Aikidon kamppailullinen toimivuus

[Timko]

Aikidoa moni pitää hippien hömppänä jolla ei ole mitään käytännön arvoa, kun iso ruma mies haluaa läimiä nyrkillä naamaan. Moni Aikidoharrastaja on taas täysin tätä vastaan ja pitää Aikidoa upeana lajina itsepuolustukseen, paljon jalompana kuin montaa "sä aiot lyödä mua mut mä lyönki sua eka" lajia.

Itse Aikidoa harrastavana näen suurimpana ongelmana itse harrastajat. Mielestäni jokaisella on tietenkin oikeus harjoitella miten haluaa, (tuskin esim. aivan jokainen judoka harjoittelee pelkästään kilpailuja varten ja niin edelleen) mutta miten pitkälle tämän annetaan mennä? Aikidoa markkinoidaan kuitenkin kamppailulajina, voisi siis kuvitella että harjoitteluun liittyy jonkinlaista taistelullisuutta. Siltikin silmäni ovat avautuneet faktalle, että harjoittelutoverini eivät monesti uskalla lyödä minua. Hämmästellessäni syytä on vastauksena ollut paljolti "pelkään satuttavani sinua" tyylisiä vastauksia. Pakko sanoa, jos omassa tekemisessä ei ole kontrollia pysäyttää lyöntejä tai muuten pitää jatkuvaa kontrollia omaan tekemiseensä, ei ole ansainnut niitä vyöarvoja joita näillä kyseisillä henkilöillä on ollut... Jos joku haluaa harrastaa Aikidoa liikunnan tai vastaavan takia niin en näe sille estettä, kunhan se ei tapahdu lajin vesittymisen hinnalla.

Aikidon maine ei sinäänsä minua kiinnosta mitenkään, karavaani kulkee ja koirat haukkuu, mutta oman harjoitteluni kannalta tämä on pulmallista. Harjoiteltaessa kamppailulajia, itsepuolustusta, toimintatapoja mahdollisten tilanteiden varalle, missä jokin uhkaa fyysistä hyvinvointiani, ei mielestäni ole mitenkään rakentavaa tai realistista olla yltiöpäisen "kiltti".

Harrastajat sokeutuvat koko elämänsä harjoitelleen miehen puheista, eivätkä ymmärrä, että harjoittelemalla alusta alkaen ja lähes poikkeuksetta jatkuvasti kuten 70-vuotias mies, he yrittävät väitellä tohtoriksi lukion oppimäärällä.

Kävin pieni tovi sitten Endo-Shihanin leirillä jossä hän itse sanoi, että harjoittelee nyt miten harjoittelee, koska kotegaeshi on kotegaeshi kerta toisensa jälkeen, eikä sillä ole enää mitään tarjottavaa tai siinä ole mitään kehitettävää. Tästä alkaa kontaktileikittely, jota joku voi pitää merkityksettömänä kamppailullisesti, mutta pitää muistaa kuitenkin se fakta että kontaktileikittely on vain todella, todella taitavan miehen keino keksiä niin sanotusti "uusi tapa käyttää kynää". Pohjalla näillä Endo-Shihanin kaltaisilla miehilla (kuten oli Ueshiballakin) on todella vankka ymmärrys siitä miten treenataan kovaa ja terävästi. Hyökkäykset ovat oikeita hyökkäyksiä eikä hattivattien pelottelua korvan vierestä, mitä se tuntuu todella monella aikidoharrastajalla ainakin Suomessa olevan (eikä pidä väärinymmärtää, taitoa Suomesta löytyy läjäpäin, mutta suhteessa koko harrastajamäärään näitä puutarhaletkunpätkiä tuntuu olevan enemmän kuin monessa muussa lajissa). Heillä on kyky tehdä todella voimakasta, räjähtävää, sekä ennenkaikkea äärimmäisen tehokasta Aikidoa ja SEN LISÄKSI kykenevät tekemään suoranaisia ihmeitä pehmeällä kontaktilla.

