Kuulostaa hieman Bernsteinilaiselta tavalta, lopputuloksesta viis kunhan kohelletaan demarimetodilla. Itse kuitenkin kovasti kannatan tuota tulosorientoitunutta tapaa, ei matkalla niin väliä kunhan pääsen perille.Lasse Candé kirjoitti: Jännän ristiriitaisesti esim minä itse pidän metodia kuitenkin kaikkein tärkeimpänä kun opetan, johtuen siitä että se on silloin ikäänkuin missioni. Metodin arvo kuitenkin on toisaalla. Siksi sitä kannattaakin vaalia. Näitä asioita on jokaisen hyvä miettiä ja sitten vetää hyvät treenit.
Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti.
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Valvoja: Valvoja
Karaten tyylisuunnat Suomessa
- Lasse J
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 442
- Lauteille: Marraskuu 2009
- Paikkakunta: Vantaa
- Etulaji: 少林寺流空手道
- Sivulajit: Yang Taiji Quan
- Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
- Yhteystiedot:
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Sanallisesti vaikea vastata, mutta hain tuota piirroskuvassa olevaa "overknee" asentoa, jossa vartalon painopiste on siirtynyt keskipisteestä etujalan suuntaan. Asento on "oikea" silloin, kun etujalan polven ojennus vie vartaloa suoraan eteenpäin, eli ojennuksesta ei synny ylöspäin liikettä. Näin ei tarvita takajalan ponnistusta, vcaan se "vapautuu" nopeaan eteenpäinaskeleeseen.Jussi Huusko kirjoitti:Oiskohan suurinpiirtein tän näkösistä asioista ollut kyse?Andy kirjoitti: Mikä on "jalan painopiste" ja missä se sijaitsee?
EDIT:
Jos tuohon vielä laittaisi vaikkapa harjanvarren isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin pystyyn sojottamaan ja kattelisi sivulta onko se ihan pystyssä nojatessaan polveen vai onko se kulmassa johonkin suuntaan.
Si vis pacem, para bellum
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Karaten tyylisuunnat Suomessa
En tiedä mitään mistään Bernsteinistä, joten en voi arvioida vertaustasi. Arvaan sen kuitenkin olevan huono, koska politiikka on täysin toisenlainen pelikenttä. Muutenkin nuo poliittiset vertaukset ovat latautuneita ja suorastaan kerjäävät sivuraiteita, joten ne ovat siksikin yleensä arvelluttavia.Aihki kirjoitti:Kuulostaa hieman Bernsteinilaiselta tavalta, lopputuloksesta viis kunhan kohelletaan demarimetodilla. Itse kuitenkin kovasti kannatan tuota tulosorientoitunutta tapaa, ei matkalla niin väliä kunhan pääsen perille.Lasse Candé kirjoitti: Jännän ristiriitaisesti esim minä itse pidän metodia kuitenkin kaikkein tärkeimpänä kun opetan, johtuen siitä että se on silloin ikäänkuin missioni. Metodin arvo kuitenkin on toisaalla. Siksi sitä kannattaakin vaalia. Näitä asioita on jokaisen hyvä miettiä ja sitten vetää hyvät treenit.
Mutta olisihan outoa jos minä Wado-opettajana opettaisinkin jotain ihme sekoitusta Wadon sijaan. "Tämän minä koen hyödylliseksi ja tämän ja tämän... Oikeastaan kihon kumite ei toimi tai ainakin ne ovat vaikeita oppia." En minä voi estää sitä että joka tapauksessa opetukseni aikaansaa henkilökohtaisen tulkinnan enkä yritäkään. Tärkeintä on että opetan niin oikein kuin omien henkilökohtaisten tulkintojen jälkeen pystyn. Muutenkin esim Wadossa ei vain yksinkertaisesti pääse perille, joten perille kiirehtiminen muuttaa touhun joksikin muuksi.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1196
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Saaristo
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Arvon suuret mustavöiset karaten asiantuntijat.
Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kiukkarina, koska selkeästi olen itse harjoitellut ja opetan lajia väärin. Kyokushin karateen kun lomittuu selkeästi ehdollistava opetusmenetelmä, valtavat toistomäärät ja junnaaminen. Vaikka eletäänkin nykyaikaa ja didaktiikkaa niin lajin perusmääreet eivät muutu. Tietysti valmennus kehittyy eteenpäin ja se on asia joka tukee esimerkiksi kisakoneita.
Jotenkin tuntuu, jotta sellainen kunnioitus lajin ja sen oman tyylisuunnan historiaa suhtaan on nyt hukassa. Saatan toki tulkita väärin. Karateketjuissa on turhaa rretostella alkuperäisyydellä ja samalla knoppailla sillä. että onhan se tyhmää touhua kun tehdään sillai kyykkyhyppyjä ja kaikkee. Meillä niitäkin tehdään. Ehdollistetaan ja pakotetaan kehoa sopeutumaan siihen kun omissakin kolisee. Toki lajin historia ei liene mainitsemisen arvoisen pitkä.
Suosittelen lukemaan Sempai Aittomäen viimeisimmän postauksen ajatuksella. Karate on vakuuttava ja vaikuttava myrkky. Siihen pitää vain uskaltaa sukeltaa.
Tämä vaatimattomana mielipiteenäni.
Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kiukkarina, koska selkeästi olen itse harjoitellut ja opetan lajia väärin. Kyokushin karateen kun lomittuu selkeästi ehdollistava opetusmenetelmä, valtavat toistomäärät ja junnaaminen. Vaikka eletäänkin nykyaikaa ja didaktiikkaa niin lajin perusmääreet eivät muutu. Tietysti valmennus kehittyy eteenpäin ja se on asia joka tukee esimerkiksi kisakoneita.
Jotenkin tuntuu, jotta sellainen kunnioitus lajin ja sen oman tyylisuunnan historiaa suhtaan on nyt hukassa. Saatan toki tulkita väärin. Karateketjuissa on turhaa rretostella alkuperäisyydellä ja samalla knoppailla sillä. että onhan se tyhmää touhua kun tehdään sillai kyykkyhyppyjä ja kaikkee. Meillä niitäkin tehdään. Ehdollistetaan ja pakotetaan kehoa sopeutumaan siihen kun omissakin kolisee. Toki lajin historia ei liene mainitsemisen arvoisen pitkä.
Suosittelen lukemaan Sempai Aittomäen viimeisimmän postauksen ajatuksella. Karate on vakuuttava ja vaikuttava myrkky. Siihen pitää vain uskaltaa sukeltaa.
Tämä vaatimattomana mielipiteenäni.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Meillä ei tarvitse polven olla noin edessä. Ajatus on että on vielä varaa koukistaa etupolvea hiukan lisää helposti, jolloin liike jo lähtee käyntiin. Sen jälkeen vedetään etujalan takareidellä sen sijaan että ponnistettaisiin takajalalla. Eli etupolvea koukistetaan meillä, ei ojenneta. Takapolvi vedetään eteen ja loppu tapahtuu melko automaattisesti. Kaikki tämä tapahtuu yhden askelen aikana ja tulee tehdä niin automaattiseksi ettei tarvitse liikaa kelailla.Lasse J kirjoitti:Sanallisesti vaikea vastata, mutta hain tuota piirroskuvassa olevaa "overknee" asentoa, jossa vartalon painopiste on siirtynyt keskipisteestä etujalan suuntaan. Asento on "oikea" silloin, kun etujalan polven ojennus vie vartaloa suoraan eteenpäin, eli ojennuksesta ei synny ylöspäin liikettä. Näin ei tarvita takajalan ponnistusta, vcaan se "vapautuu" nopeaan eteenpäinaskeleeseen.Jussi Huusko kirjoitti:Oiskohan suurinpiirtein tän näkösistä asioista ollut kyse?Andy kirjoitti: Mikä on "jalan painopiste" ja missä se sijaitsee?
EDIT:
Jos tuohon vielä laittaisi vaikkapa harjanvarren isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin pystyyn sojottamaan ja kattelisi sivulta onko se ihan pystyssä nojatessaan polveen vai onko se kulmassa johonkin suuntaan.
