Wado-ryu karate

[Lasse Candé]

Tyylihän ei koskaan voi pysyä täysin samanlaisena sukupolvesta toiseen. Luulisin, että Ohtsuka näki tyylinsä enemmän rauhanomaisen filosofian kuin taistelun kautta; hän taisi olla myös Ueshiban hyvä ystävä.

(Lihavointi omani.)
Omat käsitykseni eivät ihan kohtaa lihavoimaani osiota.

[nassesetä]

Tyylihän ei koskaan voi pysyä täysin samanlaisena sukupolvesta toiseen. Luulisin, että Ohtsuka näki tyylinsä enemmän rauhanomaisen filosofian kuin taistelun kautta; hän taisi olla myös Ueshiban hyvä ystävä.

(Lihavointi omani.)
Omat käsitykseni eivät ihan kohtaa lihavoimaani osiota.

Wado-ryu, rauhan tie. Niin, miten sen nyt ottaa. Noiden edellä olevien Suzukin lainauksien mukaan, voisi kyllä päätellä, että hän oli ehkä hiukan enemmän kuin mestarinsa.

[Lasse Candé]

Ohgamin Wadohistoriasta:

Wa = softness, status of being mixed together, soften, calm, to harmonize, to add, Japanese
Do = way
Ryu = style, school

Wa means various. But in the beginning the idea of being Japanese different from Okinawa may have been predominant. Japan was in war against China.

In some occasions in the past the letter Wa was used to mean jujutsu (for example Shoshouryu Yawara-jujutsu).

Ja vielä lisää siitä löytyvästä "Technical System of Wadoryu"-taulukosta:

Kassatsu Jizaigata 5
(Saving and killing techniques)
Suikatsu, Rakukatsu, Oukatsu, Yukatsu, Enkatsu, Toukatsu, Dakatsu Shindo Yoshinryu (T.B. - 7)

Wadossa lyödään ja potkitaan. Välillä pistetään kovaa kovaa vastaan, vaikka tätä suurimmaksi osaksi vältetään. Wadossa on julmiakin lopetuksia, esim Kihon Kumite 5:ssä. Sanoisin että taistelutaitoa ja taistelun ymmärtämistä kyllä tavoitellaan. Täällä potkussakin on jonkin verran käyty keskustelua taistelulajeista ja rauhanaatteesta. Se on mielenkiintoinen keskustelu, muttei helppo. Voihan olla että ollaan tässä samoilla linjoillakin, sillä taistelulajin tie voi toimia rauhan tienä ja luulisin että Ohtsuka ajatteli niin. Ainakin hänen mielestään päätarkoitus on kehittyä "paremmaksi ihmiseksi". Joidenkin mielestä se on sisäänleivottuna taistelulajeihin, toisten mielestä ei. Mutta sitä keskustelua ei kai kannata nyt aloittaa

[Jyrki Innanen]

Voisiko olla (toivottavasti ei), että wadokollegion isot danit eivät ole huomioineet Innasen kirjoitusta arvovaltasyistä, vaikka hän toivookin kirjoituksensa tiimoilta rakentavaa keskustelua tappelun sijaan?

En usko, että tässä on mistään varsinaisesta arvovaltakiistasta kysymys. Tunnemme wado-kollegion isojen kihojen kanssa toisemme ja tulemme henkilökohtaisella tasolla hyvin toimeen.

Monet kollegion jäsenet tuntuvat jakavan suunnilleen saman kamppailukäsityksen kuin minäkin. Erona on kuitenkin se, että laajemmin kamppailusta kiinnostuneet kollegion jäsenet ovat valinneet sen tien, että pidetään wado wadona ja haetaan puuttuvat elementit omaan harjoitteluun muista lajeista. Useat kollegion jäsenethän toimivat opettajina wadokain lisäksi myös hokutoryussa, potkunyrkkeilyssä ja thai-nyrkkeilyssä. Ilmeisesti nyrkkeilykin kuuluu muutaman wado-opettajan repertuaariin (henk. koht. lisäys: wadon väistö-vastahyökkäysperiaatteet toimivat erittäin hyvin nekkailussa, jos niitä osaa soveltaa ko. tilanteeseen - toisaalta niitä ei varmasti osaa soveltaa, jos soveltamista ei harjoitella).

