saarikko kirjoitti:
Paanari kirjoitti:
Tiibet ennen uskonnollista hurmosta oli kova ja voimakas sotilaallinen mahti. Saavutettuaan tavoitteensa (eli riittävästi maata ympärille) alkoi Budhalle puhuminen
Loistava esimerkki siitä että, riittävällä voiman käytöllä saadaan aikaan kestävä rauha.
Uskoo kuka uskoo, historian tulkkaus on lystiä.
Just joo, varsinkin väestöpohjaltaan ja luonnonvaroiltaan. Eiköhän toi mennyt niin, että se henkinen puoli (buddhalaisuus) liimattiin tappelutaitojen päälle. Arvelisin, että vähän samalla tavoin kuin Lutherusta lainattiin Jatkosodassa. Käytännön kamppailutaitojen siirtymisestä odotan yhä todisteita, mutten pidätä hengitystä.
Tiibet on historialtaan erikoinen. Valloittajia ja rauhan rakentajia...
Jaksa kuukeletella vaan, tässä luotan muistiini...
Mua nyt oikeesti kiehtoo kuinka Kiina sulki rajansa vuonna joskus(jaksa kaivaa esiin) valtataistelu johti rajojen sulkemiseen...(Keisari jopa tuotti Afrikasta kirahveja)...
Eipä sen Jaappaanin rajatkaan länsimaisille kovin helposti auenneet 18sataa lopulla.
Meillä on lämmin ja kyllänen olo, ollaan skeptisiä, eikö sitä historiikkiä kirjottanu aina voittaja?
Tacitus tikitus eli joku on ylöskirjaaja jonka juttujen perusteella, nk. Rooman/länsimaisen historia kirjoitettiin...
Mua kiehtoo aika 400-1300 jälkeen laskun alkun. Ympäri maailman.
Sen takia etsin, en virallista, vaan mutua, oikeesti ajateltua... Toteen näyttäminen lie mahdotonta.
Vielä kerran jos jolla kulla on enämpi tietoa tai mutua Intian/Tiibetin vaikutuksesta Kiinaan luen mielelläni.
Jaska tunnettu huru-ukko