Wado-ryu karate

[Jussi Häkkinen]

Ei mennyt vaihdoin Karaten -> FullContactiin.

Tämä selittää.

[planter]

Ei mennyt vaihdoin Karaten -> FullContactiin.

Tämä selittää.

Kiitos, hyvästä keskustelusta ja vastauksestasi.

[Jyrki Innanen]

Pari sanaa vielä tuosta katapohjaisen karaten ja modernin karaten yhdistelmästä.

Ensiksi on sanottava, että onneksi suomalaisesta karatekentästä löytyy seuroja ja opettajia, joiden alaisuudessa näitä voi harrastaa! Ongelmana on oikeastaan se, että samaan seuraan tai tyyliin niitä ei oman kokemukseni mukaan ole vielä saatu integroitua. Tuntuu siltä, että kata/ip-karatekat vieroksuvat jonkin verran moderneja vaikutteita, ja toisinpäin, nykyaikaisten tyylien harrastajat eivät puolestaan paljon vilkuile siihen suuntaan mitä katapohjaisella karatella olisi annettavaa.

Jos vähän kärjistetään - niinkuin netissä lienee tapana - niin toinen porukka juoksee ranteen perässä ja toinen puolestaan haluaa vain mättää. Ja jos vielä jatketaan kärjistystä, niin eikö ole aika vaikea kuvitella seuraa, jonka pääopettajina toimisivat sulassa sovussa herrat Aittomäki ja Klemola ja jossa harrastettaisiin zenshin-kiukkaria?

Joissain seuroissa jotain tämänkaltaista on jo yritettykin, mutta monesti käy niin, että seuran sisällä porukka eriytyy ikäänkuin kahdeksi alaseurakseen. Hienoa olisi, jos löytyisi karateseura, joissa nämä osa-alueet olisi saatu integroitua yhtenäiseksi kokonaisuudeksi!

-Jyrki

[Jyrki Innanen]

samaan aikaan karaten pitäisi ottaa mukaan parhaat palat moderneista kamppailuopeista (ne osat jotka luontevasti sopivat karateen)

Mitkä olisivat mielestäsi tälläisiä "parhaita paloja"?

Kamppailulajit ja kamppailutietämys ovat menneet huiman harppauksen eteenpäin vapaaottelujen ja K1-tyyppisten matsien myötä. Karate ei voi jättäytyä syrjään tästä modernista kamppailutiedosta. Ongelmana on oikeastaan se, että mitkä osat tästä isosta tietomäärästä kannattaa noukkia osaksi karatea ja toisaalta, mitkä tekniikat nivoutuvat luonnollisesti osaksi karatea. Samalla kun karatea laajennetaan, siitä ei kannata tehdä huonoa potkunyrkkeilyä tai vajavaista vapaaottelua.

En ole niin kova guru, että voisin suoralta kädeltä sanoa tekniikkalistan, jolla karatea kannattaisi laajentaa. Ohessa kuitenkin lista aihe-alueista, joista laajennuksia voisi katsella:
- ukemit
- alasviennit
- lähitekniikat
- alapotkut
- pystypainin perusteet
- perus-perusmattojutut
- erilaiset harjoitusapuvälineet

Monissa seuroissa ja tyyleissä näitä palikoita onkin jo lisätty onnistuneesti repertuaariin. Esim. ashiharassa ja kyokushinkaissa on saatu integroitua alapotkut ja lähitekniikat lajiin niin, että tietty karatenomaisuus on kuitenkin säilynyt.

Olemme vetäneet vaimoni kanssa seurojemme yhteistreenejä kerran viikossa. Tänä syksynä olemme tehneet eräänlaista parikataa, joka on koostunut kahdeksasta erillisestä sarjasta. Kukin sarja puolestaan on edennyt pitkän etäisyyden lyönti- ja potkutekniikasta lyhyen etäisyyden tekniikkaan ja siitä edelleen alasviennin kautta mattoon, jossa on tehty joku perusliike. Sarjoja on harjoiteltu eri tavoin yksin, parin kanssa ja potkutyynyihin.

