Oletko miettinyt etupotkijuutta? Potkua tukemalla pääset etupotkijoiden omalle alueelle, jossa asiantuntijat vastaavat kysymyksiin. Lisäksi etupotkijana voit selata Potkua näkemättä yhtään mainosta. Tutustu ja mieti. :)

Karaten tyylisuunnat Suomessa

Japanilaiset lajit

Valvoja: Valvoja

Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 6230
Lauteille: Joulukuu 2010

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#376

Viesti Aihki »

Lasse Candé kirjoitti: Jännän ristiriitaisesti esim minä itse pidän metodia kuitenkin kaikkein tärkeimpänä kun opetan, johtuen siitä että se on silloin ikäänkuin missioni. Metodin arvo kuitenkin on toisaalla. Siksi sitä kannattaakin vaalia. Näitä asioita on jokaisen hyvä miettiä ja sitten vetää hyvät treenit.
Kuulostaa hieman Bernsteinilaiselta tavalta, lopputuloksesta viis kunhan kohelletaan demarimetodilla. Itse kuitenkin kovasti kannatan tuota tulosorientoitunutta tapaa, ei matkalla niin väliä kunhan pääsen perille.
Kuvake
Lasse J
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 27
Viestit: 442
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Vantaa
Etulaji: 少林寺流空手道
Sivulajit: Yang Taiji Quan
Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
Yhteystiedot:

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#377

Viesti Lasse J »

Jussi Huusko kirjoitti:
Andy kirjoitti: Mikä on "jalan painopiste" ja missä se sijaitsee?
Oiskohan suurinpiirtein tän näkösistä asioista ollut kyse?

Kuva
EDIT:

Jos tuohon vielä laittaisi vaikkapa harjanvarren isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin pystyyn sojottamaan ja kattelisi sivulta onko se ihan pystyssä nojatessaan polveen vai onko se kulmassa johonkin suuntaan.
Sanallisesti vaikea vastata, mutta hain tuota piirroskuvassa olevaa "overknee" asentoa, jossa vartalon painopiste on siirtynyt keskipisteestä etujalan suuntaan. Asento on "oikea" silloin, kun etujalan polven ojennus vie vartaloa suoraan eteenpäin, eli ojennuksesta ei synny ylöspäin liikettä. Näin ei tarvita takajalan ponnistusta, vcaan se "vapautuu" nopeaan eteenpäinaskeleeseen.
Si vis pacem, para bellum
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 29
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#378

Viesti Lasse Candé »

Aihki kirjoitti:
Lasse Candé kirjoitti: Jännän ristiriitaisesti esim minä itse pidän metodia kuitenkin kaikkein tärkeimpänä kun opetan, johtuen siitä että se on silloin ikäänkuin missioni. Metodin arvo kuitenkin on toisaalla. Siksi sitä kannattaakin vaalia. Näitä asioita on jokaisen hyvä miettiä ja sitten vetää hyvät treenit.
Kuulostaa hieman Bernsteinilaiselta tavalta, lopputuloksesta viis kunhan kohelletaan demarimetodilla. Itse kuitenkin kovasti kannatan tuota tulosorientoitunutta tapaa, ei matkalla niin väliä kunhan pääsen perille.
En tiedä mitään mistään Bernsteinistä, joten en voi arvioida vertaustasi. Arvaan sen kuitenkin olevan huono, koska politiikka on täysin toisenlainen pelikenttä. Muutenkin nuo poliittiset vertaukset ovat latautuneita ja suorastaan kerjäävät sivuraiteita, joten ne ovat siksikin yleensä arvelluttavia.

Mutta olisihan outoa jos minä Wado-opettajana opettaisinkin jotain ihme sekoitusta Wadon sijaan. "Tämän minä koen hyödylliseksi ja tämän ja tämän... Oikeastaan kihon kumite ei toimi tai ainakin ne ovat vaikeita oppia." En minä voi estää sitä että joka tapauksessa opetukseni aikaansaa henkilökohtaisen tulkinnan enkä yritäkään. Tärkeintä on että opetan niin oikein kuin omien henkilökohtaisten tulkintojen jälkeen pystyn. Muutenkin esim Wadossa ei vain yksinkertaisesti pääse perille, joten perille kiirehtiminen muuttaa touhun joksikin muuksi.
Lehe
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1196
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Saaristo

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#379

Viesti Lehe »

Arvon suuret mustavöiset karaten asiantuntijat.

Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kiukkarina, koska selkeästi olen itse harjoitellut ja opetan lajia väärin. Kyokushin karateen kun lomittuu selkeästi ehdollistava opetusmenetelmä, valtavat toistomäärät ja junnaaminen. Vaikka eletäänkin nykyaikaa ja didaktiikkaa niin lajin perusmääreet eivät muutu. Tietysti valmennus kehittyy eteenpäin ja se on asia joka tukee esimerkiksi kisakoneita.

Jotenkin tuntuu, jotta sellainen kunnioitus lajin ja sen oman tyylisuunnan historiaa suhtaan on nyt hukassa. Saatan toki tulkita väärin. Karateketjuissa on turhaa rretostella alkuperäisyydellä ja samalla knoppailla sillä. että onhan se tyhmää touhua kun tehdään sillai kyykkyhyppyjä ja kaikkee. Meillä niitäkin tehdään. Ehdollistetaan ja pakotetaan kehoa sopeutumaan siihen kun omissakin kolisee. Toki lajin historia ei liene mainitsemisen arvoisen pitkä.

Suosittelen lukemaan Sempai Aittomäen viimeisimmän postauksen ajatuksella. Karate on vakuuttava ja vaikuttava myrkky. Siihen pitää vain uskaltaa sukeltaa.

Tämä vaatimattomana mielipiteenäni.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 29
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#380

Viesti Lasse Candé »

Lasse J kirjoitti:
Jussi Huusko kirjoitti:
Andy kirjoitti: Mikä on "jalan painopiste" ja missä se sijaitsee?
Oiskohan suurinpiirtein tän näkösistä asioista ollut kyse?

Kuva
EDIT:

Jos tuohon vielä laittaisi vaikkapa harjanvarren isovarpaan ja seuraavan varpaan väliin pystyyn sojottamaan ja kattelisi sivulta onko se ihan pystyssä nojatessaan polveen vai onko se kulmassa johonkin suuntaan.
Sanallisesti vaikea vastata, mutta hain tuota piirroskuvassa olevaa "overknee" asentoa, jossa vartalon painopiste on siirtynyt keskipisteestä etujalan suuntaan. Asento on "oikea" silloin, kun etujalan polven ojennus vie vartaloa suoraan eteenpäin, eli ojennuksesta ei synny ylöspäin liikettä. Näin ei tarvita takajalan ponnistusta, vcaan se "vapautuu" nopeaan eteenpäinaskeleeseen.
Meillä ei tarvitse polven olla noin edessä. Ajatus on että on vielä varaa koukistaa etupolvea hiukan lisää helposti, jolloin liike jo lähtee käyntiin. Sen jälkeen vedetään etujalan takareidellä sen sijaan että ponnistettaisiin takajalalla. Eli etupolvea koukistetaan meillä, ei ojenneta. Takapolvi vedetään eteen ja loppu tapahtuu melko automaattisesti. Kaikki tämä tapahtuu yhden askelen aikana ja tulee tehdä niin automaattiseksi ettei tarvitse liikaa kelailla.

Kaikki tämä tukee normilyöntiä. Menee jonkin verran aikaa että ihminen oppii lyömään etupolvella ja vielä enemmän että saa takareiden mukaan.

Muistan kun yksi tyyppi kerran kritisoi junzukin veivaamista salin päästä päähän ja demosi tuota hulluutta havainnollistaakseen ponnistavaa askellyöntiä josta puuttui nämä alkeellisimmatkin periaatteet kuten myös että itse lyönti tehdään tulevalla etupolvella. Varmaan se silloin onkin melko tyhjää kun tekee kaiken muun väärin kuin että lähtöasento ja loppuasento muistuttavat hieman niitä mitä pitäisikin.
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 68
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#381

Viesti Jussi Häkkinen »

Lasse J:n polviselitys on, btw, todnäk. Matsuoi-perua. Sinällään ihan OK, mutta...niin. Harvemmin tulee mieleen tilannetta, jossa oikeastaan - perustekniikan ulkopuolella - esim. gyakutsukilla "jahdataan" siten, että eteenpäin astuminen on tarpeen. Etäisyydet, soveltamisessa, ovat kuitenkin ihan muuta kuin vaikkapa ottelussa (hyviä esimerkkejä karaten toimintaetäisyydestä ovat jotakuinkin kaikki manji-uken sisältävät katakohdat).