Toisin kuin niillä jotka haluavat pitää wadon "puhtaana" - mitä se sitten tarkoittaakaan - niin oma mielipiteeni on että wadoryuta tulisi kehittää lisäten siihen siitä puuttuvia elementtejä. On tietysti ihan ok, jos jollain on aikaa harrastaa tiiviisti wadon lisäksi potkunyrkkeilyä ja jujutsua, mutta mun mielestä perusharrastajan kannalta olisi fiksumpaa, jos näistä lajeista löytyviä modernin pystyottelun ja lukko-ip-osaston tekniikoita voisi harjoitella myös karatessa...

Wadoryun periaatteiden päälle pystyisi helposti rakentamaan erilaista toimivaa tekniikkaa erilaisiin kamppailutilanteisiin. Itse kuitenkin koen, että wadoryussa tehtävät harjoitteet ovat muodostuneet huomattavasti tärkeämmiksi kuin niiden alla olevat kamppailuperiaatteet. Mielestäni wadoryssa ei niinkään harjoitella wadon periaatteiden mukaista kamppailutaitoa vaan ennemminkin harjoitellaan tiettyjä paritekniikoita ja katoja tietyllä tavalla - ja siinä se.

HUOM! Tämä pätee tietysti moneen muuhunkin tyylisuuntaan ja lajiin: jotkut tietyt harjoitteet ovat saaneet jostain historiallisesta syystä ylivallan, jolloin harjoittelu keskittyy niihin; ja harjoittelun alkaessa pyöriä näiden harjoitteiden ympärillä alkaa alkuperäinen ajatus hävitä pikku hiljaa.

Lopuksi vielä esimerkki wado-aiheeseen liittyen. Veljeni on harrastanut muutamaa eri kamppailulajia usean vuoden ajan. Hän vaihtaa nyt työn perässä paikkakuntaa, muuttaen kaupunkiin jossa hänen nykyistä lajiaan ei voi harrastaa. Vaikka ks. paikkakunnalla on wadoryu-seura ja vaikka tässä seurassa on yksi Suomen parhaista wado-opettajista ja vaikka veljelläni on parin vuoden kokemus wadoryu-karatesta muutaman vuoden takaa, niin siitä huolimatta suosittelin hänelle thai-nyrkkeilyn ja hokutoryu-jujutsun yhdistelmää uutena lajina.

Tavallaan aika surullista, että joudun itse karatefriikkinä ja wado-seuran karateopettajana suosittelemaan kamppailusta kiinnostuneelle veljelleni jotain muuta kuin karatea. Wadoryu-karatessa on paljon potentiaalista kamppailuenergiaa, mutta tiettyihin vanhentuneisiin ja kaavamaisiin harjoitteisiin takertuminen estää tämä energian purkautumisen.

Tässäkin wado-ketjussa on keskusteltu esim. siitä että kummat ovat parempia, kihon kumitet vai kumite gatat; tai että ovatko ippon kumitet huonompia kuin sanbon kumitet jne. Oma mielipiteeni on, että sanbon ja ippon kumitet ovat jäykällä ja epäluonnollisella tavalla tehtyinä yhtä huonoja! Sen sijaan molemmissa on sisällä pirun hyviä periaatteita ja tekniikoita, mutta ne eivät pääse oikeuksiinsa kaiken temppelikävelyn keskeltä. Esimerkiksi viimeisin töllöstä näkemäni nyrkkeilymatsi päättyi wadoryun ippon kumite jodan uke 2 -paritekniikan olennaisimpiin osiin: hyökkääjä löi gyakuzuki jodanin, jonka puolustaja väisti ja löi samanaikaisesti vasemman kagizukin (koukun) hyökkääjän leukaan. Puhdasta wadoryuta!

Jyrki Innanen

PS Mieluiten olisin suositellut veljelleni ashiharan ja koryu uchinadin yhdistelmää, mutta kumpaakaan ei valitettavasti tältä pienehköltä paikkakunnalta löydy.

