Potku.net

Jos tarkastellaan Hokutoryuta niin omasta mielestäni koulukunta on karaten ja judon yhdistelmä, joka sisältää hitusen lukkoja. Sanokaa mitä sanotte, mutta mielestäni Hokutoryussa ei ole mitään millä sitä kutsuisi jujutsuksi. Tietysti voi alkaa vääntämään BS:ssää siitä että sana tarkoittaa yleisesti "pehmeää tekniikkaa", mutta sitä sanaa nyt kun yleisesti käytetään japanilaisista lajeista. Toisen asiana on lyöntien ja potkujen mukana olo; yleensä jujutsu-koulukunnissa ei erikseen opetella varta vasten mittavaa arsenaalia lyöntitekniikoita. Toisin joitakin koulukuntia myös on. Toisena melkein kaikissa perinteisissä jujutsukoulukunnissa on lyhyen miekan tekniikkaa.

Nämä on siis sitä kuuluisaa yleistämistä. Näinhän sitä yleensä ajatellaan. Mutta viimeistään hizagerit niskantausotteella (polvipotkut), koukkulyönnit, yms. vapaaottelu tekniikat ei (ainakaan minun mielestä) kuulu jujutsuun. Henkilökohtaisesti mainostaisin hokutoryuta enemmän vapaaottelun nimellä kuin "japanilaisiin lajeihin perustuva...". Muutenkin hokutoryu harjoittelijoiden ego on hitusen ylevä omaa lajiaan kohtaan, jollainen se ei kaiketi OIKEASSA jujutsussa ollut.

Hokuto on modernia jujutsua, samaa kuin saksalainen tai englantilainen jujutsu eli toimivaa nykytekniikkaa, kovia ukkoja muuten olivat Rytilä, Seppänen, Mustakallio, perinteisissä japanilaisissa tyyleissä danin sai paljon helpommalla, itse treenasin Hokutoa rusekaan vyöhön asti, kunnes oli pakko höllätä kun paikat ei kestäneet ja löysin Krav magan, josta pidän vallan verrattomasti, tietääkä monikaan että Suopmen daito-ryun päämies Jyrki rytilä harjoitteli Aven salilla 15. vuotta jujutsua ja sain 2. danin arvon, modernissa jujutsussa.

Hokuto on modernia jujutsua, samaa kuin saksalainen tai englantilainen jujutsu eli toimivaa nykytekniikkaa

A) Takaako modernismi toimivuuden?? Ihminen kuitenkaan ei ole kehittänyt ylimääräisiä raajoja tai muuten hirveämmin muuttunut sanotaan 1000 vuoteen. Kamppailulajeissa ei läheskään aina ole kyse "kumpi runnoo toisen pahemmin ja tekee isomman pas¤@!!:n". UFC on urheilua, ei kamppailulaji. Saksalainen eikä myöskään englantilainen häsläys ole jujutsua, ainakaan lähelläkään japanilaista, eli siis jujutsua. 80-luvulla "jujutsulle" tuli kova maine, koska karate oli jo nähty. ts. haluttiin olla jotain erilaista ja lisättiin muutama lukko. Lähinnä vanhan japanilaisen lajin maineella lentämistä. Silloin ilmestyi kaikki !%"&"% BBJ:t ja saksalaiset yms. muut hienot viritelmät.

perinteisissä japanilaisissa tyyleissä danin sai paljon helpommalla

B) perinteisissä jujutsu-koulukunnissa ei ollut käytössä dan asteikkoja, ne tulivat judosta, joka on siis se budo aikakauden kilpailu- ja urheiluversio vrt. Kenjutsu -> Kendo. Nykyään ainakin Hontai Yoshin Ryu käyttää modernia dan-järjestelmää.

tietääkä monikaan että Suopmen daito-ryun päämies Jyrki rytilä harjoitteli Aven salilla 15. vuotta jujutsua ja sain 2. danin arvon, modernissa jujutsussa.

