Suomalaiset Aikido-opettajat

[PDC]

Ihan yleistä fiilistelyä, keskustelua, tarinointia, historiaa ym. Aihe siksi, että tämä tuntuu jotenkin vähän puhutulta aiheelta vaikka suomessa tuntuu se opettajien taso oleva kuitenkin aikasta hyvää.

Omat ainoat kokemukset, jos siis puhutaan nyt isommista vyöarvoista, on Matti Joensuu. Ennen leirille (Kuortane 2010) menoa oli odotukset sellaiset, että hemmo on jonkinlainen elämäntapa taiteilija, aikido pimp pitkine hiuksineen joka on eksentrinen ja hiukan hämärä.

No, Matti oli kyllä järkyttävän rento heppu eikä MITÄÄN tietoakaan mistään vaikesti lähestyttävyydestä. Siis voisi kuvitella, että mies joka on ympärimaailmaa opettanut ja Hombu dojolla tietääkseni 4 vuotta treenannut, omaisi kenties vahvan niin sanotun tiedostetun itseisarvon, mutta tästä ei kyllä tietoakaan. Ja ei nyt pidä käsittää väärin. Tekeminen ja tieto oli TIETOA, mutta se tapa millä Matti toi sitä esiin olin todella helposti lähestyttävä. Se oli kaikissa pienissä asioissa, kute siinä, että kun näytti jonkin tekniikan tms. niin ei koskaa esimerkiksi sanonut mitään tyyliin Olkaa hyvät, tehkää, vaan pehmesti tokaisi Joko? Miten ois... joko?. Välitön tunnelma tuli.

Ja tekemisissä paistoi vapaus, kun esimerkiksi opetti liikkumista käytti kissan tassujen liikkumista esimerkkinä ja liikkui hipsutellen, rennosti ja toisteli Kissan tassut, näin, pehmeesti, kissan tassut vaan. Hieno opettaja.

Tietääkö kukaan muuten sellaista, että kuulemma Matti on ainut suomalainen joka on päässyt johonkin Japanissa järjestettyyn näytökseen pitämään oman näytöksenä? Mistäköhän on kyse?


Mitäs muuta. Itseäni kiinnostaa kans kovasti kuulla minkälaista on tekeminen ym. herroilla Kari Tamminen, Kustaa Ylitalo ja Rainer Varis.

Että tällasta tällä kertaa. Pidetään hyvä fiilis yllä

Kiitos

[Timko]

Noh,

Internet on hassu paikka. Siitä syystä en itse kyllä lähde sille linjalle, että kirjoittelisin oikein yhtään mitään yhdestäkään opettajasta. Etenkään kun on vuosien mittaan tullut nähtyä niin monta eri tapaa harjoitella ja niin monta eri painopistettä ihmisten harjoittelussa. Varmasti parasta, että käy itse kokeilemassa jos ihan oikeasti kiinnostaa. Suomen Aikidoyhteistö on ainakin minua kohtaan ollut erittäin avoin. En usko kenenkään pahastuvan jos käyt vierailevana tähtenä tietyn seuran tai opettajan harjoituksissa.

Kokemusta löytyy usean suomalaisen, monen ranskalaisen ja muutaman japanilaisen opettajan tavasta tehdä tekniikkaa. Ei nyt tule mieleen ketään, kenenkä tekeminen ei olisi tehnyt vaikutusta. Joidenkin enemmän kuin toisten.

[PDC]

Ymmärrän, mutta kuitenkaan jotenkin en. Siis mitenkään sun viestiin tarttuen, niin miksi pidetään jotekin tabuna kirjoittaa siittä, että kenen treenistä on pitänyt? Onko kyse siittä, että sitten joku kirjoittaa, että tuskin niin ole ja saadaan vääntöä? Onko se jotenkin ihmisen jalustalle nostavaa? Omasta mielestäni se on juuri päinvastaista. Itse en kirjoita netissä asioita mitä en sanoisi oikeassakin elämässä. Minusta on mukavaa kuulla, että minkälaista jonkun treenit ovat. Ehkä tulee esille asioita joista selviää, että "perkele! Nuohan vaikuttaa treenaavan vähän samoja juttuja mitä itekkin oon miettinyt. Enpä totakaan tiennyt".

