Tenshin shōden Katori shintō-ryu

[Andy]

Lähinnä ajattelin siis, että pidän sinänsä mahdollisena, että ninjoilla olisi ollut lyhyempiä ja helpommin mukana kuljetettavia miekkoja, joiden muotoilussa on pyritty vähentämään niiden kolisemista liikkuessa. Tällainen varuste kuulostaa hyödylliseltä joissain tilanteissa, eikä tolkuttoman hankalalta tehdä. Kiipeilymiekat puolestaan kuulostavat tornihuhulta.

Se on sitten toinen juttu, että jos erityisiä ninjamiekkoja ei ole säilynyt nykyaikaan, niin ne lienevät ainakin olleet harvinaisia, jos niitä ylipäätään on koskaan ollut olemassa.

[Puni]

Ai siis ikään kuin sellaisia lyhyempiä tupessa pidettäviä teriä, millä voi sitten myös tarpeen mukaan veistellä makkaratikkuja tai pilkkoa omenia?

[Andy]

Ajattelin lähinnä jotain katanan ja wakizashin väliltä olevaa asetta. Tai sitten pitkänpuoleista wakizashia. Eiväthän ne olleet mitenkään vakiomittaisia.

Mistä muuten tiedetään että jotain wakizashia ei ole koskaan otettu mukaan salamyhkäiselle retkelle vihollisen tukikohtaan?

[JariR]

Ajattelin lähinnä jotain katanan ja wakizashin väliltä olevaa asetta. Tai sitten pitkänpuoleista wakizashia. Eiväthän ne olleet mitenkään vakiomittaisia.

Niin, tuollaisia eri mittaisia miekkoja on museot ja kokoelmat pullollaan. Kukaan tuskin epäilee niiden olemassaoloa tai historiallisuutta?

Ehkä tätä kokonaisuutta sekoittaa tuo jenkkikulutukseen 70-luvulla keksitty idea että olisi ollut joitain erityisiä ninjamiekkoja, joita sitten populaarikulttuurin tarpeisiin kuvattiin mm. suorateräisiksi ja sellaisella hassulla neliökädensuojalla varustetuiksi. Näistä aina välillä historijoitsijat jaksavat muistuttaa että "Huoh. Ei oo ollut mitään erityisiä ninjamiekkoja - on ollut (dramaattinen tauko) miekkoja. Niillä on iha hyvi pystynyt ninjailemaan. Piste."

Muutenkin tuohon koko ninjailmiöön saa paremmin historiallisia tosiseikkoja vastaavan otteen jos miettii ilmiötä sitä sen mukaan, että siinä missä nykypäivänä joku sotilas lähtee joillekin keikoille joukko-osastotunnukset peitettynä tai jopa siviiliverkkareissa, niin keskiaikaisessa Japanissa vastaavassa tilanteessa ammattisotilaan sanottiin lähtevän "ninjailemaan".

Tai historiankirjoituksen/PR- tavoitteiden takia kerrottiin jälkikäteen, että "tehtävän nyöryyttävän tai halpamaisen osan - tai jokin todella härskin tempun - suorittivat klaanimme palveluksessa ovat ninjat - ei suinkaan missään nimessä tämä ylväs aatelisherra - joka on muuten just nimitetty teidän läänin hallinnosta vastaavaksi. Että koettakaapa tulla toimeen. Moro. "

Ja sitten - populaarikulttuurin lisäksi - itse ne ammattisotilaat ja organisaatiot ovat punoneet kaikenlaisia tarinoita taktiikoistaan, välineistään ja suorituskyvystään tarkoituksenaan edistää omia tarkoitusperiään. Tämän takia monista japanilaisista historiallisista lähteistä - ja jopa klassisten koulukuntien nykypäivänä julkisesti kertomista suullisista perinteistä löytyy välillä tarinoita, joita hiemankaan käytönnönläheistä taktista silmää omaava kuulija tajuaa, että "nyt setä puhuu höpöjä."

Mistä muuten tiedetään että jotain wakizashia ei ole koskaan otettu mukaan salamyhkäiselle retkelle vihollisen tukikohtaan?

