Wadoliitto seuraa Shiomitsun, karateliitto Ohgamin ja TUL Suzukin vetämää tyyliä (korjatkaa jos näin ei ole). Näillä on varmaankin joitakin muodollisia eroavaisuuksia tekniikoissa. Uskoisin että suurimmat erot ovat kuitenkin seura- ja vetäjäkohtaisia, kuten täällä jo aiemmin mainittiinkin.
Näinhän se on. Itse olen treenannut karateliiton wadoa noin seitsemän vuotta ja sitten wadoryu-liiton tyyliä noin kolme vuotta.
Perustekniikka ja kata on molemmissa lähes samanlaista, samoin kuin kihon kumite pariharjoitteet. Ippon kumite sen sijaan on molemmissa täysin erilaista ja karateliiton ohyo kumite puuttuu wadoryu-liiton harjoituksista kokonaan, samoin kuin karateliiton harjoituksista puuttuu wadoryu-liiton kumite gata harjoitteet. Jonkin verran eroa löytyy myös yhdistelmätekniikasta. Molemmissa treenataan myös idoria ja tantodoria, mutta jostain kumman syystä niitä ei kummassakaan liitossa kysytä edes dan-kokeissa.
Tuosta Suzukin porukasta Suomessa en olekaan aiemmin kuullut. Onko kellään tarkempaa tietoa?
Wadoryusta täytyy vielä sanoa sen verran, että mielestäni itse tyylissä ei ole paljoakaan vikaa, mutta sen vyövaatimukset molempien liittojen kohdalla heittävät pahasti häränpyllyä. Suurimpina haittoina näen eritoten vähäisen välineharjoittelun, liian helpot vyökokeet ja katabunkain puuttuminen. Esimerkkinä voin mainita näkemiäni värivöiden kokeita, joissa suoritukset esim. lyöntien ja potkujen kohdalla ovat olleet niin ala-arvoisia, ettei missään nimessä olisi tullut päästä läpi, tai sitten dan-kokeita, joiden vaatimustaso sijoittuu hokutoryun noin oranssin ja vihreän vyön väliselle vyöhykkeelle.
Mikäli vyökokeet ovat liian helpot, johtaa se siihen, että sekä värivöiden että danien kohdalla tulee liian suuria tasoeroja. Helppo vyökoe saa ahkeran ja kriittisen oppilaan treenaamaan silti lujaa ja kehittämään omia toimivia sovelluksia, kun taas tyhmempi ja laiskempi oppilas tyytyy siihen mitä annetaan ja valitettavan usein vielä kuvittelee osaavansa jotain josta on todella hyötyä.
Tahdon yhä korostaa, että itse tyylissä ei pahemmin ole vikaa, vaan opetusmetodeissa. Tyylin tehokkuuden todisti jo Ohtsuka ottelussaan Motobua vastaan ja myös nykyaikana Simulan kaltaiset opettajat ovat näyttäneet mihin tyyli pystyy, jos raapaistaan pintaa syvemmältä. Itse en tosin ehtinyt päästä Simulan treeneihin, mutta kuuleman mukaan Keijo ja hänen läheisin oppilaansa olivat aika lyömätön kaksikko.
Huolimatta kaikesta tästä kritiikistä, en halua todellakaan haukkua kummankaan liiton opettajia, joiden ohjauksessa olen saanut harjoitella. Treenaus on usein ollut hyvin monipuolista ja käytännönläheistä, tosin tämänhetkinen ohjaajamme on ollut pikkupojasta lähtien Simulan oppilas, joten hänen tietotaitoaan en yhtään ihmettele.
On se vaan erikoista, miten paljon yhden ihmisen poismeno voi vaikuttaa lajin tulevaisuuteen.