Ihmisiltä, jotka ottavat suoraa mallia tälläisestä "pehmeydestä" tuntuu yleensä puuttuvan lähes kaikki todellinen toimivuus ja taistelullisuus heidän Aikidostaan, jäljelle jää pelkkää kikkailua ja harhakuva itsepuolustustaidoista. Kaiken tämän ohessa vesitetään niiden harjoittelua, jotka ehkä haluavat kävellä samankaltaisen tien huipulle, kuin heidän opettajansa ja "esikuvansa" heitä ennen. Tämän he tekevät hyökkäämällä vaaleanpunaiset kukat pään ympärillä leijuen ja satakielen laulu korvissa. On täysin mahdoton harjoitella ajoitusta ja etäisyyttä kun vastustaja "lyö" niin että nyrkki vaeltelee jonnekkin naamasta ohi vaikka pysyt täysin paikallaan, tai kun ote kauluksesta tuntuu enemmänkin sen oman kullan hellyydeltä makkarin oven takana. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että peruskurssilla vedetään täysillä lättyyn ja jossei ikkyo taivu niin se on itku, vaan sitä, että hyökkäyksen on oltava todellinen jotta tuntuma tekemiseen säilyy.

Aikido antaa aivan loistavia työkaluja joilla selvitä monenmoisista tilanteista, mutta kenties valitettavasti, todella suuri vastuu jää harjoittelijoille itselleen kaivaa niistä muodoista ne toimivat konseptit ja tekniikat. Lajin kannalta valitettavaa on, että valtava määrä harrastajia ei nää metsää puilta.

Vuodatus ohi, kiitti. Tuntuu taas vähän paremmalta.

[Mjölnir]

Lajin kannalta valitettavaa on, että valtava määrä harrastajia ei nää metsää puilta.

Valitettavaa myös on, että valtava määrä ohjaajia tai opettajia ei näe metsää puilta

[cyt]

Kuinka kokenut aikidonharrastaja olet?

[Timko]

Hakama, muttei Dania.

[cyt]

Hakama, muttei Dania.

Ok, toi sun kirjotus kyllä osui aika nappiin. Yleiskuva aikidosta on varmaan juuri tuollainen.
Saatan jopa tietää kuka olet, muuten.

[Mika]

Hyökkäykset ovat oikeita hyökkäyksiä eikä hattivattien pelottelua korvan vierestä, mitä se tuntuu todella monella aikidoharrastajalla ainakin Suomessa olevan (eikä pidä väärinymmärtää, taitoa Suomesta löytyy läjäpäin, mutta suhteessa koko harrastajamäärään näitä puutarhaletkunpätkiä tuntuu olevan enemmän kuin monessa muussa lajissa). Heillä on kyky tehdä todella voimakasta, räjähtävää, sekä ennenkaikkea äärimmäisen tehokasta Aikidoa ja SEN LISÄKSI kykenevät tekemään suoranaisia ihmeitä pehmeällä kontaktilla.

Tästä olenkin jo pitkään halunnut kysyä jotakin. Kai Koskinen on mainittu realistisen Aikidon opettajana. Uskotaan. Keitä muita korkeamman profiilin Aikido-opettajia voidaan pitää samankaltaisina realismin kannattajina? Moniko heistä vaatii samaa realismia oppilailtaan vyökokeissa?

[Beorn]

Hyvää vuodatusta. Henkeä ja asennetta harjoitteluun todella tarvitaan! O-Sensei itse opetti, että joka kerta jokaisessa harjoituksessa on kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä saattaa kuulostaa pikkuisen dramaattiselta, mutta kyllä tähän hommaan tietty vakavuus kuuluu. Siitäkin huolimatta, että iloisella mielellä harjoitellaan.

