Sivu 5/9

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 9, 2019, 15.29
sinappi
Andy kirjoitti: helmi 9, 2019, 10.49 Eikös pointti ole kuitenkin se, että suurin osa Japanin bujutsukouluista on syntynyt historiallisesti aivan ainutlaatuisen syvän rauhanajan vallitessa. Suomessakin on vallinnut todella pitkä rauhan aika, mutta silti on vielä elossa miehiä, jotka ovat omin käsin surmanneet vihollisen taistelussa.
Juuri näin. On myös huomioitava, että edes rauhaa edeltävällä sotivien valtioiden aikakaudella nämä koulut eivät olleet joukkotuotantoa varten, koska feodaaliherrat liikekannallepanivat monituhatpäisiä armeijoita ja näitä kouluja oli olemassa vain jokunen.

Re: Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 9, 2019, 15.44
TimoS
Kari Aittomäki kirjoitti: Sitenvaikka että ajatuksena ois päästä osaavan yojimbon ohi puukottelemaan varsinaista kohdetta.
Sekoitat nyt käsittääkseni kaksi asiaa: kuinka harjoitellaan/harjoiteltiin ja mitä tehdään tositilanteessa. Minusta täällä on nämä koryu-puolesta jotakin tietävät puhuneet nimenomaan harjoittelusta.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 9, 2019, 22.28
Rojola
sinappi kirjoitti: helmi 5, 2019, 17.37Tässä nyt taas kenties ajatellaan, että epämodernilla jujutsulla eli koryu jujutsulla on väkisin joku isokin kosketuspinta sodankäyntiin. Vaikka lähes kaikki sotataidon koulukunnat Japanissa ovat syntyneet huimaavat yli 200 vuotta kestäneellä sodattomalla ajalla eikä yksikään koulukunta ei ole voinut säästyä sodattoman ajan vaikutuksilta.

Osaako Rojola kertoa, keneltä tyypillinen jujutsua harjoitteleva edo-kauden samurai katkoi käsiä poikki, että riks, rakas ja poks?
En tiedä - ehkäpä sellaiselta joka ei suosiolla muuta uskonut? Onhan tämänlaisesta toiminnasta esimerkkejä myöhemmältäkin ajalta. Karilta mainio pointti shakki, matti vaiko patti esimerkillä.

Itse lähdin keskustelun mukaan Karin määrittelemän kahtiajaottelun perusteella kirjoittaen "Varmasti on sitä kontrolliakin haettu riippuen kontekstista, mutta jos nyt sodankäyntiä ajattelee niin ei siellä ole aikaa mitään kontrollia hakea. Ylipäätään vastaan kamppailevan ihmisen kontrollointi yksin on aika hankalaa ellei vastassa ole selkeästi heikompi vihulaisuus."

Tähän sitten sekä Oari että JariR toivatkin tarkempaa nyanssia. Erityisesti tuo kontrolli jatkumona oli hyvä esimerkki.

Sodankäynti ja sodankäynnin tavat ja menetelmät ovat tietysti huomattavasti vanhempaa perua kuin yksikään formalisoitu koulukunta tai kääröihin kirjoitettu perinne. Raajoja lienee osattu väännellä Senshidon "bend it where it's not suppose to" periaatteen mukaan jo tuhansia vuosia ennen Vapahtajamme Richard Dimitrin (PBUH) syntyä.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 10, 2019, 03.16
Kari Aittomäki
No selvä, koryu-tyylien tausta ja toteutus käytännön suhteen on siis täysin sama kuin modernimpien tyylien.
Olkoon siis niin.

TimoS, onko siis mielestäsi korrektin harjoittelun korrekti harjoittelu tärkeämpää kuin soveltava toiminta?
Kamppailutehon kohentaminen?

Täytyy sanoa että naurahdin viestin lukiessani.