Lisäksi voi pähkäillä, onko asia kuitenkaan niin, että takajalalla pitäisi ponnistaa, jos polvi ei ole noin edessä. Siihen kun riittää etujalan polven rentouttaminen ja päkiäpainottaminenkin - silloin liike lähtee nätisti eteenpäin vaikka ilman taemman jalan ponnistusta. Tämän päälle tuosta liikkumistavasta on sitten sovellustasolla kaikenlaista jännää etua...
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Aihki
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 8
Viestit: 6230
Lauteille: Joulukuu 2010

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#382

Viesti Aihki »

Lasse Candé kirjoitti: En tiedä mitään mistään Bernsteinistä, joten en voi arvioida vertaustasi.
Lasse KVG! :smt003

Noin lyhyesti; on demarityyli, jossa päämäärä ei ole niin oleellinen vaan jatkuva liike (ties minne mennessä!?)

Onko sillä opettamistyylillä niin paljon väliä (koryu ulkopuolella, jossa perinne ei ehkä ole ihan niin tärkeä) jos lopputuloksena on suunnilleen oikea ja tehokas liike. Noin kärjistäen: taistelukentällä ei tunneta käsitettä "väärin tapettu vihollinen" ja jos snägäriheijari on torjuttu niin ei ehkä ole syytä mennä hifistelemään ranteen pienestä kulmavirheestä ja alkaa haukkua opettajaa väärästä metodista.

Joka ei tietenkään tarkoita, että lajihistoria ja perinteet pitäisi hyljätä, ei niitä ole näin japanilaisen feodaaliyhteiskunnan ulkopuolella syytä ylikorostaakaan.
Kuvake
Lasse J
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 27
Viestit: 442
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Vantaa
Etulaji: 少林寺流空手道
Sivulajit: Yang Taiji Quan
Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
Yhteystiedot:

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#383

Viesti Lasse J »

Lehe kirjoitti: Arvon suuret mustavöiset karaten asiantuntijat.

Minusta on ollut mielenkiintoista lukea tätä keskustelua kiukkarina, koska selkeästi olen itse harjoitellut ja opetan lajia väärin. Kyokushin karateen kun lomittuu selkeästi ehdollistava opetusmenetelmä, valtavat toistomäärät ja junnaaminen. Vaikka eletäänkin nykyaikaa ja didaktiikkaa niin lajin perusmääreet eivät muutu. Tietysti valmennus kehittyy eteenpäin ja se on asia joka tukee esimerkiksi kisakoneita.

Jotenkin tuntuu, jotta sellainen kunnioitus lajin ja sen oman tyylisuunnan historiaa suhtaan on nyt hukassa. Saatan toki tulkita väärin. Karateketjuissa on turhaa rretostella alkuperäisyydellä ja samalla knoppailla sillä. että onhan se tyhmää touhua kun tehdään sillai kyykkyhyppyjä ja kaikkee. Meillä niitäkin tehdään. Ehdollistetaan ja pakotetaan kehoa sopeutumaan siihen kun omissakin kolisee. Toki lajin historia ei liene mainitsemisen arvoisen pitkä.

Suosittelen lukemaan Sempai Aittomäen viimeisimmän postauksen ajatuksella. Karate on vakuuttava ja vaikuttava myrkky. Siihen pitää vain uskaltaa sukeltaa.

Tämä vaatimattomana mielipiteenäni.
Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.
Si vis pacem, para bellum
Lehe
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1196
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Saaristo

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#384

Viesti Lehe »

Lasse J kirjoitti: Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.
Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen. Vaikka ne ovatkin kovin nuoria tyylisuuntia. Vaihdoin muuten aiheesta pari sanaa Luupään kanssa kun laittoi viestiä, että pinnani ei kestänytkään.

Laitanpa tähän vielä videolinkin. Muutaman vuoden se oli jonkun tekijänoikeusasian takia ilman musiikkia. Nyt se on taas alkuperäinen. Kertoo kiukkarista ja mielestäni karatesta.
" onclick="window.open(this.href);return false;
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
Lehe
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1196
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Saaristo

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#385

Viesti Lehe »

Ja vielä. Ottelu ei ole kiukkarissa itsetarkoitus vaan väline.
Hyviä kiukkareita tehdään ehdollistamalla. Palkitsemalla ja rankaisemalla. Vähän samalla tavalla kuin kasvattaisi koiraa. Muusta karatesta mun on paha puhua.

