KishimotoDi

[Lasse Candé]

Kun te harrastatte okinawalaista karatea, niin Veepeen juttuunhan on helppo antaa oikeammassa kontekstissa oleva vastine. Nythän läppä kasvaa.

Alunperinhan oli kyse Naihanchista ja Passaista. Jos näiden mainitut seikat kusevat okinawalaisen karaten näkökulmasta on Jussin pointti osoitettu. Jos ei, on vähintään Veepeen tulkinta siitä miten okinawalainen ainakin noiden liikkeiden tulkinta on oikea.

[Ale]

Lasse hyvä. Mistähän keskustelusta sinä kirjoitat? Naihancilla ja Passailla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko Kishimoto-di perinteinen okinawalainen tyyli.

Jos ei, on vähintään Veepeen tulkinta siitä miten okinawalainen ainakin noiden liikkeiden tulkinta on oikea.

Saisko tämän suomeksi?

[Andy]

Minäkään en ymmärrä mitä Lasse yrittää sanoa.

[Veepee]

Ale: Kiitos viestistäni, ymmärrän yskän. Jussin viesti oli niin epämääräinen, niin minulla ei ollut mitään hajua, mihin hän tarkemmin viittasi. Nyt hiffaan...

Kyse on siitä, ettei Kishimoton olemassaolo vielä tee Kishimoto-distä Okinawalaista tyyliä. Kishimoto-di:tä ei käsittääkseni okinawalla harrasteta omana tyylinään. Ulf Karlsson ja Gongi kävivät siis okinawalla opettelemassa osaa bugeikanissa materiaalista ja nimesivät sen Kishimoto-diksi.

En ole käynyt Bugeikanissa enkä tiedä, miten siellä treenataan, mutta olen antanut itseni ymmärtää, että Kishimoton katojen muodostamaa järjestelmää on mahdollisesti harjoitella sellaisenaan. Tässä videossa mainitaan kaikkia Bugeikanin karatematskut erillisinä.

Onko nimessä jotain vikaa? Nimihän on vain nimi, yhtä hyvin se voisi olla vaikka "Karlsson-ha Bugeikan-ryu Tachimura-te" tai muuta villiä. Itse en edes tykkää käyttää tästä sisällöstä mitään nimeä, treenaan vain Naihanchia, Nidanbua ja hiljattain Passaita. Tavallaan "Kishimoto-din" "tuomisen" takana on ainakin minun ymmärtääkseni projekti ymmärtää taidon syntymisen sekä Seiken Shukuminen lähtökohtia ja taustoja - en tiedä onko näin Congille ja Ulfille, mutta itse harjoittelen sitä mainitsemistani lähtökohdista.

Toisekseen, minusta ei ole väärin nimetä tyyliä Kishimoton mukaan. Tachimura-katat ovat tulleet Shukuminelle ja Higalle juuri häneltä, ja lisäksi erilaiset nimetyt katat ja tyylit ovat Okinawalla varsin yleisiä: Chatan Yara Kushanku, Oyadomari Passai, To'on-ryu (Kanryu Higaonnan mukaan)... Olisihan se muuten voinut olla joo vaikka sitten Tachimura-dikin

Mitä mieltä olet Ale muuten perinnekaratekana, ovatko Soko Kishimoton katat "karatea"? Kishimotollahan ei ollut mitään tekemistä Nahan kamppailulajipiirien kanssa, jotka synnyttivät "karaten" käsitteen. Jos hän on ollut ulkopuolinen "karaten" nimeämisaikana olemassa olevista tyyleistä ja opettajista sekä sitä seuranneista kouluista, onko hänen kamppailuopetuksensa ja tyylinsä "karatea"? Olen itse tämän kanssa aika kujalla.

Eli minä siis väitän että, Kishimoto-di ei ole sama okinawalainen tyyli jota Kishimoto opetti, vaan se Ulf Karlssonin luoma tyyli bugeikanin materiaalista.

Tämä kai edellyttäisi sitä, että Ulf (ja muut) olisi lisännyt tai muuttanut Bugeikanissa saamiaan oppeja muunlaisiksi. Kuitenkin kai Kishimoto-dissä opetetaan edelleen vain niitä katoja, joita Kishimoto itse opetti (toki tämä ei tietenkään tarkoita, että sisältö olisi samaa) eikä tietoisesti muita sisältöjä.

