Onpas taas.
Jim Shortt on kertomansa mukaan toisen polven traditiojutsuka, tyylinä Ryoi Shinto Ryu (Fudoshin taitaa olla toinen nimi?). Pitää muistaa että British Empire ulottui aikoinaan pallon ympäri, joten tietotaitoa on varmasti kulkeutunut.
Lisäksi saarilla on omatkin ja erityisen vahvat traditiot myllyttelyyn.
Jiujitsua treenattiin jo täyttäpäätä Ranskassa, mutta vasta britit asialle varsinaiset markkinat loivat.
Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että hiukan myöhemmän ajan suomalaisia taitopainijoita syytettiin jiujitsukikkojen käytöstä eli epäreilusta pelistä.
Niinikään, jenkeistä rantautunut jäkettipaini torppaantui pohjanmaan poikien väkevään rinnuspainiperinteeseen, jossa yhteydessä muistan myös dzhiu-dzithsu-syytöksistä lukeneeni. Lähteet on hakusessa.
Vlado Schimdtin eli ViiksiVallun olin aivan unohtanut! Kaskun omat kokemukseni miehestä käsittävät vain yhden leirin ja saunaillan.
Moitteetonta peruskamaa ja hiljaisen asiallinen mies.
Mutta Ave ja Kuuno hänestä arvostavaan sävyyn puhuvat.
Vladon historia on Legioonassa, 18vuotta muistaakseni.
Joka ei, anteeksi nyt vallan kauheasti, mulle ole varsinaisesti sama kuin Kukkiwon tai Kodokan tai vastaavat. Paitsi asenteellisesti, tottakai.
Ja anteeksi Saunatontulle, sekoitin tuon wanhan Luukkosen Kimmon kirjoitteleman erääseen tuoreempaan keskusteluun.
Se viittaamasi tarkoitti lähinnä sitä, ettei kiukkari ole itsepuolustusta juuri lainkaan.
Yamazu kysyi mitä nykyän treenaan.
Koska treenaan yksin treenaan peruslajiani eli karatea. Jos yksintreenaaminen treeniä edes on, noin metodimielessä.
Kaspinin harjoitteet ovat jättäneet lähtemättömän jäljen mutta kun kyseessä ei ole tekniikka aivan varsinaisesti on vastaus vaikeaa.
Yritän päästä Hsing-I vaihteelle, mutta vaikiaa on.
Eli vastaus on Kanada.
Mutta tämä oli tärkein:
Mutta onko se sitten enää tuon lisäilyn jälkeen "jujutsua"? Miten paljon, omakohtaiseen kokemukseesi verraten, sallisit muutosta "kiukkarisettiin" ennen kuin sanoisit että "nytnyt, takapakkia ja pian poijjaat"?
Eli onko treenisessio Jumalanpalvelus vai Jumalan Palvelus.
Merkityserossa tapakulttuuri eli liturgiat vaiko sisältö.
Kiukkaritoimintani aikana tuli UFC ja puhalsi pölyt tunkkaisesta kamppailumaailmasta. MIKÄÄN uriinsa jämähtänyt metodi ei kestä sellaisenaan vapaaottelun realitycheckiä.. ja näyttää siltä että reaalimyllyttelytreeni on tekemässä samaa.
Jo tuolloin reagoimme, treenin painopiste alkoi kulkeutua Hollannin eli kyokushin budokain suuntaan. Joka, kitkeränhuvittavasti kyllä, taisi olla se viimeinen korsi. Kun treeneistä tuli entistäkin ikävämpiä muun kuin asennevammaisen kestää.
Eli kyllä, metodien tulee elää mikäli ajatuksena on palvella Hachimania.
Tyylisuunta on kuitenkin hahmottamistapa ja käyttäytymisen perussävy, ei fraseologiaa. Tycker jag.
Sen polun jälkeen on osunut monenlaista "vääntäjää" kohdalle ja mitä tulee mieleen..... ikävä jutsuaikoja. Sääli sinänsä, mutta totuus omalla kohdallani on tämä. Muilla on varmasti erilaisia mietteitä ja niin pitääkin olla. 
