Taido

[Mika]

Hna, ketju vähintäänkin kaipaisi tuollaista viestiä. Kiitos asioiden tilan selvittämisestä, oli varmasti usealle monin kohdin uutta tietoa.

[Joni Samanen]

Minä taas olen järkytyksekseni huomannut, että alkeiskurssilla ihmisille tuottaa hyvin paljon ongelmia ottaa askel eteen, taakse ja sivulle. Siis suoraan sivulle, eikä jonnekin ihme vinoon. Samoin käden nostaminen oikeaan asentoon pään eteen (saati sitten käden nostaminen yhtä aikaa askeleen kanssa). Näitä täysin käsittämättömiä körppöjä on kuulemani mukaan muidenkin alkeiskursseilla, vaikka itse olen aina luullut, että kyllä nyt eri suuntiin tallailu, käsien liikuttelu ja vaikka kuperkeikka kuuluvat ihan normaali-ihmisen repertuaariin ilman ihmeempiä harjoitteluja.

Ei nyt liittynyt kyllä taidoon, vaan ihan yleisesti monien nykyihmisten lähes täydelliseen ruumiinhallinnan puuttumiseen. Paitsi että taidon alkeiskurssia on tullut havainnoitua. On tullut salilla muutenkin havainnoitua, että painijaäijä heittelee kaiken maailman voltteja tsiljoona kertaa paremmin kuin seuramme taidokat (joista n. yksi osaa voltin ylipäätään).

Jossain kaupungeissa tämä ihme hippeily, akrobatia ja estetiikka on ilmeisesti kaikkein tärkeintä taidoseuralle, mutta se ei ole taidon vika. Tai ehkä se on. Mutta itse enemmän syyttäisin näitä ihmisiä. Tästä samasta aiheesta on kai keskusteltu aikidonkin yhteydessä. Välillä oikeasti hävettää harrastaa samaa lajia noiden joidenkin kanssa. Pidän taidosta, mutta en ihmisistä, joilla ei ole hajuakaan minkään sortin kamppailusta eikä edes halua oppia sellaista, vaikka harrastavat kuitenkin kamppailulajia. Kaikkein harmillisinta on se, että tällaiset ihmiset pystyvät kohoamaan suht korkealle vyöarvoissa ja levittämään tätä omaa hippisanomaansa eteenpäin. Onneksi joissain seuroissa ja joillakin ihmisillä on vielä ns. järkeä päässä.

Täytyy sanoa, että ei itseänikään hirveästi innosta saada harkoista murtunutta nenää tai jotain aivotärähdyksiä, mutta niitä nyt harvemmin kai tapahtuu muissakaan lajeissa, vaikka lajia ei vesitettäisikään tanssiksi ja itämaan mystiikaksi. Taidoliiton "uusi ilme" ja Kamaen uusimmat numerot puhuvat puolestaan siitä, mihin liiton aktiivit ovat pyrkimässä. Itse ainakin olen sitä mieltä, että "iih japani jee" -taktiikalla peruskursseille saadaan vain 13-vuotiaita animetyttöjä ja kaikki taas tietää mitä siitä seuraa. Itsekin halusin kyllä lajin, joka ei mitään nyrkkeilyä ole ja estetiikkakaan ei ollut niin pahasta, mutta jos olisin halunnut aloittaa tanssin tai joogan, olisin varmaan aloittanut tanssin tai joogan. Olen taidosta pitänyt, mutta sanoisinkin seuramme olevan montaa muuta seuraa "kamppailullisempi". Monilla ihmisillä ei ole mitään hajua mitä taidon tekniikoilla haetaan ja miksi mikäkin kohta tehdään kuten tehdään. En itsekään tiedä erityisen paljon, kun en ole kovin kauaa harrastanut, mutta järkytyksekseni tiedän asioita, jotka ovat monilla paljon pitempään harrastaneille ihan uutta ja ennenkuulumatonta. Joita olen pitänyt ihan perusjuttuina ja jopa ihan omalla järjellä pääteltävinä. (Eli katosta ei tarvitse laskeutua suuren sensein kertomaan totuuksia.)