C) Ja tämä todistaa että??? Kokusai Shorinji-ryu päämies Matsuoi harrastaa myös miekkailua. Shorinji-ryu Renshinkan karaten perustaja Tamotsu harjoitteli Hakko-ryu ja daito-ryu jujutsua sekä kiinalaista kempoa. Aikikenin Kai Koskinen treenaa monia eri lajeja, esim treenasi ennen sugawara-ha katoria, vaihtoi jonkin aikaa sitten päälinjaan. Tekeekö tämä hänestä pahemman ihmisen?? Voiko häntä osoittaa sormella ja sanoa "ha, toi on treenannu sitä "väärää" tyyliä". Suurin osa korkeista vyöarvoista on harjoitellut tai harjoittelee myös muita lajeja. Ei se ole mikään syy osoittaa sormella ja huutaa perään. Moni vaihtaa lajia. Se vain on yksi elämän tosiasioista.

Peruskysymys oli siis että onko hokutoryu millään tavalla periytynyt japanilaisista jujutsukoulukunnista. Vastaus alkaa olemaan ilmeisen selvä. Eli ei, se on moderni yhdistelmä eri yhdistelmälajeista joilla ei ole minkäänlaista taustaa japanilaisen jujutsun kanssa.

Kirjoittaisin enemmän mutta pitää lähteä ohjaamaan harkat.

Se, miten pitkään dan-arvon saavuttaminen keskimäärin vie tai mitä se vaatii, ei kerro itse lajista tai lajin tasosta juurikaan mitään. Se kertoo vain vyöarvoasteikosta. Jos danin saa vuodessa - entä sitten? Jos danin saa viidessätoista vuodessa - entä sitten? Vyöarvot, opettaja-arvot, todistukset jne. ovat laji-, tyyli- ja koulukohtaisia, eivät yleispäteviä.

En pidä edelleenkään Hokutoryuta nimestään huolimatta jujutsun sukupuuhun kuuluvana (lajin historiasta johtuen), mutta pidän sitä ihan pätevänä kamppailulajina. Budo-termin ja japaninkielisen terminologian käyttö lajissa kummastuttaa, mutta on sitä oudompaakin nähty.

Jos diggaa, diggaa.

Oletteko siis täysin valmiita pyyhkäisemään pöydältä Barton-Wrightin aloittaman ja myöhempien polvien jatkaman tavan miksata japanilaista tekemisen mekaniikkaa ja länsimaista mentaliteettia ja vastoinpäin?

He päättivät kutsua juttua jujutsuksi, korostaen tällä metodinsa lähtökohtia, lukiten täten menetelmänsä japanilaiseen jatkumoon.
Tulokset ovat aika tymäkät, siitä ajattelumallista kun myös vapaamatsailu ja tietyllä tavalla lukien myös realitybased-metodit perustansa ottavat.

En minä näe mitään mielekkyyttä pitäytyä perinteisiin tärkeilevällä mielellä ja hahmottelua rajoittavasti.
Euroopassa on jiujitsuteltu sensata vuotta ja rapiat. Deal with it.

Niinkuin olen sanonu, on hyvin huvittava ilmiö tää että traditionalismi on hyvin moderni tapa nillittää.
Huomataan se loppusointuki.

Nijukun kirjoitti: 80-luvulla "jujutsulle" tuli kova maine, koska karate oli jo nähty. ts. haluttiin olla jotain erilaista ja lisättiin muutama lukko. Lähinnä vanhan japanilaisen lajin maineella lentämistä. Silloin ilmestyi kaikki !%"&"% BBJ:t ja saksalaiset yms. muut hienot viritelmät.

Erittäin syväluotaava laji-analyysi sanoisin, voitko muokata samalla tuonne Wikipediaan

Nijukun kirjoitti: A) Takaako modernismi toimivuuden?? Ihminen kuitenkaan ei ole kehittänyt ylimääräisiä raajoja tai muuten hirveämmin muuttunut sanotaan 1000 vuoteen. Kamppailulajeissa ei läheskään aina ole kyse "kumpi runnoo toisen pahemmin ja tekee isomman pas¤@!!:n". UFC on urheilua, ei kamppailulaji. Saksalainen eikä myöskään englantilainen häsläys ole jujutsua, ainakaan lähelläkään japanilaista, eli siis jujutsua. 80-luvulla "jujutsulle" tuli kova maine, koska karate oli jo nähty. ts. haluttiin olla jotain erilaista ja lisättiin muutama lukko. Lähinnä vanhan japanilaisen lajin maineella lentämistä. Silloin ilmestyi kaikki !%"&"% BBJ:t ja saksalaiset yms. muut hienot viritelmät.

Kirjoittaisin enemmän mutta pitää lähteä ohjaamaan harkat.

