Aikidon harjoittelusta

[Mjölnir]

Tatamille siittä vaan epäilijät testailemaan...heh

Ok, kuka tulee ensin?

[JKOO]

Olen ennenkin maininnut aikidon olevan luonnehäiriöisille turvallinen paikka mellastaa. Voi päkittää ja ohittaa tekniikat voimalla. Toisille se on sitä realistista harjoittelua.

Tuossa on pointti jota ei kannata sivuuttaa. Vetäjän vastuu korostuu mitä ja miten treenataan.
Kaapin paikka tulee näyttää, jos homma on luistamassa p...er..eelleen. Mielestäni päkittämisen ja
voimailun voi hanskata hyvinkin, mutta kolikon toinen puoli on kiihkossaan vahvat yhden ainoan ja oikeanalkuperäisenopin julistajat...
Jotenkin ajattelen niin, että loppupeleissä jokaisen treenaajan aikido on oman näköisensä tekele.

[nomad]

Tatamille siittä vaan epäilijät testailemaan...heh

Ok, kuka tulee ensin?

Kumpi sä oot? Sulla kun on se aikido tuolla takalajeissakin

[JKOO]

Tatamille siittä vaan epäilijät testailemaan...heh

Ok, kuka tulee ensin?

he..l.vatan hyvä tarjous , meilläpäin poikain kanssa tuota testausta harrastetaan kyllä.(silleen pienesti)
Mutta ei siis verissäpäin

[Teemu]

Aikidon ongelma on se ihmisjoukko joka ei treenaa lajia

No mut joo. Kun en viitti kopypasteta mun aikaisempaa vuosien varrella puuhattua kirjoittelumateriaalia muista (ja myös tästä) ketjuista) esiin, en kommentoi enää sellaisia asioita joista oon jo aiemmin sanaisen arkkuni avannut.

Mun mielestä lajia kuin lajia voidaan spekuloida ja käsitellä samoin kuin aikidoa. Toisaalta aikido on sen verran mielenkiintoinen hommeli ja itsellenikin suorastaan elämänkatsomus ja filosofia, että en ihmettele muidenkaan ihmisten kiinnostusta lainkaan:)

Aikidosta on kovin helppo tehdä johtopäätöksiä ilman tilanteeseen sopivaa kokemuspohjaa. Näin se vaan on. Esimerkiksi viimepäivien kirjoituksista nousee esille seikkoja "jotka koetaan lajin ongelmiksi".. Täällä ruudun takan sairastaessani en näe ongelmia tai heikkouksia, vaan väärinymmärretyjä asioita.

Ok, hyvinkin mahdollista on, että "väärinymmärrykset" syntyvät esim. huonon opetuksen vuoksi! En siis tarkoita että vika olisi kokijassa, oppilaassa. Itseasiassa se vika mun mielestä ei ole siellä oppilaan päässä oikeastaan KOSKAAN (poissulkien ihan 375 tapaukset).

Mutta näin on ihan lajissa kuin lajissa, vaikka nyt puhutaankin aikidosta. Jos mä menisin treenaamaan vaikka nyt sitte soutamista.

1. Meen soutukeskukseen
2. Näen tyyppejä soutulaitteissa keskuksen sisätiloissa

3a. ..Voi helkkari, ei tää ookkaan oikeaa soutelemista, vaan jotai prkleen kuntosalitoimintaa

tai

3b. .."Tervetuloa, tässä meidän pidempään treenanneet tekee soutuharjoitteita kisaa varten."

4a. Kirjoitan palstalle kuinka soutaminen on rulletårttaa, ja että yksi suuri ongelmana on esim. se, että realistista soutamista ei voi oppia kuin oikeessa veneessä

tai

4b. Kohdalleni sattui hyvä tuuri. Sain soutuopettajan, joka osaa opettaa. Sellaisen, joka osaa jakaa tietoa ja joka harjoittelun eri vaiheissa tietää mitä minulle milloinkin voi ja kannattaa opettaa

MUTTA .. Laji on se soutu. Enkä usko, että soutuveneellä ohitetaan naapurin Busteria. Se kun on moottorivene ja siten ihan eri asia:)

[Teemu]

Ja sieltähän tulee hyvää settiä porukoilta!

