Voihan koulutusta toki pitää yrityksenä paikata puutteita. Mutta tällaisessa tilanteessa oltaisiin hiukan hakoteillä.... Eikö laji-osaaminen suhteutettuna ohjattavan henkilön tai ryhmän tasoon ole jo perusvaatimus ohjaajaksi ryhtymiseen...johonkin ohjaajakoulutukseen lähdöstä puhumattakaan?
Ja jos koulutus tuo tähän persoona-tietotaito yhtälöön alkeet opetuspedagogiikasta, ensiavusta, tietoa oikeanlaisesta ravinnosta, urheilufysiologiasta, lajivammojen ennaltaehkäisystä, erityisryhmien ohjaamisesta (:ninja:):D yms... niin tuskimpa se ainakaan huonontaa saatavan opetuksen laatua.
Aikido on käsittääkseni nykyään kuitenkin aika lailla ns. massalaji. Niin erilaiset ihmiset hakeutuvat noukkimaan siitä niin erilaisia asioita, että tuskimpa siitä haittaakaan on jos opettaja/ohjaaja osaa näiden yksilöiden omat erityistarpeet huomioon ottaa.
Noh, jos sitten haetaan sitä ns. elävämpää ja dynaamisempaa(runttaavampaa) tehokasta harjoittelua niin perinteinen opetustapa puhunee paremmin...ilman sen kummempia pedagogiikkoja...
Tyyliin: osaava ja asenteikas opettaja + muutama lahjakas oppilas. Ja siinä se, eikö?