Moi! Luo tili ja ota osaa iloiseen keskusteluun. 🙂

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

Japanilaiset lajit

Valvoja: Valvoja

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 30
Viestit: 18358
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 12 kertaa
Tykätty: 22 kertaa

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#181

Viesti Jussi Häkkinen »

Kari Aittomäki kirjoitti: Jussi, voisitko sitte ihan valottaa omien näkemyksiesi kautta traditiotekemisen autuaaksitekevyyttä?
Missä minä olen sanonut sitä autuaaksitekeväksi?

Sanoin jo ihan vasta, että kyse on nimiasiasta. Minulle on ihan herttaisen yhdentekevää se, miten hyvä tai huono laji on. Sillä ei ole tasan mitään tekemistä nimen tai linjan eheyden kanssa.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#182

Viesti DeusVult »

Jussi Häkkinen kirjoitti: Huonoja rinnastuksia.
Eikä ollu. Ihan hyvä rinnastuksia.
Jussi Häkkinen kirjoitti: Tämä saattaa - ajoittain samannäköisestä enbusta huolimatta - vaikuttaa kovastikin oyoon laajemmalla tasolla.
Anteeksi, mutta japanini on hieman ruosteessa. Mikä tietysti on vain yksi osoitus lisää siitä että en ymmärrä jujutsusta mitään. :(
Jussi Häkkinen kirjoitti: Lisäksi...lajin tekee harjoitusmenetelmä. Ei niinkään lopputulos.
Olen kyllä erimieltä. Jos minä treenaan [fiktiivinen tilanne] Skotlannissa saksalaista pitkämiekkaa, ja Risto R treenaa sitä Suomessa [/fiktiivinen tilanne], niin kyllä me minun mielestäni treenaamme samaa lajia, vaikka toisella on polvihousut jalassa ja toisella verkkarit, ja toisissa treeneissä puhutaan englantia ja toisissa suomea, eikä kummassakaan puhuta saksaa.

Vai oliko nyt kyse nimenomaan aseettomasta kamppailusta? Onko siinä joku ratkaiseva ero?
Jussi Häkkinen kirjoitti: Aseeton kamppailu näyttää lopputasolla usein hyvin samankaltaiselta. Paini-, nyrkkeily- ja muita kamppailumuotoja on maailma pimeänä ja valtaeron tekee hyvin usein juuri se tapa ja kulttuuri, missä menetelmä on syntynyt.
Syntynyt, niinpä. Siksipä monia lajeja treenataankin saman nimisinä ympäri maailmaa, tyhmäähän sitä nimeä olisi joka kerta vaihtaa kun laji viedään valtion rajan yli. [109_v]Kreikkalais-Roomalainen paini[/109_v] -> Suomalais-Ugrilainen paini.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 30
Viestit: 18358
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 12 kertaa
Tykätty: 22 kertaa

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#183

Viesti Jussi Häkkinen »

DeusVult kirjoitti:
Jussi Häkkinen kirjoitti: Lisäksi...lajin tekee harjoitusmenetelmä. Ei niinkään lopputulos.
Olen kyllä erimieltä.
Ole sitten. Olet väärässä, mutta ei se minulta pois ole.

Voit niinkuin ihan vain harjoituksena miettiä, vaikuttaako tapa, jolla opiskelet jotain asiaa, lainkaan siihen, miten laaja tai millä tavalla suuntautunut sovelluskapasiteettisi on.

Skotlannissa saksalaista pitkämiekkaa, ja Risto R treenaa sitä Suomessa [/fiktiivinen tilanne], niin kyllä me minun mielestäni treenaamme samaa lajia, vaikka toisella on polvihousut jalassa ja toisella verkkarit, ja toisissa treeneissä puhutaan englantia ja toisissa suomea, eikä kummassakaan puhuta saksaa.
Aivan. Ero tuleekin siitä miten te treenaatte sitä saksalaista pitkämiekkaa.

Siksipä monia lajeja treenataankin saman nimisinä ympäri maailmaa, tyhmäähän sitä nimeä olisi joka kerta vaihtaa kun laji viedään valtion rajan yli.
Harjoitustapa määrittää enemmän kuin lopputulos. Yleensä jopa niin, että lopputulos (kilpailumuoto, näytöksissä näytettävä muoto tai joku muu) on ihan yhdentekevä lajin nimeämisen ja määrittämisen kannalta. Olennaista on se, miten harjoitellaan.