Jeppis, tietyssä vaiheessa aikido alkaa muuttua harjoittelijan omaksi kuvaksi. Ja juujuujuujuu!! Mä oon aina valmis yhteiseen treenailuun ja pähkäilyyn!

[Kalle Koskinen]

Jotenkin ajattelen niin, että loppupeleissä jokaisen treenaajan aikido on oman näköisensä tekele.

Hyvähyvä! Juurikin näin!

Tätä minä olen ajatellut, tätä muistaakseni Ueshiba kehoitti tekemään. Silti ihmiset tuntuvat päättävän muiden puolesta että mikä on sitä aikidoa ja mikä ei.

[ToniM]

Hyvä asettaa itselle tavoitteita harjoittelun suhteen ja omani on, että tilanteen vaatiessa pystyn toimimaan sen vaatimalla tavalla on sitten kyse pehmeästä tai kovasta lähestymistavasta.

Minä en millään usko, että pelkästään pehmeästi harjoitteleva pystyy aikidoa käyttämään hyökkääjää vastaan. Vaikka puhuttaisiin jaappanialaisella termillä ja oletetaan, että pehmeästi treenaavalla on zanshin vahvasti mukana harjoittelussa niin epäilen, että silti siitä harjoittelusta jää pois se periksiantamattomuus ja ns. "munat" puuttuu, kun tilanne iskee päälle. Nyt täytyy kuitenkin erottaa se asia, että vaikka tekee pehmeästi niin se ei välttämättä tarkoita etteikö tekisi lujaa mutta ymmärrätte varmaan pointin, kun puhun pehmeästä harjoittelusta.

Siinä sitten onkin tavoitteita riittävästi ja muutaman vuoden treenaamisella mitä itselläkin on takana niin ei vielä pitkälle pötkitä mutta se tekeekin harjoittelusta kivaa, kun tietää, että kehitettävää on ja iänkin puolesta vielä kenties voi jopa kehittyä. Tätä samaa treenitapaa tykkään viljellä meidänkin harjoituksissa ja ne ketä se kiinnostaa niin he voivat sen mukaisesti treenata. Kaikilta ei voi samaa alkaa vaatimaan ja jokainen saa treenata sillä tavalla mikä itselle parhaiten sopii. Pääasia, että kaikki kokevat harjoittelun olevan hauskaa.

Esimerkkinä voisi sanoa, että viime vlopun oman seuran minileirillä lyötiin kaikille treenaajille nyrkkeilyhanskat käteen ja nagen taitotason mukaan uke sitten antoi palaa ja siihen sitten kukainenkin yritti soveltaa aikidoa. Jälkikeskusteluiden perusteella järjestään jokainen ymmärsi missä se oma taitotaso kulkee ja kuinka vaikeaa on toimia lyöntejä vastaan mukaan lukien allekirjoittanut.

Harjoittelun pitäisi tuoda esille kysymyksiä joihin joudut hakemaan vastauksia. Pelkkä harjoittelu ilman tällaista asettelua ei johda mihinkään.

[Teemu]

..Apuvälineiden avulla pystyy harjoittelemaan aikaisemmassa vaiheessa sen kaltaisia hommia, joita muuten tehtäs vasta huomattavan paljon myöhemmin.



Tykkäsin, ja oon aina tyksiny, vaikka ei mun tapa olekaan. Ja pidän ehdottomasti hyödyllisenä, kuhan muistetaan, että kyseessä on aikidon treenimetodi, ei mikään "ristiinpukeutuminen" tms.

Minä sanoisin, että tuo pystyminen johonkin sen valossa mitä on treenannu on henkilökohtainen juttu harjoittelijalle. Mä uskon pitkälti myös siihen, että eka go-tai, sitte ju-tai (no siis kyllähän siinä päällekkäisyytty on alusta saakka, tarkoitan painotusta!), mut toki poikkeuksia voi löytyä. Kumpikaan harjoittelumuoto ei kuitenkaan tarkoita (ei ukena, ei nagena), että pitäisi, tai edes pystyisi, tekemään sellasia juttuja jotka on oman taitotason yläpuolella.