Missä tämmöistä väitettä voisi nähdä esitettävän?

Jos nyt joku on hiipinyt romanttisesti vihollisen linnoitukseen yöllä (vaikka tuikkaamaan sen tuleen - näitähän sattui oikeasti aika paljonkin) niin totta hemmetissä se on ottanut sopivan mittaisen teräaseen mukaan. Puukon, lyhyemmän miekan tai pidemmän miekan. Varmaan sen mukaan minkä pituista kalustoa on ajatellut reissussa tarvitsevansa? Ja sytykkeitä...

t. Jari

[sinappi]

Ajattelin lähinnä jotain katanan ja wakizashin väliltä olevaa asetta. Tai sitten pitkänpuoleista wakizashia. Eiväthän ne olleet mitenkään vakiomittaisia.

Mistä muuten tiedetään että jotain wakizashia ei ole koskaan otettu mukaan salamyhkäiselle retkelle vihollisen tukikohtaan?

Aivan varmasti on otettu lyhyt miekka mukaan, jos on haluttu helposti kannettava itsepuolustusase tehtävälle, jossa tarkoituksena ei ole mennä miekkailemaan vaan vaikka sytyttymään tulipalo.

Yleensä ninjamiekalla eli shinobigatanalla tai ninjatolla tarkoitetaan yksinomaan shinobin käyttöön tehtyä miekkaa, joka selvästi eroaa muista aikakautensa miekoista. Ne erot voivat olla esimerkiksi suora terä ja iso neliön muotoinen väisti. Tällaisia historiallisia miekkoja ei ole.

[sinappi]

Muutenkin tuohon koko ninjailmiöön saa paremmin historiallisia tosiseikkoja vastaavan otteen jos miettii ilmiötä sitä sen mukaan, että siinä missä nykypäivänä joku sotilas lähtee joillekin keikoille joukko-osastotunnukset peitettynä tai jopa siviiliverkkareissa, niin keskiaikaisessa Japanissa vastaavassa tilanteessa ammattisotilaan sanottiin lähtevän "ninjailemaan".

Tai historiankirjoituksen/PR- tavoitteiden takia kerrottiin jälkikäteen, että "tehtävän nyöryyttävän tai halpamaisen osan - tai jokin todella härskin tempun - suorittivat klaanimme palveluksessa ovat ninjat - ei suinkaan missään nimessä tämä ylväs aatelisherra - joka on muuten just nimitetty teidän läänin hallinnosta vastaavaksi. Että koettakaapa tulla toimeen. Moro. "

Kyllähän ainakin nykyään ninjan määritelmään ajatellaan kuuluvan sen, että ninja tai shinobi on nimenomaan salaiseen sodankäyntiin erikoistunut ja kattavasti koulutettu soturi. (Usein vielä palkkasoturi Igasta tai Kokasta.) Tapauksissa, missä sotajoukkoon kuuluville tavallisille keihäsmiehille on annettu tehtäväksi ottaa lyhyet miekat matkaan ja vaikkapa kiivetä muurin yli yöllä kun on pimeää, ei minusta voi puhua, että he ovat olleet ninjoja. He vain suorittivat annettua tehtävää shinobi iri eli ninjailemalla.

Totuus ninjaoperaatioista on varmasti usein ollut lähellä antamiasi esimerkkejä.

[JariR]

Kyllähän ainakin nykyään ninjan määritelmään ajatellaan kuuluvan sen, että ninja tai shinobi on nimenomaan salaiseen sodankäyntiin erikoistunut ja kattavasti koulutettu soturi. (Usein vielä palkkasoturi Igasta tai Kokasta.)