Minusta on muuten ontologisesti vähän eriskummallista, että ei-okinawalainen tyyli syntyy, jos okinawalaiset opit (Kishimoton katat ja periaatteet +mitä ikinä niille on Bugeikanissa tehty) eristetään muusta, isommasta okinawalaisten oppien kontekstista (Bugeikanin kurrikulum). Olen kuitenkin siinä hyvässä uskossa, että Ulf ja Congi opettavat juuri sitä, mitä heille on opetettukin Okinawalla ilman sen kummempaa "lapinlisää".


En muuten ole kieltämässä, etteikö tyyliin olisi varmasti tullut jotain ulkopuolista, ylimääräistä vaikutetta Higa nuoremman mukana. Higa Seitoku ei kuitenkaan oppinut muuta aseetonta kamppailua kuin mitä Seikichi Uehara ja Soko Kishimoto hänelle opettivat. Voin myös omalla kokemuksellani tyylistä todeta, että sen sisällöllä on hyvin, hyvin vahva sisäinen koherenssi katojen välillä. Minusta tuntuu siltä, kuin tyylin ydin olisi sama kuin mitä Shukuminekin oppi. Voin olla myös väärässä.

[Veepee]

Alunperinhan oli kyse Naihanchista ja Passaista. Jos näiden mainitut seikat kusevat okinawalaisen karaten näkökulmasta on Jussin pointti osoitettu. Jos ei, on vähintään Veepeen tulkinta siitä miten okinawalainen ainakin noiden liikkeiden tulkinta on oikea.

Lasse Candé - Suomi -sanakirjani tulkitsee tätä viestiä niin, että mikäli minun väittämäni tulkinnat Tachimura no Naihanchista ja Passaista -siis väistötekniikoita Naihanchissa ja lonkkaheitto Passaissa- ovat väärässä, niin silloin Jussi on oikeassa ettei KishimotoDi ole kauhean okinawalaista. Jos taas minun mainitsemani seikat eivät okinawalaisen karaten näkökulmasta kuse, niin silloin voidaan tulkita, että ainakin mainitsemani liikkeet (tai pikemminkin niitä vastaavien katoissa olevien liikkeiden tulkinnat) ovat okinawalaisen karaten näkökulmasta päteviä tai ovat jopa oikein.

Menikö näin, Lasse?

[Lasse Candé]

Lasse hyvä. Mistähän keskustelusta sinä kirjoitat? Naihancilla ja Passailla ei ole mitään tekemistä sen kanssa onko Kishimoto-di perinteinen okinawalainen tyyli.

Ale hyvä. Kirjoitan siitä keskustelusta mistä tämä lähti, mihin Jussi laittoi vastineen ja jonka sinä jätit omassa lainauksessasi näköjään pois. Se että sinä pidät keskustelun lähtökohtaa ilmeisesti siinä määrin sivuseikkana että sen voi pudottaa pois, ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi sivuseikka jokaisen juonteen kannalta. Laitan korostuksen kohta siihen miten Naihanchi ja Passai liittyy aiheeseen.

Jos ei, on vähintään Veepeen tulkinta siitä miten okinawalainen ainakin noiden liikkeiden tulkinta on oikea.

Saisko tämän suomeksi?

Toivotaan että asia selittyy kun katsot mitä kirjoitin kokonaisuudessaan ja näet alla olevan korostuksen.

Lähti alunperin Koryu Uchinadi-ketjusta:

KishimotoDin Naihanchin väistösovelluksia voisi kai käyttää myös videolla esitetyllä tavallakin, meillä väistön jatkeena on vaan käytännössä aina sisäänmeno + kaato. Lonkkaheitto löytyy Passaista ennen yama-tsukeja.

Kishimoto-di:n asema vanhana okinawalaisena tyylinä on epävarma eikä siitä löydy ristiinvertaltavaa vahvistusta, joten tältä osin yksi erikoistyyppinen (ruotsalainen?) lajihaara ei riitä tueksi.

Kyllä minä sanoisin että kun puhutaan Kishimotodin Naihanchista ja Passaista Kishimotodin Naihanchilla ja Passailla on väliä, vaikka sinä siis tuon pätkän lainauksestasi poistaisitkin.

[Andy]

Jos palataan Kishimoto-dihin niin onko pointti nyt se että onko nämä katat Bugeikanissa muuttuneet 40-luvulta lähtien niin paljon että niistä ei voisi seibukanistien mielestä enää pitää osana Kishimoto-sensein järjestelmää?