Niin ja kyllä sillä koolla on väliä taido-ottelussakin. Katsokaa minkä kokoisia ne "Suomen parhaat" on. Suurin osa suht pitkiä tai ainakin muuten isoja kavereita. Tytöissä on ehkä niitä vähän pienempiäkin, mutta äijät ovat suurin osa niitä isomman puoleisia ja pienet taidon harrastajat jäävät kyllä jalkoihin. Taidoonkin pitäisi saada painoluokat jisseniin. Minusta. Ei ne 150 senttiset tytsät (tai pojat) uskalla otella, kun vastassa on puolet isompi kaveri. Seurauksena lisää tanssiin keskittyviä harrastajia ja taidon epäkamppailullisuuskierre jatkuu.

Taido ei siis ole mikään ultimatemättölaji, mutta kyllä se voisi paljon nykyistä paremmallakin kantilla olla, mutta kun ihmiset ihmiset.

Pitää myös muistaa, että lajin on kehitellyt ilmeisen lentävä japanilainen, joka itse varmasti osasikin nuo tekniikat tehokkaasti ja sai voimaa niistä pyörimisistä ja heilumisista, mitä taas moni harrastaja ei osaa.

[/avautuminen]

Tämän vois laittaa seuraavaan Kamaeen. Yhdyn Mikaan, hyvä kirjoitus.

[Jussi Häkkinen]

Niin no. Pitäisi toki ensin katsoa, saiko se Shukumine siihen juttuunsa poweria niistä kipojen tekemisistä vai oliko hänkin liikkeellä lähinnä "kikkailu on kivaa" -asenteella.

Taido on hieno laji, mutta selkeästi profiloitunut liikunnallisuuteen ja urheiluun. Tässä ei ole mielestäni kummoisesti hävettävää.

[flammee]

Ei nyt liittynyt kyllä taidoon, vaan ihan yleisesti monien nykyihmisten lähes täydelliseen ruumiinhallinnan puuttumiseen. Paitsi että taidon alkeiskurssia on tullut havainnoitua. On tullut salilla muutenkin havainnoitua, että painijaäijä heittelee kaiken maailman voltteja tsiljoona kertaa paremmin kuin seuramme taidokat (joista n. yksi osaa voltin ylipäätään).

Joo, ero kakarana aloittaneen ja aikuisiällä aloittanneen, nuoruutensa epäliikunnallisesti elettyään on sangen radikaali. Itsellänihän tietokoneen pelaaminen oli harrastuksena ala-asteelta lukioon, miltei kokopäiväisesti, joten ei se niin hirveästi ihmetytä että nyt sitten saa tehdä "jonkun" toiston enemmän ennenkuin oppii mitään kunnolla.

Niin ja kyllä sillä koolla on väliä taido-ottelussakin. Katsokaa minkä kokoisia ne "Suomen parhaat" on. Suurin osa suht pitkiä tai ainakin muuten isoja kavereita.

Ok, Mutta väittäisin silti että koolla on vähemmän merkitystä kun monissa muissa lajeissa.. Mutta jospa se selviäisi sitten muutamien harjoitusvuosien jälkeen paremmin minullekin..

Taidoonkin pitäisi saada painoluokat jisseniin. Minusta. Ei ne 150 senttiset tytsät (tai pojat) uskalla otella, kun vastassa on puolet isompi kaveri.

Jos näin on niin olen kovasti samaa mieltä noista painoluokista, ei niitä kuitenkaan heti tarvi montaa olla. Tai ehkä pituus olisi parempi kuin painoluokittelu, se kun ei pidä sisällään sitä painolla pelaamista. Ja lajissa jossa ei pelata täydellä kontaktilla ei varmaankaan painolla (eli potentiaalisella iskuvoimalla) ole niin suurta merkitystä kuin ulottuvuudella.