[cyt]

Hyvää vuodatusta. Henkeä ja asennetta harjoitteluun todella tarvitaan! O-Sensei itse opetti, että joka kerta jokaisessa harjoituksessa on kyse elämästä ja kuolemasta. Tämä saattaa kuulostaa pikkuisen dramaattiselta, mutta kyllä tähän hommaan tietty vakavuus kuuluu. Siitäkin huolimatta, että iloisella mielellä harjoitellaan.

Kyllä, tuon elämä ja kuolema -henkeen olentreeneissä fiiliksen pohjalla päässyt tutustumaan. Se tekniikka on ihan erilaista kun on semmoinen fiilis ja henki päällä.

[joksanen]

"Mitä ne tulee tänne häiritsemään mun kehitystä." Kuullut joskus.

[Timko]

Lajin kannalta valitettavaa on, että valtava määrä harrastajia ei nää metsää puilta.

Valitettavaa myös on, että valtava määrä ohjaajia tai opettajia ei näe metsää puilta

Luulen (en siis väitä tietäväni) tämän johtuvan lähinnä siitä, että monet opettajat eivät ole millään tapaa ammattiopettajia, vaa ovat vaan vaellelleet muiden mukana ja päätyneet hiukan korkeampiin vyöarvoihin ja siten opettajanpallille. Jos tämä sattuu tapahtumaan juurikin tuollaisessa hattivattiseurassa niin tulos on pallokala.

[Mjölnir]

Lajin kannalta valitettavaa on, että valtava määrä harrastajia ei nää metsää puilta.

Valitettavaa myös on, että valtava määrä ohjaajia tai opettajia ei näe metsää puilta

Luulen (en siis väitä tietäväni) tämän johtuvan lähinnä siitä, että monet opettajat eivät ole millään tapaa ammattiopettajia, vaa ovat vaan vaellelleet muiden mukana ja päätyneet hiukan korkeampiin vyöarvoihin ja siten opettajanpallille. Jos tämä sattuu tapahtumaan juurikin tuollaisessa hattivattiseurassa niin tulos on pallokala.

Tämän keskustelun innoittamana kaivoin kirjahyllystä kirjan "Aikido - Harmonisen voiman tie", Silenius, Petteri (1991). Seuraava lainaus on tästä teoksesta:

Totesin tämänkaltaisen kirjan tarpeellisuuden kiertäessäni opettamassa muilla paikkakunnilla. Monessa pienessä aikidoseurassa harjoitteluinto on valtava, mutta perustiedot ja -taidot puuttuvat.

[Beorn]

"Mitä ne tulee tänne häiritsemään mun kehitystä." Kuullut joskus.

Ihmisillä on erilaisia tavoitteita. Erilaiset harjoittelijat seurassa ovat suuri rikkaus. Minä olen ollut niin satumaisen onnekas, että olen löytänyt opettajan, jonka opetus on täsmälleen sellaista, millaista aikidon harjoittelun (uskoni mukaan) pitäisi ollakin. Jotkut muut eivät ole ehkä yhtä onnekkaita eikä seurankaan vaihto ole mahdollinen. Jos seurassa yleisesti harjoitellaan todella löysästi, ymmärrän hyvinkin tämän tunteen harjoittelun häiriintymisestä. Aikidoa ei voi rajallisen ymmärrykseni mukaan vakavasti harjoitella, jos hyökkäys ei ole todellinen. Eihän ole mitään puolustautumista, jos ei ole ensin hyökkäystä. Satujumpat tietty erikseen, tavoitteita on erilaisia.

[Peve]

Hyvä kirjoitus Timko! Ihanaa huomata, että joku muukin ajattelee näitä asioita Aikidosta.

Aikidon markkinoinnista kamppailu- ja itsepuolustuslajina: Mainonnassa todellakin annetaan hieman epärealistinen kuva ip-taidoista, joita Aikidon avulla voidaan saavuttaa. Onneksi on myös niitä seuroja, joiden mainokset Aikidosta ovat mielestäni realistisempia, kuten esimerkiksi Budoviikingit: Mainos alkeiskurssista kevät 2009.

