Perinteinen Karate ja Karaten historia

[Jussi Häkkinen]

mawashi: Hyvin kiteytetty. Tyylien sisällä toki nimitykset voivat olla tarkasti jotain tiettyä asiaa tarkoittavia (tai sitten löyhästi moniakin asioita tarkoittavia), mutta yleisellä tasolla ne ovat sangen ympäripyöreitä. Mielestäni ympäripyöreys on hyödyllinen asia - se kannustaa ajattelemaan, että kyse todellakin on periaatteesta eikä siitä, että nahistessa näytettäisiin samalta kuin näiden periaatteiden hahmottamista harjoittavia tekniikkatyökaluja käytettäessä.

Oikeastaan karate on sangen mielenkiintoinen paketti. Samassa setissä harjoitellaan opetus/harjoitustyökaluja ja näiden soveltamista. Paketin ymmärtäminen toki ottaa hetkisen, mutta sitten kokonaisuutta voikin sanoa melko palkitsevaksi - ja sitä kykenee opettamaan myös toisille.

Ajoittain lueskelee pitkän linjan ex-karatekojen ajatuksia lajin lopettamisesta. Usein tulee esille "tekniikoissa ei ollut mitään järkeä, ne eivät vain toimi" ja "se monotoninen toistaminen alkoi hajottaa" -elementit.
Syyttävän sormen voi kohdistaa näiden opettajiin (ja ehkä heidän opettajiinsa jne., ketju voi jatkua kauaskin). Ei olla ymmärretty - tai osattu välittää - lajin ideaa ja kokonaisuus on jäänyt ontoksi. Sääliksi käy - ja samalla tuntee olonsa tyytyväiseksi hyvän lajionnen johdosta.

[Jussi Häkkinen]

Olen kuitenkin ymmärtänyt, että Jundokan -kytkös elää ja voi hyvin Suomen Goju-ryussa.

Kävikö Miyazato-sensei kertaakaan Suomessa ennen kuolemaansa? Onko Suomen Jundokan-porukalla aikomusta kutsua Koshin Iha -senseitä Suomeen?

Ovatko noiden "isojen senseiden" leirit (esim. jos Onaga-sensei käy uudelleen Suomessa) avoimia muiden tyylisuuntien harrastajille?

Suzuki-sensein olen kertaalleen tavannut ja hänen kanssaan jonkin aikaa jutellutkin. Tuntui leppoisalta ja hyvältä tyypiltä.

[Simpanssi]

Itseäni on kiinnostanut näissä tekniikoiden nimeämisissä se, että onko tuo pilkuntarkkuus ihan länsimaisten, kieltä ymmärtämättömien ansiota. Itse en japania osaa, mutta kun noita nimien merkityksiä funtsii niin nehän tosiaan ovat aika lailla sinne päin kaikki. Näin siis karatessa. Mikäli oikein muistan niin esim. judossa ne ovat ehkä hieman kuvaavampia.

Noista nimiämisistä sen verran, että koska japania ei kirjoiteta kuin länsimaalaista kirjoitusta ovat kirjoitusasut joskus hieman erillaisia (barai/harai). Tarkan nimeämisen ideana on tietysti kertoa sen tekniikan nimi, mutta myös hieman miten se tehdään. Esimerkiksi O-soto-gari on suuri-ulkopuolinen-pyyhkäisi. Ko-uchi-gari on pieni-sisäpuolinen-pyyhkäisy. O-uchi-gari onkin sitten... Aivan oikein.. suuri-sisäpuolinen-pyyhkäisy.

Eli sama periaate niissä on kuin vaikkapa mma nimeämisissä, kuten Rear naked choke jne.. Kieli vaan on eri. Periaatteessa nimet voisivat olla vaikkapa englanniksi tai suomeksi. Ja joissain jenkki ja Venäjä piireissä niiin onkin tehty, mutta sama kieli on tietysti tärkeä asia lajin yhtenäisyyden vuoksi ja mahdollistaa treenaamisen ja opetuksen seuraamisen muissa maissa ja seuroissa.

On tietysti myös muutama järjetön nimeäminen, kuten yama-arashi, joka on muistaakseeni suomeksi vuorten myrsky tms..