OK. Itse en ollut tietoinen tälläisestä määritelmästä, etenkään akateemisten historijantutkijoiden konsensuksena. Kokonaiskuvaa tietty hämmentävät lukuisat populaarikulttuurin tarinkerrostumat sekä nämä nykypäivänä ilmestyneet "ninjatutkimuslaitokset" - joista kuuluisimapana varmaan se Mie:n prefeektuurissa oleva "Yliopisto". (toimii kaupungin matkailutoimiston sponsoroimana - ovat todenneet tutkimuksissaan mm. että Todelliset Ninjat olivat kotoisin heidän seudultaan)

On käsittääkseni kiistatonta että vissiin ainakin Sengoku- ja Edo- kaudella toimi klaaneja joilla oli mainetta ninjutsu/hämärähomma/counter-espionage- osaajina - jopa niin paljon että he myivät näitä palveluita niitä haluaville. (Ninja As A Service (tm))

Yhtälailla käsittääkseni on kiistatonta että monilla klaaneilla oli lisäksi intressi ylläpitää ja kehittää vastaavia ammattitaitoja In House- toimintana; omien joukkojen osaamispohjalta. Tästä on säilynyt selkeitä merkkejä sekä asiakirjoissa että useampien Sogo Bujutsu- koulukuntien perintönä (joista siis hieman kulmakarvoja kohauttavien erikoistemppujen kokoelmaa Katori-Shintoryussa tässä ketjussa alussa avattiin)

Sotaloordi: "Ei kerkiä piirittelemään. Pitäis nyt polttaa toi linnoitus saman tien. Hoidatko asian?"
Aliupseeri: "Pahoittelut, herrani. Ei sattunut ketään Iga:n läänistä mukaan. Lähetänkö viestiviejän? Eiköhän se ehdi takaisin joskus ensi kuussa..."
Sotaloordi:"...."

Se nyt on luonnollisesti itsestäänselvyys että erikoismiehillä oli erikoiskoulutus.

Jos vaikka pitäisi lähettää kauppiaan vakanssilla liikkuva asiamies viereiseen lääniin nuuskimaan, että kuka salakuljettaa kamaa meidän rajan yli, niin ei sinne ketä tahansa voi panna reissuun. Pelkästään rajan yli meneminen väärillä papereilla olisi tuohon aikaan vaatinut ei-triviaalia ammattitaitoa (paikallismurteet, oman identiteetin salaavalla tavalla käyttäytyminen jne) saati sitten jos pitäisi agenttimielessä vielä käyttää väkivaltaa reissussa.

Mutta ihan samalla tavalla pelkkä : "menet yöllä muurin yli ja tuikkaat linnan tuleen" olisi ollut hyvinkin erikoistunutta osaamista vaativa tehtävä jonka suorittaja toivon mukaan olisi saanut erikoiskoulutusta aiheeseen vähän enemmänkin kuin viikon mittaisen pikaperehdytyksen. Jos asialle pantaisiin perus rivimies, saatattaisi jäädä sekä muuri ylittämättä että senaikaisilla välineillä pimeässä ja hiljaa toimien tulet virittelemättä. Perus- kehäsmies tuskin olisi esim. perehtynyt siihen miten jonkun linnan kattorakenteet on kasattu, niin että löytäisi edes oikean paikan tuikata tuleen.

Pointtini siis se että noit hommia (säilyneiden viitteiden valoissa) tekivät melko paljon semmoiset tyypit jotka eivät eläneet vuorilla erikoistuneiden ninjaklaanien piilopaikoissa, vaan hyvin paljon juuri oman klaanin erikoiskoulutetut erikoismiehet. (joilla olisi siis tyypillisesti lisäksi oma päiväduuni) ihan perus-samuraivakanssilla.

Omana näppituntumana jotenkin jaan nämä "ninjataidot" kahteen luokkaan: ensimmäinen sisältää hyvinkin esoteerisia taitoja, joiden haltijat ovat jokin myyttinen "ulkopuolinen", koulutettuja apulaisrosvohiiriä, miehen kannattavia lennokkeja ja sirkan siritykseen koodattua salattua tiedonsiirtoa viereisten ninjanpitävien vankisellien välillä. Yhdistävänä tekijänä näiden taktinen merkitys - ainakin omaan korvaani - kuulostaa melko... rajalliselta.