[Jyrki Innanen]

"Technical System of Wadoryu"-taulukosta:

Kassatsu Jizaigata 5
(Saving and killing techniques)
Suikatsu, Rakukatsu, Oukatsu, Yukatsu, Enkatsu, Toukatsu, Dakatsu Shindo Yoshinryu (T.B. - 7)

Timo Klemolan Huomioita23-lehden mukaan nuo yllä olevat tarkoittavat elvytystekniikoita:
http://www.zenshindojo.fi/old_pages/huo" onclick="window.open(this.href);return false; ... ITA231.htm

Nämä sanat tarkoittavat suurinpiirtein, että "elämä ja kuolema ovat vapaasti sinun käsissäsi" ja ne tarkoittavat erilaisia elvytystekniikoita. Katsu tarkoittaa läimäytystä, iskua tai halkaisua. Judossa ja jujutsussa opetetaan edelleen kappoa eli elvytystyekniikkaa (esim: Se Katsu, Ashi Katsu, Nuki Katsu, Kin Katsu). Jotkut elvytystekniikat perustuvat sydämen tai keuhkojen toimintaa ohjaavien hermokeskusten läimäyttämi-seen tai ärsyttämiseen ja sen kautta elvyttämiseen sekä akupuntiopisteiden käsittelyyn. Nykyaikainen elvytystekniikka on kuitenkin ainoa järkevä tapa toimia elvytystilanteessa.

Koska tämä wadoryu-ketju näyttää paisuneen näinkin pitkäksi, voisi päätellä, että wado kiinnostaa ihmisiä

Omasta puolestani suosittelenkin wadoryusta kiinnostuneille myös Klemolan Huomioiden lukemista! Siellä on paljon tavaraa laidasta laitaan, mutta Huomiot voi vilkuilla päällisin puolin läpi ja lukea sitten itseä kiinnostavat osiot tarkemmin. Zenshindojollahan on ollut muutaman vuoden käynnissä wadoryun kehittämishanke, joka itsestäni on kuulostanut varsin mielenkiintoiselta. Sen alku kuvataan juuri tuossa Huomioita #23:ssa ja jatko muutamaa numeroa myöhemmin.

Jyrki Innanen

Ylipotkija: Lainaukset korjattu

[nassesetä]

Monet kollegion jäsenet tuntuvat jakavan suunnilleen saman kamppailukäsityksen kuin minäkin. Erona on kuitenkin se, että laajemmin kamppailusta kiinnostuneet kollegion jäsenet ovat valinneet sen tien, että pidetään wado wadona ja haetaan puuttuvat elementit omaan harjoitteluun muista lajeista. Useat kollegion jäsenethän toimivat opettajina wadokain lisäksi myös hokutoryussa, potkunyrkkeilyssä ja thai-nyrkkeilyssä. Ilmeisesti nyrkkeilykin kuuluu muutaman wado-opettajan repertuaariin

Jälleen ihmettelen. Ymmärrän toki sen, että wadosta ei pidä tehdä mitään brassin ja thaikun halpaa yhdistelmäkopiota, niinkuin kirjoitit, mutta luulisi ainakin niiden kollegion jäsenten, jotka omaavat kokemusta myös tehokkaista lajeista, tajuavan että nykyinen meno ei ole hääviä.

Ja tuo puuttuvien elementtien haku sopii varmasti hyvin sellaisille, joilla on aikaa ja rahaa ja riittävän suuri kaupunki, jossa treenata.

Toisin kuin niillä jotka haluavat pitää wadon "puhtaana" - mitä se sitten tarkoittaakaan - niin oma mielipiteeni on että wadoryuta tulisi kehittää lisäten siihen siitä puuttuvia elementtejä.

, varsinaisten uusien elementtien tuonti ei ole välttämätöntä. Suurin osa työstä hoituisi jo sillä, että niin soolo, kuin parikaavatkin muutettaisiin elävämmiksi ja mahdollisiksi soveltaa laajemmin.

Kirjoitit kyllä täyttä asiaa jälleen. Sullahan on 1.dan? Nyt vaan suoritat kakkosen nopeasti, haet kollegion jäseneksi ja laitat hihat heilumaan.

Osaatko muuten sanoa, miten sidottu kollegio on Ohgamin linjaan? Olisiko täysin mahdoton ajatus, että se kutsuisi joskus vaikka Shiomitsun, tai Suzukin pitämään leiriä? Mielestäni wadokentän hajanaisuus on suurta tiedon ja voimavarojen haaskausta.