Älä vaan kirjoita enempää, kun tietous on tuota luokkaa. En tosin edes tiedä mihin lajiin viittaat BBJ:llä, mutta jos tarkoitat brasilialaista ju-jutsua, laji on perustettu jo joskus 70 vuotta sitten, vaikka tulikin länsimaissa tutuksi lajin edustajan voittaessa aseettomassa vapaaottelussa jotakuinkin kaikki muut. Jos taas tarkoitat bujinkan budo taijutsua, niin sehän taas ei ju-jutsu nimeä käytä lainkaan, ninjutsua käytti ennen sitä.

UFC on kamppailu-urheilua, eli näin ollen kamppailua, vaikkei laji olekaan. Kyseessä on organisaatio, ja lajihan on vapaaottelu. Ihan näin pienenä info-pläjäyksenä. Vaikeaa kirjoittaa vastausta kun niin moni asia on kirjoitettu päin, sanonko mitä.

Tämä kirjoittelu tästä aiheesta ei taida kyllä viedä mihinkään. Lainatakseni erästä lausetta josta olen samaa mieltä; jossain vaiheessa Suomessa tutkailtiin avoimesti ja kokeiltiin eri lajeja ja koitettiin kehittyä ja kehittää omaa tekniikkaa ja osaamista.
Jostain syystä nyt on kovin vastakkaista ajattelua ja ihmeellistä kinastelua täysin idioottimaisista "onko traditiota tai yhteyttä sukujuuriin" linjalla. Herää kysymys pikemminkin onko jujutsu sanan "vastustajilla" jotain omia huonoja kokemuksia tai kateellista mieltä joka liittyy aiheeseen.

Itse olen ylpeä että Suomessa on kehitetty yksi hieno jujutsu- tyylisuunta nimeltä hokutoryu.

Ugh päätän omalta osaltani tämän aiheen.

Jahve kirjoitti: Herää kysymys pikemminkin onko jujutsu sanan "vastustajilla" jotain omia huonoja kokemuksia tai kateellista mieltä joka liittyy aiheeseen.

Ei, vaan siitä, onko mitään edellytyksiä jujutsu-sanan käytölle. Toistaiseksi niitä ei ole esitetty.

Silti, laji on OK ja voinee ottaa niinkin, että vaikka Hokutoryulla ei ole juuri mitään yhteyttä jujutsuun, se voi aivan hyvin käyttää jujutsua eksoottisena lajinimenä - tosin, ollen täysin eri laji kuin japanilainen jujutsu. On siis jujutsut ja jujutsut, eikä niillä ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa.

Itse olen ylpeä että Suomessa on kehitetty yksi hieno jujutsu- tyylisuunta nimeltä hokutoryu.

Ajattelisin ennemminkin niin, että Hokutoryu ju-jutsu on oma lajinsa, ei minkään muun lajin tyylisuunta.

Kari Aittomäki kirjoitti: Oletteko siis täysin valmiita pyyhkäisemään pöydältä Barton-Wrightin aloittaman ja myöhempien polvien jatkaman tavan miksata japanilaista tekemisen mekaniikkaa ja länsimaista mentaliteettia ja vastoinpäin?

Tässä ei ole siitä kyse. Kyse on lähinnä siitä, että noin ei synny uusia tyylisuuntia vaan ihan uusia lajeja.

Toisaalta, enpä usko että Barton-Wrightin perinnön deletointi mitään korvaamatonta haittaa saisi aikaan. Resetti vain taitaa olla valitettavasti mahdoton juttu.

Niinkuin olen sanonu, on hyvin huvittava ilmiö tää että traditionalismi on hyvin moderni tapa nillittää.
Huomataan se loppusointuki.

Toki on. Sitten siinä on myös sellainen puoli, että jos ei ihan liian äkkiä lähde säveltelemään omiaan, saattaa itse asiassa oppia jotain sieltä perinnepuolelta. Jotain, mikä saattaa vähän vähentää sitä sekoitteluntarvetta.


