Potku.net

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑kesä 12, 2019, 19.40 Minä olen aina ja aina nähnyt ja kokenut kilpakaraten ja traditionaalisen karaten osana samaa kokonaisuutta. No doubt....

Pitkälti samaa mieltä, niin kauan kuin se kilpakarate pidetään harjoittelun osa-alueena, eikä siitä tehdä harjoittelun päämääränä, kuten tapahtui Finnkaraten menestysvuosina.

Seuratasolla juu.
Se, että suunnitelmallisesti treenaava kisamenestyjä ei tuhlaa aikaansa muuhun kuin itse asiaan on perusteltavissa, kun treenien painopiste on urheilullisissa ominaisuuksissa.
Siinä treenisyklissä saatta perusjunttaus olla jopa haitallista.

Myös se on ymmärrettävissä että kisamenestykseen profiloitunut seura vie yleistreenejä pistematsin suuntaan on ymmärrettävissä, mutta heikosti narutettuhan se lautta on.

Mutta minun silmiini se seurojen yleislinja oli kyllä painotuksiltaan peruskarateen enemmän kallellaan.
Vaikka aika vapaita ne treenit kyllä oli.

Sensei Seth esittää näkemyksiään katojen bunkaista reverse engineering-pohjilta.



Olen tullut siihen tulokseen, että katojen kehittäjät ovat oikeasti osanneet tapella. Mutta jossain vaiheessa karaten historiaa on päädytty liian muodolliseen harjoitustapaan, jossa kiinnitetään liikaa huomiota liikkeen täsmälliseen liikerataan ja liian vähän soveltamiseen ja tarkoitukseen.

Andy kirjoitti: ↑elo 29, 2020, 21.28 jossain vaiheessa karaten historiaa on päädytty liian muodolliseen harjoitustapaan, jossa kiinnitetään liikaa huomiota liikkeen täsmälliseen liikerataan ja liian vähän soveltamiseen ja tarkoitukseen.

Pitänee paikkansa. Ei okinawalaisetkaan tyylit tässä ”syyttömiä” ole, vaikka japanilaisissa tyyleissä tämä korostuu voimakkaammin. Monissa tyyleissä on se nk. syvällinen oppi jäänyt pintasilaukseksi. Omasta mielestäni tästä kehityksestä saa ”kiittää” Japanin yliopistojen karateseuroja. Niissä keskityttiin enemmän ja enemmän kilpailuun ja kata jäi pikkuhiljaa sivuun. Katalla tarkoitan tässä,yhteydessä erityisesti sitä sisältöä, enkä pelkästään sitä yksin tehtävää ”rumaa tanssia”, kuten muistaakseni Jussi on täällä asian ilmaissut. Länsimaalaiset sitten saivat oppia näiltä, jotka eivät (hieman kärjistäen) tienneet höykäsen pölähtävää katoista ja Katan sisällön merkityksen hiipumisesta tuli sellainen itseään ruokkiva kierre.

Luulen tosiaan, että tämä liiallinen keskittyminen muodon toistamiseen on alkanut jo Okinawalla, viimeistään joskus 1900-luvun alussa. En toki ole mikään karatehistorioitsija, että osaisin sanoa asiaa tarkemmin.

Nämä Japanin yliopistojen karateseurat olisivat varmaan pärjänneet kisoissakin paremmin, kun olisivat heivanneet katat ja oppimansa perustekniikan kokonaan pois harjoittelusta ja kehittäneet omiin kisasääntöihinsä optimoitua harjoittelua.

Nuo sensei Sethin esittämät käsiblokit kaukana vartalosta toimivat oikeasti aika hyvin, jos vastassa on joku tyyppi, joka heittää isoja heijareita pitkältä etäisyydeltä. Siihen ne lienee tarkoitettukin.



Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun vastassa on opinkäynyt kamppailija, joka osaa lyödä sarjoja eri kulmista. Silloin tuollaisella blokkailulla on äkkiä myöhässä. Vapaaottelussa tuollaista käytetään enemmän kuin vaikka nyrkkeilyssä, kun otteluetäisyys on alasvientien takia pitkä ja ottelijat eivät välttämättä korkeallakaan tasolla ole kauhean hyviä lyömään.

Kyllä.

Mä olen vuosikymmeniä kertoillut että makean näköinen tekeminen on salakuoppa, joka vie tehoja ja ennen kaikkea oikeaa ajoitusta tekniikoista.
Ja että ainoa tapa oppia oikeesti on koeponnistus ja melko varhaisessa vaiheessa jopa.
Eli hakeutua tonne jossa voi taata että tekniikka onnistuu parhaimmillaankin vain seitkytprosenttisesti muttaettä sen täytyy riittää.
Ja kaikki myöhempi hierominen on hienomekaniikkaa jolla saadaan se kulloinenkin teknikka tiukaksi täsmätyökaluksi.