[AriJ]

On tietysti myös muutama järjetön nimeäminen, kuten yama-arashi, joka on muistaakseeni suomeksi vuorten myrsky tms..

Juu, Yama 山 = vuori, Arashi 嵐 = myrsky, joka olettavasti juontaa alkuperäisestä muodosta joissa usein käytetään juuri noita "kryptisiä salanimiä". Tosin usein kun nimen ymmärtää ja tekniikkaa harjoittelee, niin saattaakin aueta uudella tavalla...

Tämäkään ei ole koulukuntariippuvaista vaan samassa koulukunnassa saattaa olla usein käytössä molempia nimeämistapoja. Esimerkiksi Gyokko-ryû Kosshijutsussa Yubi kudaki (=sormen murtaminen) ja Danshu (=kämmenammus), tai (Hontai) Takagiyôshin-ryûssa Katamunedori (=yhden liepeen ote) ja Midare gachi (=olla tapana riehua). Kaikki nuo siis ensimmäisillä tasoilla, jotta ei eroa edes tasojen nimeämistavoissa.

[MarkkuT]

Tarkan nimeämisen ideana on tietysti kertoa sen tekniikan nimi, mutta myös hieman miten se tehdään. Esimerkiksi O-soto-gari on suuri-ulkopuolinen-pyyhkäisi. Ko-uchi-gari on pieni-sisäpuolinen-pyyhkäisy. O-uchi-gari onkin sitten... Aivan oikein.. suuri-sisäpuolinen-pyyhkäisy.

Tätä juuri tarkoitin sillä judo-esimerkillä. Kyllähän nuo ovat kaikki selkeästi kuvaavampia kuin esim. karaten Jodan-uke (ylätorjunta).

On tietysti myös muutama järjetön nimeäminen, kuten yama-arashi, joka on muistaakseeni suomeksi vuorten myrsky tms..

Tavallaan tämäkin tukee sitä meikäläisen mutua, että Judossa tekniikoiden nimet liittyisivät kiinteämmin tiettyihin tekniikoihin. Jos joku tekniikka on nimetty tuolla tavalla niin on aika selvää, että se tarkoittaa juuri sitä yhtä tekniikkaa.

Mikä muuten on yama-arashi?

Sori OT.

[AriJ]

...aletaan taas hoippua pois aiheen piiristä (joka siis on "Perinteinen Karate" )

Yama arashi BTW purettu tuossa yllä...

Jôdan uke (eli ylätason vastaanotto) jättää tietty arvailtavaa - millä tehdään, kummalla puolella, kummalle puolelle. Mutta loppujen lopuksi - jos se on Jôdan uke, niin sitten se on Jôdan uke riippumatta millä sen tekee, mihin tekee, mille tekee... Eri tyyleissä sama asia voi tarkoittaa jotain ihan muuta, useinkin. Jossain tyylissä on ehkä päätetty että meillä Jôdan uke on näin, ja toisessa se taas onkin noin...

[MarkkuT]

...aletaan taas hoippua pois aiheen piiristä (joka siis on "Perinteinen Karate" )

Juu... Yks juttu vaan vielä..

Yama arashi BTW purettu tuossa yllä...

Niin tarkoitin siis itse tekniikkaa. Kysyin kuukkelilta ja tässä olisi hieman selvitystä tuosta yama-arashista jos jotakuta sattuu kiinnostamaan:

http://www.bestjudo.com/article15.shtml

Noniin nyt saatte vaikka ruoskia minut offtopikkaamisesta..

[Simpanssi]

Yama-arashi on judoseura Varkaudessa..
Heh.. Siis onhan se tekniikkakin. Itseasiassa yama-arashista on ilmeisesti olemassa Japanissa kaksikin eri versiota. Toinen löytyy käsittääkseeni jj:stä ja aikidosta ja toinen on tämä judollisempi tekniikka.
http://www.judoinfo.com/" onclick="window.open(this.href);return false; ja sieltä tekniikat ja heittotekniikat niin löytyy kuvaus siitä. Kyseinen tekniikka on muistaakseeni sellainen hieman haraigoshilta näyttävä(jalka vain tulee hieman korkeammalle), mutta eritavalla kuitenkin tehtävä(heitetään tavallaan jalan ylin). Jokatapauksessa aika marginaalinen tekniikka.