Lajit ja tyylit ovat harjoitustapoja, -ohjelmia ja -menetelmiä. Eivät lopulta tapoja, joilla kamppaillaan (vaikka tällainen järjestelmää noudatettaessa usein muodostuukin). Näin toiselta hyllyltä (koska tunnen sen parhaiten) voin esimerkkinä todeta, että jos karatekan tapellessa hänen näkee selvästi olevan karateka, hänen opettajansa (koska opettaja on aina syypää) ei ole ymmärtänyt karatea lainkaan. On myös syytä olettaa, että henkilö ei varsinaisesti ole harjoitellut karatea - vaan pelkästään sen ulkomuotoa.

Ja lajien nimet tulevat sitten pidemmistä linjoista. Se, mitä itse asiassa treenataan, merkitsee myös nimen osalta vähän - nimi tulee periytyvänä, ellei sitten ole tyystin uusi. Minusta on outoa nimetä joku juttu täysin vieraan perinteen mukaan, vaikka se vähän muistuttaisi sitä.


Voi vaikka miettiä, mikä erottaa Krav Magan Hokutoryusta. Mielestäni treenin tapa on tässä oleellinen - ei niinkään lopputulos.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#184

Viesti DeusVult »

Jussi Häkkinen kirjoitti: Voit niinkuin ihan vain harjoituksena miettiä, vaikuttaako tapa, jolla opiskelet jotain asiaa, lainkaan siihen, miten laaja tai millä tavalla suuntautunut sovelluskapasiteettisi on.
No eikös se sovelluskapasiteetti sitten taas liity siihen lopputulokseen? Eihän sillä pitänyt olla merkitystä?
Jussi Häkkinen kirjoitti: Aivan. Ero tuleekin siitä miten te treenaatte sitä saksalaista pitkämiekkaa.
Jos ne harjoiteltavat leikkauskulmat ja liikesuunnat on kummallakin edes suurinpiirtein samat, niin minun mielestäni ei ole mitään väliä vaikka toinen treenaisi pellepuku päällä ja toinen jöötillä istuen. Se on silti saksalainen pitkämiekka.
Jussi Häkkinen kirjoitti: Lajit ja tyylit ovat harjoitustapoja, -ohjelmia ja -menetelmiä. Eivät lopulta tapoja, joilla kamppaillaan
Mitkä ovat sinun mielestäsi ne tärkeimmät erot modernin ja perinteisin jujutsun harjoittelutavoissa, joihin vedoten vain toinen on aito?
Jussi Häkkinen kirjoitti: Minusta on outoa nimetä joku juttu täysin vieraan perinteen mukaan, vaikka se vähän muistuttaisi sitä.
Tästä olen samaa mieltä. En kyllä tiedä yhtään lajia jossa näin olisi toimittu, tosin ei se tarkoita etteikö sellaisia olisi.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 30
Viestit: 18358
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 12 kertaa
Tykätty: 22 kertaa

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#185

Viesti Jussi Häkkinen »

DeusVult kirjoitti: Mitkä ovat sinun mielestäsi ne tärkeimmät erot modernin ja perinteisin jujutsun harjoittelutavoissa, joihin vedoten vain toinen on aito?
Se historia ja kulttuuri, jossa toinen on syntynyt. Ja niin, en puhu edelleenkään aitoudesta muuten kuin aidon japanilaisen jujutsun suhteen. Kyllä se toinenkin ihan varmasti on aito, vaikka nimi vain sattumalta onkin (mahdollisesti japanilaisen jujutsun vaikutteesta) samanlainen. Nämä eivät kuitenkaan kuulu samaan perheeseen tai ole samaa asiaa.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Tästä olen samaa mieltä. En kyllä tiedä yhtään lajia jossa näin olisi toimittu, tosin ei se tarkoita etteikö sellaisia olisi.
No, nuo modernit, ei-japanilaiset "jujutsut" ovat juuri näitä. Niillä harvemmin on mitään kiinteää, jatkumollista yhteyttä japanilaiseen jujutsuun. Myös karaten nimen alla heiluu tällaisia lajeja ja tyylejä paljon, moni japanilaista (ja vähintään yhtä moni ulkomaista) alkuperää. Suomessakaan eivät harvinaisia ole...