Sitten toisaalta on toisenlaisia "shinobijutsun/ninjutsun" (myös muita termejä käytetään) nimikkeellä kulkevia oppeja, jota joissakin vanhoissa Sogo Bujutsu- koulukunnissa vielä nykyäänkin säilytetään. Näitä yhdistää se että ne kuulostavat hyvin konkreettisilta (mutta samalla ei-triviaaleilta) opeilta pimeätoiminnasta, varusteiden käytöstä ja muokkaamisesta erikoistilanteisiin, hiljaisesta toiminnasta, yllätyshyökkäyksen valmistelusta, ansoittamisesta jne. Ne ovat usein hyvin samankaltaisia mitä tulee vastaan nykypäivänäkin, mutta huomioivat modernien aseiden ja välineiden sijaan käytössä olleiden teknologioiden (erityisesti valonlähteiden) rajoitukset aika oivaltavalla tavalla. Näistä kuullessani en itse voi välttyä vaikutelmalta, että ne ovat olleet hyvinkin todellisia, historilliseen traditioon kiinteästi kuuluvia erikoistuneen ammattisotilaan työkalupakin palasia.

Mutta ehkäpä keskustelu sitä kuinka Ninja pitää olla että on Oikea Ninja menee oman osaamiseni ulkopuolelle... Ajattelin että joillekin voisi olla kiinnostavaa kuulla että tälläinen maanlähesmpikin juonne tuohon ninjailuun on olemassa.

t. Jari

[Andy]

Itse ajattelin että "erityinen ninjamiekka" olisi joku sellainen, että edellä kuvattu ninjutsutoimintaan koulutettu ja sitä harjoittava samurai toteaa tarpeen isoisän perintökatanaa lyhyemmälle aseelle ja maksaa sepälle että tämä tekee sellaisen. Kenties sitä jopa muotoillaan niin ettei se kolise huotrassa tai osuessaan seinään.

Tämä on mielestäni erityinen ninjamiekka, koska se on tarkoitettu ninjailuun. Jälkikäteen käyttötarkoitusta voi olla vaikea tunnistaa. Nimenomaan suorateräiset ja neliömäisellä tsuballa varustetut ninjamiekat lienevät Hollywoodin keksintöä ja tästä ovat kaikki yhtä mieltä.

[AriJ]

Pointtini siis se että noit hommia (säilyneiden viitteiden valoissa) tekivät melko paljon semmoiset tyypit jotka eivät eläneet vuorilla erikoistuneiden ninjaklaanien piilopaikoissa, vaan hyvin paljon juuri oman klaanin erikoiskoulutetut erikoismiehet. (joilla olisi siis tyypillisesti lisäksi oma päiväduuni) ihan perus-samuraivakanssilla.

"Ninja by night, Samurai by day..."
- Hatsumi Masaaki Soke

Pääsimpähän taas heittämään tämän

[AriJ]

Itse ajattelin että "erityinen ninjamiekka" olisi joku sellainen, että edellä kuvattu ninjutsutoimintaan koulutettu ja sitä harjoittava samurai toteaa tarpeen isoisän perintökatanaa lyhyemmälle aseelle ja maksaa sepälle että tämä tekee sellaisen. Kenties sitä jopa muotoillaan niin ettei se kolise huotrassa tai osuessaan seinään.

Tämä on mielestäni erityinen ninjamiekka, koska se on tarkoitettu ninjailuun. Jälkikäteen käyttötarkoitusta voi olla vaikea tunnistaa. Nimenomaan suorateräiset ja neliömäisellä tsuballa varustetut ninjamiekat lienevät Hollywoodin keksintöä ja tästä ovat kaikki yhtä mieltä.

Tässäkin voisi ajatella, että jos oli eri koulukuntia, niin niilläkin saattoi olla erilaisia ajatuksia tästä. Mutta,se että se "ninjamiekka" olisi päällepäin "ninjamiekaksi" selvästi paljastuva olisi aika... omaa ideaansa vastaan toimiva malli



Tässä Togakure-ryun mallissa se erilaisuus on siellä huotran sisällä piilossa....

[Jussi Ekholm]

Näissä on myöskin otettava huomioon mahdolliset käännöskukkaset. Miekka/taistelulaji tai mikä tahansa erikoissanasto ei ole ihan helpoimmasta päästä kääntää, vaikka henkilö olisikin muuten erittäin pätevä kielenkääntäjä.

