Potku.net

Nykyjudo on puhdasta kamppailu-urheilua, mutta judon historiasta kiinnostuneille vanhat katat tarjoavat mielenkiintoisen kurkistuksen lajin jujutsutaustaan.

Kime Shiki (itsepuolustuksen perusteet)



Judon moderni itsepuolustuskata Kodokan Goshinjutsu



Koshiki no Kata, joka esittelee judon Kito-ryu jujutsuun perustuvia juuria

Toin itsepuolustuskata on aina ärsyttänyt. Samalla siinä on vaikka se lyönnistä takakuristukseen meno joka on mainio suoraviivainen tekniikka, se ensimmäinen keppitorjunta on mainio jne.. mutta se kohokoukkua vastaan tehtävä tekniikka saa silmät vuotamaan verta...voisiko joku kertoa mikä siinä on ideana. Sen saa hädintuskin tehtyä näytöstyyliinkään mitenkään sujuvasti saatikka kadulla...

Katassa näkyy vahvasti Kenji Tomikin kädenjälki, sillä hän oli tuolloin jo touhunnut pitkään aikidon kanssa ja toi vaikutteita Kodokaniin.

Vanhempi Kime no kata onkin suoraviivaisempaa touhua monelta osin verrattuna sen moderniin versioon Kodokan goshinjutsuun.

Tässä pätkää kime no katasta

Tomiki ei koskaan palannut judo pariin mutta laati pyynnöstä Judolle modernimman itsepuolustuskatan.

Molemmat ovat varsin "kökköjä" ei niitä veivaamalla itseänsä opi puolustamaan. Eikä niitä harjoitella oikein missään päin kuin vyökokoeita varten.

Kirjallisten lähteiden mukaan Kodokanissa oli tuolloin 1950-luvulla laaja tekninen komitea, joka muotoili goshinjutsu-kataa. Komiteaa johti arvostettu Sumiyuki Kotani ja sen työskentelyyn osallistui kaikkiaan lähes kolmekymmentä korkeaa dania. Risen Kanon mukaan aikidoon hurahtaneella Tomikilla oli kuitenkin johtava rooli, mikä näkyy lopputuloksessa, valitettavasti.

Siitä olen samaa mieltä, että katoilla on lähinnä historiallinen arvo. Itsepuolustuksen kannalta on varmaan järkevämpää osallistua kunnon randoritreeneihin, kun veivata goshinjutsu-kataa kellarissa.

Kodokan oli puuhaamassa poliisien itsepuolustuskoulutusta, taihojutsua, sodan jälkeen yhdessä muiden budolajien kanssa. Mielenkiintoinen historiapala.

Mietin lähinnä tässä sitä vain, että mikä on "oikea" tapa harjoitella kataa judon kontekstissa? Koryu-lajeissa harrastettu muotopohjainen treeni (josta on keskustelu paljonkin) vai jokin muu? Mä tykkään kime no katan fiiliksestä. Ju no kata on myös hauska, tai korkeintaan se Kanon ja Yamashitan tekemä versio, joka löytyy Juutuubistakin:



Tuosta suoritustavastahan on muuten muutamaakin tekniikkaa muutettu.

Itse pidän myös eniten kime no katan meiningistä. Juno-kata on nykyisin naisten kata, mutta alunperin Kano tarkoitti sen kaikille judon periaatteiden opiskeluun paikasta riippumatta eli esim. siviilivaatteissa dojon ulkopuolella.

Nykyisin kataa treenataan lähinnä vyökokeisiin tai kata-kisoihin. Kata-asiantuntijoiden mielestä seremonian sijaan oikea kata-harjoittelu valmentaa strategian oppimiseen, etäisyyksien hallintaan, rytmin ymmärtämiseen ja vastustajan monipuoliseen hallintaan. Samaa oppii toki randorissa, mutta katassa on mukana myös henkinen puoli.

Tässä mielenkiintoinen artikkeli judon katoista.

https://iainabernethy.co.uk/article/dyn ... -judo-kata

Mitä tuo henkinen puoli käytännössä on? Miten erottaa ihmisen, joka on harjoitellut tätä henkistä puolta judon katoista vaikkapa sellaisesta, joka on treenannut vain randoria?

Se tekee paremmin kataa?

Kaikki kata-kisoissa tehdyt Ju no katat erityisesti näyttää säännönmukaisesti ihan hirveältä.

Tuo selitys, että kata opettaa strategiaa, etäisyyden hallintaa ymsmyms ei lainkaan vastaa kyllä siihen kysymykseen, että miten kataa tulee harjoitella? Nuohan ovat vain sellaisia asioita, jotka oletetusti seuraavat "oikein tehdystä kata-harjoittelusta", mutta mitä se oikein tehty kataharjoittelu pitää sisällään?

Varmaan yksilöllistä miten vaikuttaa, jos vaikuttaa. Tämä henkinen puoli näissä lakanalajeissa on aina vähän vieraampaa länsimaalaisille. Lähtökohtaisesti kyse on varmaan samasta kuin joogassa, joka on toisille pelkkä fyysinen harjoitus - toisille kokonaisvaltainen fyysis-mentaalinen kokemus. Itse en osaa sanoa, miten kataa pitää harjoitella, mutta olen ymmärtänyt ajatuksella - ei rituaalisesti.

Ainakin omissa kilpajudoporukoissa jutut oli aikanaan yhtä huonoja kuin punttisalilla. Harvoissa kata-treeneissä joissa tuli käytyä meno oli herrasmiesmäisempää ja akateemisempaa. Katoilla on kuitenkin mielestäni tietty arvo judossa, koska ne muuttavat raamatullisin ilmauksin judon historian lihaksi.

Oliko tuo syy vai seuraus kataharjoittelusta?

Andy kirjoitti: ↑marras 30, 2018, 12.04 Oliko tuo syy vai seuraus kataharjoittelusta?

Taidon perustajan Seiken Shukuminen budokritiikki muuten liittyy tuohon: se henkinen kehitys tulee vain ihmeellisesti jostakin, kun vain harjoittelee vesitettyä, maallistunutta ja sivistynyttä versiota esimodernista japanilaisesta sotilaskoulutuksesta oikealla tavalla. Tätä mekanismia ei koskaan tarvitse selittää, kuvata tai perustella millään tavalla, se vain kehkeytyy sieltä harjoittelusta jotenkin itsestään.

Mua itseäni jotenkin kylmää myös se, että judon katoja pidetään "historiallisina". Miten ihmeessä ne voivat olla historiallisia, jos niitä on treenattu non-stop lajin alkuajoista näihin päiviin saakka? Mikseivät vanhat mustavalkofilmille kuvatut randoripätkät ole "historiallista judoa", mutta digikameralla YouTubeen ladatut katakilpailut tältä vuosituhannelta ovat?

Voi muuten olla, että sikajudoka tarkoitti "henkisyyden" tai "henkisen kasvun" sijaan katoihin sisältyvän fyysisen treenin lisäksi mentaalipuolen harjoittelemista. Kime no katassa kaveri yrittää tuikata lähietäisyydeltä tantolla vatsaan; tilanteeseen reagoiminen oikein ja kylmien hermojen pitäminen tulee kuvaan siinä vaiheessa kun uke on homman suhteen vakavissaan. Ja sen ronskin muodonmukaisen väkivaltailun kai pitäisi kuulua tähän tekemiseen edes jollain tavalla.