Sovelluskapasiteetti ei muuten aina liity siihen lopputulokseenkaan lainkaan. Tai ainakaan siihen, millä tavalla lopputulosta esitellään.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#186

Viesti DeusVult »

Jussi Häkkinen kirjoitti: Se historia ja kulttuuri, jossa toinen on syntynyt. Ja niin, en puhu edelleenkään aitoudesta muuten kuin aidon japanilaisen jujutsun suhteen. Kyllä se toinenkin ihan varmasti on aito, vaikka nimi vain sattumalta onkin (mahdollisesti japanilaisen jujutsun vaikutteesta) samanlainen. Nämä eivät kuitenkaan kuulu samaan perheeseen tai ole samaa asiaa.
Noniin, nyt taidetaan päästä eteenpäin? Ei kait kukaan ole esimerkiksi Hokutoa "aidoksi japanilaiseksi" väittänytkään? Tuossa Mikkelin näytösvideossakin sanottiin heti kättelyssä, että kyseessä on Niinikedon Suomessa kehittämä tyylisuunta. Myös esimerkiksi saksalaista (DJJV) Ju-Jutsua ei kukaan väitä japanilaiseksi, mutta "nimi tulee periytyvänä", niinkuin totesit. Hokuton tapauksessa en tosin tiedä mistä se nimi periytyy, en ole niin tutustunut.
Jussi Häkkinen kirjoitti: No, nuo modernit, ei-japanilaiset "jujutsut" ovat juuri näitä. Niillä harvemmin on mitään kiinteää, jatkumollista yhteyttä japanilaiseen jujutsuun.
Montako tällaista lajia tunnet, joilla ei mitään yhteyttä ole? Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun itse tunnen vain paria hassua modernia tyylisuuntaa, ja niillä on kaikillä vähintään jonkinmoinen alkujuuri siellä nousevan auringon maassa.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

Kuvake
Jussi Häkkinen
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 30
Viestit: 18358
Lauteille: Helmikuu 2005
Tykännyt: 12 kertaa
Tykätty: 22 kertaa

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#187

Viesti Jussi Häkkinen »

DeusVult kirjoitti: Ei kait kukaan ole esimerkiksi Hokutoa "aidoksi japanilaiseksi" väittänytkään?
Aivan. Se on samalla tavalla nimetty eri laji. Siis on jujutsua ja jujutsua. Kuten totesin aiemminkin. Luetaan niitä viestejä ennen kuin jankataan.

Montako tällaista lajia tunnet, joilla ei mitään yhteyttä ole?
Kohtalaisen pinon. Valtaosa esittää kyllä väitteitä yhteydestään, mutta tarkemmin vilkaistuna yhteys käy olemattoman ohueksi.
Viimeksi muokannut Jussi Häkkinen, huhti 28, 2009, 02.41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jussi Häkkinen

"Karate ei ole tapa kamppailla. Karate on tapa opettaa kamppailua. Nämä ovat kaksi täysin eri asiaa ja erittäin tärkeä asia ymmärrettäväksi."

Kuvake
Rojola
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 3
Viestit: 2645
Lauteille: Syyskuu 2005
Paikkakunta: Mullet City
Tykännyt: 9 kertaa
Tykätty: 5 kertaa

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#188

Viesti Rojola »

Tämä ketju saattaa aukaista harjoittelun tapaan liittyvää eroa modernin ja perinteisen jujutsun välillä. Tai sitten ei.
Janne Paavilainen

...ja ninjaprofeetta sanoi: älköön olko havistu!

Harjoitteletteko te siellä Bujinkanissa oikein tuelta tätä asioiden ja sanomisten vääristelyä ja asiayhteyksien muuten vain sekoittelua?

Kuvake
Nijukun
sääreenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 56
Lauteille: Tammikuu 2007
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#189

Viesti Nijukun »

Rääpäsen vielä kerran tosta hokurosta. Eli jos normaali treenimetodit ovat esim. pistäriin / potkutyynyyn hakkamista, niskaotteesta polvipotkuja rintakehään, koukku ja kyynärpäälyöntejä kovalla sykkeellä, niin ollaan aika kaukana japanilaisesta jujutsusta. Nämä treenimetodit on enemmän niistä "kovista" karate-tyyleistä kuten kiukkari yms. tai krav maga, pdfs, yms.

Kuitenkin hokuton tekniikka-arsenaali on niin paljon erilainen kuin missään perinteisessä japanilaisessa jujutsussa. Ei niissä harjoitella systemaattisesti koukkulyöntejä tai polvipotkuja. Enemmänkin niitä surullisen kuuluisia atemeja. Onhan tietysti hokutossa perinteisiä tekniikoitakin, mutta painotus ja tekniikoiden toteutustapa tuntuu olevan enemmän karatemaista.