Suzukihan toteaa: " The fact that we are practicing wado-ryu makes us all brothers and sisters."

[AriJ]

Toisin kuin niillä jotka haluavat pitää wadon "puhtaana" - mitä se sitten tarkoittaakaan - niin oma mielipiteeni on että wadoryuta tulisi kehittää lisäten siihen siitä puuttuvia elementtejä. On tietysti ihan ok, jos jollain on aikaa harrastaa tiiviisti wadon lisäksi potkunyrkkeilyä ja jujutsua, mutta mun mielestä perusharrastajan kannalta olisi fiksumpaa, jos näistä lajeista löytyviä modernin pystyottelun ja lukko-ip-osaston tekniikoita voisi harjoitella myös karatessa...

Mutta eikös niitä siellä jo ole - itse olen näin jotenkin ymmärtänyt? Tyylisuuntahan on perinteisestä japanilaisesta jujutsusta oppiaan ammentava, ja on kerrottu että sitäkin puolta on opetuksessa nykyäänkin ainakin pääsalilla, ja ymmärtääkseni muillakin...

Mitä tuohon Wadô-ryûsta "puuttuvien elementtien lisäämiseen tulee", niin kenen tehtävä tämä olisikaan...?

[Jussi Häkkinen]

Mitä tuohon Wadô-ryûsta "puuttuvien elementtien lisäämiseen tulee", niin kenen tehtävä tämä olisikaan...?

Nykyisen päämiehen. Jos hän kokee sen tarpeelliseksi.

Oikeasti, kummastuttaa että monien tyylien kohdalla toivotaan että "olispa sitä" ja "olispa tätä"...ilman, että tiedetään, mitä siinä tyylissä tai lajissa oikeastaan edes on. Ei olla käyty honbulla, päämies ei ole käynyt Suomessa ja muutenkin on jotenkin niin kovasti "kyllä me suomalaiset osaamme" -meininki.

[Lasse Candé]

Mun mielipide on että Wadon paritekniikoita ei pidä tehdä jäykällä tavalla. Luonnollisuutta haetaan. Aluksi on tietenkin vaikeaa asettua vaikkapa shikodachiin luonnollisesti mutta mustien vöiden ippon kumite -tekemisen pitäisi näyttää luonnolliselta. Wadossa on tärkeää se ettei ole valmiiksi sitä asetelmaa että teen tämän ja tämän tekniikan vaan että mahdollisimman tarkkaan simuloidaan elävää päätöksentekoprosessia taistelussa ja keskitytään siihen toiseen osapuoleen. Tämä jakaa paritekniikat joskus etappeihin ja tiedän että joissakin muissa tyyleissä haetaan erilaista jatkuvuutta koska niissä on taustalla toisenlaiset ajatukset. Aloittelijoilla touhu näyttää sotilaalliselta mutta sen ei pitäisi tältä näyttää. Parhaan kuvan tästä saa kun katsoo Ohtsukaa videolta, kuinka hän teki Kihon Kumitea tai Kumite Gataa. Omien sanojensa mukaan teki joskus vahingossa väärääkin paritekniikkaa. Oli niin hyvin asennoitunut, ettei sillä itse tekniikalla ole väliä... Epämääräisesti voisi sanoa että etappien kulmia pitäisi hioa pyöreämmiksi, siten että etapit kuitenkin jäävät sinne. Mieli ei saa mennä Wadossa edellä.

Vaikka ippon kumitet tai sanbon kumitet ehkä rohkaisevat aloittelijan vääränlaiseen toimintaan (ehkä ei), opettavat ne asentojen ja muun kautta tehokkaan vartalonkäytön ja toimivat muutenkin hyvinä harjoitteina alkuun. On helppo havaita että suoritukset paranee ja jäykistelyä opitaan myöhemmin pois. Niistähän sitten siirrytäänkin luonnollisempiin harjoitteisiin. (Aina välillä pitäisi tietenkin palata alkeisiinkin.) Tämä on ihan normaali kaava. Ja on virhe jäykistellä. Mutta ei kai kukaan ole sanonut että Wado olisi helppoa.