Tuo nahkatsuba on mitä todennäköisemmin nerigawa-tsuba (練革鐔), se on tosiaan tehty monesta eri nahkakerroksesta ja kovetettu. Niitä oli ainakin joskus Kamakura- ja Nanbokuchō-kausien tacheissa. Olen nähnyt muutaman tuollaisen Japanissa museoissa. Ikänsä vuoksi nuo ovat todella harvinaisia.

Toinen myöhäisempi tyyli, joka ilmeisesti kulkee samalla nimellä (nämä sovitteet ei ole ihan minun vahvinta tietämystäni), on juurikin tuollainen [mention]Uchujin[/mention] aikaisemmin vinkkaama nahalla päällystetty metallinen tsuba. Tässä olisi esimerkki tuollaisesta.http://www.nihontocraft.com/Nerikawa_Tsuba2.htm

Ninjailu tuolla Japanissa kai ajoittui pääasiassa 1400,1500 ja 1600-luvuille, joten vermeet sodankäynnissä olivat todennäköisesti aikakauteen sopivia. Japanilaisissa miekoissa on se hyvä puoli, että noita historiallisia miekkoja on säilynyt satoja tuhansia näihin päiviin, joten niistä löytyy tutkittavaa aineistoa melkoisesti.

Ninjoista ja ninjojen historiallisesta varustuksesta tiedetään ilmeisesti valitettavan vähän. Kamppailupuolen ihmiset voivat varmasti avata paremmin, mitä hyötyä esimerkiksi tuollaisesta lyhyestä miekasta pitkällä kahvalla (Togakure-ryū) on verrattuna normaaliin miekkaan? Minusta JariR:n erikoismiesesimerkki tuossa yllä kuulosti erittäin loogiselta. En muista lähdettä, mutta muistan kuulleeni/lukeneeni jostain tuon yhden JariR:n esimerkin tyylisen tapauksen, jossa kädentaitoinen mies lähetettiin "ninjailemaan" vihollisalueelle. Käytännössä hän teki siellä käsityöammattiaan pari kolme vuotta, ja samalla lähetti raportteja mahdollisiin sotatoimiin liittyen ym. tärkeitä tietoja. Ja lopulta kai palasi omaan provinssiin, kun mitään isompaa tapahtumaa ei tapahtunutkaan. Ei niin kovin hohdokas tarina ja pahoittelen etten muista missä tuo tuli eteeni.

[Andy]

Tuon Togakure-ryun miekan idea on se, että se näyttää huotrassa ollessaan katanalta, kun huotra on normaalipituinen. Huotran kärkeen voi sitten piilottaa jotain sokaisujauhoa levitettäväksi vihollisten silmiin huotraa heiluttamalla.

Laitteen historiallisuudesta en mene takuuseen.

[JariR]

Itse ajattelin että "erityinen ninjamiekka" olisi joku sellainen, että edellä kuvattu ninjutsutoimintaan koulutettu ja sitä harjoittava samurai toteaa tarpeen isoisän perintökatanaa lyhyemmälle aseelle ja maksaa sepälle että tämä tekee sellaisen. Kenties sitä jopa muotoillaan niin ettei se kolise huotrassa tai osuessaan seinään.

Tämä on mielestäni erityinen ninjamiekka, koska se on tarkoitettu ninjailuun. Jälkikäteen käyttötarkoitusta voi olla vaikea tunnistaa.

No nyt aletaan olemaan "ninjailumiekan" kuvauksessa sillä sektorilla joka minunkin mielestäni vastaa historiantutkimuksen käsitystä aiheesta (ts. eikä siis Hollywoodin tai rikkaan suullisen "ninjaperinteen" tarinoita)

Ninjailumiekka varmaankin - kuten edellä on todettu - on mietitty sopivan mittaiseksi kulloinkin käsillä olevaan hommaan.

Vanhassa Jaappanissahan oli monenmoisen mittaista miekkaa - ja itseasiassa simppeli jaottelu katanan, wakizashin ja tanton välillä pelkän terän pituuden pohjalta on paljon keinotekoisempi kuin maallikolle äkkiseltään tulisi mieleen. Todellisuudessa luokittelut ja rajaukset eri luokan terien välillä olivat - ja ovat vieläkin - melkoisen joustavia.