Lajikuvaukset on tietysti aina niin ja näin. Mainostettiinhan shorinji-ryu karatenkin olevan samanlaista kuin Japanissa, mutta mites kävikään... saatiin kyllä hyviä selityksiä "Soke on jo niin vanha ettei voi potkaista päähän"...

Kuitenkin oltiin tuloksessa jossa mainostettiin ja annettiin ymmärtää jotain ihan muuta kuin treenattiin. Lajissa ei ollut mitään vikaa, mutta käytännössä harjoittelijoita "pissittiin" brushteeth silmään.

Ja jos vertaa hokuton eroa jujutsuun ja saksalaisen pitkänmiekan koulukunan eroja skotlannissa ja suomessa niin ero olisi lähinnä se että toiset käyttäisivät saksalaista pitkämiekkaa ja toiset espanjalaista joka on myös miekka, mutta kuitenkin aivan erilainen. Käyttötarkoituskin olisi sama, mutta tekniikat hitusen erilaiset. Paitsi että saksalaisen pitkänmiekan systeemi taitaa olla aika yhtenäinen. :D

Kuvake
sanppa75
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1913
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#190

Viesti sanppa75 »

DeusVult kirjoitti: Jos ne harjoiteltavat leikkauskulmat ja liikesuunnat on kummallakin edes suurinpiirtein samat, niin minun mielestäni ei ole mitään väliä vaikka toinen treenaisi pellepuku päällä ja toinen jöötillä istuen. Se on silti saksalainen pitkämiekka.
Todella kummallinen väite... :oops:

Sen mitä itse olen erityyppisiä miekkaharjoitteita tehnyt, niin minkään tyylin tai miekankäyttötavan perusta ei ole ollut "leikkauskulmat tai liikesuunnat". Olen maistellut aavistuksen verran myös ns. rekonstruktoituja eurooppalaisia vanhoja tyylejä. Ajoitus, kehonkäyttötapa--->aseenkäyttötapa(periaatteet), asenne/asento(sekä mielen että kehon), hengitys...eikö nämä ole niitä seikkoja mitkä tekevät tyylisuunnasta sen mitä se on?

Leikkauskulmat ja liikesuunnat...KÄÄK DeusVult... ;) Kysy opettajaltasi mitä mieltä hän on.

Aika monasti olen Jussi H:n kanssa eri mieltä, mutta nyt kyllä en voi koska se mitä hän on kirjoittanut lopsahtaa omassakin pääkopassa lokeroon "järkipuhetta". Joitakuita tuntuu nyt tavattomasti närästävän se että kaikki eivät lue hokutoryu:ta jujutsuksi. En minäkään katso lajia jujutsuksi, koska jujutsu on mielestäni perinteinen japanilainen laji, kun taas hokutoryu on moderni suomalainen laji. Se että Imi Lichtenfield treenasi joskus jujutsua, tai judoa ei tee krav magasta jujutsua tai judoa. Se että hän on saattanut vääntää myös painijoiden kanssa ei tee magasta painia. Se on magaa. Sama homma hokuton kanssa mielestäni. Hokutoryu on mielestäni (sen mitä olen heidän toimintaansa nyt joitakin vuosia välillä aika läheltäkin katsellut, jopa niin läheltä että taisi kerran hiukan äly pihalle lähteä... :badgrin: :D ) erittäin hyvä ja ehjä kokonaisuus jonka avulla saa varmasti hyvän kamppailutaidon mikäli asenne riittää ja jaksaa harjoitella.

Mitä sitten tuohon nimiasiaan tulee....niin mielestäni on hiukan erikoista mainita hokuton yhteydessä "samurait ja samuraiden taistelutaito". Mikäli kyseessä on kumarrus japanin suuntaan koska tyylisuunnan perustajalla on historiaa japanilaisissa lajeissa(käsittääkseni eri karatetyyleistä), niin asia on jollakin tasolla ymmärrettävä. Siitä huolimatta esimerkiksi Hokutoryu goshinjutsu kuvaisi mielestäni paremmin hokuton luonnetta kuin "jujutsu". Se että miten minä ajattelen hokuton nimeämis käytännöstä, ei vaikuta millään tavalla hokutoon lajina eikä tee siitä huonompaa tai parempaa. Asian pitäisi olla normaalilla käsityskyvyllä varustetulle immeiselle ihan selvä. Silti tuntuu olevan jonkinlainen krooninen tarve vetää palkokasvi ylähengitysteihin ja kääntää nimeämiskäytännöstä annetut kommentit hokuton parjaamiseksi... Siis mitvit?? Eikö se todellakaan riitä että esim. Häkkinen useaan kertaan erikseen mainitseen että kyseessä on nimiasiaa koskeva ihmettely eikä lajin tehokkuus/hyvyys arvio? Kääk.... :funtsii:

