Potku.net

Lasse Candé kirjoitti: ↑heinä 31, 2020, 13.01 Nimitysten

Karatessahan liikkeiden nimet eivät ole mitenkään lajikohtaisesti vakioituja, hyvä kun tyylisuuntien sisällä käytetään samoja nimityksiä. Heti tulee mieleen mm. sokutogeri vs. yokogeri, jodanuke vs. ageuke. Muistatteko muita?

Jabille on varmaan useita nimiä. Esim maedezuki tai tobikomizuki. Joku joskus selitti tobikomin tarkoittavan jonkinlaista syöksyä ja että esim hypätessä pää edeltä altaaseen käytettäisiin senjuurista sanaa. Siinä mielessä tobikomizukin voi ajatella myös pitkän etäisyyden jabina.

Junzuki vs oizuki. Wadossa kutsutaan junzukiksi, muissa oizukiksi.

Meillä kutsutaan tosiaankin yokogeria sokutogeriksi ja usein taas maegerityyppistä potkua sivulle yokogeriksi. Tämä potku on esim pinan yondanissa ennen kyynärpäälyöntejä omaan käteen. Muissa tyyleissä nämä ovat yleensä juuri yokogerejä (kai keagena, eli nostavampana, ei polkaisevana (kekomi)).

Toisessa ketjussa tosiaankin mainittiin chudan uket ja soto- ja uchiuket jotka ovat eri tyyleissä eri päin ja joissain molempia (tai toista) tosiaankin kutsutaan chudan ukeiksi. Wadossa on ollut myös käytössä nimitykset naiwanuke ja gaiwanuke, jotka viittaavat käsivarren torjuvaan osaan.

Jotkut kutsuvat joskus nidangeria tobi maegeriksi. Merkitys on tietenkin eri (kaksi potkua vs hyppyetupotku), mutta oleellisesti samasta tekniikasta on kyse.

Wadossa käytettiin etupainoisista seisonnoista junzukidachia ja gyakuzukidachia, kun muissa tyyleissä molempia kutsutaan zenkutsudachiksi. Nykyään junzukidachia kutsutaan zenkutsudachiksi ja gyakuzukidachia gyakuzukidachiksi (wadokain pari vuotta vanha katakirja).

Lasse Candé kirjoitti: Junzuki vs oizuki. Wadossa kutsutaan junzukiksi, muissa oizukiksi.

Oizuki on askeleen kanssa tehtävä lyönti, eikös junzuki tehdä paikaltaan? Näin minä ainakin muistelen, jolloin kyseessä on ihan eri tekniikka



Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Meillä junzuki on sama kuin Shotokanin oizuki. Asennosta jossa on etukäsi ojennettuna, otetaan askel ja lyödään uudella etukädellä.

Eli esim jos aluksi on vasen jalka ja vasen käsi edessä, otetaan koko askel oikealla eteen ja lyödään oikealla.

Olen nähnyt joissain harvoissa yhteyksissä Wadossa junzukilla viitatun etukäden lyöntiin, mutta en pidä näitä kovin hyvinä lähteinä. Oleellisesti se tarkoittaa meidän versiota siitä mitä muissa kutsutaan oizukiksi, eli kokoaskel ja (tulevan) etukäden lyönti.

Miten sillä osutaan vastustajaan?

Andy kirjoitti: ↑elo 1, 2020, 01.11 Miten sillä osutaan vastustajaan?

Etu- ja keskisormen rystysillä?

Andy kirjoitti: ↑elo 1, 2020, 01.11 Miten sillä osutaan vastustajaan?

Jos mie oon lyömässä ni ei mitenkään. Vastustaja juo kahvit, vetäisee röökin ja siirtyy sit alta pois.

Joo... rentous ja sitä kautta tuleva nopeus on miulle toisinaan hivenen haasteellista.

Andy kirjoitti:Miten sillä osutaan vastustajaan?

Sillä on muitakin käyttötarkoituksia kuin vain lyönti, esim. itse opetan sitä osana kaatoa.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Andy kirjoitti: ↑elo 1, 2020, 01.11 Miten sillä osutaan vastustajaan?

Näkeehän tuota vaparissa satunnaisesti. Yleensä sitä seuraa uusi takakäsi ja häkkipainisessio

Andy kirjoitti: ↑elo 1, 2020, 01.11 Miten sillä osutaan vastustajaan?

Miten tämä liittyy mihinkään?

Mun treenikaveri Kotsi löi kerran erästä perseellisen isoa ja löysää pullistelijaa juntsukilla ottaan.
Se possu oli poikittain ilmassa, rojahti maahan ku ilmalaiva ja nukku varmaan vartin.

Kyllä sillä osuu ku ajoittaa kohdalleen.
Kotsi on kookas ja keveästi liikkuva, olisi omannut paukut huipulle mutta.. ei kilpailuviettiä.