Entäs sitten taas jos ninjailu ei ollutkaan yöllistä "swat-hut-hut"- jumppailua?

"Soluttaudut tohon kylään puuhiilikauppiaan vakanssille pariksi kuukaudeksi. Otat selkoa siitä pitääkö alivasalli X luvatonta muskettituotantoa yllä niinkuin sen hovimestari meni kännissä leveilemään. Aijoo, jätä toi sun suvussa kulkenut pyhämiekka mulle talteen - se on puuhiilijobbarin ziljoonan vuoden tienestien arvoinen. Saattaisi paljastaa valehenkilöllisyyden."

(tämäkin kuvaelma perustuu käsittääkseni historiallisiin tapahtumiin. En jaksa kaivaa viitettä jota muistelin tuota runoillessani. Joitain sengoku jidai loppupuolen semi-historiallisia tarinoita kuitenkin. )

Entäs sitten erikoismiekat jotka sopivat Hiljaiseen Toimintaan?

Tämäkin on arkisempi juttu kuin äkkiseltään saattaisi tulla ajatelleeksi. Japanilainen miekka (ts. about mikä vaan terä) on lähtökohtaisesti hiljainen. Se ei kolise huotrassaan (sayassa) kunhan saya vain on asianmukaisesti mitoitettu ja ammattimaisesti valmistettu. Joskus saya löystyy esim. kuivuessaan. Tällöin miekan omistaja niin halutessaan teettää siihen uuden sayan. Itse pidän hiljaisista miekoista. Jos hiipisin työkseni Edo- kauden melskeissä yön varjoissa - kuin ninja- kiinnittäisin varmaan ylimääräiset 15 minuuttia huomiota sihen että miekka ei sitten *todellakaan* kolise töissä.

Mulla itselläni on tasan yksi sayassaan koliseva miekka. Se on muutamalla satasella nettikaupasta hommattu kiinalaisvalmisteinen terä sitä varten, että voin huoleti antaa sen käteen vaikka ekaa kertaa leikkuuharjoittelua kokeilevalle aloittelijalle. Ei maksa vaivaa hommata kunnollista ei-kolisevaa sayaa tuohon.

Kahvan kiinnityksistä ja väistimestä voi myös joskus kuulua helinää ja kolinaa. Ne voi tuunata pois tunkemalla esim. paperista tai bambusta valmistettuja suikaleita sopiviin välehin. Jotkut eivät nykyään vaivaudu tekemään tätä - tai jopa pitävät siitä että miekka pitää "kolinaa" kun sillä tekee kaikenlaisia miekkajuttuja. (tulee äijä olo, nääs).

Tupen (sayan) pintakäsittelyssä kiiltäväpintainen, kova lakka olisi varmaan huonoiten Yön Kuiskaus(tm)-henkiseen ninjailuun - jos vaikka sattuu kolahtamaan johonkin kovaan juuri kun pitäisi se linnoituksen kattorakennelma saada tuleen ja vartija nuokkuu alapuolella olevassa käytävässä. Tälle missionille neuvokas ninjailija varmaan valitsisi joko pehmeällä nahalla päällystetyn sayan - tai jos hänellä on erityisen vahva taipumus törmäillä seiniin ja huonekaluihin pimeässä - jopa pehmeällä, pörröisellä turkiksella päällystetyn sayan.

(Oikeasti luulen että nuo lukuisat, museoissa nähtävillä olevat turkispäällysteiset sayat on aikoinaan tehty turkiksesta ensisjaisesti ihan muista syistä kuin äänenvaimennuksen tarpeisiin. Mutta ken tietää?)

Anyway; itselleni "erikoishiljainen ninjamiekka" kuulostaa vähän samalta kuin "Utin erikoisjääkäreille kehitetty erikoisvalmisteinen tactical-stealth- pakki" (eli siis sellainen pakki jossa lusikkahaarukka ei ole kannossa pakin sisällä. Vaan rintataskussa.)