Sensijaan että lähdettäisiin jäljittämään Japani/Okinawa/länsimaat-lähteitä, voitaneen otaksua että perusharhautumisena on massaopetus ja tarve näyttää päheältä.

Mä olen saanu yksityisoppia mm Collinsilta, joka on kyokushinkain varmimpia opettajia, kiinalaisilta nimettömiltä ja monilta muilta.
Yhtenäinen tekijä on aina ollut käytäntö, ajoitus ja sisäänpelaaminen. Hyvin vakuuttavasti.
Ottelusilmä ja -äly.

Andy kirjoitti: ↑elo 29, 2020, 23.13 Luulen tosiaan, että tämä liiallinen keskittyminen muodon toistamiseen on alkanut jo Okinawalla, viimeistään joskus 1900-luvun alussa. En toki ole mikään karatehistorioitsija, että osaisin sanoa asiaa tarkemmin.

En oikein itse usko tähän. On toki totta, että siinä vaiheessa kun karatea alettiin opettamaan kouluissa, opetus on todennäköisesti keskittynyt enemmän muotoon, ymmärrettävistä syistä, mutta kun samaan aikaan nämä opettajat opettivat yksityisesti omille varsinaisille oppilailleen ja lisäksi ei tiedetä ketään, joka olisi saanut opetusta pelkästään koulussa ja sittemmin alkanut opettamaan, niin pidän tuota 1900 luvun alkua sangen epätodennäköisenä. Millä perusteella itse sijoitat tämän kehityksen alkaneen tuolloin?

Siksi että jo ennen toista maailmansotaa kuvatuissa karatevideoissa näkyy välillä tämmöistä pökkelömäistä suorittamista, joka on ollut myöhemmin tunnusomaista vaikka nyt shotokanin perustekniikalle. Tulkitsen tämän nimenomaan pyrkimyksenä täydelliseen liikeradan kopiointiin pikemmin kuin liikkeen tarkoituksen tavoitteluun.

Andy kirjoitti: ↑elo 30, 2020, 21.12 Siksi että jo ennen toista maailmansotaa kuvatuissa karatevideoissa näkyy välillä tämmöistä pökkelömäistä suorittamista, joka on ollut myöhemmin tunnusomaista vaikka nyt shotokanin perustekniikalle. Tulkitsen tämän nimenomaan pyrkimyksenä täydelliseen liikeradan kopiointiin pikemmin kuin liikkeen tarkoituksen tavoitteluun.

Hmm, mielenkiintoista. Et sattumalta löytäisi tällaista videomateriaalia? Olisi ihan mielenkiintoista katsoa tuosta näkökulmasta asiaa

Tuossa Funakoshin ja oppilaidensa tekemistä. Noistahan on tosi vähän videomateriaalia - varsinkin Okinawalta - joten on vaikea päätellä, miten tyypit varsinaisesti treenasivat.

Andy kirjoitti: ↑elo 30, 2020, 22.13 Tuossa Funakoshin ja oppilaidensa tekemistä.

Tuossa tosiaan korostuu vähän sellainen pökkelömäinen suorittaminen mitä mainitsit, mutta mielestäni pitää huomioida, että tuo video on jonkinlaiseksi opetusmateriaaliksi tarkoitettu, kuten videollakin sanotaan, joten uskoisin sen selittävän tätä

Karate-Jesse esittää bunkait kymmenen eri katan aloitusliikkeille. Tekniikat vaikuttavat minusta realistitilta, mutta sitä en osaa arvioida, miten alkuperäisiä nämä bunkait ovat.

Andy kirjoitti: ↑loka 15, 2020, 00.33 Karate-Jesse esittää bunkait kymmenen eri katan aloitusliikkeille. Tekniikat vaikuttavat minusta realistitilta, mutta sitä en osaa arvioida, miten alkuperäisiä nämä bunkait ovat.

Ai karate onkin jujutsua?

Eihän tuo Jessen ensimmäisenä näyttämä enpi katan alun bunkai ole yhtään sama kuin esimerkiksi tässä videossa näytetty saman kohdan bunkai 2:42:

Jokaisella tuntuu olevan ihan eri käsitys bunkaista vaikka katat tyylistä riippumatta ovat jokseenkin samoja. Karaten kata on täysin kuollut, jos näin on. Karaten kata on aivan kuin vanha kirja, jota kukaan ei osaa enää lukea.

Tuota Kanazawan bunkaita ei kyllä kukaan pysty tekemään vapaasti kamppailevaan vastustajaan.

Jessen videossa enpin alku on heitto painiotteesta.

Hirokazu Kanazavan versiossa sama liike on potkun torjunta.

Tämän henkilön mukaan se on ristikkäisestä ranneotteesta horjutus ja lyönti genitaaleille:



Nämähän ovat täysin mielivaltaisia.