Muistaakseeni Shiro Saigo, joka oli yksi judon alkuaikojen kovimpia sällejä oli tämän heiton mestari. Tosin sillä tavalla sitä ei sitten kukaan koskaan osannutkaan. Näin kertoo legenda..

[Simpanssi]

mawashi vei pohjan viestiltäni! ennenkuin ehdin sitä postaamaan!

Bännit napsahtaa!!!

[MikaHS]

Kävikö Miyazato-sensei kertaakaan Suomessa ennen kuolemaansa? Onko Suomen Jundokan-porukalla aikomusta kutsua Koshin Iha -senseitä Suomeen? Ovatko noiden "isojen senseiden" leirit (esim. jos Onaga-sensei käy uudelleen Suomessa) avoimia muiden tyylisuuntien harrastajille?

Miyazatoa ei näillä nurkilla näkynyt. En ole pariin vuoteen ollut Goju-porukan kanssa paljoakaan tekemisissä, mutta taitaa se peruslinjaus olla, että ei lähdetä yksittäisiä kavereita kuskaamaan Okinawalta tänne, kun kerran yksi kasidani (Suzuki) asuu naapurissa. Jossakin vaiheessa saattaa tulla eteen Gasshukun järjestäminen, mutta noita maita on muitakin jonossa...

Seuraava Gasshuku on muuten toukokuun alussa Sveitsissä (kts. http://www.jundokan.ch/" onclick="window.open(this.href);return false; ). Paikalla on ainakin pari koko kivan sarjan kerännyttä kaveria (Yoshio Hichiya ja Nanko Minei). Vaikka noilla leireillä kyllä pääsääntöisesti onkin Goju -porukkaa, niin ei kai siellä syrjintää harrasteta. Ainakin tuonne Sveitsin keikalle pääsee myös liiton ulkopuoliset - kalliimmalla hinnalla, luonnollisesti. Tänään on muuten viimeinen ilmoittautumispäivä, joten vielä ehdit...

Tampereellakin taisi silloin -96 olla joku hassu ulkopuolinen, joka oli kuitenkin käynyt läpi gojun katoja. Yleiseti ottaen homma meni vähän niin, että värivöille oli tarjolla perustekniikkaäksiisiä ja gekisaita, mustille - ja osin ruskeillekin - kataa ja bunkaita. Vyökokeisiin meneville järjestettiin vielä "omaa ohjelmaa", jotta taso saatiin tarkastettua jo etukäteen eikä kukaan häpäisisi itseään/opettajaansa/Onagaa Yasudan edessä. Suosittelen leirejä, mutta sillä varauksella, että on jokin käsitys Gojun katoista.

Lisätietoja voi muuten kysellä Suomen Jundokanin varsin spartalaisten kotisivujen kautta (kts. http://www.kolumbus.fi/luca.laukkala/finnjundo/" onclick="window.open(this.href);return false; ). Pekalle terkkuja!

EDIT (Yamazu): linkit korjattu

[Hutkija]

Olen ymmärtänyt että tämä Do-liite viittaa nimenomaan näihin moderneihin japanilaisiin lajeihin (esim. Aikido, Judo, Kendo jne.), joissa yhtenä päämääränä on henkinen kasvu tjsp. Kuitenkin näyttää tuossa Jussin lajissakin (Shorin-Ryu Seibukan Karate-Do) olevan tuo Do mukana. Mikä tämän Do-jutun tausta oikein on...?

[TimoS]

Olen ymmärtänyt että tämä Do-liite viittaa nimenomaan näihin moderneihin japanilaisiin lajeihin (esim. Aikido, Judo, Kendo jne.), joissa yhtenä päämääränä on henkinen kasvu tjsp. Kuitenkin näyttää tuossa Jussin lajissakin (Shorin-Ryu Seibukan Karate-Do) olevan tuo Do mukana. Mikä tämän Do-jutun tausta oikein on...?

Do:n ja jutsu:n välinen ero on oikeasti vähän kuin veteen piirretty viiva. Do todella viittaa henkisen kasvun tiehen, mutta pelkkä do - pääte lajin perässä ei tee siitä sen "pasifistisempaa" kuin jostain joka päättyy jutsu:un. Siksi toisekseen, ei niitä kovin montaa karate tyyliä taida olla olemassakaan jotka kutsuisivat itseään karatejutsu:ksi. Jussi varmaan tietää paremmin, mutta minulle ei äkkiseltään tule mieleen kuin Yuishinkai.