Tästä näkökulmasta katsottuna koko "ninjamiekan" käsite muuttuu...noh.. epämääräisemmäksi. Tai siis niin että joo, ninjamiekka - mutta sehän on oikeastaan mikä vaan teräase joka nyt satuu sopimaan kulloisenkikin ninjailuun.

Entäs sitten metsubushit (sokaisupulverit) ja pilotetut terät? Nuo kuulostavat ainakin omaan korvaani erityisen ninjamaisilta.

Näiden osalta historiallinen todellisuus on ilmesesti ollut toisella tapaa arkinen - ne ovat olleet käytössä paljon laajemmin kuin vain harvalukuisen erikoisjoukkoporukan salaisena aseena.

Metsubushi, tai siis silmiä ärsyttävä ja sokaiseva jauhe (reseptiin menee mm. pippuria ja hienojakoisia kasvinaineksia) on hiukan erikoinen konsti - siitä on merkintöjä eri puolilla historiallisia dokumentteja ja klassisten samurai- kouluntien opetusjärjestelmiä, mutta itseltäni ainakin puuttuu selkeä kokonaiskuva koko vehkeestä. Itse pidän uskottavana että se on ollut käytössä niin erikoismiehillä kuin ihan rivityypeilläkin jotka jostain syystä kokevat tarvitsevansa lisäturvaa äkillisessä väkivaltatilanteessa - oli metsubushi sitten jemmattu nuuskarasiaan, heitettävään paperipalloon tai innovatiivisesti teräaseen tupen pohjalle. (Itse en tiedä tuon "ninja- aseeksi" väitetyn "pulveria tupenpohjalle" konstin historiallisuudesta yhtään mitään. Näppituntumalta se tuntuisi kuitenkin jotenkin epäkäytännölliseltä tavalta yrittää sokaista vastustaja. Erityisesti jos sitä yrittäisi käyttää tilanteessa jossa vastustaja tekisi jotain muutakin kuin seisoisi hölmönä paikallaan silmät selällään. )

Mutta siis tuon metsubushin arkisuudesta kertoo esim. se että ihan hetki sitten törmäsin keskusteluun jossa muutama vanhojen kouluntien auktoriteetti ja pari historiantutkijaa rupesivat keskenään pähkäilemään että olikohan Edo- kaudella, ihan tietyn maakunnan alueen alemmilla poliisivirkamiehillä ohjesäännön mukaisessa vakiovarustuksessaan mukana metsubushia vaiko eikö? Ja keskustelu päättyi siihen, että kaikki olivat kiinnostuneita asiasta, kukaan ei osannut sanoa mitään täsmällistä mutta pitivät miehissä asiaa hyvinkin mahdollisena. Seuraavaksi tuo porukka ryhtyi sitten asian selvittämisesksi hakemaan yhteystietoja sen tietyn maakunnan paikallishistorian museon asiantuntijoille ja paikallisen Kendo-federaation historiavastaavalle.

Itse vedän näiden pohjalta sumeilematta lonkalta tulkinnan, että metsubushia on ollut käytössä (tai ainakin varalla) vähän joka paikassa - samaan tapaan kuin joku epävarma gangta- lifestylestä haaveileva tai väkivaltaa ihannoiva teini saattaa nykypäivänä ottaa kaupungille mukaan laittoman Virosta hommatun kaasun "jos vaik sattuu jotkin hulinat".

Piilotetut teräaseet. No ne nyt on ainakin ninjan merkki jos mikä, eikö?

Don't get me started... Vanhoja teräasetaitoja ihmetellessä ja museoissa pyöriessä tulee enemmänkin sellaiseen käsitykseen, että ois todellinen ihme jos vaikka Edo- kaudella kylillä pyöriessä olisi tullut vastaan edes yksi täysikäinen mies (tai oikeastaan edes nainen) jolla -ei- olisi jotain piilotettua terää jemmassa. Piipussa, kammassa, kävelykepin kaltaisissa viritelmissä, nyrkkiraudoissa jne jne. (OK, no ehkä ne ei sitten todellisuudessa ihan niin yleisiä olleet. Mut kuitenkin ihan kiistatonta että olivat laajalti käytössä myös siviiliväestöllä.)