Sitten noi kommentit koryu-jujutsun tiukkaan muotoon sidotusta "muodon oikeellisuuteen" tähtäävästä harjoittelusta voi jättää aivan omaan arvoonsa. Kari; et siis varmaankaan ole koryu:ta koskaan harjoitellut? Koryu budo, tai vaikkapa vain jujutsu on niin valtavan laaja kenttä erilaisia tapoja käyttää kehoa ja lähestyä kamppailua, ettei voida vetää juuri minkäänlaisia johtopäätöksiä muutaman lajin enbun (näytös, joka on taas monesti...vain näytös :) ) perusteella siitä mitä koryu jujutsu on. Se on varmasti monia asioita, mutta harvoin sitä samaa mitä naapurityylissä treenataan. Yhtäläisyyksiäkin voi olla...mutta ei välttämättä.

Lienenkö aivan väärässä jos totean että periaatteessa koryu tyyli, olipa se sitten juujutsua tai ei, on tietopankki. Ja on aivan absurdia väittää että koryu on sitä että ei saa kysyä "miksi". Miten tietopankista voi saada tietoa jos ei ole mahdollista esittää kysymyksiä? Ei jummarra. :D Se, että millainen kamppailija sitten koryu:ta harjoittelemalla tulee tai miten hän harjoittelemansa tyylisuunnan oppeja tulkitsee, riippuu enemmän yksilöstä itsestään..siitä miten hän treenaa, miten hän kysymällä ja harjoittelemalla saamansa vastaukset tulkitsee... Eikös tärkeimmässä roolissa olekin kuitenkin kamppailija itse omassa persoonassaan...ja hän sitten tulkitsee oppimansa itsensä kautta eikä päin vastoin. Eli karrikoidusti, kysymys ei ole siitä että väännetään kaikilta harjoittelijoilta varpaan samaan asentoon, koska tyyli käskee niin....vaan siitä että jokainen noudattaa tyylin periaatetta omalla tavallaan...ja esimerkiksi kehon asento voi sitten hiukan varioida persoonan ja ruumiinrakenteen mukaan.

Muutama varmistus vielä ettei tulkita väärin:

Hokutoryu on mielestäni hieno ja tehokas kamppailulaji.

Modernit lajit soveltuvat mielestäni keskimäärin paremmin vastaamaan esimerkiksi itsepuolustuksellisiin tarpeisiin kuin vaikkapa perinne jujutsu.

Jos keskimääräinen perinnejutsuka tai moderni jutsuka (vaikkapa hokuto tai brassi) tappelis ilman aseita, niin uskoisin että moterni mies voittas. :D

Noh...semmosta...nyt duuniin et pääsee illalla treenaamaan. Gambatte niin kuin Oari toteaisi! :)
Sami Hyvärinen

"Saru mo ki kara oshiru"

jkk
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 4
Viestit: 1067
Lauteille: Huhtikuu 2005
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#191

Viesti jkk »

DeusVult kirjoitti: Tai karjalanpiirakka ei ole oikea karjalanpiirakka, jos se on leivottu jossain muualla kuin Karjalassa?
Jos karjalanpiirakan pohjana on italialainen pitsapohja ja bulgaarian jugurtti, josta on sitten Ruotsissa kehitetty uusi ruokalaji moderneihin tarpeisiin, niin se ei vaan mielestäni ole karjalanpiirakka vaikka se olisikin siksi nimetty.

Sehän voi olla terveellisempi ja ravitsevampi ja sopivan paremmin nykyihmisen ravinnoksi yms..

Ja vaikka tämä jugurttipitsa sitten vastaisikin useimpien ihmisten mielikuvaan karjalanpiirakasta ja olisikin vakiintunut termi, niin silti se ei nyt vaan minulle riitä. Olisin ihan tyytyväinen jos jugurttipitsan leipurit kehittäisivät eittämättä hienolle ruokalajilleen ihan oman uuden nimen. En kuitenkaan juurikaan voi asiaan vaikuttaan joten kutsukoon sitten ihan miksi haluavat. Erikoisinta tässä on ehkä se että jugurttipitsan nauttijat eivät eroa ymmärrä vaikka olisivat karjalanpiirakkaakin maistaneet, vaan ihan tosissaan luulevat syövänsä jotain karjapiirakasta kehittynyttä ruokaa.