Yksi asia mikä itseäni kummastuttaa on mentaliteetti että kaiken tekniikan pitäisi tulla erikseen opettajalta ja lukea vyökoevaatimuksissa. Keskusteluissa on välillä hieman sellainen asetelma että ikäänkuin nyrkkeilijä ei painisi joutuessaan maahan koska on vain harjoitellut nyrkkeilyä. (Ja seuraavaksi että kyllä jotakin tästäkin pitäisi opetella koska kaduilla on mitä taitavimpia huumeita käyttäviä hulluja painijoita nykyään hyökkäilemässä viattomien ihmisten kimppuun.) Wado panostaa mun käsityksen mukaan siihen että tulee hyväksi tietyissä taktisissa asioissa, että opitaan havaitsemaan tilanteessa kuin tilanteessa minne kannattaa väistää tai milloin mennään sisään ja hieman miten jne. Wado erikoistuu mielestäni esim näihin. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Wadosta puuttuu, mitä siihen oikeasti kannattaisi lisätä? Lisäilyssä on nimittäin vaarana se ettei sen jälkeen enää osata sitä itse juttua. Laajemmalla tasolla kysymys käsittelee sitä että mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen taistelutaito? Onko se sitä että yrittää opetella 15000 skenariota vastauksineen vai sitä että niputtaa merkittävän osan vaikkapa 36:en skenarioille yhteiseen tekijään ja laatii järkevän luonnoksen siitä minkä tyyppisellä toiminnalla kannattaa vastata tai vaikkapa vain neljään asetelmaan ja työskentelee tältä pohjalta? Tekeekö tämä lähestymistapa muka jotenkin huonoksi kaikessa mitä ei eksplisiittisesti olla opetettu? Kumpi on tehokkaampi lähestymistapa? Mitä siis Wadoon kannattaisi lisätä?

Voiko lajin kuin lajin sokeaa täplää paikata muulla kuin tiedolla siitä missä se on?

[nassesetä]

Ollaankin jo yksityisesti keskusteltu, mutta palataan nyt vielä tännekin.

Yksi asia mikä itseäni kummastuttaa on mentaliteetti että kaiken tekniikan pitäisi tulla erikseen opettajalta ja lukea vyökoevaatimuksissa.

Ei tietenkään näin tule olla.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Wadosta puuttuu, mitä siihen oikeasti kannattaisi lisätä?

Onhan tästä jo ollut puhetta. Bunkait, lukkosarjat ja välineharjoittelu.

Lisäilyssä on nimittäin vaarana se ettei sen jälkeen enää osata sitä itse juttua. Laajemmalla tasolla kysymys käsittelee sitä että mitä tarkoittaa kokonaisvaltainen taistelutaito? Onko se sitä että yrittää opetella 15000 skenariota vastauksineen vai sitä että niputtaa merkittävän osan vaikkapa 36:en skenarioille yhteiseen tekijään ja laatii järkevän luonnoksen siitä minkä tyyppisellä toiminnalla kannattaa vastata tai vaikkapa vain neljään asetelmaan ja työskentelee tältä pohjalta? Tekeekö tämä lähestymistapa muka jotenkin huonoksi kaikessa mitä ei eksplisiittisesti olla opetettu? Kumpi on tehokkaampi lähestymistapa?

Vertaan nyt wadoa hokutoryuhun. Hokussa heti ensimmäisiltä vyöasteilta lähtien opetellaan lyöntejä, potkuja, torjuntoja, lukotuksia, kaatumisia, irrottautumisia ja heittoja. Kaikessa pyritään kuitenkin kehittymään tasaisesti ja kiireettömästi. Hyvin perustein voi todeta, että hokutoryussa jo vihreän vyön tekniikkavaatimuksissa on riittävästi eväitä tehokkaan itsepuolustus ja kamppailutaidon oppimiselle.

Silti lajissa ei pyritä mihinkään 15000 eri tekniikan oppimiseen, vaan ainoastaan mahdollisimman kattavaan eri skenaariot käsittäviin itsepuolutus ja kamppailutekniikoihin. Lisäksi tekniikat ovat yksinkertaisia ja suoraviivaisia ilman ylimääräisiä lukkopyörityksiä ja hyppypotkuja.