Lasse Candé kirjoitti: ↑heinä 31, 2020, 18.57 Jabille on varmaan useita nimiä. Esim maedezuki tai tobikomizuki. Joku joskus selitti tobikomin tarkoittavan jonkinlaista syöksyä ja että esim hypätessä pää edeltä altaaseen käytettäisiin senjuurista sanaa. Siinä mielessä tobikomizukin voi ajatella myös pitkän etäisyyden jabina.

Tobikomi/飛び込み=hypätä, syöksyä, sukeltaa, jossa 飛ぶ/tobu=hypätä, lentää sekä 込む/komu= tässä konteksissa osapuilleen "työntää". Taidossa esimerkiksi hyppykuperkeikka on yhtä lailla tobikomi-zenten.

Lasse Candé kirjoitti: ↑heinä 31, 2020, 18.57 Meillä kutsutaan tosiaankin yokogeria sokutogeriksi ja usein taas maegerityyppistä potkua sivulle yokogeriksi. Tämä potku on esim pinan yondanissa ennen kyynärpäälyöntejä omaan käteen. Muissa tyyleissä nämä ovat yleensä juuri yokogerejä (kai keagena, eli nostavampana, ei polkaisevana (kekomi)).

KD:ssa "sivulle" tehtävää päkiäpotkua kutsutaan nimellä sotogawa-geri, kirjaimellisesti "potku ulkopuolelle"; tyylissä kun ei oikeastaan tietääkseni ole kauheasti muita kodifioituja potkutekniikoita kuin päkiäpotku (toki erilaisia variaatioita löytyy esmes Naihanchista - polvipotkut ja nami-gaeshi jne. - mutta muodon tasolla ne eivät ole merkityksellistettyjä.)

Samaten Kishimoton linjassa ippon-keniä kutsutaan nimellä "oni-ken" ja nakadaka-keniä nimellä "kooken". Muistelen myös, että ainakin haitoa Shukumine taitaa kutsua joissain yhteyksissä nimellä "minete". Kehon osista Shukuminellä on myös pari aika uniikkia termiä: kantapään pohjaa hän kutsuu nimellä "ensho" (en=ympyrä, sho=kakaton on-yomi -luenta) ja päkiää nimellä "koshi" (tiikerintassu, eri kanjit kuin lantiolla/lonkalla). Ehkä isoin ero on myös siinä, että shiko-dachia on aina taidon parissa kutsuttu fudo(o)-dachiksi.

Lasse Candé kirjoitti: ↑heinä 31, 2020, 18.57 Joku joskus selitti tobikomin tarkoittavan jonkinlaista syöksyä

Tobikomizuki tehtiin ainakin ennen Wadossa shizendai-dachista (puhuttiin luonnollisesta seisonnasta jossa lähtöasennossa kädet lepäsivät alhaalla vartalon vieressä) eteenpäin ”kaatuen” pitkään asentoon jossa etujalan varpaat näyttivät eteenpäin ja takajalan kantapää oli samassa linjassa etujalan kantapään kanssa ja varpaat lähes 90 astetta sivulle kääntyneenä. Paino tässä asennossa n. 80-90 prosenttisesti etujalalla. Samasta asennosta tehtiin myös nagashizuki, siinä vain takajalka siirtyi sivuun niin, että sen varpaat olivat kutakuinkin linjassa etujalan kantapään kanssa.

Selittäisitkö tuo kaatuva liike sen syöksyajatuksen?

Tuo on muoto nykyäänkin muodollisessa tekniikassa. On älyttömän vaikea tekniikka vaikka se on näennäisen yksinkertainen. Joskus olen kokenut että jokin asia on onnistunut jotenkuten, mutta en koskaan että kokonaisuus olisi. Varsinaiseen asiaan tämä liittyy siten, että siinä ei mielellään pitäisi "kaatua", koska se on liian hidasta vaan nimenomaisesti löytää jokin tapa syöksyä perille nopeammin.

Toinen asia mihin tämän otsikon alla tahtoisin kiinnittää huomiota, on että minulle on vähän epäselvää, missä kohtaa jabi lakkaa kenenkin mielestä olemasta tobikomizuki, kun siirrytään muodollisesta enemmän ottelulliseen. Tai toisenlaiseen muodolliseen.

Lasse Candé kirjoitti: Toinen asia mihin tämän otsikon alla tahtoisin kiinnittää huomiota, on että minulle on vähän epäselvää, missä kohtaa jabi lakkaa kenenkin mielestä olemasta tobikomizuki, kun siirrytään muodollisesta enemmän ottelulliseen. Tai toisenlaiseen muodolliseen.

Opin viime Okinawan reissulla hyvän, yleispätevän nimen ihan kaikille käsitekniikoille: tijikun. Se kääntyy suunnilleen ”kädet liikkuu näin”


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro