Perinteinen/Moderni jujutsu

[Kari Aittomäki]

Hops, mulla oli kerran tarkoitus matkustaa Takenouchia haistelemaan ranskanpullamaahan mutta jotain tuli väliin.
Kiintoisa ketju ja pistää harmittaan etten silloin Bucocenterin aikoihin tutustunut traditiojutsuun vaikka tilaisuus ois ollu, tultiin hienosti toimeen Uusoksan Kaukon kanssa.

Donn Draeger tosiaan oli merijalkaväen upseeri ja taistelussa karaistunut, mutta seurasi aktiivisesti kilpabudoa, etenkin judoa.
Eräällä tavallahan hän osallistuikin kilpavalmennukseen, antoi neuvoja ja ohjasi Jon Bloomingin treenausta etenkin voimaharjoittelun osalta.
Asiasta, siis painotuksesta voimatreeniin on tosin risitiriitaisia tietoja.

Tietojeni mukaan DD kieltäytyi kommentoimasta vuoden 1977 karaten MM-kisoja, joissa Otti Roethof Hollannista ja Eugen Godrington briteistä nousivat loppuotteluun.

Mulla on miehen kirjat hyllyssä ja aikoinaan niitä tuli lueksittua suurella hartaudella.
Sain kyllä kuvan että mies olisi pyrkinyt varsin kattavaan katselukantaan, taisteukentiltä aina sosiologisiin ja sosiaalisiin hahmotuksiin asti.
Järkimies kun oli, kuoli tiettävästi myrkkyyn.

Tätä Draegerin näkemystä on sittemmin kyseenalaistettu runsaasti...

Kertoisitko tarkemmin.

[Jussi Häkkinen]

Järkimies kun oli, kuoli tiettävästi myrkkyyn.

Maksasyöpään, vaikkakin oli tuolloin hoidettavana myrkytyksen vuoksi.

[Jani Rantalainen]

Draegerillahan oli korkeita vyöarvoja monesta lajista ja hän oli ensimmäinen länsimaalainen joka pääsi harjoittelemaan Katoria. Oletan että kaikki tässä ketjussa myös muistavat Draegerin olleen taistelulajien koordinaattorina James Bond elokuvassa Elät Vain Kahdesti.

[Kari Aittomäki]

Draegerhan jäi asumaan Japaniin ja toimi monella tasolla tasoittajana miehityksen aikana ja sen jälkitiloissa.
Tämä toiminta aukaisi varsin monia ovia länkkäreille, juuri tuo Katori yhtenä.

Mitä monikiikarointiin tulee, olen lukenut artikkelin jossa kerrottiin että Draegerin luona bunkkas useita palkkasoturiveikkosia, jotka siis tulivat Japaniin treenille lyötyään rahoiksi aikansa rähinöissä.
Kertoo miehestä itsestään aika paljon.

Pahoittelen offtopikkia.

[magamies]

Minua on aina kiinnostanut Moderni jujutsu enemmän sitä asti kun sitä suomessa virallisesti harjoitettiin, itsekin olin melko alusta asti mukana ja näin lajin kehityksen englantiliaisesta Juko ryusta-Hokutoon, ihan alussa kävin ruotsalaisten leirilläkin ja heillä oli oma tapansa tehdä.
Eräs alkuaikojen jujutsuka 1 kyu Aven seurassa siirtyi Hontai Yoshin ryuhun ja siellä suoritti useampia daneja ja Jyrki Rytilä Aven organisaatiuossa 2 dan siirtyi Daito ryuhun ja on lajin päämiehenä suomessa yhä.
Moderin tyylin sisällä myös siirtymiä tapahtui saksalaiseen ja euro tyyliin mm Kai westersund ym.

[Ikkyu]

Tätä Draegerin näkemystä on sittemmin kyseenalaistettu runsaasti...

Kertoisitko tarkemmin.

Lähinnä siis siitä näkökulmasta, että bujutsu (tuossa lainauksessa bugei) ja budo (sisältäen sekä modernin budon, että myös suurimman osan koryuista, eli rauhan aikana syntyneet) olisivat jotenkin lähtökohtaisesti eri asia. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että koryu-tyyliin välitetyt taidot ovat alkujaankin olleet teitä perustajiensa hahmottamaan kokonaisvaltaiseen kehitykseen, välineenään henkilökohtaisen taistelutaidon äärien etsiskely, koska siinä ollaan niin perimmäisten asioiden äärellä. Varhaisimmatkin koryut ovat niin monella tapaa irrallisia aikansa sodankäynnin kuvasta, ja niiden perustajat enemmänkin oman tiensä kulkijoita kuin urasotilaita. Se miten ne ovat kehittyneet rauhan aikana on vain suoraa jatkumoa tästä, ei perustavanlaatuinen muutos.