Kaikki tämä tukee normilyöntiä. Menee jonkin verran aikaa että ihminen oppii lyömään etupolvella ja vielä enemmän että saa takareiden mukaan.
Muistan kun yksi tyyppi kerran kritisoi junzukin veivaamista salin päästä päähän ja demosi tuota hulluutta havainnollistaakseen ponnistavaa askellyöntiä josta puuttui nämä alkeellisimmatkin periaatteet kuten myös että itse lyönti tehdään tulevalla etupolvella. Varmaan se silloin onkin melko tyhjää kun tekee kaiken muun väärin kuin että lähtöasento ja loppuasento muistuttavat hieman niitä mitä pitäisikin.
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 68
- Viestit: 19092
- Lauteille: Helmikuu 2005
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Lasse J:n polviselitys on, btw, todnäk. Matsuoi-perua. Sinällään ihan OK, mutta...niin. Harvemmin tulee mieleen tilannetta, jossa oikeastaan - perustekniikan ulkopuolella - esim. gyakutsukilla "jahdataan" siten, että eteenpäin astuminen on tarpeen. Etäisyydet, soveltamisessa, ovat kuitenkin ihan muuta kuin vaikkapa ottelussa (hyviä esimerkkejä karaten toimintaetäisyydestä ovat jotakuinkin kaikki manji-uken sisältävät katakohdat).
Lisäksi voi pähkäillä, onko asia kuitenkaan niin, että takajalalla pitäisi ponnistaa, jos polvi ei ole noin edessä. Siihen kun riittää etujalan polven rentouttaminen ja päkiäpainottaminenkin - silloin liike lähtee nätisti eteenpäin vaikka ilman taemman jalan ponnistusta. Tämän päälle tuosta liikkumistavasta on sitten sovellustasolla kaikenlaista jännää etua...
Lisäksi voi pähkäillä, onko asia kuitenkaan niin, että takajalalla pitäisi ponnistaa, jos polvi ei ole noin edessä. Siihen kun riittää etujalan polven rentouttaminen ja päkiäpainottaminenkin - silloin liike lähtee nätisti eteenpäin vaikka ilman taemman jalan ponnistusta. Tämän päälle tuosta liikkumistavasta on sitten sovellustasolla kaikenlaista jännää etua...
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Lasse KVG!Lasse Candé kirjoitti: En tiedä mitään mistään Bernsteinistä, joten en voi arvioida vertaustasi.
Noin lyhyesti; on demarityyli, jossa päämäärä ei ole niin oleellinen vaan jatkuva liike (ties minne mennessä!?)
Onko sillä opettamistyylillä niin paljon väliä (koryu ulkopuolella, jossa perinne ei ehkä ole ihan niin tärkeä) jos lopputuloksena on suunnilleen oikea ja tehokas liike. Noin kärjistäen: taistelukentällä ei tunneta käsitettä "väärin tapettu vihollinen" ja jos snägäriheijari on torjuttu niin ei ehkä ole syytä mennä hifistelemään ranteen pienestä kulmavirheestä ja alkaa haukkua opettajaa väärästä metodista.
Joka ei tietenkään tarkoita, että lajihistoria ja perinteet pitäisi hyljätä, ei niitä ole näin japanilaisen feodaaliyhteiskunnan ulkopuolella syytä ylikorostaakaan.
- Lasse J
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 442
- Lauteille: Marraskuu 2009
- Paikkakunta: Vantaa
- Etulaji: 少林寺流空手道
- Sivulajit: Yang Taiji Quan
- Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
- Yhteystiedot:
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.Lehe kirjoitti: Arvon suuret mustavöiset karaten asiantuntijat.
Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kiukkarina, koska selkeästi olen itse harjoitellut ja opetan lajia väärin. Kyokushin karateen kun lomittuu selkeästi ehdollistava opetusmenetelmä, valtavat toistomäärät ja junnaaminen. Vaikka eletäänkin nykyaikaa ja didaktiikkaa niin lajin perusmääreet eivät muutu. Tietysti valmennus kehittyy eteenpäin ja se on asia joka tukee esimerkiksi kisakoneita.
Jotenkin tuntuu, jotta sellainen kunnioitus lajin ja sen oman tyylisuunnan historiaa suhtaan on nyt hukassa. Saatan toki tulkita väärin. Karateketjuissa on turhaa rretostella alkuperäisyydellä ja samalla knoppailla sillä. että onhan se tyhmää touhua kun tehdään sillai kyykkyhyppyjä ja kaikkee. Meillä niitäkin tehdään. Ehdollistetaan ja pakotetaan kehoa sopeutumaan siihen kun omissakin kolisee. Toki lajin historia ei liene mainitsemisen arvoisen pitkä.
Suosittelen lukemaan Sempai Aittomäen viimeisimmän postauksen ajatuksella. Karate on vakuuttava ja vaikuttava myrkky. Siihen pitää vain uskaltaa sukeltaa.
Tämä vaatimattomana mielipiteenäni.
Si vis pacem, para bellum
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1196
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Saaristo
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen. Vaikka ne ovatkin kovin nuoria tyylisuuntia. Vaihdoin muuten aiheesta pari sanaa Luupään kanssa kun laittoi viestiä, että pinnani ei kestänytkään.Lasse J kirjoitti: Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.
Laitanpa tähän vielä videolinkin. Muutaman vuoden se oli jonkun tekijänoikeusasian takia ilman musiikkia. Nyt se on taas alkuperäinen. Kertoo kiukkarista ja mielestäni karatesta.
" onclick="window.open(this.href);return false;
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1196
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Saaristo
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Ja vielä. Ottelu ei ole kiukkarissa itsetarkoitus vaan väline.
Hyviä kiukkareita tehdään ehdollistamalla. Palkitsemalla ja rankaisemalla. Vähän samalla tavalla kuin kasvattaisi koiraa. Muusta karatesta mun on paha puhua.
Edellinen sisältää ison kärjistyksen.
Hyviä kiukkareita tehdään ehdollistamalla. Palkitsemalla ja rankaisemalla. Vähän samalla tavalla kuin kasvattaisi koiraa. Muusta karatesta mun on paha puhua.
Edellinen sisältää ison kärjistyksen.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
- Jussi Häkkinen
- päähänpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 68
- Viestit: 19092
- Lauteille: Helmikuu 2005
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Aivan - tyylien omien perinteiden. Sekin toki on totta, että joissakin tyyleissä se rivitreeni on tuoreempaa kamaa kuin yksilökohtainen opettaminen (ja tullut niille karaten käytyä hakemassa suosiota Japanin kautta).Lehe kirjoitti:Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen.Lasse J kirjoitti: Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.
En silti näe edes pääsaarten karatessa olevan perinteistä tehdä "tyhmiä toistoja". Kunkin harjoitteen sisällön ymmärtämistä ovat niin Funakoshit kuin Oyamatkin kirjoissaan toitottaneet.
Jussi Häkkinen
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
- Lasse J
- reiteenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 27
- Viestit: 442
- Lauteille: Marraskuu 2009
- Paikkakunta: Vantaa
- Etulaji: 少林寺流空手道
- Sivulajit: Yang Taiji Quan
- Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
- Yhteystiedot:
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Lehe kirjoitti: Ja vielä. Ottelu ei ole kiukkarissa itsetarkoitus vaan väline.
Hyviä kiukkareita tehdään ehdollistamalla. Palkitsemalla ja rankaisemalla. Vähän samalla tavalla kuin kasvattaisi koiraa. Muusta karatesta mun on paha puhua.
Edellinen sisältää ison kärjistyksen.
Matsuoi-sensei muisteli, että kun hän aloitti nuorena Shorinjiryn treenaamisen niin eräs kaverinsa aloitti samaan aikaan kiukkarin. Kun Matsuoille oli opetettu about puolen vuoden jälkeen reilut 20 erilaista tekniikkaa, niin hänen kiukkarikaverilleen oli opetettu niitä kolme (gyakutsuki, maegeri ja gedanbarai)... "Mutta kyllä se vetikin niitä v...n kovaa kun treenasimme keskenämme", Matsuoi muisteli .
Eli ei se osattavien tekniikoiden määrä, vaan osattavien yksittäisten tekniikoiden laatu - ja laatua ei saa kuin toistamalla hommaa niin, että se menee selkäytimeen... Kun adrenaliini tosissaan jyrää tiukassa paikassa (kilpailu tai pahimmassa tapauksessa katu), niin kyllä "pinnallisesti" (lue liian vähän toistoja) harjoitellut tekniikat unohtuvat.
Ja kunhan taisabaki (väistäminen: http://en.wikipedia.org/wiki/Tai_sabaki" onclick="window.open(this.href);return false;) on selkäytimessä, niin ei toimivaan kamppailuun kovin montaa liikettä tarvita...
Si vis pacem, para bellum
Karaten tyylisuunnat Suomessa
(Yritän tässä muistuttaa itseäni, että jokainen menee omalla uskollaan taivaaseen. Kukin valitkoon itselleen oikean tavan)Lehe kirjoitti:Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen. Vaikka ne ovatkin kovin nuoria tyylisuuntia. Vaihdoin muuten aiheesta pari sanaa Luupään kanssa kun laittoi viestiä, että pinnani ei kestänytkään.Lasse J kirjoitti: ...- se vaatii paljoooooon toistoja.
Jos oikein käsitin, niin Kari ja sinä painotatte asenteen, henkisen kantin kasvattamista karateharjoittelulla. Ja että se hankitaan opettelemalla sietämään kipua ja kurjuutta, toistoilla. Mikä kuitenkaan estää tekemällä asioita niin, että ymmärtää mitä tekee ja ei vastoin yleistä tietoa turhaan riko itseään? Kyllä sillaikin saadaan riittävän vaativia harjoituksia, että asenne kasvaa, eikö saadakkin. Tietysti käskyjen tinkimätön täyttäminen antaa kovuuden illuusion, mutta saattaa muistuttaa sitä mainosta, jossa lopuksi sanotaan: meillä päin sitä kutsutaan sinnikkyydeksi.
-
- etupotkija
- Viestit tässä aiheessa: 29
- Viestit: 20822
- Lauteille: Joulukuu 2007
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Aihki, en todellakaan KGB kaikkia vertauksia joita potkuun laitetaan. On vertauksen oma ongelma jos jengi ei suoraan ymmärrä.
Huomannee että meillä on ero sekä motiiveissa harrastaa että lajeissa joita harrastetaan. Spekuloisin ettei sinun lajissasi ole niin justiinsa tekniikan periaatteiden kanssa mutta minun lajissani on. Se on osaltaan lajin määrittävä tekijä. Usein on näin että kehonkäyttötapa määrittää todella suurilta osin lajin. Mihinkään tositilanteisiin tätä on ihan turha sotkea. Ketään ei kiinnosta detaljit kuinka tilanteet hoidetaan. Juttu on sama kuin kaimani esiintuomassa 100 m -vertauksessa. Ne tyypit vain juoksee kelailematta tekniikkaa. Treenissä sitä on kelailtu niin paljon ja analysoitu puhki että toivomus olisi että mennään automaatiotasolla ja pistetään vain menemään. Karatessa valitettavasti ovat harvassa ne ihmiset jotka analysoivat tavoitteenaan luonnollisempi tapa liikkua. Tyypillisesti ehkä analysoidaan ja ehkä tehdään jotain muuta luonnollista mutta näiden välillä ei ole yhteyttä. Pitää analysoida oikein. Tällaisista syistä tahtoisin painottaa elävämpiä harjoitteita. Itse teen junzukijuoksua muutetulla tekniikalla jossa lyön joka kolmannella askeleella jotta analyysini tulisi elävämpään kontekstiin. Päätä pitää hieman sekoittaa. Maistelen tekniikoita muutenkin monipuolisesti. Tähän tarkoitukseen on myös hyvä tehdä kokonaisia katoja, koska se paljastaa onko palaset treenattu riittävän hyvin. Jos miettii detaljeja, ei tosiasiassa käytä koko kehoa vaan toimii kuin robootti.
