla on kyky kertoa millaista liikettä se itse haluaa tehdä. Tämä johtuu siitä, että alitajunta on kehollinen olento.

Hunassa, Hawaiin ja Polynesian natiivien henkisissä opetuksissa sanotaan, että alitajunta on ”kehon henki” (engl. spirit of the body). Alitajunta on se, joka kertoo millaista liikuntaa keho kaipaa ja toisaalta mitä se ei halua. Tämän vuoksi on eräänlainen virhe tehdä aina samaa liikesarjaa koska tällöin mieli ja sen egoistinen motiivi on aina framilla, eikä se koskaan hiljene totaalisesti eli johdata harjoituksen tarkoitettuun päämäärään eli meditaatioon. Sen sijaan spontaani liike, jota alusta alkaen ohjaa alitajuinen tarve ja intuitio, hiljentää mielen nopeasti ja kehon liikkuessa vapaasti ja spontaanilla tavalla energiavirrat (ida- ja pingala nadit) kehon molemmilla puolin pääsevät tasapainottumaan nopeasti ja luonnollisesti. Se tapahtuu itsestään, sillä alitajunta tietää missä epäbalanssi on ja miten kehoa kuuluu liikuttaa, jotta feminiininen ja maskuliininen virta tasoittuu. Tällä selittyy myös se kun toisina päivinä liikkeet ja liikeradat ovat pieniä, lähes olemattomia, ja keveitä kun taas joinain päivinä liikkeet ovat automaattisesti reippaita ja rytmikkäitä. Alitajunta käy suoraan käsiksi niihin epätasapainotekijöihin, joita hermostossa on.

On tärkeää ymmärtää, että en tarkoita spontaanilla, intuitiivisella liikunnalla abstraktia modernia tanssia. Kyseessä ei ole mielen luomaa, jollain tavalla esteettistä tai taiteellista liikuntaa vaan liike syntyy ilman mielen intentiota. Se alkaa, kun mieli päästää irti kaikista tarkoitusperistä. En tarkoita myöskään sitä, että tällaisen vapaan liikkumisen aikana henkilö menisi johonkin ”transsitilaan”, silmät selällään. Sisäinen meditaatiivinen tarkkailija on katsoo jatkuvasti sitä mitä mielessä, alitajunnassa ja kehossa tapahtuu. Sisäinen valppaus ja tarkkaavaisuus säilyy kaiken aikaa.

Kun liike jatkuu aikansa: uusia liikeratoja löytäen ja niitä toistaen, eri asennoista toiseen virraten, hengityksen virraten niin kuin se haluaa virrata, kaiken tämän aikana ida- ja pingala nadien virrat balansoituvat. Tämä sama saadaan aikaan Nadi Shodhana Pranayamalla mutta tietenkin kun tämä tehdään liikkeen avulla, niin sillä on suurempi kehoa hoitava ja parantava vaikutus, meditatiivisen efektin lisäksi. Kun liike jatkuu sen aikaa, minkä se haluaa jatkua, stoppi tulee kerrasta. (Stop) Tämä liikkeen pysähtyminen on merkki siitä, että fem. ja mask. energiat ovat tasapainossa ja keskikanava, sushumna nadi, on aktivoitunut. Tämä on hyvin toivottu ja tervetullut tapahtuma. Kuten tiedätte, meditaatio alkaa silloin kun sushumna aktivoituu ja juuri tämän vuoksi ulkoinen ja sisäinen liike lakkaa kokonaan. Tästä eteenpäin sisäinen tila on tyyni, avara ja kirkas, ilman liikettä tai ainakaan kiinnittymistä liikkeisiin ja se jatkuu siihen saakka kunnes keskikanavan magnetisoituminen alkaa heikentyä.

Olen monta kertaa tehnyt jonkin tietyn liikesarjan ja jälkeenpäin pohtinut miksi harjoituksen tulos ei ole se mikä sen pitäisi olla, miksi harjoittelu ei johda meditatiiviseen resonanssiin. Muotoa tehdessä harjoittajan, ainakin aloittelijan, huomio kiinnittyy ulkoisiin muotoseikkoihin: Miten ne sormet olivatkaan tässä liikkeessä? Onko selkäranka nyt oikeassa asennossa? Hengitänkö tarpeeksi syvään?, ja niin edelleen. Toki, muodon harjoittelulla on myös positiivisia vaikutuksia vaikkapa fyysisen kunnon kannalta. Voi viedä kuitenkin pitkän aikaa kunnes harjoittaja alkaa ymmärtää niitä asioita, jotka piilevät muodollisen harjoittelun alla. Tästä syystä, ja mielestäni ihan aiheesta, jotkut harjoitusmuodot saavat osakseen kritiikkiä. Kukin tavallaan mutta voidaan kysyä miten ulkoisen muodon hiominen ja viilaaminen auttaa joogaajaa tai vaikkapa tai chin harjoittelijaa kun pitkien sarjojen ulkoa oppimiseenkin kuluu työssäkäyvältä maallikkoharjoittelijalta pitkiä aikoja?