Draegerin tekemä työhän on tosiaan ollut aivan valtavan arvokasta ja pohja kaikelle, mitä on myöhemmin tehty. Oikeastaan juuri siksi on melkein välttämätöntä, että kaikki ei osunut ekalla kerralla vielä nappiin, varsinkaan kun Draegerin vahvuus oli taitojen tarkastely ja dokumentointi, ei historiantutkimus. Lisäksi hän joutui luomaan itse paljon määritelmiä asioille, joille ei vielä sellaista ollut ainakaan länsimaisessa akateemisemmassa kirjallisuudessa (ja joka saattoi poiketa siitä miten termejä normaalisti Japanissa käytettiin). Bujutsun ja budon määrittely ja tiukka erottelu oli yksi näistä, ja vasta uuden tutkimuksen myötä sitä on alettu kyseenalaistaa.

Draeger tosiaan oli vahvasti mukana useammankin modernin budon harjoittelussa, mutta kuulemma jätti ne itse taakseen kun löysi valon (eli mitkä koki itse aidoiksi ja alkuperäisiksi soturitaidoiksi). Olen useammalta miehen tunteneelta lukenut kuinka hän luennoidessaan kysyi kuinka moni paikalla olijoista harjoitteli "martial arts" (sotataito, liittyen Marsiin) ja sitten yksi kerrallaan kävi läpi miten mikään mainituista ei ollut tätä oikeasti, vaan siviilien itsepuolustusta tai urheilua. On eri asia liittyikö erotteluun arvotusta, mutta eron tekeminen oli selkeästi hänelle tärkeää, ja se värittää turhan vahvasti nykyistäkin keskustelua koryusta.

[Kari Aittomäki]

Kiitos.
Hoksasin ikonisoineeni nuo Draegerin tutkimustyöt ja tekstit, ne resonoivat ja ovat olleet rakennuspalikoina omalle hahmotukselleni.

Näin sitä oppii.

[Ikkyu]

Kiitos.
Hoksasin ikonisoineeni nuo Draegerin tutkimustyöt ja tekstit, ne resonoivat ja ovat olleet rakennuspalikoina omalle hahmotukselleni.

Näin sitä oppii.

Ja kyllähän ne siis ovat hyvää kamaa ja Classical Bujutsu sekä Classical Budo löytyvät omastakin hyllystä (Modern Bujutsu & Budo puuttuu, koska oli ainakin aiemmin hankala löytää järkevään hintaan). Tuoreempi tieto on enemmän näkökulmien rukkausta, kun pohja on jo luotu. Niistä on hyvä kiinnostuneen hypätä esim. Skossin Classical Warrior Traditions of Japan -sarjaan, joka sisältää kirjoituksia paljon laajemmalta pohjalta, sekä Draegerin suorilta oppilailta että ihan eri kautta hommat hahmottavilta.

[sikajudoka]

Koryu-koulukunnat ovat minun näkemykseni mukaan kenties aina olleet enemmän tai vähemmän ritualisoituja sotataitoja. Johan Miyamoto Musashi 1600-luvulla valitti, miten vesittyneitä eräiden koulukuntien opit ovat. Musashin ajoista on ollut satoja vuosia aikaa vesittää lisää. Se että joku koulukunta on koryu ei automaattisesti tarkoita, että sen katoissa näkyvät tekniikat ovat koeponnistettuja tai realistisia.

Puolileikillään voisi sanoa, että ainoat koeponnistetut "jujutsu-tyylit" ovat judo, brassijutsu ja hokutoryu, joissa tekniikoiden koeponnistusta on tehty kilpa-areenoilla pitkään, judon osalta jo sadan vuoden ajan. Moni portsari on myös koeponnistanut edellä mainittujen "jujutsujohdannaisten" lajien tekniikoita voimankäytön saralla onnistuneesti.

[Lasse Candé]

Eiköhän viimeisellä kriteerillä saa melkein minkä tahansa koryun jujutsuja sisältävän lajin koeponnistetuksi, kunhan joukkoon on mahtunut jokunen voimankäyttäjä.

Tarkoitan siis, että ymmärrän tässä suhteessa logiikan judon ja bjj:n erottamisessa koryusta, mutta sitä en, että tähän otetaan mukaan hokutoryu portsariargumentilla.

Toki kai niilläkin on omia kilpailuja ollut, mitä sitten ainakin muistaakseni joskus on viety lähinnä muiden lajien osaamisella, sanoi tämä sitten koeponnistuksesta mitä tahansa kenellekin.