Ja ymmärränkö oikein että Bugeikan ei nauti suurta arvonantoa seibukan-harrastajien keskuudessa vaan nähdään että siellä on sekoitettu karateoppeihin mm. japanilaista jujutsua ja ko. koulun opit olisivat pikemmin sen tyyppisiä hybridilajeja kuin esim. wado-ryu on täysin avoimesti?

[Ale]

Jos palataan Kishimoto-dihin niin onko pointti nyt se että onko nämä katat Bugeikanissa muuttuneet 40-luvulta lähtien niin paljon että niistä ei voisi seibukanistien mielestä enää pitää osana Kishimoto-sensein järjestelmää?

Ja ymmärränkö oikein että Bugeikan ei nauti suurta arvonantoa seibukan-harrastajien keskuudessa vaan nähdään että siellä on sekoitettu karateoppeihin mm. japanilaista jujutsua ja ko. koulun opit olisivat pikemmin sen tyyppisiä hybridilajeja kuin esim. wado-ryu on täysin avoimesti?

Bugeikan ei minun silmissäni nauti arvonantoa enkä usko oikeastaan mihinkään kyseisen organisaation esittämiin väitteisiin, ellei niistä löydy tietoa myös luotettavista lähteistä, pikemminkin päinvastoin. Seibukan-harrastajien puolesta yleensä en tietenkään voi vastata.

[Lasse Candé]

Alunperinhan oli kyse Naihanchista ja Passaista. Jos näiden mainitut seikat kusevat okinawalaisen karaten näkökulmasta on Jussin pointti osoitettu. Jos ei, on vähintään Veepeen tulkinta siitä miten okinawalainen ainakin noiden liikkeiden tulkinta on oikea.

Lasse Candé - Suomi -sanakirjani tulkitsee tätä viestiä niin, että mikäli minun väittämäni tulkinnat Tachimura no Naihanchista ja Passaista -siis väistötekniikoita Naihanchissa ja lonkkaheitto Passaissa- ovat väärässä, niin silloin Jussi on oikeassa ettei KishimotoDi ole kauhean okinawalaista. Jos taas minun mainitsemani seikat eivät okinawalaisen karaten näkökulmasta kuse, niin silloin voidaan tulkita, että ainakin mainitsemani liikkeet (tai pikemminkin niitä vastaavien katoissa olevien liikkeiden tulkinnat) ovat okinawalaisen karaten näkökulmasta päteviä tai ovat jopa oikein.

Menikö näin, Lasse?

Se meni juuri näin. Oli siinä näköjään pää tai häntä.
Miten mahtaa olla?

[Lasse Candé]

Tämän pitäisi kiinnostaa kaikkia aiheesta kiinnostuneita.

http://ryukyu-bugei.com/?p=5358" onclick="window.open(this.href);return false;

Tachimura no Naihanchi
Posted on January 21, 2016 by Andreas Quast
Translator’s Introduction

Right now our friend Ulf Karlsson is on the plane back to Sweden. He just spent several months of practice and study in Okinawa and Japan. While there he also had the chance to meet with Motobu Naoki Sensei of the Motobu-ryū and Motobu-udundī, who is a distinguished researcher. After meeting Ulf, Motobu Sensei published an article on the Motobu-ryū Blog about their meeting and specifically about the old-style kata called Tachimura no Naihanchi. The following is my translation attempt (with permission to do so), so all mistake are mine alone

[Veepee]

Viime viikolla oli Ruotsin länsirannikolla pienessä Hunnebostrandin kylässä viisipäiväinen KishimotoDi-seminaari. Alkuperäisenä aiheena Naihanchi ja Nidanbu-katat, mutta ohjelmaan mahdutettiin myös taidokoiden kannalta mielenkiintoinen Kusanku-osuus. Lisäksi KD-periaatteita ja katoja sovellettiin sai-tekniikkaan ja halukkaat pääsivät opettelemaan Yamane-ryun peruskatan Shuji no Konin.

Leiri alkoi tiistai-iltapäivänä kello kolme. Ohjelmana Naihanchia, paljon Naihanchia. Ulf Karlsson-sensei korosti erityisesti Naihanchin askellusta: koska ensimmäinen askel on nimenomaan askel – mihin suuntaan tahansa – astuva jalka tulee nostaa riittävän korkealle. Ei liu’utteluja! KishimotoDin silmiinpistävä kehonkäytöllinen ero karatetyyleihin on täysin staattinen lantio ja voimakas ylävartalon kierto. Ulf-sensei kehottikin huomioimaan oikeansuuntaisen ja -vahvuisen kierron katan liikkeissä. Lisäksi erityisesti Naihanchissa painopisteen pudotuksella (sinking) on iso rooli. Polvia koukistellaan välillä ihan ass to the grass-meningillä! Omalla kohdallani kehitettäviä kohtia olikin useita erityisesti double arm- ja cross arm-tekniikoissa. (Ulf ei tykkää puhua katan liikkeistä uke-, tsuki-, uchi-, ym. termein.)