Me olemme ihmisiä ja itselleni ei ainakaan ole mahdollista olla joka paikassa aina, joten voi nettiäkin käyttää hyvään. Tiedusteluihin ym. Toimii se muissakin lajeissa, miksei nyt aikidossakin?

[airakti]

Suurella 2 vuoden aikido kokemukseni perusteella viisastelen: Rainer Variksen treenejä katselin monta vuotta kun olivat sali vuorossa ennen meitä, hyvältä näytti, osas soveltaa kaikki käytäntöön. Toinen ja ehkä paras aikido opettaja on halmehe, pitkän linjan mies eri lajeista jo silloin, roudas mut johonkin aikido kesäleirille stadikalle jossa oli Irkku opettaja, veivattiin sitä aikidon perus settiä missä ollaan polvillaan ja yritetään työntää toinen pois tasapainosta, en silloinkaan ollut automaatti uke ja mennyt mihinkään suuntaan kun väänteli mun käsiä, otti tilanteen rauhallisesti ja sanoi että ei tää aina toimi kaikkien kanssa hemmolla (ikävä kyllä en nimeä muista) oli paljon näkemystä oikeista otteluista, taitaa olla Irkuilla verissä, treenit oli tosi realistisia, makeeta touhua.... halmehe ehkä muistaa vetäjän nimen???

[PDC]

Kiitti viestistä airakti. Minä vuonna tää kaikki tapahtu?

[airakti]

On sen verran vettä virranut vantaassa noitten tapahtumien jälkeen että en voi ihan tarkaa muistaa, mutta siinä 80-90 luvun vaihteessa suunilleen.

[Mika]

Noh,

Internet on hassu paikka. Siitä syystä en itse kyllä lähde sille linjalle, että kirjoittelisin oikein yhtään mitään yhdestäkään opettajasta. Etenkään kun on vuosien mittaan tullut nähtyä niin monta eri tapaa harjoitella ja niin monta eri painopistettä ihmisten harjoittelussa. Varmasti parasta, että käy itse kokeilemassa jos ihan oikeasti kiinnostaa. Suomen Aikidoyhteistö on ainakin minua kohtaan ollut erittäin avoin. En usko kenenkään pahastuvan jos käyt vierailevana tähtenä tietyn seuran tai opettajan harjoituksissa.

Kokemusta löytyy usean suomalaisen, monen ranskalaisen ja muutaman japanilaisen opettajan tavasta tehdä tekniikkaa. Ei nyt tule mieleen ketään, kenenkä tekeminen ei olisi tehnyt vaikutusta. Joidenkin enemmän kuin toisten.

Ei jumankauta Kai nyt sentään näet viestisi tahattoman ironian? Kirjoitat keskustelulaudalle ettet halua keskustella. Se ON koomista

Mutta hieman totisemmin. Näetkö Timko mitä ihmiset voivat lukea viestisi rivien välistä? Sitä kannattaa oikeasti vähän pohtia...

Toivottavasti seuraava viestisi tähän ketjuun kertoo niistä kokemuksista (eikä esim. tartu tähän minun viestiini)

[Timko]

Ymmärrän, mutta kuitenkaan jotenkin en. Siis mitenkään sun viestiin tarttuen, niin miksi pidetään jotekin tabuna kirjoittaa siittä, että kenen treenistä on pitänyt? Onko kyse siittä, että sitten joku kirjoittaa, että tuskin niin ole ja saadaan vääntöä? Onko se jotenkin ihmisen jalustalle nostavaa? Omasta mielestäni se on juuri päinvastaista. Itse en kirjoita netissä asioita mitä en sanoisi oikeassakin elämässä. Minusta on mukavaa kuulla, että minkälaista jonkun treenit ovat. Ehkä tulee esille asioita joista selviää, että "perkele! Nuohan vaikuttaa treenaavan vähän samoja juttuja mitä itekkin oon miettinyt. Enpä totakaan tiennyt".