Kuvake
DeusVult
päähänpotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 8469
Lauteille: Kesäkuu 2007
Paikkakunta: Helsinki
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#192

Viesti DeusVult »

sanppa75 kirjoitti: Todella kummallinen väite... :oops:

Sen mitä itse olen erityyppisiä miekkaharjoitteita tehnyt, niin minkään tyylin tai miekankäyttötavan perusta ei ole ollut "leikkauskulmat tai liikesuunnat". Olen maistellut aavistuksen verran myös ns. rekonstruktoituja eurooppalaisia vanhoja tyylejä. Ajoitus, kehonkäyttötapa--->aseenkäyttötapa(periaatteet), asenne/asento(sekä mielen että kehon), hengitys...eikö nämä ole niitä seikkoja mitkä tekevät tyylisuunnasta sen mitä se on?

Leikkauskulmat ja liikesuunnat...KÄÄK DeusVult... ;) Kysy opettajaltasi mitä mieltä hän on.
Sori tää menee nyt OT:ksi, mutten malta olla vastaamatta...

Kumma juttu. Kaiken sen teränkäytön jota minä olen nähnyt, perustana on olleet nimenomaan leikkauskulmat ja liikesuunnat. Eihän nuo kaksi asiaa tietenkään mikään kaikenkattava koko totuus ole, mutta ei myöskään kovin kaukana siitä. Kun tietää mihin pitää lyödä, ja miten pitää liikkua päästäkseen lyömään, ollaan jo minun mielestäni aika pitkällä.

Ajoitus ja "kehonkäyttötapa"...
Ajoitushan käsittääkseni pyritään pitämään sellaisena, että sä osut vastustajaan mutta vastustaja ei osu suhun. Ei siinä sen kummempaa magiaa ole. Se sitten taas suoraan riippuu siitä millainen ase sulla on, ja millainen ase vastustajalla on. Jos yrität vetaa backswordilla rapiiria vastaan samalla ajoituksella ja rytmityksellä kuin backswordilla backswordia vastaan, niin susta tulee reikäjuustoa. En kuitenkaan silti pitäisi backsword-backsword miekkailua eri kamppailulajina kuin backword-rapiiria.

Mitä kehonkäyttötapaan tulee, en oikeastaan vieläkään, yli kymmenen vuoden kamppailukokemuksella, ymmärrä mitä tällä termillä tarkoitetaan? Tradiotionistit sitä täällä potkussa erityisesti viljelee, liittyneekö se sitten erityisen kiinteästi johonkin japanilaiseen kulttuuriin tai vastaavaan? Jos tällä tarkoitetaan jotain asennon ja liikkumisen yhteisvaikutelmaa, niin se mielestäni menee tuohon "liikesuunnat" otsikon alle näppärästi.

Aseenkäyttötapa. Kyllä, mutta kun tietynlaisella aseella on monasti vain yksi tai korkeintaan pari käyttötapaa jolla sitä on järkevää käyttää, niin tämä on hieman itsestäänselvyys, ja tulee treenatessa nopeasti esille. Varsinkin matsatessa, kun oma kuuppa kolisee kun Konevitsan luostarin kellot. Esim pitkämiekkaa ei kannata käyttää niinkuin rapiiria, eikä rapiiria niinkuin backswordia.

Asenne ja asento, nojuu tuossahan on se ero pääpiirteissään esimerkiksi italialaisen ja espanjalaisen rapiirin välillä. Ei niillä sitten paljoa muuta eroa kait(saa oikaista jos on parempaa tietoa) olekkaan, kumpikin on rapiirimiekkailua yhtäkaikki. Samalla lailla niissä tarkoituksena on tuikkia reikiä vastustajaan. Kuitenkin jos espanjalaisen ja italialaisen tyylin edustajat ottavat matsia keskenään, näkee tottumampikin sen eron kun toinen seisoo selkä suorana ja toinen möyryää nurmen pintaa jossain ninja-asennoissa.

Hengitys? En ole ikinä treenannut lajia, jossa hengitys toimisi jonain lajin luonnetta määrittelevänä seikkana. Ymmärtääkseni useimmissa lajeissa kuitenkin pyritään jotenkin hengittämään, muutenhan lähtee taju.