[Teemu]

MUTTA!

Tossa opetusjärjestyksessä on vain mielipiteitä, ei oikein tai väärin. Mä arvostan ja ymmär ihan yhtäläisesti muitakin kuin omia mietteitäni. Yleensä

[Jaska73]

Kyllä, pitkään treenattuaan jokainen luo oman käsialansa aikidoon! Ennen sitä on jo valittu tyylisuunta/opettajalinja (ja kukaties sitä jo vaihdettukin pari kertaa...) joita löytyy kyllä aikidon sisältä joka lähtöön, jos ylipäänsä aikido on se laji jota haluaa treenata. Ja ne kaikki toteuttavat lajin periaatteita, mutta hiukan eri tavoilla.

Se, että aikidon päämäärä ei ole vastustajan vahingoittaminen, ei suinkaan ole minun päähänpistoni, vaan lajin perustajan ja lukuisien muiden aikido-opettajien. Ja sitäpaitsi aikidon tekninen sisältö todistaa tämän mielestäni aukottomasti; aikido on ihmisten telomiseen oikeastaan aika onneton laji. Ja ihan tarkoituksellisesti.

[Mjölnir]

aikido on ihmisten telomiseen oikeastaan aika onneton laji.

Kyllä minulta on n. 17 vuotiaana hajoitettu ranne nikyolla

[nomad]

Sen enempää olematta aikidoka, mutta jos suuri osa lajista perustuu vastustajan nakkaamiseen lennossa maahan ja nivelten hyperekstensioon niin se nimenomaan on erittäin hyvä lajii telomiseen. Siitä kun napsuttelee vähän niveliä rikki ja nakkaa lonkka edellä asfalttiin niin on siinä aika telottu vastapuoli joka myttynä maahan jää.

[TeeVee]

Näin 16 vuoden aikidokokemuksella olen myös sitä mieltä, että monet aikidotekniikat ovat suorastaan vaarallisia, jos pari ei osaa ukemia tai muuten osaa suojella itseään.

- Minut on kahdesti viety pää edellä maahan ikkyosta. Ekalla kerralla ei onneksi sattunut pahasti. Toisella kerralla osasin jo laskeutua turvallisemmin maahan.
- Nikkyoita tehty niin, että ranne on ollut kuukausia kipeänä
- Kotegaeshista niin, että pakko mennä kovaan ukemiin, koska muuten ranne murtuisi
- Heitetty shihonagella, että käteen sattui sekä ranteeseen, että kyynärpäähän. Kova ukemi oli ainoa vaihtoehto.
- Iriminagesta lähdettiin niin että niska rusahti.

Tässä muutama tiukka paikka, jotka omalta kohdalta muistan. Muita vaarallisia aikidotekniikoita ovat hiji kime osae ja koshinage, missä tiedän harjoittelijoiden loukkaantuneen.

Pitää ymmärtää, että aikidotekniikat ovat turvallisempia, kuin pari osaa ukemit ja reagoida tekniikoihin oikein. Tai sitten tekniikan tekijä ei vie lukkoja loppuun asti ja suhteuttaa voiman vastustajan voimaan ja kokemukseen. Kyllä niillä kuitenkin saa paikkoja rikki toiselta niin halutessaan tai tahattomastikin.

[PDC]

Jos palaa ton pohjalta tohon kova - pehmeä keskusteluun, niin "kovana olemisessa" se loukkaantumisen riski on suurempi. Kuten Kari Tamminen sanoi FightSportin haastattelussa

Harjoitellaan niin, että nage voi tehdä puhtaan suorituksen uken syöttäessä voimaa, ja uke ottaa vastaan voimaa hyvin joustavasti. Uken joustavuuden harjoittelu on tärkeää. Joustavaa on vaikeaa vahingoittaa, mutta jännittynyt vammautuu suuremman voiman kohdatessaan.