Taido ei siis ole mikään ultimatemättölaji, mutta kyllä se voisi paljon nykyistä paremmallakin kantilla olla, mutta kun ihmiset ihmiset.

Taido taitaapi vetää puoleensa enemmän "akrobatiahippejä" kuin matsaajia, kun erilaisia matsauslajeja on lukuisia, mutta akrobatialajeja vain muutamia, ja niissä muutamissa on sellaista muuta sälää joka ei välttämättä niin kiinnosta, esim. laulamista ja soittamista, tai kiinalaisia liikesarjoja. Noin ajattelin ite joskus akrobatiasta haaveilleena.

Kuulunenko sitten myöskin kamppailullisempaan seuraan kun en varsinaista hippeilyä ole havainnut, tokihan itellä on aktiivisempi "tengivaihe" meneillään, kun siinä on uutuuden hohtoa (ja haastetta). Ja yksin on huono matsatakkaan, vaikka se pääasiallinen kiinnostuksen kohteeni onkin.

[Henkka]

Jossain kaupungeissa tämä ihme hippeily, akrobatia ja estetiikka on ilmeisesti kaikkein tärkeintä taidoseuralle ... Kaikkein harmillisinta on se, että tällaiset ihmiset pystyvät kohoamaan suht korkealle vyöarvoissa ja levittämään tätä omaa hippisanomaansa eteenpäin.

Hmmm, itse en ole kyllä mihinkään hippeilyyn törmännyt missään seurassa missä taidoa olen treenanut. Mutta empä voi kyllä kehua kaikkia Suomen Taidoseuroja kolunneeni joten kaipa tuo on mahdollistakin.

Tuon vöissä etenemiseen suhteen pätenee asia myös toisinpäin, eli jos pitää huolen siitä että itse etenee riittävä korkealle, niin samanlaillahan niitä omia näkemyksiään ja sanomaansa pääsee silloin myös itse jakamaan eteenpäin!

Niin ja kyllä sillä koolla on väliä taido-ottelussakin. Katsokaa minkä kokoisia ne "Suomen parhaat" on. Suurin osa suht pitkiä tai ainakin muuten isoja kavereita.

Itse kallistuisin kyllä ennemmin sille kannalle ettei painolla ja/tai pituudella ole taido-(kilpa)ottelussa aivan niin paljon väliä kuin jossain muissa lajeissa. Itse olen 165 cm pitkä (ehkä jopa vähän alle), eli en pidä itseäni mitenkään erityisen kookkaana mutta silti olen muutamissa kisoissa jopa pärjännytkin. Näin ollen tuo painoluokattomuus on mielestäni kyllä kisoissa enemmänkin plussaa kuin miinusta.

Muutenkin kisaaminen taidossa ei mielestäni ole mikään itsetarkoitus, vain ennemminkin yksi työkalu muiden joukossa omien taitojen kehittämisessa . Tältä kannalta ajateltuna nykyiset kilpailusäännöt ja -lajit täyttävät myös tehtävänsa mielestäni varsin hyvin.

Tuohon tekniikoiden voimantuottoon liittyen olisin kiinnostunut kuulemaan Andyltä ja Jussilta minkälaisia voimantuotto tapoja KB:stä ja Karatesta löytyy mitä Taidosta ei löydy? Kysyn tätä ihan vain siksi etten kumpaakaan lajia niin hyvin tunne, vaikka kumpaakin ollen kyllä muutaman treenin verran kokeillut, joten keskustelupohjani tältä osin on hieman hatara.

Lajinahan Taido on varsin liikunnallinen sitä ei käy kieltäminen mutta kyllä siitä mielestäni myös kampailullisuutta löytyy.

[Jussi Häkkinen]

Tuohon tekniikoiden voimantuottoon liittyen olisin kiinnostunut kuulemaan Andyltä ja Jussilta minkälaisia voimantuotto tapoja KB:stä ja Karatesta löytyy mitä Taidosta ei löydy?