Niinku Häkkinenki joskus totesi, ei nää lopulta mitään rakettitiedettä ole nää kamppailulajit. Tai minun mielestäni ainakaan. Teistä en tiedä.
Peter Karis
DJJV Ju-Jutsu, historiallinen kikkailu.

Onko kuvittelu totuutta oikeaa?
Onko totuus onttoa kuvitelmaa? Liike vai staattisuus, vai Pieksämäen asemalla blues?

magamies
munillepotkija
Viestit tässä aiheessa: 11
Viestit: 563
Lauteille: Joulukuu 2005
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#193

Viesti magamies »

Hokuton näytösryhmä KUUNo, Seppänen, Tenhunen oli 90-luvulla maailmankuulu, siinä hommassa oli osaamisen maku, katselin 80-luvulla Hontai Yoshin Ryun näytöstä ja pojat teki puukkotorjuntoja puuveitseä vastaan, ottivat kiinni puukon terästä, onneksi oli puuta, ja kyseessä siis tradiotionaalinen japani.jujutsu.

Jyrki Rytilä Aven parhaita oppilaita oli kuulu ukemitaidoistaan teki stunttihommiakin elokuviin, minunkin mielestäni traditio-jujutsu muistuttaa Aikidoa ja itsekin Aikidoa kokeilleena en lajista pitänyt ja realismiahan Aikidossa ei ole, eikös Seppänen käynyt Aven seurassa lopetettuaan kokeilemassa Daito-ryuta ja ei kolahtanut mieheen, treenaileekohan Kalia vielä?
Magamies

Kuvake
sanppa75
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1913
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#194

Viesti sanppa75 »

DeusVult kirjoitti: Kumma juttu.
Moni asia on jos ei ymmärrä. ;) Voin yrittää selittää, mutta en tässä ketjussa. Privana tai toinen ketju.
DeusVult kirjoitti: Kaiken sen teränkäytön jota minä olen nähnyt, perustana on olleet nimenomaan leikkauskulmat ja liikesuunnat.
Siis ei se, miten lyödään ja mitä sillä lyömisellä tavoitellaan?

DeusVult kirjoitti: Kun tietää mihin pitää lyödä, ja miten pitää liikkua päästäkseen lyömään, ollaan jo minun mielestäni aika pitkällä.
Mun mielestäni lyöntipaikka(siis se mihin lyödään) avautuu aina tilanteen mukaan. Ja siihen sitten reagoidaan tiettyjä periaatteita noudattaen... Siis ei siten että "hää, nytpä mie kohta sitä ranteeseen näppeen..." vaan pikemminkin siten että "ei juma ny se lyö oho se liukastu ja pudotti miekkansa--->kuuppaan" :D )
DeusVult kirjoitti: Ajoitushan käsittääkseni pyritään pitämään sellaisena, että sä osut vastustajaan mutta vastustaja ei osu suhun.

Ihan tosi? :D ;)
DeusVult kirjoitti: Ei siinä sen kummempaa magiaa ole.
Ja näin on väittänyt...kuka?
DeusVult kirjoitti: Se sitten taas suoraan riippuu siitä millainen ase sulla on, ja millainen ase vastustajalla on. Jos yrität vetaa backswordilla rapiiria vastaan samalla ajoituksella ja rytmityksellä kuin backswordilla backswordia vastaan, niin susta tulee reikäjuustoa. .
Näinkin.
DeusVult kirjoitti: Mitä kehonkäyttötapaan tulee, en oikeastaan vieläkään, yli kymmenen vuoden kamppailukokemuksella, ymmärrä mitä tällä termillä tarkoitetaan?