Me olemme ihmisiä ja itselleni ei ainakaan ole mahdollista olla joka paikassa aina, joten voi nettiäkin käyttää hyvään. Tiedusteluihin ym. Toimii se muissakin lajeissa, miksei nyt aikidossakin?

Ei sen pitäisi ainakaan olla tabu (mikäli se nyt sellainen on). Mutta kuten viestissäni kirjoitin, ei ole sellaista Aikido-opettajaa (1-7. dan), jonka treeneistä en olisi saanut jotain konkreettista irti. Se vaatii ainoastaan sen, että osaa lähteä treenaamaan tuntemattoman opettajan johdolla oma kuppi tyhjänä (tähän ei moni kykene, yllättävää kyllä). Mitä mulla siis olisi oikeasti sanottavana? En tykkää hehkutella tai mollata julkisesti enkä edes kasvotusten, sillä jos jonkun opetukset ei innosta niin käyn jonkun muun treeneissä, ja jos kolahtaa niin otan tavaksi käydä niin usein kuin pystyn. Ei tarkoita etten uskaltaisi sanoa, en vain halua sillä koen sen tarpeettomaksi.

On ollut ihan mielettömän suoraviivaista ja "toimivaa" Aikidoa ja ihan uskomattoman pehmeetä ja "teoreettista" Aikidoa, ikinä ei ole vituttanut vaan aina on tullut saatua edes jotain irti. Itse olen käynyt "eri tyylin" opettajien leireillä ja treeneissä ilman mitään ulkopuolisten neuvoja, vinkkejä tai muuta vastaavaa ja suosittelen samaa muillekin. Muutama euro sukan varteen aina silloin tällöin niin satunnaiset Aikido-viikonloput järjestyvät huoletta.

Netissä tulee katseltua videoita ynnä muuta ja mietittyä että hitto, me tehään toikin erilailla. Kun sinne treeneihin menee paikan päälle niin ei se nyt niin kovin erilaista ole. Hajontaa on paljon enemmän saman tyylin sisällä opettajien välisissä eroissa kuin tyylisuuntien välisissä eroissa. Ennakkoluulot siis sikseen ja Aikikait tutustumaan Ki:hin, ynnä muuta ynnä muuta!

Ja sen mitä mä höpötän ei pitäis vaikuttaa kenenkään muun tahtoon keskustella asiasta taikka toisesta.

[halmehe]

Mitä Mattiin tulee niin ekan Japanin keikan jälkeen tuli takas aika muuttuneena. En välttämättä silloin ajatellut silloisista treenikavereista niin "opettajina". Lähinnä treenikavereina. Osin siksikin, että vuorottelivat vetäjinä ja treenaajina. Oikeastaan Raine Varis ja Laisin Jussi oli ehkä ne "opettajat". Toki Mira, Tammisen Kari, Börje Linden ja moni muu veti myös treenejä. Oliskohan Helmisen Jukka aloittanut samaan aikaan. Matti vähän myöhemmin ja Markku Kuusinen. Rautilan Harri oli vissiin aloittanut samoihin aikoihin Miran kans. Manderbackan Tiina tuli kait samoihin aikoihin kuin Mattikin ja Holopaisen Lauri. Pöyhösen Veikko siirtyi jossain vaiheessa pääkaupunkiseudulle. Tossa nyt mitä äkkiseltään tuli mieleen. Kun noista ulkomaantuonneista ei vissiin ollu kysymys niin Ichimura on pakko mainita opettajana koska kuitenkin kävi säännöllisesti vetämässä.