Tervetuloa treenaamaan. Kyllä se jo muutamassa vuodessa selviää.

[Joni Samanen]

Tuohon tekniikoiden voimantuottoon liittyen olisin kiinnostunut kuulemaan Andyltä ja Jussilta minkälaisia voimantuotto tapoja KB:stä ja Karatesta löytyy mitä Taidosta ei löydy?

Tervetuloa treenaamaan. Kyllä se jo muutamassa vuodessa selviää.

Jos tuolle linjalle lähdetään, musta ei ole mitään syytä tulla vineemään Taidon voimantuottotavoista.

edit: typo

[Andy]

Karateen en nyt ota sen kummemmin kantaa, mutta potkunyrkkeilystä nuo eroavat lantion käytön osalta. Puhun siis nyt lähinnä potkuista. Tätä on vaikea selittää sanallisesti, mutta yritän nyt jotain antaa. Osa potkuista tehdään ns. hanuri pitkällä-tekniikalla, jossa lonkka jää pahasti koukkuun. Tällöin tuloksena on pelkkä voimaton läppäisy jalalla. Ei vahingoita, ellei osu juuri sopivasti leukaan. Tällaisiin potkuihin ei tarvitse edes reagoida. Sen kun vaan kävelee eteenpäin ja lyö.

Erilaisissa voltti- ja kärrynpyöräpotkuissa taas on keskitytty enemmän siihen, miten saadaan jalka heilahtamaan mahdollisimman korkealta mahdollisimman sulavassa kaaressa. Tälläin vartalon paino ei ole potkun takana ja/tai tukilihasten puutteellinen käyttö päästää voiman "vuotamaan" pois osuman suunnasta.

Lyönneistä puuttuu sitten lantion kierto ja jalan ponnistus oikeastaan kokonaan. Voima tulee vain kädestä ja hartioista. Lisäksi käsitys tekniikkakombinaatiosta on jotain muuta, kuin mitä sen kannattaisi olla. Nuo "kombinaatiot" ovat pikemmin jono yksittäisiä tekniikoita peräkkäin, kuin mielekäs kombinaatio.

[Jussi*M]

Osa potkuista tehdään ns. hanuri pitkällä-tekniikalla, jossa lonkka jää pahasti koukkuun. Tällöin tuloksena on pelkkä voimaton läppäisy jalalla. Ei vahingoita, ellei osu juuri sopivasti leukaan. Tällaisiin potkuihin ei tarvitse edes reagoida. Sen kun vaan kävelee eteenpäin ja lyö.

Eikö näitä hanureja tehdäkin yleensä kevyessä alkulämmittelysparrissa? Silloin kun ei ole tarkoituskaan tehdä mitään "tehokasta" vaan vain lämmitellä koipia ja kroppaa lajinomaisesti. Miun mielestä tällainen on nimenomaan sitä "oikeaa" lämmittelyä EIKÄ joku koripallon tms. pelaaminen.

[fuusetsu]

Jos ymmärsin oikein, mitä Andy tarkoittaa "hanuri pitkällä"-potkuilla, niin en ainakaan pystystä tehtävistä perustekniikkapotkuista sellaisia löydä. Etu- ja takakiertopotkuissa pitää lantion olla mukana taidon perustekniikoissa. Kisoissa (jissen, tenkai) näkee kyllä jonkin verran takapainoisia etukiertopotkuja, joissa takapuoli jää pitkälle.

Kisa-manjigereistä löytyy myös kaikenlaisia virityksiä, jotka eivät ole taidon perustekniikkaa. Ehkä Andy tarkoittaa niitä. Ilman pyörähdystä tehtävä etukiertopotku pitää tehdä jissenissä manji-gerinä, eli ainakin toinen käsi maassa. Perustekniikkana manji-geri tehdään kokonaan maasta. Noissa potkuissa takapuoli taitaa olla pitkällä. Potku on siis puhdas kisapotku, jota käytetään "mawan" korvikkeena. Se on heikompi potku, kuin kumpikaan perustekniikkapotku, joita se etäisesti muistuttaa.

