Tiijjä häntä. Ilmoittaudun täten itsekin riisikuppia keisarille 80- ja 90-luvulla ojennelleeksi.Lasse Candé kirjoitti: ↑helmi 9, 2021, 09.15 Riisikuppibunkaissa on silti se hyvä puoli, että ensimmäisen videon nojalla se sopisi hienosti soololiikkeen kanssa yhteen, vaikka käsien ristiminen onkin vähän luova ratkaisu.
Missäköhän vaiheessa historiaa kyseinen bunkai on saanut alkunsa ja kenenköhän toimesta?
Itselläni oli tähän ja moneen muuhunkin karaten mielikuvituspohjaisempiin selityksiin rennompi suhtautuminen. Toisia se taas harmitti enemmän. Muistelen että minulle oli jo teini-ikäisenä kamppailunoviisina ihan päivänselvää että kyseessä on kuvailevaa höpöhöpöä, jota nyt karatessa oli (ja on kai nykyäänkin) jonkin verran. Hypätään kyykkyhyppy niin että "mennään hartioita myöden katosta läpi", lyödään takakäden isku niin että "menee läpi vaikka samuraihaarniskasta", kyykätään tälleen hitaasti "niin kuin ojennettaisiin riisikuppi keisarille". Katoissa nyt vaan oli monimutkaisia käsienheilutteluja, joiden kamppailuharjoittelullisia merkityksiä tyylin opettajat eivät tienneet (tai ehkä kukaan ei enää tiennyt). Noiden harjoitteiden merkitystä kysyttäessä annettu peruste oli useimmiten linjoilla: "Näillä kehitetään koordinaatiota, kehon hallintaa, liikkuvuutta, tasapainoa ja tyylinmukaista voimantuottoa." (tuo viimeinen selitys oli ehkä se jonka tehokkuus harjoittelumuotona epäilytti tuollion eniten)- Mutta tavallaan järkeenkäypää - "tämän karaten oudon näköinen jumppatanssiosuus". Meneehän ne joogaajatkin mitä kummallisimpiin solmuihin fyysisiä ominaisuuksiaan muokatakseen?
Anyway; vaikka joku olisikin "uskonut" noviisina noihin riisikuppiselityksiin, niin kyllähän nyt viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsee jonkun kanssa päähänlyöntihippasille sitä tajuaa että esim. tuosta nimenomaisesta liikkeestä nyt ei ehkä kuitenkaan (sillä selityksellä) kuoriudu mitään kamppailussa käyttökelpoista?
Tuli samalla mieleen vanha rensinkaani-legenda, joka liittyi Kagoshiman alueella ylempien vöiden tapaan tehdä Kusanku- katan Yoi aivan erityisellä tavalla; siinä oli sellainen hartioiden muljuttelu ensimmäisenä ennen Yoi- liiketä. Ja tälle tekniikalle oli sitten mitä tappavampia taisteluselityksiä, joissa takaa hyökkäjä lensi vaikkapa karhusyleilyn otettuaan pitkin mäkiä kuin leppäkeihäs. Tarinan syvä mysteeri sitten selvisi myöhemmin kun joku oli nähnyt videonauhan tuon tekniikan syntyhetkeltä - juhlanäytöksestä, jossa pääopettaja ennen varsinaisen Kusanku- katan suoritustaan pyöritteli hartioitaan muutanman kerran auki ennen kuin aloitti Katan tekemisen. Legenda oli syntynyt. Että semmoinen selitys sille Yoi:lle sillä kertaa. :-D
t. J
Näin jälkikäteen katsoen pidän mielekkäämpänä (ja tehokkaampana) harjoitella sellaisia kamppailutraditioita, joiden opettajat tuntevat opettamiensa harjoitteiden merkityksen. Ja pystyvät itse demonstroimaan harjoitteilla saavutettavan taidon/ominaisuuden/kamppailukyvyn. Tämä lähestymistapa syö tietysti vähän niitä mystisimpiä syvällisiä mietteitä, mutta senkin säästyneen ajan voi sitten käyttää vaikka treenaamiseen. Itse tykkään enemmän. ;-D