Kandee kysyä opettajalta.
DeusVult kirjoitti: Tradiotionistit sitä täällä potkussa erityisesti viljelee, liittyneekö se sitten erityisen kiinteästi johonkin japanilaiseen kulttuuriin tai vastaavaan?
Se liittyy olennaisena osana kamppailulajeihin.
DeusVult kirjoitti: Jos tällä tarkoitetaan jotain asennon ja liikkumisen yhteisvaikutelmaa, niin se mielestäni menee tuohon "liikesuunnat" otsikon alle näppärästi.
Mitä noin ylejään tarkoitat termillä "liikesuunnat".
DeusVult kirjoitti: Aseenkäyttötapa. Kyllä, mutta kun tietynlaisella aseella on monasti vain yksi tai korkeintaan pari käyttötapaa jolla sitä on järkevää käyttää, niin tämä on hieman itsestäänselvyys, ja tulee treenatessa nopeasti esille.
Aseenkäyttötapahan riippuu jo aika paljon pelkästään tilanteesta jossa sitä käytetään. Joten ei todellakaan ole mitään "yhtä ja ainoaa" järkevää tapaa käyttää asetta. Hassua. :lol: Ja sitten on vielä mokoman eri tyylit ja niiden sisäiset "filosofiat" aseen käytölle... :)
DeusVult kirjoitti: Varsinkin matsatessa, kun oma kuuppa kolisee kun Konevitsan luostarin kellot.
Matsatessa sisätiloissa verkkareissa ja suojavarusteissa...?
DeusVult kirjoitti: Esim pitkämiekkaa ei kannata käyttää niinkuin rapiiria, eikä rapiiria niinkuin backswordia.
Juu, voipi hyvinkin olla.
DeusVult kirjoitti: Asenne ja asento, nojuu tuossahan on se ero pääpiirteissään esimerkiksi italialaisen ja espanjalaisen rapiirin välillä. Ei niillä sitten paljoa muuta eroa kait(saa oikaista jos on parempaa tietoa) olekkaan, kumpikin on rapiirimiekkailua yhtäkaikki. Samalla lailla niissä tarkoituksena on tuikkia reikiä vastustajaan. Kuitenkin jos espanjalaisen ja italialaisen tyylin edustajat ottavat matsia keskenään, näkee tottumampikin sen eron kun toinen seisoo selkä suorana ja toinen möyryää nurmen pintaa jossain ninja-asennoissa.
Eli isojakin eroja on. Ja eikö lie myös rapiireja ja rapiireja?
DeusVult kirjoitti: Hengitys? En ole ikinä treenannut lajia, jossa hengitys toimisi jonain lajin luonnetta määrittelevänä seikkana. Ymmärtääkseni useimmissa lajeissa kuitenkin pyritään jotenkin hengittämään, muutenhan lähtee taju.
Nih.


DeusVult kirjoitti: Tai minun mielestäni ainakaan. Teistä en tiedä.
Älä ylistä itseäsi... ;)






Ps. nyt mennään niin rankasti miekkailun puolelle että josko nämä viestit siirtyy kohta sopivampaan ketjuun...
Sami Hyvärinen

"Saru mo ki kara oshiru"

Kuvake
sanppa75
kylkeenpotkija
Viestit tässä aiheessa: 5
Viestit: 1913
Lauteille: Elokuu 2005
Paikkakunta: Kuopio
Tykännyt: 0
Tykätty: 0

Hokutoryu Ju-Jutsun historia

#195

Viesti sanppa75 »

magamies kirjoitti: Hokuton näytösryhmä KUUNo, Seppänen, Tenhunen oli 90-luvulla maailmankuulu, siinä hommassa oli osaamisen maku, .
Ei lie yllättävää...kun katsoo tekijäkaartia. Onko joku väittänyt että osaamisen makua ei olisi tai olisi ollut...?
magamies kirjoitti: katselin 80-luvulla Hontai Yoshin Ryun näytöstä ja pojat teki puukkotorjuntoja puuveitseä vastaan, ottivat kiinni puukon terästä, onneksi oli puuta, ja kyseessä siis tradiotionaalinen japani.jujutsu.
Haetko jotakin erityistä tällä viittauksella?

Et kai oikeasti yritä väittää että japaniperinnelajeissa opetetaan ottamaan terästä kiinni puukkopoistoissa...??? :seina:
magamies kirjoitti: minunkin mielestäni traditio-jujutsu muistuttaa Aikidoa ja itsekin Aikidoa kokeilleena en lajista pitänyt ja realismiahan Aikidossa ei ole,
Here we go again... aikidon on pakko olla maailman universaalein laji, koska niin suuri osa ketjuistä päätyy aikidoon, ja aika moni niistä toteamaan että "aikido itsessään" ei ole realistista... :smt043 :smt043
magamies kirjoitti: eikös Seppänen käynyt Aven seurassa lopetettuaan kokeilemassa Daito-ryuta ja ei kolahtanut mieheen, treenaileekohan Kalia vielä?
Joka kertoo mistä...?
Sami Hyvärinen

"Saru mo ki kara oshiru"

Vastaa

Lauteilla

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei potkulaisia ja 10 kurkkijaa