Tämä parikatamme on ollut jonkinlainen vaatimaton yritys yhdistää kamppailun eri osia yhteen sekä poimia parhaita paloja eri osa-alueilta. Kiinnostuneet voivat tsekata katan tekniikat täältä (valitse slideshow):
http://gallery.pacius.net/syyskausi2007" onclick="window.open(this.href);return false;

Ja palatakseni tämän ketjun alkuperäiseen aiheeseen voin antaa vihjeen, että osa noista parikatan palasista ovat suoraan vyökoe-wadoryun tekniikoita tehtynä "luonnollisella" tavalla

Wadoryusta vielä sen verran, että mun mielestä lähitekniikat muodostavat yhden keskeisen osa-alueen wadoryussa. Ohtsukahan harjoitteli alunperin jujutsua, mutta innostui sitten karatesta Funakoshin ja Motobun alaisuudessa. Motobun tekniikoissa häntä viehättivät erityisesti Nai Hanchi -katasta olevat käytännölliset käsitekniikat, jotka hän sittemmin yhdisti jujutsun liikkumiseen.

Mun tulkintani mukaan wadoryun olennaisimmat asiat ovat juuri nämä: jujutsun väistöperiaatteet yhdistettynä nai hanchi -pohjaisiin tehokkaisiin käsitekniikoihin!

-Jyrki

[Lasse Candé]

Moi kaikki,


Hienoa huomata että Wado mietityttää näin paljon! Sehän saattaa olla merkki siitä että aihe kiinnostaa.

Ajattelin hieman kertoa omia näkemyksiäni Wadon paritekniikoista ja Wadosta muutenkin, kun aihe on täällä saanut jokseenkin ei-niin-hyvää julkisuutta. Varsinkin Kihon Kumite 4:n perääntyminen siirtämällä painoa taakse ja Tantodori 3:n (tai "Ungadori":n) potku maasta on aiheuttanut hämmennystä.

Samoin yleisesti se että paritekniikat eivät tavallaan "mene loppuun saakka" on mielestäni asia josta voi olla hyvä sanoa tähän keskusteluun jotakin.


Mutta ensiksi hieman paritekniikoiden olemassaolon ongelmasta tyyleissä... Itse näen asian niin että "taistelukentällä" on monenlaisia tekniikoita sekä monenlaisia asetelmia ja olosuhteita. Itsepuolustuslajeihin ei suunnitella kymmeniä paritekniikoita jotta ne toimisivat ottelun kaltaisessa tilanteessa jossa sitten vain odotettaisiin vastustajan aloitetta jonkin näköisessä otteluasennossa seisten. Sen sijaan pitäisi olla selkärangassa menettelytapoja (tai niiden ideoita) nopeasti eteen tulevien tilanteiden varalle sekä harjaannuttaa kykyä tulla vaikeasti yllätetyksi.

Ongelma tulee siinä vaiheessa vastaan että "kaikki tilanteet" pitäisi kuitenkin saada tyylissä mahdutettua mahdollisimman pieneen määrään paritekniikoita, jolloin niiden omaksuminen on oikeasti mahdollista. Silloin paritekniikat täytyy suunnitella siten että niissä on sisäänleivottuna paljon periaatteita sekä siten että ne muodostavat kokonaisuuden. Ja ehkä kannattaa jopa jättää useita tilanteita pois systeemistä??

Lähtökohtana ei siis ole se että tyyli tarjoaa vaikkapa seitsemän erilaista tapaa toimia kun seisot hyvässä asennossa ja joku hyökkää puukolla. On ymmärrettävää että kun sitten irroittaa paritekniikan kokonaisuudestaan tai katsoo YouTubesta asiaa seikkaperäisesti, tekniikkaa kuitenkaan harjoittelematta tai ilman pätevää opetusta, niin siinä ei näytä olevan järkeä. Varsinkin jos vielä on ennakkoluuloja, mitä en väitä että kenelläkään olisi, on aina helppoa löytää perusteluja miksi jokin paritekniikka ei toimisi tositilanteessa.


