Potku.net

Ehkä tuo Jionin eka käsiasento tosiaan muistuttaa noita kiinalaisia tervehdysjuttuja. Noita "alkuasentoja" on vaan pirun monia, edellä mainituissa Bassaissa ja Empissä ei tervehditä - kuten en usko Jionissakaan asian olevan. Voin toki olla väärässä, mutta tuo Jionin käsiasennon linkittyminen peruutukseen zenkutsudachiin ja ne pari "torjuntaa"... Mutta kyllähän tuo KarateJesse hakee aika kaukaa noita sepustuksia asiaan. Kyllähän mä jotenkin sen ymmärrän että yhden katan sisältö voi olla kokonainen kamppailujärjestelmä (tyyliin Motobu ja Naihachi) . Mutta ei sentään yhden liikkeen sisällä

Sen verran TimoS:n juttua komppaan, että toi KarateJessen näkökulma on nimenomaan noihin asentoihin painottuva. Katsotaan siis tavallaan elokuvaa kuva kerrallaan. Ei sitä kuinka tapahtumasta siirrytään toiseen tapahtumaan.

Tuli mieleeni yksi Pariisissa ollut sensei (no joo, mä asuin siellä aikoinaan vuoden opintojen vuoksi ja treenailin karatea siellä), joka yritti saada oppilaita tajuamaan "ettei ne asennot, vaan niistä toiseen siirtymiset". Tajusin sen jutun vasta vuosia myöhemmin, koskapa silloin nuorena olin vielä liian idiootti ymmärtämään muuta kuin sen että "mun mawan pitää pysyä siinä sen kaverin otsan korkeudella, se on komeeta -kattokaa nyt kaikki". No, pysyihän se siinä sitten, mutta ihan turhaa duuniahan se mawabodaus oli.

Kiitoksia KFM:lle ja Congille jutun avaamisesta. Karatessahan tyypillisesti kumarretaan ja tuo on sitten se kumarruksesta seuraava toimenpide. Saatetaan sanoa että Jionissa, Jiinissä ja Jittessä on sellainen "yoi", eli juurikin valmistautuminen, hieman kuten KFM:kin varmaan meinasi.

Voisiko joku avata noiden katojen historiaa? Minkälaisia linkkejä Kiinaan? Minkälaisia teorioita?
Osaako joku kertoilla siitä kuinka tyypillistä on ollut käyttää tuota tervehdystä Okinawalla tai miten se on noihin katoihin ajautunut?

Se että halutaan näyttää ettei haluta tapella mutta samalla valmistaudutaan siihen, voi opettaa oikeaa mindsettiä, varsinkin jos kyseinen tapa on arjessa käytössä. Siksi tuota Okinawan tapakulttuuria kyselenkin.

Meillä piirretään ympyrää osittain samalla ajatuksella. Etikettijutuissa treenataan yhden asian viestittämistä ja samanaikaista valmistautumista. Hieman ristiriitaisissa merkeissä mennään harmonisen vainoharhaisina.

Lasse Candé kirjoitti: Voisiko joku avata noiden katojen historiaa? Minkälaisia linkkejä Kiinaan? Minkälaisia teorioita?
Osaako joku kertoilla siitä kuinka tyypillistä on ollut käyttää tuota tervehdystä Okinawalla tai miten se on noihin katoihin ajautunut?

Nyt alat Lassekin jo sortua ylitulkintoihin Ei tuossa käsien asennossa taida Okinawalla olla mitään sen suurempaa symboliikkaa. Se on vain "jäänne" Kiinasta.
Mitä tulee Ji-katojen (Jion, Jiin ja Jitte) historiaan ja linkkeihin Kiinaan, niin siinäpä kysymys. Vastauksesta ei ole tietoa Eli siis, katat ovat legendojen mukaan vanhoja katoja, mutta kuinka vanhoja ja ovatko ne Kiinasta tuotuja vai onko ne joku (muinainen) okinawalainen mestari rakentanut, niin tätähän ei tiedetä. Kuten tiedetään, karatea ei ole juuri kirjoitetussa muodossa dokumentoitu ja varsinkin Shorin koulujen Kiina-yhteydet ovat hukkuneet historian hämäriin.