Tossa joku aika sitten kävin keskustelun pitkäaikaisen treenikaverin kanssa aiheesta " mitähän helvettiä mä oon treenannu". Sen jälkeen, kun mä aloin lukea näitä määritelmiä täällä miten mitäkin lajia pitäisi treenata niin ehkä mä en oo treenannu mitään "oikein". Toisaalta jokainen treenaa viimekädessä itselleen varsinkin mikäli se rivin edessä patsastelu ei muodosta elämän keskipistettä.

Jos joku pitää mainita niin tapasin ihan aikidon ulkopuolella Pokelan Heikin. Kun ottaa huomioon kaverin painon niin aika hyvin sopeutui kamppailutilanteessa pitkälle toistasataa kiloa painavan läskin runttailuyrityksiin.

[Ile]

Tulipa tuttuja nimiä ja naamoja vuosien takaa... Mainittakoon hienona opettajana ja mieleenpainuvana persoonana myös Pertti Lehväslaiho, aikidon junnutoiminnan uranuurtaja Helsingissä. Pertin kuvioissa aloitin aikidon harjoittelun syksyllä 1984... ja iaido taisi tulla siihen rinnalle seuraavan vuoden alusta (Halmehen mainitsema Helmisen Jukka oli myös vetämässä harjoituksia iaidonkin puolella).

[halmehe]

Tulipa tuttuja nimiä ja naamoja vuosien takaa... Mainittakoon hienona opettajana ja mieleenpainuvana persoonana myös Pertti Lehväslaiho, aikidon junnutoiminnan uranuurtaja Helsingissä. Pertin kuvioissa aloitin aikidon harjoittelun syksyllä 1984... ja iaido taisi tulla siihen rinnalle seuraavan vuoden alusta (Halmehen mainitsema Helmisen Jukka oli myös vetämässä harjoituksia iaidonkin puolella).

Niin Kun ei kaikkia voi millään muistaa samalla kertaa. Pertti on jo olemukseltaan samurai. Toiseks sisäistäny kokonsa puolesta kaikki "kivat" jutut. Osas tehdä nikkyon siististi altapäin pituuserostamme johtuen. Oli joskus sellasta snadia testausta aiheesta. Veijosen Juhakin treenas joskus oisko ollu -80 luvulla sellasessa kolmen köörissä kisahallin tatamilla. Anto piru mulle jonkun kutsumanimenkin muistaakseni johtuen treenitavastani.
"Ennen hyvä,
tänään latteaa.
Eilisestä kunnon kiksit saa.
Entistä on nasta ehommaksi ehostaa.
On nyt ja tässä,
liian vaikeaa. "
" onclick="window.open(this.href);return false;

[PDC]

Loistavaa kamaa! Kiittti vastauksista.

Nyt kun tässä pyörii teitä "vanhoja partoja" niin pistänpä tännekkin saman kyssärin kuin tuonne Kamppailulajit, väkivalta ja moraali topikkiin

Tuli mieleen noista Karin, tohtorin ja suojasen viesteistä Petteri Sileniuksen Aikido kirja, Harmonisen Voiman Tie (liittyen siis de-eskalointiin) missä kirjoitti, näin ulkomuistista kun kerron.

Joskus atemin lyöminen, sääreen tai haaroväliin potkaiseminen on omiaan estämään tilanteen pääsyn pitemmälle ja itseasiassa tällöin voidaan toteuttaa ajatusta siittä, että tuotetaan mahdollisimman vähän vahinkoa vastustajalle kun saadaan suora tilaisuus tehdä tekniikka eikä tilanne pitkity.