Huomannee että meillä on ero sekä motiiveissa harrastaa että lajeissa joita harrastetaan. Spekuloisin ettei sinun lajissasi ole niin justiinsa tekniikan periaatteiden kanssa mutta minun lajissani on. Se on osaltaan lajin määrittävä tekijä. Usein on näin että kehonkäyttötapa määrittää todella suurilta osin lajin. Mihinkään tositilanteisiin tätä on ihan turha sotkea. Ketään ei kiinnosta detaljit kuinka tilanteet hoidetaan. Juttu on sama kuin kaimani esiintuomassa 100 m -vertauksessa. Ne tyypit vain juoksee kelailematta tekniikkaa. Treenissä sitä on kelailtu niin paljon ja analysoitu puhki että toivomus olisi että mennään automaatiotasolla ja pistetään vain menemään. Karatessa valitettavasti ovat harvassa ne ihmiset jotka analysoivat tavoitteenaan luonnollisempi tapa liikkua. Tyypillisesti ehkä analysoidaan ja ehkä tehdään jotain muuta luonnollista mutta näiden välillä ei ole yhteyttä. Pitää analysoida oikein. Tällaisista syistä tahtoisin painottaa elävämpiä harjoitteita. Itse teen junzukijuoksua muutetulla tekniikalla jossa lyön joka kolmannella askeleella jotta analyysini tulisi elävämpään kontekstiin. Päätä pitää hieman sekoittaa. Maistelen tekniikoita muutenkin monipuolisesti. Tähän tarkoitukseen on myös hyvä tehdä kokonaisia katoja, koska se paljastaa onko palaset treenattu riittävän hyvin. Jos miettii detaljeja, ei tosiasiassa käytä koko kehoa vaan toimii kuin robootti.
-
- kylkeenpotkija
- Viestit tässä aiheessa: 7
- Viestit: 1196
- Lauteille: Elokuu 2006
- Paikkakunta: Saaristo
Karaten tyylisuunnat Suomessa
Kommentoin kahdelle. Jussista aloitetaan. Musta se on aina hirvittävän kivaa kun vedotaan Sosain kirjoihin. Mulla kun niitä on kotikirjastossa paljon ja nyt Jussi kannattaa miettiä mitä se sisältö ja konteksti olikaan.
Lasse Jiin kanssa on paha olla eriä mieltä. Kiukkarin peruskurssi sisältää tasan kuusi tekniikkaa, jota tehdään eri tavoin. Ja se yksi kata, jossa on sitä samaa tavaraa. Kyokushinissa lienee aika paljon vähemmän tekniikkaa kuin monissa muissa karatetyyleissä. Kihonin ja idogeikon peruspainotteena lienee sen tekeminen eri formaateissa ja soveltaminen. En ole missään muussa tyylisuunnassa nähnyt niin monimutkaisia perustekniikkasarjoja kuin kiukkarissa. Vaikka oikestansa junnataan niitä samoja perusjuttuja peräkkäin. Toki kokemukseni on rajallinen.
Kun tehdään jotain, tehdään se kunnolla. Jokaisella on mahdollisuus koetella rajojaan ja potkia niitä aina poispäin.
Lasse Jiin kanssa on paha olla eriä mieltä. Kiukkarin peruskurssi sisältää tasan kuusi tekniikkaa, jota tehdään eri tavoin. Ja se yksi kata, jossa on sitä samaa tavaraa. Kyokushinissa lienee aika paljon vähemmän tekniikkaa kuin monissa muissa karatetyyleissä. Kihonin ja idogeikon peruspainotteena lienee sen tekeminen eri formaateissa ja soveltaminen. En ole missään muussa tyylisuunnassa nähnyt niin monimutkaisia perustekniikkasarjoja kuin kiukkarissa. Vaikka oikestansa junnataan niitä samoja perusjuttuja peräkkäin. Toki kokemukseni on rajallinen.
Kun tehdään jotain, tehdään se kunnolla. Jokaisella on mahdollisuus koetella rajojaan ja potkia niitä aina poispäin.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
Lauteilla
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 44 kurkkijaa