Ja sitten siitä loppuun saakka viemisestä... Bruce Lee vastusti monien budolajien kaavaa jossa (ainakin huonossa opetuksessa) tiettyyn tilanteeseen annetaan tarkat ohjeet, ensiksi teet näin, sitten näin ja sen jälkeen vielä näin ja näin. Bruce Lee ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen joka näin ajattelee. Näin ajatteli myös Ohtsuka, ainakin siitä päätellen että tämän mielestä kataa piti taivuttaa ts soveltaa. Tässä kata voi yhtä hyvin tarkoittaa myös muodollisia paritekniikoita.
Tässähän olisi suora ristiriita, mikäli wadon paritekniikat menisivät liian pitkälle, sillä silloinhan näitä kokonaisuuksia toisteltaisiin Wadokouluissakin. Perinteisen ju-jutsukaavan, missä on koko potti eli vaikkapa torjunta, atemi, kaato ja viimeistely, mukaisia paritekniikoita on Wadon Kihon kumiteissa vain numerot 5 ja 10. Tulkitsen tämän viestinä että jatkojen kehittäminen kuuluu myös muihin paritekniikoihin.

Klemolan mukaan Ohtsuka jr myös opettaa yhdistellen eri paritekniikoiden paloja. Enemmän yhdisteltävyydestä Klemolan kirjoittamana:
http://www.zenshindojo.fi/old_pages/huo" onclick="window.open(this.href);return false; ... oita31.pdf
Lisää tavaraa tätä edeltävässä numerossa. Nämä käsittelevät Kumite Gatoja. On siellä muistakin aiheista...

Wado ei siis ehkä anna jokaiseen tilanteeseen ratkaisua "hopeatarjottimella" ja tämä jättää hyvin paljon vastuuta opettajalle ja viime kädessä oppilaalle.


Ja sitten niistä yksittäisistä tekniikoista tulkintaa...
Kihon kumite 4:n painon siirto takajalalle on itseasiassa monesti aika normaali reaktio lyöntiin. En näe sitä taktiikkana. Itse tekniikka on tulkintani mukaan normaalin reaktion jalostettu muoto ja siihen vielä päälle idea että sen jälkeen on aika hyökätä turvallisella sisääntulolla vastustajalle huonosta suunnasta. Sanottakoon vielä että käsien liike / vartalon toiminta muistuttaa "mawashiukea" joka on karatesta tuttu ainakin Go-Jun ja vastaavien katoissa, Wadossa liike on katassa Niseishi.

Ja Tantodori 3 sisältää järkeviä elementtejä esimerkiksi silloin jos istuu vaikkapa nurmikolla kun joutuu hyökkäyksen uhriksi. Tilanteita voi keksiä muitakin mutta jotta se taipuisi niihin kaikkiin voi olla fiksua lähteä muodollisessa paritekniikassa liikkeelle seisaaltaan.


Ja vielä tyyleistä yleensä sen verran että en hirveästi kannata liiallista sekoittelua karatekoulutasolla enkä odota innolla että näen jonkin tyylin muuttuvan. Joku on sanonut että muita et voi muuttaa, voit vain muuttaa itseäsi. Allekirjoitan tämän ja näen asian niin että ihminen on itse vastuussa reenaamisistaan joten vapaasti vain sekoittelemaan (omassa harjoittelussa) jos siltä tuntuu. Mutta kuten Häkkinen taisi suositella, niin mikäli jokin tyyli ei kelpaa, kannattaa mielummin vaihtaa tyyliä kuin yrittää muuttaa tätä.