Tästä syystä monet kokeneet jooga- ja vaikkapa tai chi- ja chi gong- (kiinalainen terveysliikunta) ovat luoneet tiivistettyjä liikesarjoja, joissa harjoitellaan suoraan kehonkäytön periaatteita ja tarkoituksenmukaisesti opetellaan hiljentämään mielen ajatuksia. Tämä on hyvin tervetullutta mutta sanottakoon, että vaikuttaa myös siltä, että kokemattomat joogaajat luovat kaikenlaisia sillisalaatteja, joissa ei ohjaajan kokemattomuuden vuoksi ole minkäänlaista punaista lankaa, ei ainakaan jos on pyrkimys mennä kohti aitoa itsetuntemusta. Vain oma harjoittelu tuo kokemusta ja ymmärrystä ja vain kokenut harjoittaja voi ymmärtää periaatteet ulkoisen muodon taustalla. No, maailmaan mahtuu mutta on valitettavaa, että joogan leima lätkäistään armotta tällaisten mielen tuotosten päälle. Se antaa aivan väärän kuvan jooga-perinteestä. Lisättäköön vielä se, että autenttinen jooga perinne perustuu periaatteiden ymmärtämiselle, eikä tekniikan tai formulan palvomiselle.

Käsitykseni on se, että taolaisen perinteen alkuaikoina, tuhansia vuosia sitten, vapaa liikkuminen oli keskeinen harjoitustapa. Jos harjoituksen tarkoitus on edetä mielen ja alitajunnan kerrosten lävitse meditaatioon niin edellä kertomani valossa, ymmärrän hyvin miksi näin on haluttu tehdä. Spontaania tanssia harjoitellaan ilmeisesti edelleen joissain taolaisissa opetuslinjoissa ja ilmeisesti myös jotkut tanssinopettajat opettavat tätä. Tätä vapaan ja spontaanin kehotyöskentelyn periaatetta voi soveltaa myös jooga asanoiden aikana ja monet aikamme asana-opettajat soveltavatkin sitä tavallaan. Erittäin hyvä.

http://www.sundarayoga.fi" onclick="window.open(this.href);return false;

[Lasse Candé]

Todella mielenkiintoista luettavaa!

[Nakupelle]

Näissä jutussa kyse on eräänlaisesta tantrisesta menetelmästä, jossa tietynlaisen kehon asennon (tai pidemmälle edetessä suoraan mielen käytöllä, intentiolla eli Yi Nienillä) voimistetaan yleisesti ottanen harjoittajan tietoisuudessa olevien "polariteettien", yinin (feminiini) ja yangin (maskuliinisuus) välistä jännitettä ja sitten sen jännitteen annetaan myös purkautua liikkeeksi tai muuksi vastaavaksi asiaksi, spontaanisti, asettamatta mielen käytöllä tai pitämättä fyysisesti mitään selkeää "muotoa".

Tantrisia harjoituksia on monenlaisia (kaikki ei ole välttämättä "tantrista seksiä") ja niissä huomioitava tiettyjä asioita jos niitä meinaa alkaa tehdä samaan aikaan qigong/neigong/taiji/gongfun sisäisten lajien kanssa.. Yleisesti ottaen moiset harjoitukset voidaan jaotella ns. "mikrokosmisen kierron" suunnan mukaan: yleisimpiä ovat ns. "fire path" -suunnan menetelmät jossa kiertosuunta menee selkäpuolta (governing vessel, du mai) ylös ja tulee etupuolta (conception vessel, ren mai) alas. Harvemmassa ovat sitten ns. "water path" -suunnan menetelmät, jossa harjoittelu pistää kierron rullaamaan toisin päin, eli selkää alas ja etupuolta ylös.

Kannattaa pitää huolta siitä, että ei sekoittele kahden eri "suunnan" harjoituksia keskenään ihan miten sattuu: jos tekee sekaisin, tai ei tiedä kumman suunnan harjoituksia tekee niin ainakin minulle on neuvottu, että on pidettävä vähintään vuorokauden "varoaika" muiden sisäisten harjoitusten ja "spontaanin setin" (eli tatnrisen harjoitteen) välillä.

Menetelmänä tuollainen on kyllä tehokas mutta minusta harjoittajan on hyvä tiedostaa menetelmän "luonne". Jos joissain koulukunnissa sisäistä harjoittelua tehdään vuosikymmeniä (puolikin vuosisataa) niin niissä "kuonan" purkaminen tehdään suhteellisen turvallisesti, vähän kerrallaan ja niissä haasteena on se kärsivällisyyden riittäminen. Spontaaneissa menetelmissä kaikki kura mitä itseensä on säilönyt, nostetaan esiin ja saakelin nopeasti: omsta kokemuksesta päätellen "kymmeniä kertoja" (suhteutettuna siis ihmisen elinikään) nopeammin kuin pidemmän kaavan mukaan tehtävissä jutuissa ja sen takia esiin nousemisen voimakkuus ja se, miten esiin tulevat tunteet ja muut asiat pystyy käsittelemään, on spontaanin menetelmän haaste.

