kattikukkula kirjoitti:
Okei, kirjoitin vaikeammalta, mutta kirjoitin myös pitemmältä. Pituus oli muistojeni mukaan se päätekijä.
Tämän lähestymistavan ymmärrän. Lisäksi vaikeuspointin tietyllä tavalla, jos liikesarjan sisältöä ei harjoitella sen kiinteänä osana.
Jos muuten minulta kysytään seuraavasta katasta, kerron että siinä on paljon enemmän hauskoja juttuja (jos kata siis on pidempi). Asennoituminen on myös vastaanottajalla erilainen - hän pääsee taas oppimaan jänniä juttuja ja vääntelemään kavereita. Jos taas kataa ajattelee pänttäämisenä, ei ihme, ettei ulkoläksy maistu.
Missä seurassa opetat, mitä tasoryhmiä ja kuinka kauan olet opettanut? Detaljit kiitos, kun en niitä itse löytänyt:
http://www.fssk.org/yhteystiedot/" onclick="window.open(this.href);return false; . Heität nimittäin aika vahvoja "budopedagogisia" väitteitä ja nyt olisi kiva tietää, että mille kokemukselle tuon perustat.
Olen opettanut karatea n. vuodesta 1995 alkaen, Suomussalmen Rastin karatejaostossa pisimmän ajan. Tämän jälkeen eri paikkakunnilla pääosin pienryhmiä ja yksityisoppilaita. Olen perustamassa Turkuun seuraa kun saan etsittyä opetustilat. Niitä voi nyt jopa heruakin, kun homekoulut on saatu remontoitua.
Tasoryhmät ovat vaihdelleet alkeiskurssilaisista mustavöisiin. Alkeiskurssilaisilla en ole oikeastaan huomannut hirvittäviä ongelmia omaksua esim. n. Wansun mittaista Fukyugata Ichiä (esikata, liittoyhteydestä johtuen tyylin opetuksessa oleva liikesarja) yksien treenien puitteissa. Myöskään Seisanin opettaminen ei ole ollut hirvittävän vaikea rasti - parin treenin puitteissa muoto on yleensä muistettu kohtalaisen hyvin. Seisan on lisäksi korvaamattoman arvokas perusta kaikelle muulle - Wansu taas on esimerkki katasta, joka ehdottomasti vaatii muutakin osaamista pohjalleen. Puhun siis bunkain/tichikin luomasta pohjasta.
Tänä päivänä keskimääräisen aloittelevan harrastajan aika menee "seisomaan opetellessa" eikä kykyä edes lyhyehköjen liikesarjojen opetteluun ole. Riippuen harrastuksen aloittamista edeltävästä liikuntataustasta kyky kyllä tulee nopeastikin. Ei kuitenkaan ihan parissa kuukaudessa. Riippuu ihmisestä. Opetat ilmeisesti seurassa johon hakeutuu vain liikunnallisesti jo kykeneviä ja kypsiä ihmisiä. Hieno homma.
Tämä on mahdollista, joskin vahvasti epäilen sitä. Osansa toki voi olla opetustavalla, jossa käyn ensin läpi liikesarjan sovelluksia ja vasta sitten nivon "paketin kasaan". Tosin, myös ulkoisella muodolla aloittaminen on ollut sangen helppoa. Syytä en tiedä, voi olla joko minussa tai oppilaissa.
Renshinkanissa on muuten Japanin puolella huomattavan paljon enemmän oppilaita (ja huomattavan nuorista alkaen) kuin Suomessa. Ryhmät ovat isoja ja populaa laidasta laitaan. Silti Seisan on aloituskatana toiminut oivasti. En usko, että kulttuuriero vaikuttaa oppimiseen niin vahvasti, että Suomi tarvitsisi oman opetusjärjestelmänsä katajärjestyksestä lähtien.
"Mainittu sensei" saa torttapotortta (anteeksi kielenkäyttöni) aina kun todetaan, että "kyllä japanissa asiat osataan paremmin" tai "japanilaiset oppivat nämä asiat niinpaljon nopeammin" tai "kulttuuriero, japanissa budo tulee äidinmaidossa". Et tiedä, mistä puhut, joten ei kannata puhua. Pum, sanoo miina.