Nämä siis vain mun tulkintoja taipuvuudesta ja tyyliasioista muutenkin. Kun kerran tänne kirjoitan annan siis samalla luvan myös kommentoida näkemyksiäni. Kuitenkin koska kirjoitin näin pitkän pätkän ja koska olen vielä aikalailla aloittelija Wadossa, jatkan mielummin keskustelua kahdestaan niiden kanssa joita aihe kiinnostaa. Pelkään että keskustelu suistuu muuten väärille raiteille monen erilaisen näkemyksen takia kuten foorumeilla, ja kirjoitetussa tekstissä on tapana käydä. Enkä halua ajautua asemaan jossa ikäänkuin puhuisin koko Suomen Wadoyhteisön puolesta, koska tiedän että jo nyt se ei pidä paikkaansa. En halua hämärtää tätä enempää.


On ollut ilo seurata keskustelua! Se on mm tarjonnut näkymiä Suomen karateyhteisöön sekä hyviä kannanottoja ja pari loistavaa YouTube-linkkiä, joihin en ollut vielä törmännyt. Kiitos omasta puolestani kaikille osallistuneille ja hyvää joulun odotusta!



-- Lasse Candé
lassecande@hotmail.com

[Ale]

samaan aikaan karaten pitäisi ottaa mukaan parhaat palat moderneista kamppailuopeista (ne osat jotka luontevasti sopivat karateen)

Mitkä olisivat mielestäsi tälläisiä "parhaita paloja"?

En ole niin kova guru, että voisin suoralta kädeltä sanoa tekniikkalistan, jolla karatea kannattaisi laajentaa. Ohessa kuitenkin lista aihe-alueista, joista laajennuksia voisi katsella:

-ukemit

Harjoittelua voisi olla enemmänkin, ihan totta. Saleilla joissa on tatamit on ukemeita hyvä harjoitella alkulämmittelyn ohessa.
Karatea harjoiteltaessa on puulattia paras ja siksi ukemien harjoittelu ei monesti ole kovin mielekästä.

-alasviennit

Kuuluvat karateen. Ovat kuuluneet iät ja ajat ja niitä on käytetty ja käytetään aktiivisesti. Jo Funakoshin kirjassa Rentai Goshin Karate-jutsu vanha herra shoottaa parinsa ketoon.

-lähitekniikat

Kuinkas ne muka karatesta puuttuvat? Kilpakaratessa on lähitekniikat jääneet lapsipuolen asemaan, mutta karatessa niita kyllä on.

-alapotkut

Yläpotkut ja alapotkujen häviäminen kuuluvat kilpakarateen. Karatessa käytetään nimen omaan alapotkuja. Yläpotkut ovat kilpakaraten tuomaa hömpötystä.

-pystypainin perusteet

Riippuu siittä mitä perusteilla tarkoitetaan. Perustekniikat tuohon leikkiin löytyvät ja kilpakaraten puolella pystyssä vääntämista tehdään jonkin verran. Perinteinen karateka taas pyrkii käyttämään polviaan, kyynärpäitään, puskujaan yms.

- perus-perusmattojutut

Juu ei noita pahemmin tehdä.

- erilaiset harjoitusapuvälineet

Millaisista välineistä on kyse. Erilaisia potku- ja lyöntimizejä käytetään niin perinteisen kuin kilpakaratenkin kohdalla. Karatekat ovat kautta historia harjoitelleet myös lukuisilla karateharjoittelua tukevilla perinteisillä harjoitteluvälineillä

Monissa seuroissa ja tyyleissä näitä palikoita onkin jo lisätty onnistuneesti repertuaariin. Esim. ashiharassa ja kyokushinkaissa on saatu integroitua alapotkut ja lähitekniikat lajiin niin, että tietty karatenomaisuus on kuitenkin säilynyt.

