Gyakuzuki

[flammee]

Onko jossain karatetyylissä ideana että käsi ojennetaan lyöntiasentoon ja vastustaja sitten syöksyy siihen?

Sen suuntaistahan tuossa demotaan, ei tuosta mielestäni voi päätellä riittävällä tasolla että lyönti olisi parempi silloin kun staattinen loppuasento on tukevampi.

[Ile]

Onko jossain karatetyylissä ideana että käsi ojennetaan lyöntiasentoon ja vastustaja sitten syöksyy siihen?

Ei, mutta näin opetetaan selittämään vastustajan vammat käräjäoikeudessa..

[Riviharrastaja]

Kai siinä gyakuzukissa on aika monta asiaa, joiden yhteisvaikutuksesta se tehoo tulee jos on tullakseen. Rentous ja vaivattomuus on tosiaan tärkeää. Alla olevassa klipissä on pieni pätkä kun sohin jotakin gyakuzukin tapaista lämmittelynä. Ei mikään mallikelpoinen suoritus, mutta muutama juttu näkyy mun mielestä aika hyvin.

Aluks lyönti tulee kädellä ja vartalon kierrolla, sit vähän enemmän painonsiirtoa ja pieni liike, sitten vastakiertoa ja ihan lopuks selvää työntämistä. Eli jos sais koordinoitua liikkeen eteenpäin, painonsiirron, kierron jne rennosti, niin homma toimii. Ehkä joku ehtii miettiä hengittämistä ja kantapäitäkin...

[video][/video]

[Lasse Candé]

Onko jossain karatetyylissä ideana että käsi ojennetaan lyöntiasentoon ja vastustaja sitten syöksyy siihen?

Sen suuntaistahan tuossa demotaan, ei tuosta mielestäni voi päätellä riittävällä tasolla että lyönti olisi parempi silloin kun staattinen loppuasento on tukevampi.

Nyt on hieman vaikea arvata että miten tosissasi kyselet, kun laitoit tuon hymiön tuonne.

En itsekään monesti fanita ihan suoraa kättä testimuodossa. Itse teetän yleensä ihan vähän koukistetulla, ja siten että nyrkki ei ole vielä kääntynyt. Tämähän se osuma-asento on! Itse asiassa normaaleissa tökkäyslyönneissä on melko pitkä matka ensimmäisestä osumakohdasta hypoteettiseen äärimittaan.

Joskus tuo suorakin käsi voi toimia hyvänä testimuotona. Sehän on vain äärimmilleen ojennettu koukussa oleva käsi.

Mikä on ero? Ero on siinä että se suora käsi on ensinnäkin loppuun kierretty ja toisekseen se on tanko, eli voima välittyy hyvällä nyrkillä ja hyvällä kyynärstabiloinnilla suoraan hartiaan. Noita stabilointeja lukuunottamatta voimantuotto puuttuu kädestä ja voimaketju onkin pelkästään kaikki hartiasta alkaen, käden ollessa tanko. Optimaalisessa voimantuotossa yleensä kaikki elää hieman, heikommat voimantuotto-osat toki stabiilimmin.

Jos halutaan tutkia vartaloa, tuo ojennettu käsi voi olla ihan hyväkin. Olen kyllä valitettavasti havainnut myös että se ruokkii vääränlaista jännitystä. Tällöin tullaan nimenomaan siihen tilanteeseen että treenataan sitä että vastustaja syöksyy nyrkkiin. Ei tuossa mitään sen kummempaa kuin ihan normaali kysymys siitä mitä treenillä treenaa. (Treenataanko punnerruksilla punnerruksia (paremmiksi)? Jaa-a, riippuu varmaan siitä mitä niillä punnerruksilla kukakin treenaa...)

[flammee]

Onko jossain karatetyylissä ideana että käsi ojennetaan lyöntiasentoon ja vastustaja sitten syöksyy siihen?

Sen suuntaistahan tuossa demotaan, ei tuosta mielestäni voi päätellä riittävällä tasolla että lyönti olisi parempi silloin kun staattinen loppuasento on tukevampi.

Nyt on hieman vaikea arvata että miten tosissasi kyselet, kun laitoit tuon hymiön tuonne.

En itsekään monesti fanita ihan suoraa kättä testimuodossa. Itse teetän yleensä ihan vähän koukistetulla, ja siten että nyrkki ei ole vielä kääntynyt. Tämähän se osuma-asento on! Itse asiassa normaaleissa tökkäyslyönneissä on melko pitkä matka ensimmäisestä osumakohdasta hypoteettiseen äärimittaan.

Tarkoitan että todistaako tuo mitään lyönnin aikaisesta tilanteessa, kun tuossa ei ole lyöntiä vaan pidetään vaan kättä lyöntiasennossa. Puuttuu kaikki se mitä kropassa tapahtuu lyönnin aikana, liike-energiat, jännitykset ja sen sellaiset, eli tilanne on täysin erilainen. Parempi testi olisi kai että lyödään pistarilla vastaan ja katsotaan että horjahtaako sitten. Toki tolleen staattisestikin siinä voi olla jotain vastaavuutta lyöntitilanteeseen, mutta kun tilanne on aika eri, niin epäilen että siinä ei ole välttämättä juuri ollenkaan vastaavuutta lyöntitilanteen kanssa..

[Lasse Candé]

Tuo testaa nimenomaan niitä rakenteellisempia asioita. Silloin kun on liikettä, kiihtyvyyksiä (eli jarrutuksia) ja niiden suhteita rakenteellisiin ongelmiin on vaikeampi analysoida. Tuo on nimenomaisesti testimuoto noihin juttuihin, eikä lyönti. Tämän takia se ei testaa lyöntiä vaan se testaa noita asioita, jotka kenties voivat olla lyönnissä läsnä.

Kuten sanottu, en itse monestikaan fanita suoran käden tapausta, mutta hieman koukistetulla ja pienellä liikkeellä tykkään esim itsekin testailla rakennetta lähes vastaavasti. Siinäkin on toki järkeä vain sen verran ja niihin asioihin mihin siinä on, eikä yhtään sen enempää tai muihin asioihin.

[Ile]

Itse olen nyrkkeilytyyppisessä lyömisessä oppinut mieltämään "loppukiristyksen" oleelliseksi jutuksi ja omaksi vaiheekseen lyönnissä (rento-kova-rento) vaikka se ei todellisuudessa ihan tarkkarajaisesti olisikaan erotettavissa. Tässä mielessä on mun mielestä ihan luontevaa "testata" joskus staattisestikin tuota loppuasennon pitävyyttä eli Lassen sanoin rakenteellisempia asioita, vaikka se toki onkin vain yksityiskohta lyömisessä.

[Veepee]

Mä en nyt aivan ymmärrä, miksi johonkin käden suoruuteen kiinnitetään nyt niin paljon huomiota. Kun eihän se taaksepäin horjuminen siitä käsivarresta tai sen suoruudesta johdu. Pikemminkin horjuminen johtuu keskikropan (huonosta) rakenteesta; tuossahan mun silmiin osoitetaan ihan selkeästi, miten tietyntyyppisellä valmistavalla hengityksellä aktivoidaan asentoa tukevoittavia vatsalihaksia.

"Kuuta osoittava sormi ei ole kuu."