Edellinen sisältää ison kärjistyksen.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 68
Viestit: 19092
Lauteille: Helmikuu 2005

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#386

Viesti Jussi Häkkinen »

Lehe kirjoitti:
Lasse J kirjoitti: Olet ihan oikeassa. Ja yleistäen kyllä kaikkiin lajeihin kuuluu toisto-toisto ja vielä kerran toisto niin kauan, kunnes liike on refleksiomainen. Kamppailun ulkopuolelta otetaan esimerkiksi vaikka 100 m juoksu tai vielä parempana esimerkkinä 110 m aidat - tekniikka niissäkin ratkaisee kun sekunnin murto-osista taistellaan. Se kenellä on paras nopeuskestävyys voittaa. Ja tuota nopeuskestävyyttä ei kikka-kakkosilla saa - se vaatii paljoooooon toistoja.
Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen.
Aivan - tyylien omien perinteiden. Sekin toki on totta, että joissakin tyyleissä se rivitreeni on tuoreempaa kamaa kuin yksilökohtainen opettaminen (ja tullut niille karaten käytyä hakemassa suosiota Japanin kautta).

En silti näe edes pääsaarten karatessa olevan perinteistä tehdä "tyhmiä toistoja". Kunkin harjoitteen sisällön ymmärtämistä ovat niin Funakoshit kuin Oyamatkin kirjoissaan toitottaneet.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."
Kuvake
Lasse J
reiteenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 27
Viestit: 442
Lauteille: Marraskuu 2009
Paikkakunta: Vantaa
Etulaji: 少林寺流空手道
Sivulajit: Yang Taiji Quan
Takalajit: Wadoryu karate, Kokondo karatejutsu, Shorinjiryu Renshinkan, Xing Yi Quan
Yhteystiedot:

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#387

Viesti Lasse J »

Lehe kirjoitti: Ja vielä. Ottelu ei ole kiukkarissa itsetarkoitus vaan väline.
Hyviä kiukkareita tehdään ehdollistamalla. Palkitsemalla ja rankaisemalla. Vähän samalla tavalla kuin kasvattaisi koiraa. Muusta karatesta mun on paha puhua.

Edellinen sisältää ison kärjistyksen.

Matsuoi-sensei muisteli, että kun hän aloitti nuorena Shorinjiryn treenaamisen niin eräs kaverinsa aloitti samaan aikaan kiukkarin. Kun Matsuoille oli opetettu about puolen vuoden jälkeen reilut 20 erilaista tekniikkaa, niin hänen kiukkarikaverilleen oli opetettu niitä kolme (gyakutsuki, maegeri ja gedanbarai)... "Mutta kyllä se vetikin niitä v...n kovaa kun treenasimme keskenämme", Matsuoi muisteli :smt003 .

Eli ei se osattavien tekniikoiden määrä, vaan osattavien yksittäisten tekniikoiden laatu - ja laatua ei saa kuin toistamalla hommaa niin, että se menee selkäytimeen... Kun adrenaliini tosissaan jyrää tiukassa paikassa (kilpailu tai pahimmassa tapauksessa katu), niin kyllä "pinnallisesti" (lue liian vähän toistoja) harjoitellut tekniikat unohtuvat.

Ja kunhan taisabaki (väistäminen: http://en.wikipedia.org/wiki/Tai_sabaki" onclick="window.open(this.href);return false;) on selkäytimessä, niin ei toimivaan kamppailuun kovin montaa liikettä tarvita...
Si vis pacem, para bellum
saarikko
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 20
Viestit: 1567
Lauteille: Maaliskuu 2005

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#388

Viesti saarikko »

Lehe kirjoitti:
Lasse J kirjoitti: ...- se vaatii paljoooooon toistoja.
Jos yksi kotimaisista karatelegenfoista toteaa minun olevan oikeassa, niin sitten asia on niin. Jotenkin keskustelua seuratessa on tullut sellainen olo, että kiukkarissa ja ashiharassa mennään ehkä eniten perinteiden mukaan treenaamisen suhteen. Vaikka ne ovatkin kovin nuoria tyylisuuntia. Vaihdoin muuten aiheesta pari sanaa Luupään kanssa kun laittoi viestiä, että pinnani ei kestänytkään.
(Yritän tässä muistuttaa itseäni, että jokainen menee omalla uskollaan taivaaseen. Kukin valitkoon itselleen oikean tavan)