Näin ei ole wadossa. Itse ruskean vyön suorittamisen jälkeen osasin peruslyönnit ja potkut, yhdistelmätekniikkaa, ennaltasovittuja pariharjoituksia noin 20, seitsemän soolokataa ja jonkin verran ottelua. Irrottautumisia ja lukkoja en käytännössä ollenkaan, vaikka kyseessä pitäisi olla ju-jutsupainotteinen tyyli.

Pelkästään wadotekniikoita harjoittelemalla ei opi kattavaa itsepuolustusta.

[Jussi Häkkinen]

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Wadosta puuttuu, mitä siihen oikeasti kannattaisi lisätä?

Onhan tästä jo ollut puhetta. Bunkait, lukkosarjat ja välineharjoittelu.

Mistä bunkait otettaisiin? Miten tyylin katoihin voidaan lisätä jotain, mitä niissä ei ole koskaan ollut?

Jos bunkait otetaan esim. okinawalaisista tyyleistä, joudutaan myös katojen suoritustapaa muuttamaan siten, että soolosarjassa tuodaan ilmi sama periaate kuin bunkaissa. Mikä taas johtaa perustekniikan muutokseen mikä johtaa paritekniikoiden muutokseen ja...oho. Kohta ei ole sitä Wado-ryuta lainkaan vaan tuloksena on Shorin-ryun ja jujutsun sekamelska.

Hyvin perustein voi todeta, että hokutoryussa jo vihreän vyön tekniikkavaatimuksissa on riittävästi eväitä tehokkaan itsepuolustus ja kamppailutaidon oppimiselle.

Kuulostaa muuten tutulta. Meilläkin vihreävöiset alkavat osata jo Seisanin melkoisen sujuvasti.

Pelkästään wadotekniikoita harjoittelemalla ei opi kattavaa itsepuolustusta.

Hmm. Entä jos tuo ei edes ole Wado-ryun tarkoitus?

[AriJ]

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä Wadosta puuttuu, mitä siihen oikeasti kannattaisi lisätä?

Onhan tästä jo ollut puhetta. Bunkait, lukkosarjat ja välineharjoittelu.

Mistä bunkait otettaisiin? Miten tyylin katoihin voidaan lisätä jotain, mitä niissä ei ole koskaan ollut?

Totta kai voidaan johonkin lisätä jotain mitä siinä ei aiemmin ollut, vai onko vika minun logiikassani...

Meinaat kai, että johonkin ei voi palauttaa jotain mitä ei siinä ei aiemmin ollut tmv.?

[Jussi Häkkinen]

Meinaat kai, että johonkin ei voi palauttaa jotain mitä ei siinä ei aiemmin ollut tmv.?

Kyllä, tuota tarkoitin.

Lisätähän toki voi, jos tyylin johto/sitä hallitseva elin on sitä mieltä. Muuten perustellaan sitten oma ryu tahi laji.

[Jussi*M]

Itse ruskean vyön suorittamisen jälkeen osasin peruslyönnit ja potkut, yhdistelmätekniikkaa, ennaltasovittuja pariharjoituksia noin 20, seitsemän soolokataa ja jonkin verran ottelua. Irrottautumisia ja lukkoja en käytännössä ollenkaan, vaikka kyseessä pitäisi olla ju-jutsupainotteinen tyyli.

Pelkästään wadotekniikoita harjoittelemalla ei opi kattavaa itsepuolustusta.

Kuinka monessa muussa tyylissä on vastaava tilanne...?

Eli verraten korkealla vyöasteella ei välttämättä ole osaamista yksinkertaisten perus-IP -tekniikoiden suhteen sikäli kun puhutaan lajin omasta harjoittelusta... muualta tulleita vaikutteita, kuten jonkun harjoittelijan lajitausta, ei nyt huomioida.

[Jussi*M]

Lisätähän toki voi, jos tyylin johto/sitä hallitseva elin on sitä mieltä.

Onko tämä nykyään kuinka tarkkaa...? Jos otetaan em. esimerkki ja tyyliin ei kuulu vaikkapa lukot ja kaadot. Salilla käy kuitenkin harjoittelija jolla on kokemusta näistä aikaisempien lajiensa puolelta.

Onko silloin ok jos vaikka seurassa pidetään silloin tällöin IP-treenit jossa käydään läpi näitä "lajin ulkopuolisia" juttuja?