Tervehdys!
Olen uusi jäsen tällä saitilla ja satuin huomaamaan tämän narun ja ajattelin kertoa omat kokemukseni lajista.
Minulla oli Kenjutsua kohtaan enne aloittamista aikamoiset ennakkoluulot, mutta innostuin kokeilemaan kun jujutsu opettajani kertoi kokemuksiaan lajista. Koden Enshin Ryu on Suomessa vielä varsin uusi, mutta sitä harjoitellaan jo yli kymmenellä salilla eripuolilla maata.
Harrastan Wadoryu karatea 2-3 kertaa viikossa, Goshindoa kaksi kertaa viikossa, Hokutoryu jujutsua kerran viikossa ja Koden Enshin ryu Kenjutsua kaksi kertaaa viikossa, näin ollen reenejä tulee parikin päivässä.
Kun aloitin kenjutsun puolitoista vuotta sitten olin ihan pihalla ja tuntui etten millään pysy kyydissä. Lähinnä ongelma itselleni oli se etten osannut tehdä mitään rennosti, aivan kuin olisi jollain rautakangella koittanut lyödä ja olin koko ajan myöhässä, puhumattakaan asennoista jotka oli pahasti hukassa, seisoin siellä välillä kuin joku jediritari miekka väärällä puolella. Se mikä oli ilahduttavaa, siihen ei kuollut eikä tullut porttikieltoa dojolle
Lajissa harjoitellaan monipuolisesti erilaisia tapoja hallita bokkenia, iaitoa ja katanaa. Yleensä ensin on alkulämmittely, joka sisältää jonkin verran myös lihasjumppaa (ei tosin mitenkään eri raskasta) ja perus lyöntejä sekä suoraan ylhäältä ja myös molemmilta puolilta kiertäen ja lisäksi erilaisia tapoja laittaa miekka huotraan/sayaan. Yleensä sen jälkeen harjoitellaan erilaisia asentoja ja hyökkäys- sekä puolustuskuvioita, joita "kuivaharjoittelun" jälkeen treenataan parin kanssa. Laji sisältää jonkin verran myös jujutsua, mutta pääpaino on miekankäsittelyssä. Teemme erilaisia katoja ja vihreän vyön jälkeen pääsee treenaamaan niitä iaitolla tai katanalla, tekee hommasta huomattavasti hauskempaa. Itse en ole erityisen kiinnostunut vyön väreistä missään lajeissa, parempi mielestäni olla hyvä keltainen kuin huono ruskea ja yritän vain tehdä kaiken mahdollisimman hyvin ja unohtaa kaiken muun treenien aikana. Se mikä tummemman vyön saamisessa on etu, että pääsee treenaamaan vaativampia juttuja, ja itse koen sen niin että musta vyö ei ole mikään päämäärä vaan siitä matka oppimiseen vasta oikeastaan alkaa.
Joku narussa ihmetteli mistä noita vyökoevaatimuksia löytää, ei minun tietääkseni netistä mistään. Meille on annettu hyvissä ajoin lista kaikista vyökokeisiin tulevista jutuista, ja siinä vaiheessa ne on jo kaikki yleensä käyty treeneissä läpi ja ennen graduja on ylimääräiset valmistavat harjoitukset jossa kaikki käydään huolella läpi. Ruskean vyön kokeeseen tulee jo 12 kataa ja paljon on muutakin muistettavaa, mutta kaikkia harjoitellaan niin paljon että jos treeneissä käy säännöllisesti niin pitäisi noista läpi päästä ja jos ei pääse niin sitten harjoittelee lisää.
Nyt kun olen jonkin verran saanut kokemusta olen alkanut nauttia lajista todella paljon, tuntuu että treenit loppuu aina liian nopeasti. Jonkinlaista rentouttakin on tullut ja siitä on ollut hyötyä myös muissa lajeissa (karateopettajani varmaan olisi eri mieltä tuosta rentoudestani). Opettajista sen verran että tässä ketjussa olevalla videolla esiintyvä Shinan Tenhunen on todella huippu opettaja, Hän on käsittämättömän taitava miekankäsittelija ja opettajana kannustava ja kärsivällinen ja aina valmis antamaan neuvoja kysyvälle. Video on kuvattu Norjassa, ja kuvaa aika paljon tilanteita normaali harkoista, katoja tosin tuossa ei ollut eikä leikkausta. Olen ollut myös toisessa videossa esiintyvän Bartoletin opissa kahdella leirillä ja mielestäni hänen vetämät tunnit on olleet tosi hyviä, on tehty myös perinteisiä seremoniallisempia juttuja mitä ei normi harjoituksissa ole, huumoriakaan ei tuolta mestarilta puutu, mutta ei siellä silti kieli poskella treenata vaan ihan kunnon meiningillä.
Lajissa järjestetään leirejä kotimaassa ja ulkomailla ja olen yhdellä Norjan leirillä jo ollutkin. Treenejä 3-4 tuntia päivässä ja muutakin ohjelmaa. Hinta oli kolmekymppiä kolmelta päivältä ja kuljetukset ja kaikki ohjelma sisältyi hintaan
Laji sopii mielestäni hyvin myös sellaisille jotka eivät kykene esim vammojen takia kovempiin lajeihin kuten jujutsuun tai judoon tms, vaikka treeneissä on salikuri ja opettajia kunnioitetaan, on hauskuus ja nauru sekä liikunnan ilo itsessään ovat iso osa lajia, näin minä olen kokenut