Paremminkin on kyse siittä että, joissain tyyleissä jo olemassa olevia tekniikoita ei ole unohdettu tai on otettu uudestaan käyttöön. Ashiharassa ja Kyokushinkaissa alapotkut ja lähitekniikat on ehkä integroitu lajiin, mutta esim. Seibukaniin ne ovat kuuluneet lajiin aina.

Mielestäni kyse ei ole siitä että, karateen pitäisi lisätä jotain, vaan siitä että, oma laji tunnettaisiin eikä sen osia kadotettaisi keskittymällä suppeaan kilpakarateen.

[AriJ]

Eihän tässä ole taas jollain tasolla ajatuksena "kata on temppu" ja kun sen tempun opettelee just silleen niin homma toimii? Eli tuo "tee ensin näin, sitten näin, jatka näin, vielä näin, ja lopeta näin" joka toimii vain silloin kun kumpikin osapuoli tietää mitä tapahtuu eikä mitään yllättävää tapahdu välissä tai toisessa. Joka johtaakin sitten vähän pakosta siihen muodon soveltamiseen...

[TimoS]

- perus-perusmattojutut

Juu ei noita pahemmin tehdä.

Toisaalta sille on ihan pätevät perusteetkin miksei niitä tehdä: lähdetään ideasta, ettei ole kovin fiksua ruveta painiskelemaan koska tyypillä jonka olet keskittynyt painimaan voi olla kavereita paikalla, eli jälleen se +1

[Ale]

- perus-perusmattojutut

Juu ei noita pahemmin tehdä.

Toisaalta sille on ihan pätevät perusteetkin miksei niitä tehdä: lähdetään ideasta, ettei ole kovin fiksua ruveta painiskelemaan koska tyypillä jonka olet keskittynyt painimaan voi olla kavereita paikalla, eli jälleen se +1

Itse uskon, että niitä ei tehdä, koska karatea kehitettäessä ei tavoitteena ole ollut pärjääminen vapaaottelukehässä vaan savuisessa kapakassa tai muussa arkipäivän tilanteessa, todennäköisimmän vastustajankin ollessa normi riitapukari, ei mattokamppailuun erikoistunut urheilija. Normi riitapukaria vastaan karaten periaatteet (ja likaiset temput) toimivat varsin hyvin myös matossa.

[Artsi]

Arvostan sovellettua wadoryuta ja käytän sitä paljon omissa harjoituksissani, mutta vyökoe-wadossa laitetaan mielestäni ihmiset tekemään jotain turhaa, jotta he saavat siitä syystä vöitä. Niin järjenvastaista kuin se onkin.

Päällikkötason wadoryu-keskustelua! Ja vielä tuttuja kavereita kommentoimassa niin pitäähän tähän osallistua (Terve Timppa, Kari A ja Jyrki).
Mikähän on wadokaraten tilanne tänä päivänä, missä seuroissa treenataan vielä aktiivisesti ja treenataanko jossain tätä Jyrkin mainitsemaa vyökoe-wadoa vai ovatko kaikki sovelletulla tiellä? (Kun tarpeeksi soveltaa, niin missä kohtaa wadoryu muuttuu joksikin muuksi?).

Oma karatekokemukseni (saatika wadotietämys) on vaatimaton, mutta kysymys treenitilanteesta siksi, että saattaisin hyvässä porukassa joskus poiketa treeneissä...

Artsi


Ylipotkija: Lainaukset oikaistu.

[Ale]

- perus-perusmattojutut

Juu ei noita pahemmin tehdä.

Toisaalta sille on ihan pätevät perusteetkin miksei niitä tehdä: lähdetään ideasta, ettei ole kovin fiksua ruveta painiskelemaan koska tyypillä jonka olet keskittynyt painimaan voi olla kavereita paikalla, eli jälleen se +1

Itse uskon, että niitä ei tehdä, koska karatea kehitettäessä ei tavoitteena ole ollut pärjääminen vapaaottelukehässä vaan savuisessa kapakassa tai muussa arkipäivän tilanteessa, todennäköisimmän vastustajankin ollessa normi riitapukari, ei mattokamppailuun erikoistunut urheilija. Normi riitapukaria vastaan karaten periaatteet (ja likaiset temput) toimivat varsin hyvin myös matossa.