Toisen päivän aamun teema oli Nidanbu. Nidanbu on KD-systeemin spesiaali ”apukata” tai ”konsulttikata” eikä se ole sisällöllisesti yhtä uniikki kuin muut kolmesta katasta. Siksi minä lasken KD:ssa olevan katoja 3+1, mutta ei neljää. Nidanbu antaa lisää työkaluja Naihanchin käyttöön sekä antaa vinkkejä Passaihin ja Kusankuun. Tällä kertaa fokus oli Naihanchin sisäänmenojen lisäsisällöissä sekä hotatekamaen (”Kusankukamae”, shutouke-kamae) rakenteessa. Nidanbu nimittäin alkaa Kusankun avausliikkeellä, josta siirrytään ”taidokamaeen”, takakäsi kämmen ylöspäin. Hotatekäden rakenteessa on tärkeää kyynärtaipeen 135 asteen kulma sekä kyynärpään osoittaminen alaspäin, jolloin selän lihakset aktivoituvat ja kädestä tulee vahva. Lisäksi kyynärpää ei saa missään nimessä ylittää hartialinjaa selän puolelle (jos käsiä avaa liikaa), vaan niiden pitää olla leveimmilläänkin kevyesti rinnan puolella. Tämä rakenne on perinteisessä karatessa hyvin tärkeä, ja siihen pitää kiinnittää huomiota joka liikkeessä.

Iltapäivällä opeteltiin Shuji no Kon, Yamane-ryun ensimmäinen bo-kata. Se on varsin yksinkertainen liikesarja, mutta Yamane-ryun omaleimainen lyönti-pisto-palautus tekee siitä haastavan. Opin muodon ja tärkeimmät yksityiskohdat.

Keskiviikko olikin sitten omistettu Kusankulle tiistain käsiteeman jatkona. Katsottiin käden rakenteen käyttöä sisäänmenoissa ja ohjauksissa ja pyrittiin yhdistämään se Naihanchista tuttuun kehonkäyttöön erilaisin harjoittein. Myös muita katan yksityiskohtia hiottiin ja tarkennettiin. Opin joitain uusia asioita ja sain varmistuksen katan kuuluisasta alasmenosovelluksesta (se on kani-basami-jalkasakset).
Iltapäivällä sai-sovelluksia sekä lisää bo’ta. Yllättäen saitekniikat olivat Passaista, mutta se ei haitannut, sillä osasin kyseiset katan liikkeet jo ennestään. Nyt pitääkin valita, ostanko sait vai bo’n.
Perjantai oli omistettu jälleen Naihanchille. Nyt mentiin syvälle sovelluksiin. Sisäänmenon jälkeen käytiin läpi tärkeimmät alasvientikulmat, joihin tehtiin katan tekniikoita. Hommassa oli tekemisen makua, hiki ja ihmiset lensivät. Tärkeää on saada vastustajan keskusta kontrolliin issun hazureru -periaatteen (tuuman mitalla väistö) mukaisen vartaloväistön jälkeen. 1-2-lyöntikombojen torjuntaa, käsilukkoja ja muuta julmaa. Naihanchia sanotaan lähitaistelukatassa, ja KD:ssä mennäänkin sitten oikeasti LÄHELLE. Pienimmilläänkin vastaanoton jälkeen ukessa pitäisi olla kolme kontaktipistettä: olkapää–olkapää, polvi–polvitaive, uken käsi–rintakehä.

Lauantaina palattiin tekemään taas kataa, ja mentiin hiukan syvemmälle. Vastaanotto–sisäänmeno–alasvienti-yhdistelmää tehtiin esimerkiksi puolenvaihdolla. Lisäksi teimme ex tempore myös erilaisia potkutorjuntoja. Lopuksi Nidanbu-kataa.

Kaiken kaikkiaan hyvä leiri, viimeistään nyt tyylinmukainen kehonkäyttö alkoi toimia erityisesti alasvienneissä asennon horjumatta. Tukeva shiko-dachi on Naihanchi-heittojen alku. Oppia tuli moneen ennen hiukan hämärään asiaan ja koko tyylin/lajin kokonaisuus alkaa vähä vähältä raottua. Nyt vain lisää treeniä!