Hokutoryuta pidän ihan tyystin omana lajinaan, enkä näe sen historian olevan mitenkään selkeästi jujutsusta johtuva.

onko se sitten epäsuora jujutsun tyylisuunta?

tulikin mieleen mitä sitten ns. normaali tai perinteinen jujutsu pitää sisällään?
otetaan lainaus turun jujutsuseuran sivuilta kohdasta lajikuvaus (hokutoryuun liittyen ainakin itse ymmärsin)

Ju-jutsu on erittäin monipuolinen japanilainen itsepuolustus- ja kamppailulaji. Käännettynä Suomeksi Ju-jutsu tarkoittaa "Pehmeä tekniikka", joka kuvaa lajin luonnetta muuntautumiskyvyltään - Ju-Jutsu mahdollistaa puolustautumisen tilanteen mukaan pehmeästä kovaan. Se sisältää potkuja, torjuntoja, heittoja, kaatoja, pyyhkäisyjä, lukkoja niveliin, erilaisia hallinta- ja kuljetusotteita sekä asetekniikoita. Ju-jutsussa harjoitellaan kaikkia todellisessa itsepuolustuksessa tarvittavia tilanteita: lyöntipuolustus, potkupuolustus, tarttumisotteet, painitilanne, puolustautuminen aseellista hyökkääjää vastaan sekä kamppailu maassa. Näiden lisäksi harjoitellaan erilaisia vapaaotteluita - ”randoreita”.

http://www.turunjujutsuseura.fi/lajikuvaus/" onclick="window.open(this.href);return false;

Niko Vainio kirjoitti: onko se sitten epäsuora jujutsun tyylisuunta?

Ei, vaan oma lajinsa, jolla on kohtalaisen vähän - jos lainkaan - tekemistä alkuperäisen jujutsun kanssa.

tulikin mieleen mitä sitten ns. normaali tai perinteinen jujutsu pitää sisällään?

Sen, mitä klassiset, perinteiset jujutsutyylisuunnat ja näiden hyväksytyt ha:t pitävät sisällään. Nimenomaan ne (tahoillaan) määrittävät sen, mitä jujutsu on, yhtä yhteistä määritelmää ei ole.

meinasin siis että voitko luetella jotain, rupesi meinaan kiinnostamaan aihe.

Niko Vainio kirjoitti: meinasin siis että voitko luetella, rupesi meinaan kiinnostamaan aihe.

En. Tämä johtuu myös siitä, etten tunne jokaista klassista jujutsutyyliä, -koulukuntaa tai -haaraa.

Se, että Hokutoryu jujutsu ei nimestään huolimatta ole jujutsua, ei kuitenkaan tee Hokutoryusta huonompaa tai vähemmän arvokasta.

Mä en kyllä oikeen kunnolla tajua tätä kunniakirja-nojaamista.
Länsimainen jujutsu lähtee kuitenkin siitä awesta (heh), jota teknisen voimailun harjoittajat tunsi nähdessän japanilaista painia.
Jiujitsu siilautui vastaanottajan suotimen läpi maailmassa jossa yhteiskunta ei vielä tarjonnut sellasia turvaverkkoja kuin nykyän.

Tulos on brittijutsu, sakemannijutsu jne eli länsimainen tapa harjoittaa japanianmetodia. Kahtena haarana voi nähdä ip-hahmottamisen -> rbsd:n ja toisaalta haastematsimaailman eli ammattipainin -> vapaaottelun.
Koeponnistus onnistui ja bastardi on iso ja hyvinvoiva.

Minä duunaripohjilta aivan aidosti vierastan tätä säätyajattelun ilmentymää.
En usko niinu millään että vain etuoikeutetut on oikeutettuja, tässä tapauksessa nimenkäyttöön opettajaketjujen kautta.
Jos se näyttää jujutsulta ja tuntuu jujutsulta, se on jujutsua.

Olen juu tutustunut traditiojutsuun.
Meinasin vahvasti hypätä daitokelkkaan koska Rytilä, mutta jotenkin se.. ei tuntunu oikeelta.
Uusoksa onmainio mies ja Hontai oli hyvänmakusta, mutta ei sekään napannu.
Mä sain hyvää ja ravitsevaa traditiopullaa tarpeeks karatesta.

Mua kiinnostais aidosti tämä jotta onko metodi tärkeämpi kuin tulokset?
Tällöinhän metodilla olis ois tarjottavaa oltava ikäänkuin syvällisemmällä tasolla, johon en kaiketi itte ole vielä päässy vaikka omassa karatenojaamisessani asiaan vahvasti kurottelen.
En nyt arvota tai mitään, mutta kovin usein näkee että metodipainotukset on sellasta sosiaalista kuohua vaan, siten itsessään aika vähäravinteista.

jep