Hirokazu Kanazawa-sensei antaa Jion-katan historiasta vaikeaselkoista selitystä: katan uskotaan (nykyään) tulevan Jionji-nimisestä temppelistä, mistä se olisi kulkeutunut Tomarin alueella. Se, missä tuo Jionji-temppeli sijaitsi, ei tule Kanazawan kirjasta selville. Hän kun mainitsee että "Jion-katan uskottiin pitkään tulevan Kiinasta". Sitten seuraavassa lauseessa ottaa Jionji-temppelin puheeksi, mutta unohtaa mainita missä ko. paikka sitten oletettavasti sijaitsi. Sitten vaan mainitsee, ettei Jion ole kovin edistynyt kata.

Kanazawa-sensei on pääsaarten karaten osaajista varmaan yksi parhaiten karaten historiaa tunteva (jos sitä nyt ylipäätään voi tuntea, kun koko homma on kirjoitettujen lähteiden puutteen vuoksi kuitenkin isoilta osin suht hämärän peitossa. Iso osa katoja menee osastoon" tuntemattomasta lähteestä...). Löysin Bishopin kirjasta myös maininnan siitä, että oli ihan oikeasti käynyt Okinawalla treenaamassa ja kaivamassa tyylinsä katojen historiaa selville.

Timo,
Ei tuossa oikeastaan ole ylitulkintaa kun ei oikein ole yoi:ta ja siinä olevaa kamaeta laajempaa tulkintaa ollenkaan.

Juuri jäännejuttua itsekin ajattelin. Olen kuitenkin melko varma että okinawalaiset mestarit ovat vähintään tienneet kyseisen tervehdystavan. Käsittääkseni "aseen piilottaminen" on osa karaten mindsettiä. Siinä yhdessä luentopätkässä johon linkitin tuolla toisessa kakeketjussa keväällä tätä käsiteltiinkin ja "teidän" Kyanhan sanoi että lyönti piileskelee kuin aarre hihassa. Tuota potentiaalin piilottamisajatusta silmälläpitäen on mielestäni erittäin perusteltu kysymys onko tuota tervehdystä Okinawalla missään muodossa ja onko sen sisältö KFM:n ja Congin kuvaileman kaltainen mikäli on.

Missä tyyleissä on sisällöllisesti parhaiten säilyneet Jion, Jitte ja Jiin?

Lasse Candé kirjoitti: Missä tyyleissä on sisällöllisesti parhaiten säilyneet Jion, Jitte ja Jiin?

Erittäin vaikea kysymys. Jion löytyy muutamasta okinawalaisesta tyylistä (mukaanlukien Seibukan), Jitte ja Jiin ovat kaiketi harvinaisempia. Shotokan voisi olla ihan kohtuullinen veikkaus niihin, mutta Jion taitaa olla mahdoton vastata.

Jionin okinawalainen versio löytyy melko samankaltaisena niistä okinawalaisista koulukunnista joiden opettajalinjasta Itosu löytyy.
Jitte löytyy ainakin Shorin-ryu Kyodokanista.

Jopas on.

Mikä tyyppi tämä karate-Jesse oikein on miehiään? Mitä tyyliä treenaa ja millä tasolla?

Ihan varmaan on mahdollista keksiä satoja kamppailutilanteita, jossa kädet ovat lähekkäin. Eihän noissa "bunkaissa" ollut edes käsien asento sama kuin "munkkitervehdyksessä". Kuitenkaan ei oikein voi ajatella, että kun tekee munkkitervehdyksen katassa, se jotenkin kehittäisi esimerkiksi niskaclinchissä työskentelyä, joka oli esitetty yhdeksi bunkaiksi. Eihän siitä ole mitään hyötyä siihen.