[Lasse Candé]

Mielenkiintoista ja hyvä että saitte takoa vähän pidempäänkin, eikä ollut pelkkä viikonloppuleiri!
Paljonkos siellä oli väkeä?

Tuosta Naihanchin staattisesta lantiosta, meillä lantion tulee olla lähes staattinen. Joku voisi sanoa että staattinen, mutta kyllä minä sanoisin että sen tulee (siis meillä Wadossa) ihan pari senttiä per lonkka aina kääntyä, kunhan polvet pysyvät paikallaan ja kännös on vakaasti yhteen suuntaan. Samaten olen käsityksessä että myös okinawalaisessa karatessa Naifanchin yksi kehollinen pääfunktio on kehittää siitä vähän lantion yläpuolelta lihaksia. En tietenkään tarkalleen tiedä mitä, muta oletan että niitä, jotka olivat usein pienessä kramppailutilassa silloin kun aloitin Naihanchin treenaamisen. Niin... ja siis että myös okinawalaisessa karatessa holtiton shakirameininki ei olisi Naifanchissa se juttu.

Sanottakoon vielä näin sivuraidelinjalla jatkaakseni, että olen itse kokenut tuon ajatuksen keskustan harjoittamisesta edellytyksenä sille että hanurinheilutelulla pystyy tuottamaan voimaa. Pitäähän siinä välissä olla jotakin mikä sen liikkeen välittää. Mutta en toki noin yleisesti ottaenkaan tunne ahterinheilutteluvoimantuottoa kovin hyvin. Ehkäpä karaten ei aina tarvitse olla hanurista. Ainakin toivon näin.

Enemmän sitten aiheeseen liittyen, koko juttuhan on sikäli melko erilainen, että teillä tuntui olevan aika alasvientipainotteinen Naihanchi ja silleen erikoisuutena, siinä ei edes käytetä sitä Naifanchille tyypillistä ratsastusseisontaa, vaan siinä oli myös paljon shikodacheja. Monissa kaadoissa kannattaakin pitää lantio väännön aikana suht paikallaan ja sitä aktiivisuutta saatetaan tarvita alakerrassa toiseen suuntaan. Olisikohan tuossa sellaista takana?

Ja miten tarkasti muistan oikein... Tehtiinkös teillä about koko kata shikodachissa taikka siitä tai siihen liikkuen? Muistelisin nimittäin myös että teillä katassa käytetään asennonvaihtovoimantuottoa /-liikkumista... Mitenköhän oli?

[Veepee]

Mielenkiintoista ja hyvä että saitte takoa vähän pidempäänkin, eikä ollut pelkkä viikonloppuleiri!
Paljonkos siellä oli väkeä?

Meitä oli yhdeksän. Muutama italialainen ja kuulemma joku japskikin oli kiinnostunut, mutta eivät loppujen lopuksi päässeet paikalle.

Tuosta Naihanchin staattisesta lantiosta, meillä lantion tulee olla lähes staattinen. Joku voisi sanoa että staattinen, mutta kyllä minä sanoisin että sen tulee (siis meillä Wadossa) ihan pari senttiä per lonkka aina kääntyä, kunhan polvet pysyvät paikallaan ja kännös on vakaasti yhteen suuntaan. Samaten olen käsityksessä että myös okinawalaisessa karatessa Naifanchin yksi kehollinen pääfunktio on kehittää siitä vähän lantion yläpuolelta lihaksia. En tietenkään tarkalleen tiedä mitä, muta oletan että niitä, jotka olivat usein pienessä kramppailutilassa silloin kun aloitin Naihanchin treenaamisen. Niin... ja siis että myös okinawalaisessa karatessa holtiton shakirameininki ei olisi Naifanchissa se juttu.

Mutu-tuntumalla sanon, että meillä vyötärönkäyttö on hädin tuskin puolessa välissä, kun useimmilla se jo loppuu. Kyseessä ei myöskään ole mikään "vyötärövoima" tai "jaloista asti lyöminen", vaan meidän vartalonkäyttö liittyy myös käsien ohjaamiseen ja kontrollointiin, johon käytetään koko ylävartaloa. Siihen ei taas saa tarpeeksi vinkkaa, jos ei liiku "kropasta". Usein leirillä kuultua oli "ei käsillä, kropasta" ja "älä jäkitä liikaa".