Etenkin kun tarkoitin nimenomaan harjoitustilanteen henkistä asemointia.
Joskus, usein kannattaa jättää sankaritarinointi poies ja keskittyä pelkkään sujuvaan pahantekoon.
Siis aivan treenissä.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 10, 2019, 09.37
TimoS
Kari Aittomäki kirjoitti: helmi 10, 2019, 03.16 TimoS, onko siis mielestäsi korrektin harjoittelun korrekti harjoittelu tärkeämpää kuin soveltava toiminta?
Kamppailutehon kohentaminen?
Eli sinun mielestäsi kaiken harjoittelun pitäisi olla soveltavaa ja siinä pitää tehdä kaikki lukotkin täysillä? Näetkö miten helppoa on tehdä typeriä johtopäätelmiä? Näytä minulle missä olen sanonut mitään tuon suuntaistakaan!

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 05.02
Kari Aittomäki
Ei tartte näyttää, itsehän rajat vetelit.

Kyse on yksinkertaisesti arvottamisesta, onko tärkeämpää harjoitella harjoittelua vai toimintaa.

Alleviivataan nyt vielä sitä varsinaista pointtiani.
Saleilla lukotuksista muodostuu kovin helposti tapahtumaketju, joka päättyy siihen että nivel vedetään suoraksi.
Kontrollin illuusiosta.
Kentällä se tilanne ei todellakaan lopu siihen vaan siitä alkaa toinen, usein rujompi tapahtumaketju.

Esimerkki.. häjyinä vuosinani tein joskus ylimääräisen saranan vain piruuttani ja koetin saada pyörittelemällä sokin aikaan.
Mites sellainen asennoitumismalli sopii maailmankuvaan?

Luulis sopivan hyvin, koska toimintamallin keskipisteen koppasin vanhemmista tyyleistä.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 06.09
TimoS
Joo, no huomaa taas, ettet oikein ole tajunnut mistä tässä on keskusteltu, mutta ei se mitään. Sellaista se elämä joskus on

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 06.37
Kari Aittomäki
Ilmeisesti koet olla loukkaava. Taputa ittees päähän.

Itseasiassa olen yrittänyt viedä keskustelua okinawan ti:n hiukan vanhempaan esilletuontiin, siihen hahmotukseen johon itse olen törmännyt.
Jossa ti esitetään suoraviivaisena ja taisteluorientoituneena.
Siis esilletuontiin.
Jostakinhan ne tulkinnat tulevat.

Kiitos silti kirjoittajille, info on aina tervetullutta.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 08.46
Andy
Mihin nämä sinun käsityksesi suoraviivaisesta ja taisteluorientoituneesta ti-lajista perustuvat?

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 08.53
Kari Aittomäki
Kirjoihin, artikkeleihin, mainintoihin.
Siihen infoon mitä silloin oli saatavilla.

Re: Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 09.05
TimoS
Kari Aittomäki kirjoitti:Kirjoihin, artikkeleihin, mainintoihin.
Siihen infoon mitä silloin oli saatavilla.
Kerro toki esimerkkejä kirjoista. Karatea käsittelevässä kirjallisuudessa kun on se vika, että suurin osa on täynnä toinen toistaan päättömämpiä virheitä. Samoin artikkelit. Hyvin harvan niistä on kirjoittanut joku, joka on oikeasti perehtynyt asiaan. Suurin osa kierrättää myyttejä


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 09.09
Andy
Olisiko yhtään tarkempaa lähteistystä? Olen minäkin lukenut kirjoista ja artikkeleista vaikka millaisia väitteitä, alkaen tiikerin tappamisesta paljain käsin, mutta ei se tarkoita, että ne kaikki olisivat tosia.

Muinaisten kamppailutaitojen esittäminen todellista raaempina ja kuolettavampina lienee aika yleinen tapa. Se että jossain kirjassa esitetään näin, ei vielä tarkoita mitään. Olisikin muuten vaikea löytää sellainen laji, jonka alkumuotoa ei väitettäisi nykyistä karummaksi ja taistelullisemmaksi.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 09.45
Kari Aittomäki
Olisi varmaankin, tuollahan hyllyissä tai leikekansioissa ne jutut makaa, mutta maksaako se vaivaa?
Eihän nuo ole aitoja kysymyksiä vaan sitätätä samaa umpiväsyttävää kyseenalaistamista.