Tuli mieleen myös siksi, että yllätyin kun luin sieltä tuollaista. Kirja on julkaistu 1991 ja muistaakseni mukana teossa on ollut esim. Rainer Varis jonka aikido kai on vähän suoraviivaisempaa. Pähkäilin vain, että a.) mitenköhän on muuttunut, jos on muuttunut, lähestymistapa suomen aikidossa vuosien mittaan ja b.) että jos jopa ainoassa suomeksi julkaistussa aikido kirjassa, jota osa pitää "hippien hyppelynä" (siis aikidoa, ei kirjaa), on tällaista lähestymistapaa tarjottu, niin ihme jos sitä ei sitten löytyisi muistakin lajeista tätä näkökulmaa.

Tässä jo mitä Ile71 vastasikin

Todettakoon muuten, että Sileniuksella on hyvin laaja-alainen näkemys kamppailutaidoista.

Aikidosta Suomessa sen verran, että itse tuli sitä harrastettua vuosia 80-luvulla, eikä ainakaan silloisessa helsinkiläisessä (Meidokan) versioissa tuollaista ajattelua muistaakseni mitenkään aktiivisesti tuotu esiin. Enkä leireilläkään muista törmänneeni.

Painopiste oli aina siinä pehmeässä tekemisessä. Atemilyöntejä ei harjoittelussa hirveästi painotettu ja varsinkaan potkimista en muista koskaan varsinaisesti opetetun. Viittaukset "tositilanteisiin" ja tuollainen taktinen itsepuolustusajattelu oli kokemukseni mukaan käytännössä hyvin vähäistä.

Hieno laji enivei.

Jos on muistoja ym. niin kiinnostaa kuulla

[Mjölnir]

Muistan, kun Aikido-treenien jälkeen sparrailtiin monesti Turusen Juhan kanssa, niin Sileniuksen Petteri katseli tataminreunalta ja sanoi, että nautti katsoa sitä, kuinka hauskaa meillä oli. Sanoi, että ei itse halua sparrata, kun ei osaa ottaa sitä riittävän kevytmielisesti.

Mukava mies.

[PDC]

Kuulostaa lepposalta hepulta Minä vuonna treenasit Sileniuksen kanssa, vai oliko kyseessä jokin leiri? (mietin vaan, että josko oot ollu suomessa tai siellä missä se nyt opettikaan tällä hetkellä...)

Ootko muuten ite ottanut omaan Defendo ym. opetukseen jotain noilta ajoilta kun treenasit aikidoa? Siis ei välttämättä tekniikkaa (muistan kyllä sen teidän pehmeämpi lähestymistapa videon), vaan ehkä jotain ajatusta tms. Tai jos siis oot ottanu tekniikkaa niin please, do tell

MUOKKAUS: Tai ehkä ei pitäisi sanoa tekniikkaa koska on niin helvetin laaja asia, vaan pikemminkin hain tapaa tehdä

[Mjölnir]

Kuulostaa lepposalta hepulta Minä vuonna treenasit Sileniuksen kanssa, vai oliko kyseessä jokin leiri? (mietin vaan, että josko oot ollu suomessa tai siellä missä se nyt opettikaan tällä hetkellä...)

Oliskohan tuo ollut vuosina 1987-1990, kun treenasin Aikidoa Turussa.

Ootko muuten ite ottanut omaan Defendo ym. opetukseen jotain noilta ajoilta kun treenasit aikidoa? Siis ei välttämättä tekniikkaa (muistan kyllä sen teidän pehmeämpi lähestymistapa videon), vaan ehkä jotain ajatusta tms. Tai jos siis oot ottanu tekniikkaa niin please, do tell

En suoraa ole ottanut mitään, mutta tietenkään ei voi olla vaikuttamatta se, että olen aikidoa harjoitellut. Ehkä maahanvienneissä käytän sitä ympyräliikettä kohtuullisen paljon, kun sillä pystyy kaatamaan vastustajan pienemmässä tilassa siten, että vastustaja jää omiin jalkoihin ja jatkokontrolli on helpompaa. Henkilösuojaustekniikkana käytän irimi-nagea aika paljon.