Sanottakoon vielä näin sivuraidelinjalla jatkaakseni, että olen itse kokenut tuon ajatuksen keskustan harjoittamisesta edellytyksenä sille että hanurinheilutelulla pystyy tuottamaan voimaa. Pitäähän siinä välissä olla jotakin mikä sen liikkeen välittää. Mutta en toki noin yleisesti ottaenkaan tunne ahterinheilutteluvoimantuottoa kovin hyvin. Ehkäpä karaten ei aina tarvitse olla hanurista. Ainakin toivon näin.

Meillä ei tosiaan ahteri liiku mihinkään. Korkeintaan alas.

Enemmän sitten aiheeseen liittyen, koko juttuhan on sikäli melko erilainen, että teillä tuntui olevan aika alasvientipainotteinen Naihanchi ja silleen erikoisuutena, siinä ei edes käytetä sitä Naifanchille tyypillistä ratsastusseisontaa, vaan siinä oli myös paljon shikodacheja. Monissa kaadoissa kannattaakin pitää lantio väännön aikana suht paikallaan ja sitä aktiivisuutta saatetaan tarvita alakerrassa toiseen suuntaan. Olisikohan tuossa sellaista takana?

Shikodachi taitaa olla se vanhin Naihanchi-asento, ja kaikki kapeammat Itosun tekemistä muutoksista seuranneita. Koska "Naihanchi-kaadot" ovat katkaisutyyppisiä alasvientejä, joissa sekä uken kropan ylä- että alaosaan kohdistuu vastakkaisiin suuntiin menevät voimat, täysin liikkumaton ja vakaa shikodachi on äärettömän tärkeä tekniikan onnistumisen kannalta.

Toisekseen alasvientitreeni toimii aivan perustason sisäänmeno- ja väistöharjoituksena, jossa tiivistyy tyylin/lajin tärkeimmät periaatteet: tuuman mitalla väistäminen, hyökkäys ja puolustus samaan aikaan sekä tekniikan ja kropan samanaikaisuus. Jos et pääse onnistuneesti hyökkäyksen ohi sisään alasvientiin, et todennäköisesti pysty muihinkaan sisäänmenoihin. Meillä on myös toki muitakin sovellutuksia Naihanchiin, ja niissä kyllä lyödään vihulaista turpaan. Ja sitten mennään sisään. Ja heitetään.

Ja miten tarkasti muistan oikein... Tehtiinkös teillä about koko kata shikodachissa taikka siitä tai siihen liikkuen? Muistelisin nimittäin myös että teillä katassa käytetään asennonvaihtovoimantuottoa /-liikkumista... Mitenköhän oli?

Siis joo, periaatteessa ennen siirtymistä jalat ristissä -asennosta (kosadachi) jalat leveällä -asentoon (shikodachi) on meillä periaatteessa hetken verran takapainoinen kokutsudachi, josta painonsiirto eteenpäin osallistuu horjutukseen. Ainoan kerran shikodachi antaa periksi kyynärpäälyönnissä. Siinä asento saa tarpeen mukaan kääntyä zenkutsudachiin asti, mutta esimerkiksi minä en sitä käytä. Jalat pysyvät paikallaan, mutta lantio kääntyy.

[Lasse Candé]

Jatkoin tuosta shikodachista Naifanchin oletettuna alkuperäisasentona katan omassa ketjussaan:
http://www.potku.net/forum/viewtopic.ph ... 03#p888703" onclick="window.open(this.href);return false;


Ja juu, noin muistin teidän juttujen juuri olevan, että alhaalla väännetään yhteen ja ylhäällä toiseen suuntaan.

Tuo yhdeksän on tällaiselle uudehkolle jutulle ja vieläpä viiden päivän leirille hyvä osanotto. Varsinkin kun myös muita kiinnostuneita oli. Saattaapi homma lähteä nousuun, koska uskon että tiettyä tilausta riittää. Olisiko hyvä arvaus että Genseiryun ja Taidon porukoista nyt ainakin? Varmaan myös muilta suunnilta.

[Veepee]

Suomalaisia oli leirillä siis kolme...

Gensei-ryu on Suomessa melko kuollutta, ja taidopiireissäkin reaktiot ovat lähinnä tasoa "Niin mitä?... Aha, okei. Kiva."

Jostain syystä porukka ei juurikaan ole innostunut niin paljon, että tulisi mukaan treenaamaan ja homma on yhä yksittäisten treenaajien tasolla.