Ainut asia jota perinteiseen karaten oheen olisi oikeasti hyvä ottaa mukaan, on itsepuolustusta ja stressireaktioita koskevat luennot.
Nämä siis varsinaisesta lajista ulkopuolisina luentoina, ei varsinaiseen karateopetukseen kuuluvina.
(Vähän niinkuin salaatti lautanen ennen pippuripihviä kermaperuinoilla. Erikseen nautittuina tukevat toisiaan, mutta sekoitettuna pilaavat kokonaisuuden.)

[nassesetä]

Kiitos loistavasta kirjoituksesta Innanen! Juuri samoja asioita olen itse pohtinut koko "urani" ajan ja olen kanssasi lähes täysin samaa mieltä. Karaten rakennemuutos artikkelia olenkin ahkerasti mainostanut entisille seurakavereilleni.

Pari asiaa kuitenkin askarruttaa:

Mitä sitten en arvosta wadoryussa? Kuvaavin esimerkki tästä löytyy Wadokain Euroopan pääopettajan Shingo Ohgamin kirjasta Karate Katas of Wadoryu. Kirjan katasovellukset ovat järjestään hyvin naiveja, ja mielestäni jopa karatea halventavia. Samalla tavalla monet wadon pohjimmiltaan toimivat paritekniikat pilataan hassunkurisella suoritustavalla.

Ohgami on ollut Ohtsukan oppilas ja käsittääkseni myös kilpaillut menestyksekkäästi. Missä vaiheessa yhteydet Suzukiin, Ohtsuka junioriin, Ogataan, Simulaan ym. ovat katkenneet?

Arvostan sovellettua wadoryuta ja käytän sitä paljon omissa harjoituksissani, mutta vyökoe-wadossa laitetaan mielestäni ihmiset tekemään jotain turhaa, jotta he saavat siitä syystä vöitä. Niin järjenvastaista kuin se onkin.

Juuri näin. Mistä sitten johtuu, että wadokollegio on vyövaatimuksissa jämähtänyt näihin kaavamaisiin pariharjoituksiin ja ilmakitarakataan? Lindqvist, Koskinen ym. ovat kauan treenanneet ja tietotaitoa uskoisin heiltäkin varmasti löytyvän, mutta silti muutosta parempaan ei näy.

En ole niin kova guru, että voisin suoralta kädeltä sanoa tekniikkalistan, jolla karatea kannattaisi laajentaa. Ohessa kuitenkin lista aihe-alueista, joista laajennuksia voisi katsella:
- ukemit
- alasviennit
- lähitekniikat
- alapotkut
- pystypainin perusteet
- perus-perusmattojutut
- erilaiset harjoitusapuvälineet

Toisaalta, eikö nämä kaikki löydy vanhasta karatesta, joten mitään uusia vaikutteita ei periaatteessa tarvita?

Wadoryusta vielä sen verran, että mun mielestä lähitekniikat muodostavat yhden keskeisen osa-alueen wadoryussa. Ohtsukahan harjoitteli alunperin jujutsua, mutta innostui sitten karatesta Funakoshin ja Motobun alaisuudessa. Motobun tekniikoissa häntä viehättivät erityisesti Nai Hanchi -katasta olevat käytännölliset käsitekniikat, jotka hän sittemmin yhdisti jujutsun liikkumiseen.

Hän ei kuitenkaan (tietääkseni) jättänyt kirjallisuutta wadokatan sovelluspuolesta. Lisäksi kummankaan wado-liiton korkea-arvoisimmatkaan senseit eivät leireillä juurikaan sovelluspuolta opeta, joten herää kysymys, miten tärkeänä Ohtsuka bunkaita loppujen lopuksi piti.