Toinen asia on tuo bunkaiden katoaminen. Mitä ihmeen järkeä moisessa treenaamisessa on? Voisin kuvitella itse treenaavani jotain juttua, jonka tarkoitusta en (vielä) ymmärrä luottaen siihen että opettajani sen myöhemmin selittää. Mutta miten ihmeessä voisin opettaa sen jollekin muulle, kun en edes tietäisi mitä olen tekemässä? Kuitenkin näin on tehty.

Andy kirjoitti: Mikä tyyppi tämä karate-Jesse oikein on miehiään? Mitä tyyliä treenaa ja millä tasolla?

Tyyliä en oikein varmalle tiedä. Hänen isällään on joku oma tyylinsä, mutta käsittääkseni Jesse treenaa joittenkin japanilaisten/okinawalaistenkin opettajien kanssa. Isänsä on siis tämä mies.

TimoS kirjoitti:

Andy kirjoitti: Mikä tyyppi tämä karate-Jesse oikein on miehiään? Mitä tyyliä treenaa ja millä tasolla?

Tyyliä en oikein varmalle tiedä. Hänen isällään on joku oma tyylinsä, mutta käsittääkseni Jesse treenaa joittenkin japanilaisten/okinawalaistenkin opettajien kanssa. Isänsä on siis tämä mies.

Eikös tuo Yuishinkai Karate-jutsua kerro treenaavansa.
http://www.karatebyjesse.com/about/" onclick="window.open(this.href);return false;

TimoS kirjoitti:

Andy kirjoitti: Mikä tyyppi tämä karate-Jesse oikein on miehiään? Mitä tyyliä treenaa ja millä tasolla?

Tyyliä en oikein varmalle tiedä. Hänen isällään on joku oma tyylinsä, mutta käsittääkseni Jesse treenaa joittenkin japanilaisten/okinawalaistenkin opettajien kanssa. Isänsä on siis tämä mies.

Onpas muuten melkoinen mies. Harvemmin itse tulee nähtyä, että joku on suorittanut eri lajeissa yhteensä 99 dania

Mies lienee joillekin potkulaisillekin tuttu, vai kuinka?

Mika kirjoitti: Mies lienee joillekin potkulaisillekin tuttu, vai kuinka?

Olen kerran tavannut, hänen dojollaan Tukholmassa oli aikoinaan Masahiro Nakamoto sensein leiri.

Tämä Leif Hermansson oli keväällä potkumiitin aikana McCarthyn leirillä Helsingissä.

Onko konkariosastollamme jotain hyviä muistoja miehestä?


Olen kuullut että Jesse kisaa Shitoryun katalla. Tietääkö kisaskeneaktiivit mokuso (?) / parccipircco (?) aiheesta enempää? Tai joku muu?
Kuten aiemmin kirjoitinkin, juttujen taso on noussut tässä sivuston olemassaolon aikana.



Loppukevennys:

Hokama Tetsuhiro Sensei, 10 dan hanshi, one of the most well-known karate and kobudo masters in Okinawa, also gave him the permit to start his own style and named the style to Shunahaku after the 3 branches of karate in Okinawa; Shuri (Shu), Naha (Na) and Tomari (Haku), where Hermansson downloaded his knowledge from.

En ole millään lailla kisaskene-aktiivi. Pikemminkin hang around-jäsen. Kun on tuttuja kertynyt vuosien varrella.

En tunne Leiffiä tarkemmin. Olen ollut miehen dojolla Mäkkärin leirillä sekä törmännyt kerran Jalamon salilla. Ihan pätevän oloinen tuo isäukko todellakin on. Poikaa en muista ollenkaan.

Hokama on pähevä kaveri. Oli meillä Oulussa about 10 vuotta sitten leiriä pitämässä Ilpon kanssa ja sen jälkeen Lapin rundilla seuran porukan kanssa. Mahtava äijä kaikin puolin!