Perustekniikoihin haetaan kuitenkin voimaa. Etukiertopotkuja ollaan harjoiteltu mitseihin alkeiskurssilta lähtien. Hyvin samankaltaisin metodein, mitä potkunyrkkeilyssä tehtiin. Jissenissä osuman takana pitää olla voimaa, jotta se hyväksytään (jos liikkuminen, palautus, kiai yms. muu on kunnossa, voi saada puolikkaita pisteitä heikommallakin selkeällä osumalla). Eräs hyvin jissenissä pärjännyt henkilö demosi minulle kerran ylempien sarjassa käytettävää voimaa. Tulin tyrmätyksi vartalosta useamman kerran. Toisaalta minä nyt putoankin mistä tahansa osumasta.

Volttipotkuja en ole ikinä nähnyt kenenkään tekevän onnistuneesti oikeaan vastustajaan. Yleensä osumakohtaan on ollut pari metriä väliä. Onnistuneita kärrynpyörätekniikoita sitten näkee paljonkin. Mönkkösen tekemät guardin ohitukset Jissen Trophyssä oli mahtavia. Tyrmäyksiä olisi tullut, jos Mönkkönen ei olisi keventänyt.


Koosta on ehdottomasti hyötyä jissenissä. En tiedä sitten, olisiko painoluokat oikea ratkaisu. Tosiasia kuitenkin on, että alemmassa sarjassa hyvin pärjänneitä pienikokoisia taidokoita on lopettanut kisaamisen joutuessaan ylempään sarjaan.

[Nade]

Mitä "hanuri pitkällä" tarkoittaa? Tarkoittaako se sitä, että takapuoli työnnetään taaksepäin ja ollaan ikäänkuin notkoselkäisesti? Eikö takapuolen painopiste kulje aina potkun mukana tai hivenen potkun edellä esim. kiertopotkussa, jolloin syntyy ruoskamainen efekti, kun sääriluu osuu?

[Andy]

Hanuri pitkällä: http://people.cc.jyu.fi/~jollonen/Taido" onclick="window.open(this.href);return false; ... -geri.mpeg

[sivarinlötkö]

Näyttää nuo tekniikat olevan kuin suoraan Tekkenistä. Eli pirun hienoja!

[flammee]

Vastaanpa muutamaan ykkössivun juttuun:

Taidossa ei tietääkseni harjoitella guardin ohituksia kärrynpyörällä tai ilman kärrynpyörää

Taidossa harjoitellaan guardin ohitusta. Siis siten että toinen on maassa jalat kohti vastustajaa ja toinen pystyssä. Ei sitä muuten pääse lyömään.

Se kärrynpyörä ja muutkin temput sitäpaitsi menettävät kovasti yllättävyyttään, jos niitä tekee joka kerta hyökkäykseen lähtiessään

Joo, se menettää yllättävyyttään taidokisoissa ja taidokat eivät ylläty hirveästi kärrypyöräpotkusta. Kyllä se muille edelleen on aika yllättävä juttu, tosin vaatiihan se aika paljon "munaa" että tekee vaativampaa taidotekniikkaa mahdollisessa konfliktitilanteessa salin ulkopuolella. Itse olen kyllä sitä mieltä että riskialtista tekniikkaa ei kannata käyttää todellisessa uhkaavassa tilanteessa.

Polvi maassa lyönnistä ja asennosta..