[Kari Aittomäki]

Hokutoryussa koeponnisteen lie tekee kenttätyö, onhan lajia opetettu virkapuvuille ties kuinka kauan.
Portsarikentästä nyt puhumattakaan. Tosin, kenttäjudolla on aika vahvat näytöt niillä pelein kyllä.

Se, että ne tekniikat pohjautuu koryu-lajien tutkimuksiin ei kai haittaa ketään?
Kun mun mielestä kyseessä on sama rantapallo ja lajien erot vaan opetuksellista tapakulttuuria, pintaa.

Hokutomatsien nykytila kiinnostaisi, aikanaan se oli minusta kehityskelpoinen latu.
Mä muinoin yritin saada niitä sällejä kohtaamaan mun kiukkarisirkkelit vaan eipä onnistunut.

[Jussi Häkkinen]

Hokutoryussa koeponnisteen lie tekee kenttätyö, onhan lajia opetettu virkapuvuille ties kuinka kauan.
Portsarikentästä nyt puhumattakaan. Tosin, kenttäjudolla on aika vahvat näytöt niillä pelein kyllä.

Tästä periaatteessa samaa mieltä, lisäten tuohon ihan painin. Sinällään hokuto on validoinut itsensä, oli historia mikä tahansa.

Se, että ne tekniikat pohjautuu koryu-lajien tutkimuksiin ei kai haittaa ketään?
Kun mun mielestä kyseessä on sama rantapallo ja lajien erot vaan opetuksellista tapakulttuuria, pintaa.

Pohjautuvuus voi olla hivenen useammankin mutkan takana. Yhdistävänä tekijänä lienee enimmin ihmiskehon toiminta. Samat "tekniikat" löytyvät lopulta lähes kaikista kamppailukulttuureista, sekä idästä että lännestä, johtuen ihan siitä, että kroppa vain toimii tietyllä tavalla.

Koryu-lajien osalta on aina käsiteltävä myös lajikontekstia ja vaikka tekniikka olisi kahdessa lajissa sama, se voi toisessa olla siviilikäytössä (esim. raudoittamista helpottamassa) ja toisessa helpottamassa haarniskoidun vastustajan haarniskanreiän löytämisessä piikillä tökättäväksi. Näin määrittävämmäksi tekijäksi tulee strategia ja konteksti itse tekniikan sijaan. Uskon valtaosan "länsijujutsua" pohjaavan judon, aikidon ja karaten yhdistelmään, todennäköisesti nyrkkeilyllä ja potkunyrkkeilyllä maustettuna. Tuo vahvahkona mutuna, mutta myös logiikkaan pohjaten. Jotain koryu-tyyliä saattaa olla sopassa, mutta uskoisin näiden olevan teknisen sisällön sijaan enemmän mielikuvallisena inspiraationa.

[JariR]

Draegerillahan oli korkeita vyöarvoja monesta lajista ja hän oli ensimmäinen länsimaalainen joka pääsi harjoittelemaan Katoria. Oletan että kaikki tässä ketjussa myös muistavat Draegerin olleen taistelulajien koordinaattorina James Bond elokuvassa Elät Vain Kahdesti.

Se fiilis kun pitäis olla coolisti 007, mutta stuntmäni on kovemmassa kondiksessa...





Draeger näyttää Seanille miten keppiä pidellään.

[Lasse Candé]

Minun pointtini oli, että on merkillistä tehdä ero koryun ja hokutoryun koeponnisteisuuden välille työtehtäväpointilla, kun luulisin erinäisiä koryuita koeponnistetun työtehtävissä ja muissakin asioissa.

Ja siis tämä kuitenkin jostain syystä niputtaen hokutoryu yhteen kilpalajien kanssa, kuitenkin sitten vedoten työkäyttöön samassa yhteydessä.

Pointti ei ole kyseenalaistaa minkään koeponnistautuneisuutta. En vain ymmärrä aiemmin esitetyn logiikkaa.

[Kari Aittomäki]

Minen itseasiassa näe suurta eroa koryun ja modernin jutsun välillä, mitä itse sisältöön tulee. Kuten sanoitkin, kroppa on kaikilla aikalailla sama.
Tuo on hyvä pointti tuo kenttäkoe/kamppailupeli-ero.
Minähän olen puhunut tästä asiasta että skabaamisen paras anti on paineensieto ja soveltava toiminta.
Itseisarvoksi korotettuna skabaaminen on anniltaan hyvinhyvin tyhjä tynnyri.

Don Draegerista ja Connerysta, kuva kertoo kaiken oleellisen:

http://www.chingchic.com/uploads/1/1/6/ ... 3_orig.jpg

Boudari-makebelieve / Realdeal.

edit
kuvanpudottaminen ei onstunut. toivoakseni linkki toimii.