Tiedän sen verran - asian itse k.o. senseiltä kuulleilta tiedon saaneena - että hän on sangen tosissaan noita väitteitä esittänyt. Ehkä herra saa ihan syystä arvostelua tässä suhteessa. Ei kyllä ole ainoa japanilainen, joka kyseistä meininkiä kamppailulajipiireissä harrastaa.
Olet aika fakiiri jos opetat esim. 16 kataa viikossa (Kokusain katasisältö poislukien kihon-katat, mutta opeta toki nekin, yhteensä siis 19 kataa). Kaikki nämä ihmiset oppivat sinnikkyydellä kyllä karatea ja ne 19 kataakin, mutta eivät viikossa.
Jos treeniä on pohjalla - tarkoitan siis karatetreeniä - katan ulkoisen muodon opettelu ei kauaa ota. Etenkin kun puhuttiin tasosta, jossa kata lähinnä "kävellään läpi". Itse en kuitenkaan pidä nopeaa liikesarjan opettelua minkäänlaisena itseisarvona - pyrin nimenomaisesti opettamaan liikesarjan sisällön kattavasti.
Mikäli katan sisältöä ei harjoitella sen kummemmin ja ulkoinen muoto on ainoa mikä esim. kokeissa vaaditaan, katan oppii hyvinkin nopeasti (jopa useita katoja). Muistettavaa on kuitenkin paljon vähemmän kuin vaikkapa koulunäytelmässä tai tanssiesityksessä, ja niihinkin riittää silti ihmisiä.
Jussi, kirjoitat asiaa katasta ja riai/bunkaiharjoittelusta. Sitä ihmeellisempiä ovat heittosi budon opettamisesta ja oppimisesta tämän päivän Suomessa.
Budon opettamisesta en hirveästi tiedä, opetan ja opiskelen karatea - joka siis on eri kulttuurista kotoisin. Budo on japanilaisen kulttuurin juttu.
On mahdollista, että minulle on sattunut eteen hyvin lahjakkaita kavereita - tai sitten opetustapa poikkeaa vahvasti. Viime aikoina olen keskittynyt yksityisopetukseen (hieno sana, merkitsee käytännössä sitä että on vähän oppilaita eikä säännöllistä opetuspaikkaa). Näiden kohdalla olen todellakin huomannut, että katojen oppiminen ei ole hirvittävän vaikeaa, etenkin jos oppilas on asennoitunut siihen, että liikesarjat ovat homman ydin.
No, kunhan treenipaikka siunaantuu, pääsen todennäköisimmin takomaan päätäni seinään ryhmäopetuksenkin kanssa. Ikärajaksi tulee 15 tai 16. Oletan, että pääsen maistamaan myös hitusen karvaampaa lääkettä kuin viime aikoina olen joutunut opetuspuolella nauttimaan. Ehkäpä sitten olen viisaampi tässäkin suhteessa. En kuitenkaan usko, että Seisanin opettaminen on ylitsepääsemätön ongelma silloinkaan - tai että sen pituutta joku kiroilisi (itse joskus kyllä, mutta en muistin takia. Lähinnä shikodachien).
Eivät 2000-luvun suomalaiset ihmiset 1800-luvun okinawalaisista hirveästi eroa. Kaksi kättä, kaksi jalkaa, kroppa ja pää. 2000-luvun suomalaisilla on hieman parempi keskimääräinen yleissivistys. Älyä on sama määrä molemmilla.
Ei opetusjärjestelmiä uusia tarvitse sen kummemmin. Sama toimii - ja toimii hyvin.
Sellaisen kuvan olen kuitenkin saanut että Iwao ei puutu siihen mitä kusankussa treenataan.
koska viimeisin japanin opettaja, jonka muistan moisia aukoneen on Iwao, mutta ehkä emme tästä teemasta tässä threadissä jatka... 