Asennon vaihtaminen vaatii isoa ja hidasta askelkyykky-tyylistä ponnistusta reidellä, siitä ei voi lyödä koukkua eikä potkaista etu- tai kiertopotkua tai mitään muutakaan etukautta tulevaa potkua. Takakautta kiertävät potkutkin vaativat reiden ponnistuksen ja ovat siksi hitaita. Lyöntiä ei voi järkevästi suorittaa kuin keskivartaloon. Lisäksi se tuo pään alas lähemmäs vastustajan potkuja, mitä vaaraa ei suinkaan vähennä toisen käden vetäminen lantiolle.

Jos tuosta haluaa tehdä kickboxing-tekniikkaa niin näinhän se, mutta on tuosta mahdollista jatkaa useammallakin taidotekniikalla, ilman "hidasta" reidellä ponnistusta. Poistuminenkin onnistuu. Tuonkaltaisia reidellä ponnistuksia treenataan ihan kohtalaisesti taidossa, ei se kaikilla niin hidas ole.


Taido-ottelun tarkoitus lajissa on nähdäkseni olla harjoitusmenetelmä, toki se voi olla urheiluakin siinä samalla. Eli ensisijainen tarkoitus on että sen avulla opittaisiin taidoa eikä niinpäin että taidoharjoittelun kautta opittaisiin pärjäämään kilpailuissa. Kilpailu on siis alisteinen lajille, sen takia kilpailusäännöt on laadittu siten että ne tukisivat lajin periaatteiden käyttöä. Taidomaiset yllättävyyteen pyrkivät tekniikat kävisivät muutoin tutuiksi nopeammin ja luotettaisiin suorempiin tekniikoihin. Esimerkiksi ITF-TKD:ssa lajin anti noin harjoituksissa oli vahvasti potkuissa, mutta kilpailuissa lyömispuoli oli tärkeämmässä roolissa (Greussin mukaan ~80% pisteistä saavutetaan lyömällä). Tämä on minun mielestäni hyvä esimerkki huonoista säännöistä, koska kisasäännöt kannustavat harjoittelemaan muuta kuin mitä lajin anti on. Mikä tuo sitten lajiin helposti vaikutteita muualta, eikä se hirveästi auta lajin omien oppien ymmärrystä. Toki näillekin säännöille on perustelunsa ja itsehän en ikinä siinä lajissa pitkälle päässyt joten kommenttini painoarvoa ei välttämättä kannata pitää erityisen merkittävänä.. Jos tätä haluaa kommentoida niin mieluummin toisaalle..

Monissa kamppailu-urheilulajeissa erona onkin se että mitään perinteitä ei koeta säilyttämisen arvoisiksi, jos niillä ei kisoissa pärjätä, eli mukana ei säily mitään muuta kuin sellaista mikä toimii kahden urheilijan välisessä kamppailussa. Eikä ole muuta kuin se urheilu. Mutta jos siinä kamppailumuodossa pyritäänkin pitämään mukana sellaista millä on arvoa urheilukamppailun ulkopuolella (esim. ne yllätykselliset jutut) ja se urheilukamppailu onkin vain väline näiden harjoittamiseen.. Ei siis itsessään lajin tärkein asia...

Lisäksi käsitys tekniikkakombinaatiosta on jotain muuta, kuin mitä sen kannattaisi olla. Nuo "kombinaatiot" ovat pikemmin jono yksittäisiä tekniikoita peräkkäin, kuin mielekäs kombinaatio.

Jaa-a, onkohan.. Itse harjoittelen kombinaatioita tällä hetkellä lähinnä liikkeiden yhdistämisharjoituksena, en vielä etsi tapoja joilla hämätä vastustajaa. Taidossa kombinaatioissa joutuu miettimään mielestäni vähän eri juttuja kuin KB:ssa kun etäisyys on enimmän aikaa isompi ja ottelun luonne ihan erilainen, ja eri tekniikoiden yhdistely ei ole ihan niin yksinkertaista. Tällä pyrin ilmaisemaan että et välttämättä ole ihan kaikkein kykeneväisin arvioimaan taidon komboja.