Minä en muuten muista lukeneeni tiikerin tappamisia, kerrottuna toki on kohdalleni tullut.

Ihan nöyrä pyyntö, oisko aivan mahdotonta päästä juttelemaan okinawan ti:sta/esiversioista yleisimminkin ikäänkuin vailla tätä väsynyttä tulehtuneisuutta?
Eiköhän tässä joka ukko ala olla testotuotannon alakaarella, eli korkeuskuseksinta vois ainaki mun mielestä jäädä jo sikseen?

Koska jostainhan karaten esiasteet tulevat?
Kiinalainen nyrkkeily on yleisoletus, mutta se on niinku niin sekava pelikenttä että ei siitä selvää ota edes juurus.
Okinawalla omaleimaisia painotuselementtejä on tullut, ja jostain ne ovat tulleet.

Ehkä ti:sta, ehkä eivät.
Jos ei kauheasti purista niin juttelun vois viedä pohdiskeluun?

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 10.37
Ikkyu
Jos nyt vielä palataan Japanin puolelle, niin meillä se karuus ja suoraviivaisuus ei minusta tule niinkään otteista, varsinkaan treeneissä, vaan lähinnä siitä että kaikki kontrollointi tehdään siksi että päästäisiin puukottamaan ASAP (koska se yritti eka). Se vaikuttaa pikemminkin niin, että ei tarvitse runnoa vastustajaa ihan hirveästi muuten. Parempi sellainen ote tai kaato, joka toimii (riittävän pitkään) vaikka sillä kertaa ei onnistuisikaan rikkomaan mitään.

Näin siis meillä, oman mielikuvani mukaan. Mulla on kuitenkin kokemusta vain yhdestä jujutsu-tyylisiä juttuja sisältävästä systeemistä, se osio on melko pieni osa oppimäärästä ja krouvimpaa kamaa kuin erikoistuneemmissa koulukunnissa, enkä ole toteutuksessa hirveän hyvä vielä. Jarin koulukunta antaa huomattavasti laajemman ja syvemmän näkökulman aiheeseen.

Okinawalainen ti

Lähetetty: helmi 11, 2019, 21.02
tohtorismies
Siis minähän nyt olen kohtuullisen tyhymä jantteri jolla on keskinkertaisen alapuolella olevat kamppailutaidot ja vielä huonompi historian tieto mutta minä käsitin tämän keskustelun niin että Aittomäki tarkoitti nimenomaan tätä.



Eli sitä suorittamista hiukan karummalla tyylillä, siinä nyt tuskin mitään uutta että lukot voi vetää halutessaa kerralla läpi, mutta se nyt ei oikein kuulu hyvään urheiluhenkeen.

Mitä tulee taisteluaspektin väljähtymiseen yleisesti ottaen lajeissa niin eikö sen näe aika nopeasti jo siinä jos sparriympäristössä tarkkailee vaikka muutaman ukon treeniporukkaa jolla on 2vuotta kokemusta vaikka potkiksesta ja on treenattu "tosissaan" mutta ei olla koskaan oteltu ja aina otetaan sparria silleen "kivasti" vs samoilla salikäyntimäärillä varustettu porukka joilla on vaikkapa vain 1 ottelu alla mutta ollaan sitten niin perkuleellisen vakavasti irroittamassa sitä kaverin päätä aina harteilta.

Kyllähän se taisteluaspekti väljähtyy ja esimerkiksi mitsi treenistäkin tulee hiukan "löysää".

Omista oletuksista ja fiiliksistä eteenpäin niin.. puhuukos tämä mies ihan omiaan shuri-te:sta?