Laji tarjoaa monipuolista kuntoliikuntaa ilman kilpailun painetta, ja myös itsepuolustustaitoja pidemmällä aikavälillä.

Mielestäni tässä mainoksessa ei luvata liikoja itsepuolustusosiosta Aikidossa.

Uskaltamattomuudesta lyödä: Aikidossa on paljon lyönneistä lähteviä tekniikoita. Periaatteessa hieno juttu, mutta ei. Aikidossa ei opeteta lyömään. Miksi? Miten voidaan olettaa, että ihmiset osaisivat lyödä realistisesti harjoituksissa, jos lyömiselle ei rakenneta perustaa opettamalla siitä edes perusasioita ja luomalla lyömiselle avointa ilmapiiriä. Tässä joutuu häpeämään itseään, kun lyönnit olivat harjoitellessa vain jotain epämääräisiä käden heilautuksia puolustautujaa päin. Pidän kuitenkin saavutuksena, että tajuan osan (Koskas sitä itseään täysin ymmärtäisi? Never ) ongelmastani (etten osaa lyödä ja etten aina uskaltanut lyödä kunnolla) ja pyrkisin korjaamaan sen, jos siihen olisi mahdollisuus ja jaksaisin innostua uudestaan.

Ikävä esimerkki Aikidon ylikorostetusta taistelemattomuuden ilmapiiristä on, että aikuisten harjoituksissa bokken ja tanto esimerkillä varustetussa tekniikassa ohjaaja näyttää tekniikat siten, että hyökkääjä pitää kiinni bokkenin tai tanton teräosasta ja osoittaa kohdettaan kahvalla. Tarkoituksena on osoittaa, että tekniikka on liian väkivaltainen, pelottava ja ikävä, jos hyökkääjä osoittaa kohdettaan terällä. Voi saada vaikka huonoja vaikutteita.

Illuusiosta itsepuolustustaidoista: Itselläni illuusiokupla puhkesi viime syksyn aikana totaalisesti. Sitä seurasi motivaatiokato ja Aikido joutui vaihtopenkille. Olen kuitenkin todella onnellinen, että paluu todellisuuteen tapahtui. :Elina: Nyt voi aloittaa Aikidon joskus alusta, puhtaalta pöydältä, kun on tiedostanut itsensä ja lajin heikkoudet ja vahvuudet (ainakin osan).

Suosittelen lämpimästi kaikille !

Peve kiittää puheenvuorosta

(Näköjään karsee puheripuli mulla )

Muokk. kursiivilla kirjoitettu teksti

[cyt]

Ikävä esimerkki Aikidon ylikorostetusta taistelemattomuuden ilmapiiristä on, että aikuisten harjoituksissa bokken ja tanto esimerkillä varustetussa tekniikassa ohjaaja näyttää tekniikat siten, että hyökkääjä pitää kiinni bokkenin tai tanton teräosasta ja osoittaa kohdettaan kahvalla. Tarkoituksena on osoittaa, että tekniikka on liian väkivaltainen, pelottava ja ikävä, jos hyökkääjä osoittaa kohdettaan terällä. Voi saada vaikka huonoja vaikutteita.

Mitä hemmettiä?

[Peve]

Ikävä esimerkki Aikidon ylikorostetusta taistelemattomuuden ilmapiiristä on, että aikuisten harjoituksissa bokken ja tanto esimerkillä varustetussa tekniikassa ohjaaja näyttää tekniikat siten, että hyökkääjä pitää kiinni bokkenin tai tanton teräosasta ja osoittaa kohdettaan kahvalla. Tarkoituksena on osoittaa, että tekniikka on liian väkivaltainen, pelottava ja ikävä, jos hyökkääjä osoittaa kohdettaan terällä. Voi saada vaikka huonoja vaikutteita.

Mitä hemmettiä?

Joo, kyllä tollaistakin on joskus tullut vastaan. Hieman surullista . Aiheuttaa vääriä mielikuvia todellisuudesta. Mutta en usko, että opettaja sitä pahalla tarkoitti.