Spontaanieta harjoitteita pitäisi tehdä osaavan henkilön ohjauksessa, henkilön joka osaa toimia siinä tilanteessa jos spontaaniuden seurauksena tapahtuu kunnollinen "avautuminen": oman kokemuksen mukaan vapaa liike kun on vasta ns. "alkusoittoa".. Itse kun vastaavaan menetelmään sain opin niin silloin kävi tapaus, jossa yksi aloitteleva veikko purskati itkuun ja hän itki useamman tunnin putkeen - vollottamalla vollotti: opettaja, joka sattui olemaan (oman subjektiivisen näkemykseni mukaan) "suurmestari" -tason kaveri niin itkemisen rauhoittaminen vaati hieman reilummin opettajan huomiota.

Spontaani harjoittelu on tosiaankin hyvin perustavanlaatuinen juttu: menetelmä, johon itse olen saanut opin, on lähtöisin eräästä taolaisesta koulukunnasta (ei tosin ns. "puhtaasti" sen koulukunnan joten jääkööt nimet mainitsematta) ja spontaania harjoitusta opettaja kuvasti termein "root practice" tai "formless form", viittauksena siihen, että niissä harjoitetaan sellaista juttua, joista kaikki muoto on lähtöisin.

Lisäksi on tosin vielä todettava, että vastavanlaisia hyvin hyvin perustavanlaatuisia, "root practice" -meininkejä ( jotka oman kokemuksen mukaan ovat yhtä tehokkaita) on olemassa myös ns. stillness -menetelmällä tehtävissä harjoituksissa. Niissä polariteettien jännite muodostetaan mutta jännitteen purkusuunta (sitten kun se kasvaa riittäväsit) on liikkumattomuus. Vaikutkset molemmissa on samansorttisia, joskin siis dynamiikka on eri. Niiden menetelmien osalta mistä minulla on kokemusta, niin spontaanissa menossa seurauksena on enemmänkin sellainen "hyvä ja iloinen olo" joka ilmenee persoonan ulospäinsuuntautumisena - "rempseytenä" kun taas liikkumattomuuden dynamiikka tuo enemmänkin itselleen sellaisen "nyt on muuten vaan niin pirun hyvä olla" -olon, joka ei ilmene ulospäin "rempseytenä"

[KungFuMiäs]

Kiinalaisia sisäisiä lajeja kritisoidessa meditatiivisesta näkökulmasta täytyy ottaa huomioon että ne ovat pohjimmiltaan taistelulajeja. Meditatiivisuus kehittyy sen asian päälle, ei toisinpäin. Taistelulajit ovat kyllä yksi tie sinne mielen kehittymiseen kuten klassikoissa sanotaan, mutta harjoittelijan täytyy pitää mielessä mihin jokin asia on kehitetty ja miksi sitä tehdään. Iso osa nykyajan kiinalaisten sisäisten lajien harjoittelijoista skippaa monta tärkeää alkuvaihetta ja menee suoraan meditatiivisiin ja energian harjoitus vaiheisiin, tämä ei johda muuhun kuin kuviteltuun sisäiseen liikkeeseen ja korkealentoisiin käsityksiin asioista . Taistelulajeissa kova fyysinen harjoittelu on pohja kaikelle, tämä kehittää kehon vahvaksi ja myös mahdollistaa herkempien prosessien kehittymisen myöhemmin. Dan tienissa täytyy ensin rakentaa se "pata", missä energiaa aletaan keittelemään, sen jälkeen aletaan kehittämään sitä tulta millä pata saadaan hyötykäyttöön. Tämä taistelulajien tapa rakentaa kehoa johtaa myös hyvin hallittuun ja systemaattiseen tapaan tehdä asioita, koska siihen tottuu pitkän perusharjoittelun jälkeen (juuri tämä mikä jää useimmilta tekemättä). Siitä tulee luonnollinen tapa tehdä asioita. Sponttaanisuus tulee tästä, kun ollaan ensin rakennettu raamit asialle, tämä pätee myös tappeluun. Tämä on "the martial way" minun oman käsityksen mukaan .

Sponttaania harjoittelua olen tehnyt TRE menetelmän kautta ( http://www.potku.net/forum/viewtopic.php?f=35&t=16383" onclick="window.open(this.href);return false; ), joka on mielestäni siihen aivan mainio. Todella tehokas tapa päästä tekemään tätä "sponttaania meditaatiota". Shaolin Wahnam Qigongissa he käyttävät sponttaania tekemistä " onclick="window.open(this.href);return false; . Olen kuullut myös muista järjestelmistä jossa tätä ollaan käytetty, mutta se on ollut hieman kamppailun ulkopuolista asiaa, enemmän juuri sitä meditatiivista. Tähän voisi varmaan laskea myös nämä kiinalaiset ryhmät jotka tekevät harjoituksia joilla he antavat jonkun demonin/jumalan ottaa vallan kehosta joka laittaa heidät tekemään liikettä ja vaikka mitä, samaahan sponttaania Qigongia se taitaa pohjimmiltaan olla.