Ja soppaan mukaan ajankuvaa rikastamaan se fakta että aika moni klassisen Sogo Bujutsu- tyyppisen koulukunnan kasvattama miekkamies voi vielä nykyäänkin niin halutessaan lämmitellä alkavaa miekkamittelöä heittämällä hakaman selkäkovikkeessa jemmassa olleen teräspiikin (shuriken) pystyyn vihulaisen käteen tai reiteen. Tai naamaan - jos päättää elvistellä heittotarkkuudellaan.

Summa summarum: aika monet ninjamyyttiin koostetut ainekset ovat huolellisemman tarkastelun jälkeen pohjimmiltaan melko arkisia aikakauteensa ja ympäristöönsä sopivia välineitä ja taktiikoita. Niinkuin odotettavissa kai onkin?

[Ars Dimicatio]

Sananen "ninjamiekoista", miekoista, shogunaatin säädöksistä ja teatterista:

Muromachi kauden loppupuolella ja Tokugawan shogunaatin valtakauden alkupuolella (noin vuodesta 1573 eteenpäin) valtakuntaa vaivasi kabukimono -muoti, joka oli sekä vaeltavien taistelijoiden (ronin), mutta myös muiden samurai-sukujen nuorten miesten muoti-ilmiö. Kabukimono -jengit häiritsivät shogunaatin rauhaa kaikenlaisella väkivaltaisella ja epäsosiaalisella käytöksellä, kuten riehumisella, ryöstöillä ja jopa tapoilla. Kabukimonon tunnisti riehakkaan käytöksen ohella myös epäkonservatiivisesta pukeutumisesta (leveä obi, lyijypainoilla varustettu haori, eurooppalaisia vaatekappaleita tai jopa naiseksi pukeutuminen) ja erikoisista miekoista. Itseään kunnioittavan kabukimonon miekassa oli punainen (tai jopa monivärinen) huotra, tavanomaista pidempi terä ja neliskulmainen tsuba. Keicho-kaudella (1596-1615) shogunaatti puuttui uuteen muoti-ilmiöön muun muassa asettamalla erilaisia säädöksiä, jotka koskivat miekkoja. Miekkojen terille määriteltiin maksimipituudet, huotran ja kahvan nauhoituksen tuli olla väriltään musta ja neliskulmaiset tsubat kiellettiin kokonaan.


Kabukimono täydessä tällingissään. Huomaa vyöllä oleva suorateräinen lyhytmiekka neliskulmaisella tsuballa.

Samaan aikaan kabuki-näytelmät yleistyivät taiteen muotoina ja niille kehittyi oma, erityinen symbolikielensä ilmaisemaan näyttämöllä olevien asioiden merkitystä. Shogunaatin kiellosta johtuen "epästandardin mittaisia" ja neliskulmaisella tsuballa varustettuja miekkoja ei enää saanut julkisesti kantaa, mutta kabuki-näytelmissä niitä edelleen esiintyi erityisesti "pahis" roolihahmojen varustuksena, joille esimerkiksi ylipitkä, neliskulmainen wakizashi oli symbolina hahmon rikollisesta, mielenvikaisesta tai muutoin epäsosiaalisesta luonteesta.

Mainittakoon samassa yhteydessä myös se, että ninjojen "perinteinen" musta pyjama mustalla hupulla on myöskin peräisin kabuki-teatterin muotokielestä. Teatteriavustajat pukeutuivat mustaan asuun ja huppuun kulkiessaan näyttämöllä vaihtamassa lavasteita, jotta huomio ei kiinnittyisi avustajiin, vaan näyttelijöihin. Jossain vaiheessa tästä teatteriavustajien asusta tuli kabukin-muotokielessä yleisesti hyväksytty "näkymättömyyden" symboli ja ninja-hahmot esitettiin kabukissa teatteriavustajan vaatteissa (symbolina näkymättömyydestä), mutta jonkin erikoisen aseen, kuten vaikka "epästandardin" miekan kanssa (symbolina siitä, että kyseessä on näytelmässä esiintyvä "pahishahmo").

[Andy]

Mielenkiintoinen näkökulma. Mistä lähteistä tiedot ovat peräisin?