[nassesetä]

Mutta ensiksi hieman paritekniikoiden olemassaolon ongelmasta tyyleissä... Itse näen asian niin että "taistelukentällä" on monenlaisia tekniikoita sekä monenlaisia asetelmia ja olosuhteita. Itsepuolustuslajeihin ei suunnitella kymmeniä paritekniikoita jotta ne toimisivat ottelun kaltaisessa tilanteessa jossa sitten vain odotettaisiin vastustajan aloitetta jonkin näköisessä otteluasennossa seisten. Sen sijaan pitäisi olla selkärangassa menettelytapoja (tai niiden ideoita) nopeasti eteen tulevien tilanteiden varalle sekä harjaannuttaa kykyä tulla vaikeasti yllätetyksi.

Realistisuuteen pyrkivä otteluharjoitus vaihtelevalla kontaktilla on välttämätöntä, jotta tekniikka voisi joskus toimia myös tositilanteessa.

Onko wadokollegion vyövaatimuksissa mielestäsi hyviä tekniikoita yllättävien tilanteiden (kuristukset, rinnusotteet, puukkohyökkäykset jne.) selvittämiseksi?

Ongelma tulee siinä vaiheessa vastaan että "kaikki tilanteet" pitäisi kuitenkin saada tyylissä mahdutettua mahdollisimman pieneen määrään paritekniikoita, jolloin niiden omaksuminen on oikeasti mahdollista. Silloin paritekniikat täytyy suunnitella siten että niissä on sisäänleivottuna paljon periaatteita sekä siten että ne muodostavat kokonaisuuden.

Mielestäni wadon vyökoetekniikoiden kamppailullinen kokonaisuus on erittäin puutteellinen.

On ymmärrettävää että kun sitten irroittaa paritekniikan kokonaisuudestaan tai katsoo YouTubesta asiaa seikkaperäisesti, tekniikkaa kuitenkaan harjoittelematta tai ilman pätevää opetusta, niin siinä ei näytä olevan järkeä.

Wadoa on tullut enemmän tai vähemmän aktiivisesti treenattua noin 10 vuotta, mutta esim. kihon kumiten idea ei ole itselleni kunnolla selvinnyt.

Ja sitten siitä loppuun saakka viemisestä... Bruce Lee vastusti monien budolajien kaavaa jossa (ainakin huonossa opetuksessa) tiettyyn tilanteeseen annetaan tarkat ohjeet, ensiksi teet näin, sitten näin ja sen jälkeen vielä näin ja näin. Bruce Lee ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen joka näin ajattelee.

Jotta oppisi säveltäjäksi, on ensiksi opittava nuotit. Itsepuolustustilannetta ajatellen, on erittäin tärkeää, että opitaan juuri tuo loppuun viemisen asenne, oli lopetustekniikka mikä tahansa. Näin ei juurikaan tehdä wadossa. Lee oli oikeassa soveltamisesta, mutta miten voi oppia toimimaan virtauksenomaisesti, mikäli tyylin tekniikkakokoelma on niin köyhä ettei ole mistä ammentaa. Näin ei ole esim. hokutoryussa, jossa myös on ennalta sovitut ja osittain kaavamaiset pariharjoitukset, mutta jossa heti keltaisesta vyöstä lähtien opetetaan mm. monipuolista lukottamista ja atemeita.....ja sitä loppuunviemistä.

Näin ajatteli myös Ohtsuka, ainakin siitä päätellen että tämän mielestä kataa piti taivuttaa ts soveltaa. Tässä kata voi yhtä hyvin tarkoittaa myös muodollisia paritekniikoita.

Miksi kataa ei sitten sovelleta? Vyövaatimuksissa kaikki edelliset pitää kyllä osata, mutta vain soolosuorituksena.

Perinteisen ju-jutsukaavan, missä on koko potti eli vaikkapa torjunta, atemi, kaato ja viimeistely, mukaisia paritekniikoita on Wadon Kihon kumiteissa vain numerot 5 ja 10. Tulkitsen tämän viestinä että jatkojen kehittäminen kuuluu myös muihin paritekniikoihin.