Jos oikein käsitin, niin Kari ja sinä painotatte asenteen, henkisen kantin kasvattamista karateharjoittelulla. Ja että se hankitaan opettelemalla sietämään kipua ja kurjuutta, toistoilla. Mikä kuitenkaan estää tekemällä asioita niin, että ymmärtää mitä tekee ja ei vastoin yleistä tietoa turhaan riko itseään? Kyllä sillaikin saadaan riittävän vaativia harjoituksia, että asenne kasvaa, eikö saadakkin. Tietysti käskyjen tinkimätön täyttäminen antaa kovuuden illuusion, mutta saattaa muistuttaa sitä mainosta, jossa lopuksi sanotaan: meillä päin sitä kutsutaan sinnikkyydeksi.
Lasse Candé
etupotkija
Viestit tässä aiheessa: 29
Viestit: 20822
Lauteille: Joulukuu 2007

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#389

Viesti Lasse Candé »

Aihki, en todellakaan KGB kaikkia vertauksia joita potkuun laitetaan. On vertauksen oma ongelma jos jengi ei suoraan ymmärrä.

Huomannee että meillä on ero sekä motiiveissa harrastaa että lajeissa joita harrastetaan. Spekuloisin ettei sinun lajissasi ole niin justiinsa tekniikan periaatteiden kanssa mutta minun lajissani on. Se on osaltaan lajin määrittävä tekijä. Usein on näin että kehonkäyttötapa määrittää todella suurilta osin lajin. Mihinkään tositilanteisiin tätä on ihan turha sotkea. Ketään ei kiinnosta detaljit kuinka tilanteet hoidetaan. Juttu on sama kuin kaimani esiintuomassa 100 m -vertauksessa. Ne tyypit vain juoksee kelailematta tekniikkaa. Treenissä sitä on kelailtu niin paljon ja analysoitu puhki että toivomus olisi että mennään automaatiotasolla ja pistetään vain menemään. Karatessa valitettavasti ovat harvassa ne ihmiset jotka analysoivat tavoitteenaan luonnollisempi tapa liikkua. Tyypillisesti ehkä analysoidaan ja ehkä tehdään jotain muuta luonnollista mutta näiden välillä ei ole yhteyttä. Pitää analysoida oikein. Tällaisista syistä tahtoisin painottaa elävämpiä harjoitteita. Itse teen junzukijuoksua muutetulla tekniikalla jossa lyön joka kolmannella askeleella jotta analyysini tulisi elävämpään kontekstiin. Päätä pitää hieman sekoittaa. Maistelen tekniikoita muutenkin monipuolisesti. Tähän tarkoitukseen on myös hyvä tehdä kokonaisia katoja, koska se paljastaa onko palaset treenattu riittävän hyvin. Jos miettii detaljeja, ei tosiasiassa käytä koko kehoa vaan toimii kuin robootti.
Lehe
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 7
Viestit: 1196
Lauteille: Elokuu 2006
Paikkakunta: Saaristo

Karaten tyylisuunnat Suomessa

#390

Viesti Lehe »

Kommentoin kahdelle. Jussista aloitetaan. Musta se on aina hirvittävän kivaa kun vedotaan Sosain kirjoihin. Mulla kun niitä on kotikirjastossa paljon ja nyt Jussi kannattaa miettiä mitä se sisältö ja konteksti olikaan.

Lasse Jiin kanssa on paha olla eriä mieltä. Kiukkarin peruskurssi sisältää tasan kuusi tekniikkaa, jota tehdään eri tavoin. Ja se yksi kata, jossa on sitä samaa tavaraa. Kyokushinissa lienee aika paljon vähemmän tekniikkaa kuin monissa muissa karatetyyleissä. Kihonin ja idogeikon peruspainotteena lienee sen tekeminen eri formaateissa ja soveltaminen. En ole missään muussa tyylisuunnassa nähnyt niin monimutkaisia perustekniikkasarjoja kuin kiukkarissa. Vaikka oikestansa junnataan niitä samoja perusjuttuja peräkkäin. Toki kokemukseni on rajallinen.

Kun tehdään jotain, tehdään se kunnolla. Jokaisella on mahdollisuus koetella rajojaan ja potkia niitä aina poispäin.
Se mikä ei tapa, sattuu s-tanasti..
Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 44 kurkkijaa