[Jussi Häkkinen]

Olen ymmärtänyt että tämä Do-liite viittaa nimenomaan näihin moderneihin japanilaisiin lajeihin (esim. Aikido, Judo, Kendo jne.), joissa yhtenä päämääränä on henkinen kasvu tjsp. Kuitenkin näyttää tuossa Jussin lajissakin (Shorin-Ryu Seibukan Karate-Do) olevan tuo Do mukana. Mikä tämän Do-jutun tausta oikein on...?

Tuossa aiemmin jo vähän siihen vihjasin - eräänlainen yhden ajan muotijuttu. Moni laji on sisällöstään huolimatta lisäksi vaihdellut nimiään jne., eikä "do":kaan mikään tuoreiden lajien yksinoikeus ole.

Henkinen kasvu? Jaa-a. Lähtisin lähinnä siitä, että "do" -nimikkeellä viitataan, että hommaan voi vierähtää tovi ja että sitä täytyy harjoitella jatkuvasti (tai että sitä voi harjoitella jatkuvasti). Virnistellen voi sanoa, että samallahan siinä elää pidempään, joten kai se elämä tuo sitä henkistä kasvua siinä ohessa (ja asioiden suhteuttaminen toisiinsa siinä ajan kanssa jne., tämä sivujuonne jääköön tähän).

Voisi sanoa, että kyseessä on suhteellisen hämärä käsitepari, josta suoritetulle valinnalle harvemmin löytää muuta perustetta kuin valitsijan fiiliksen. Sen pohjalta ummikkona lajin sisältöä arvailemaan lähtevä kopsauttaa helposti otsansa seinään.

Karaten puolella moni läimäisi "do" -nimikkeen nimikokonaisuuden perään. Trendivalinta, lisäksi "kun kerta muilki on!" on varmasti ollut tärkeä elementti nimeä valitessa.

Tässä liikutaan diipeissä sfääreissä.

[AriJ]

Niin, tuo -dô pääte saattaa tarkoittaa esim. että on muutakin kuin sitä mättämistä. Joka ei tarkoita siis että sitä mättöäkin ei olisi, homma vaan ei jää siihen. Usein puhutaan että tuo -dô pääte olisi tullut kuvioihin Meiji restauraation myötä, mutta muistelen että Iaidô nimitystä on käytetty jossain koulukunnassa ennen tuota murrostakin (valitettavasti en viitettä nyt tähän hätään löytänyt - joku "paikallinen" Iaidôka saattanee paremmin muistaa).

Ja jos termiä Dô/Michi (道) tarkastelee sinä itsenään --> tie, katu, alue, matka, suunta, moraali, opetukset. Tulkintaa löytyy useaankin tapaan, ja eri aikoina varmaan eri tavoin. Käsitteenä se tullee Taolaisuudesta. Esimerkiksi Takuan puhuu Tiestä 1600-luvun kirjoituksissa, ja tätä lainailevat Yagyû Shinkage-ryûn Heihô Kaden Sho kirjoitukset.

PS. Tao = Dô/Michi kiinaksi (tarkoittaen abaut että johonkin asiaan syvennytään tosissaan)

[fatman]

Timos puhui tuolla aiemmin karate-jutsuista ja muisti Yuishinkain.

Kokondo-karatekin on karate-jutsu. Vaikka siinä varsinaisessa Kokondo nimessä do onkin juuri siinä samasa merkityksessä kuin muuallakin !!! Siinäpä selkeästi ilmaistuna...öhh.

Kokondossa sitä henkistymistä ei kyllä edes teeskennelty. Siitä huolimatta henki seurassa on hyvä eli muutakin on kuin turpaanmättöä. Sanonta että kaikki kokondokat ovat kuin yhtä suurta perhettä ei ole pelkkää sanahelinää. Kaikki "do-ajattelun" hyvät arvot ovat olemassa ilman että kuvitellaan olevan muita henkisempiä. Itsepuolustusta kaikki tyynni...ja hyviä kavereita.

Tällainen pieni puolustuspuhe entisen tyylisuuntani ja seurani puolesta.