Ongelmana tässä tulkinnassa on se, että suuri osa seuroista harjoittelee karatea paljolti vyökoevaatimusten mukaisesti, ainakin jos edes vinkkejä sopiviin lopetuksiin ei anneta.
Ongelmahan korjaantuisi osittain, jos wadokollegio lisäisi vyövaatimuksiin lukkosarjan, kuten Klemola on tehnyt. Eikös kyseessä ole kuitenkin ju-jutsupainotteinen tyyli?

Klemolan mukaan Ohtsuka jr myös opettaa yhdistellen eri paritekniikoiden paloja. Enemmän yhdisteltävyydestä Klemolan kirjoittamana:
http://www.zenshindojo.fi/old_pages/huo" onclick="window.open(this.href);return false; ... oita31.pdf
Lisää tavaraa tätä edeltävässä numerossa. Nämä käsittelevät Kumite Gatoja. On siellä muistakin aiheista...

Miksi muuten kumite gata ei kuulu wadokollegion harjoituksiin, toisin kuin wadoryu-liitolla? Se muodostaa kuitenkin wadon tekniikkapankin, jonka pohjalta kihon kumitetkin on kehitetty.

Kihon kumite 4:n painon siirto takajalalle on itseasiassa monesti aika normaali reaktio lyöntiin. En näe sitä taktiikkana. Itse tekniikka on tulkintani mukaan normaalin reaktion jalostettu muoto ja siihen vielä päälle idea että sen jälkeen on aika hyökätä turvallisella sisääntulolla vastustajalle huonosta suunnasta.

Mutta miten takapainotteisesta asennosta pystyy hyökkäämään nopeasti ja tehokkaasti? Väistö takakenoon voi eritoten yllättävissä tilanteissa olla ainut keino pelastaa naama, mutta tämän jälkeen olisi mahdollisimman pian pyrittävä takaisin hyvään tasapainoiseen asemaan.

Ja Tantodori 3 sisältää järkeviä elementtejä esimerkiksi silloin jos istuu vaikkapa nurmikolla kun joutuu hyökkäyksen uhriksi. Tilanteita voi keksiä muitakin mutta jotta se taipuisi niihin kaikkiin voi olla fiksua lähteä muodollisessa paritekniikassa liikkeelle seisaaltaan.

Jälleen, mikäli näin on, niin näitä vaihtoehtoisiakin skenaarioita tulisi harjoitella erikseen. Ja jälleen herää kysymys, että tulisiko sittenkin se aika mikä tantodoriin laitetaan, käyttää harjoittelemalla varmatoimisempia ja helpommin opittavia tekniikoita?

Mutta kuten Häkkinen taisi suositella, niin mikäli jokin tyyli ei kelpaa, kannattaa mielummin vaihtaa tyyliä kuin yrittää muuttaa tätä.

Tämä ei ole kaikille mahdollista. Aloittaisin heti koryu uchinadin, mutta kaupungistani sitä ei löydy.

[TimoS]

Pyritään pitämään keskustelu tässä ketjussa Wado ryussä

[Kyynikko]

- perus-perusmattojutut

Juu ei noita pahemmin tehdä.

Toisaalta sille on ihan pätevät perusteetkin miksei niitä tehdä: lähdetään ideasta, ettei ole kovin fiksua ruveta painiskelemaan koska tyypillä jonka olet keskittynyt painimaan voi olla kavereita paikalla, eli jälleen se +1

Eli jos tappelun toisena osapuolena on Wado-ryu karateka, kumpikaan ei voi esim. kaatua maahan ja vetää toista perässään päälleen. Suurempaa vastustajaa ,joka sitten ryhtyy kuristamaan/takomaan nyrkeillä alla olevaa jne..

Koska +1.

oukei......