Mitä tulee siihen että lantio on koukussa, niin kuten joku jo kommentoikin, perustekniikoissa se ei ole tarkoituksena. Näkisin myös että virheen esiintyminen on ymmärrettävää, harjoitellaanhan lajissa "vähän muutakin" kuin peruspotkujen hinkkausta. Ja kisamuoto kannustaa nopeuteen enemmän kuin voimaan. Ilmaan tehtäessä voimapotkuja on hankalampi kontrolloida, eipähän KB:ssäkään jokaista tekniikkaa vedetä täysillä. Esim. aika usein ne K1-miehet lentää nurin takakiertopotkun jälkeen jos eivät osukkaan. Lajeissa, joissa torjunnat ovat yllättäviä väistöjä yleisempiä, on paljon helpompi säilyttää tasapaino täysivoimaisia tekniikoita käyttäen. Monesti olet vetänyt täysivoimaisen kiertopotkun osumatta sillä mihinkään (siis kuitenkin luullen että olet osumassa, kuten se eräs mainitsemasi koukku siihen säkkiin)?

[Andy]

taidokat eivät ylläty hirveästi kärrypyöräpotkusta. Kyllä se muille edelleen on aika yllättävä juttu,
...
Polvi maassa lyönnistä ja asennosta....Jos tuosta haluaa tehdä kickboxing-tekniikkaa niin näinhän se, mutta on tuosta mahdollista jatkaa useammallakin taidotekniikalla, ilman "hidasta" reidellä ponnistusta. Poistuminenkin onnistuu. Tuonkaltaisia reidellä ponnistuksia treenataan ihan kohtalaisesti taidossa, ei se kaikilla niin hidas ole.

Voisitkohan kenties demonstroida näitä minulle?

Taido-ottelun tarkoitus lajissa on nähdäkseni olla harjoitusmenetelmä, toki se voi olla urheiluakin siinä samalla. Eli ensisijainen tarkoitus on että sen avulla opittaisiin taidoa

Mikä on taidon oppimisen päämäärä? tämä on se, mikä minua askarruttaa. Siis esimerkiksi potkunyrkkeilyn päämäärä on pärjätä kilpailuissa (ja joillekin kuntoilu) ja krav magan päämäärä on itsepuolustus, mutta mikä on taidon? Tämä on nimenomaan se asia, mitä en taidossa käsitä.

Jaa-a, onkohan.. Itse harjoittelen kombinaatioita tällä hetkellä lähinnä liikkeiden yhdistämisharjoituksena, en vielä etsi tapoja joilla hämätä vastustajaa. Taidossa kombinaatioissa joutuu miettimään mielestäni vähän eri juttuja kuin KB:ssa kun etäisyys on enimmän aikaa isompi ja ottelun luonne ihan erilainen, ja eri tekniikoiden yhdistely ei ole ihan niin yksinkertaista. Tällä pyrin ilmaisemaan että et välttämättä ole ihan kaikkein kykeneväisin arvioimaan taidon komboja.

Tuo iso etäisyys on minusta se avainsana. Koko jutussa tehdään kamalasti turhaa hommaa, koska ollaan niin kaukana, että on ihan sama, mitä tekee. Ja lähellä, kun toiminnalla olisi jotain merkitystä, ei sitten toimita ainakaan tehokkaimmalla tavalla.

Lajeissa, joissa torjunnat ovat yllättäviä väistöjä yleisempiä, on paljon helpompi säilyttää tasapaino täysivoimaisia tekniikoita käyttäen. Monesti olet vetänyt täysivoimaisen kiertopotkun osumatta sillä mihinkään?

Mikä kysymys tämä nyt on? En tietenkään voi muistaa tarkkaa lukumäärää tuollaiselle. Kymmeniä, ellei jopa satoja kertoja kuitenkin. Tilanne on niin yleinen, että minulla on jopa treenattuna vakiotoimintamalli sitä varten niin, että en joudu lyötäväksi selän puolelta.