
Meidokanin sivut
Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen? Onko esim. Seibukanissa aseharjoittelu osa lajia, vai onko Okinawan Kobujutsu aivan erillinen lajinsa? Jos on, onko näin ollut jo pitkäänkin?
Valvoja: Valvoja
No on niin suppeasti kerrottu, että tuskin lähellekään kaikki oleellinenMika kirjoitti: Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen?
Kobudo, ei kobujutsu (Okinawalla harvoin puhutaan "jutsu":ista). Ja on eri laji, käytännössä. Seibukaniin kuuluu yksi kun-kata (pitkän kepin kata), Tokumine no Kun, joka oli aikoinaan ainoa Kyan Chotokun opettama asekata.Mika kirjoitti: Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen? Onko esim. Seibukanissa aseharjoittelu osa lajia, vai onko Okinawan Kobujutsu aivan erillinen lajinsa? Jos on, onko näin ollut jo pitkäänkin?
Jussi Häkkinen kirjoitti: Seibukan-seuroissa harjoitellaan kyllä nykyisin usein myös Jinbukan-koulukunnan kobudoa. Tämä ei siis ole osa karatea ja vyökokeet jne ovat erillisiä.
Japanin puolesta en tiedä.Mika kirjoitti: Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?
Alussa mainittu Meidokanin kobujutsu on tuota samaa Yuishinkaita. Yuishinkai-karate ja -kobujutsu on Suomessa eroteltu kahdeksi (melkein itsenäiseksi) eri lajiksi, siten että muidenkin karatetyylien ihmiset voivat harjoitella ko. kobujutsua. Ilpo Jalamo on molempien lajien suomalainen pääauktoriteetti.Mika kirjoitti: Juu, niin aattelinkin. Löysin sitten vähän informatiivisemman suomalaisen sivuston .
(Onko muuten tästä seurasta potkulaisia? Onko siitä keskusteltu muuten kuin ohimennen?)
http://www.yuishinkai.fi/index.php?p=kobujutsu" onclick="window.open(this.href);return false;
Historiallisesti kaikki lajit ovat käsittäneet sekä aseettoman että aseellisen. Vasta moderneina aikoina (1800 eteenpäin jne.) on tullut enemmän lajeja, jotka ovat erikoistuneet vaikkapa kokonaan aseettomaan - ja joiden yhteydessä saatetaan jotain muuta aselajia opetella. Näitä varmaan on vähän enemmänkin, mutta tulee mieleen Aikidōn asetekniikat ja Daitō-ryūn yhteydessä harrastettava Ono-ha Ittō-ryū. Nämä liitokset ovat kuitenkin suhteellisen tuoreita, vain ihan muutaman sukupolven aikaisia.Mika kirjoitti: Olen ollut huomaavinani, että Jaappanian puolella jonkin lajin sisällä voidaan harjoitella toista lajia, joka on siis oma kokonaisuutensa, mutta jostakin syystä (itse en siis tiedä, syyt ovat varmasti päteviä) ko. laji, yleensä huomatakseni aselaji, on kiinteä osa tätä paljaan käden lajia, ollut jo pitkään.
Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?
Naked kirjoitti: Historiallisesti kaikki lajit ovat käsittäneet sekä aseettoman että aseellisen.
Ajattelin korostaa näitä. Mikan alkup. "olen ollut huomaavinani" -tekstin käsitys kun oli hieman sekoitus näitä molempia kulttuureja.Okinawa sitten erikseen, jota Jussi jo täsmentikin.
Tiedätkö Jussi, että onko Okinawalla myös täysin omaa järjestelmällistä kamppailulajikulttuuria ennen kiinalaisten lajien tuloa?Jussi Häkkinen kirjoitti: Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.
En tiedä. Puhutaan kuitenkin 1300-luvun asiasta, jolloin 36 perhettä muutti Okinawalle Kiinasta. Käsitykseni mukaan saaren historia oli hitusen levoton aina 1400-luvun loppupuolelle (kuningas Sho Shinin valtakauteen - jota pidettiin Okinawan kultakautena - asti), joten ainakin jotain lienee myös harjoiteltu.Vlad Tepes kirjoitti:Tiedätkö Jussi, että onko Okinawalla myös täysin omaa järjestelmällistä kamppailulajikulttuuria ennen kiinalaisten lajien tuloa?Jussi Häkkinen kirjoitti: Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.
Jaa-a, toudista en tiedä - Okinawalla viitataan vanhoihin kamppailutaitoihin yleensä nimellä ti.Harjoitettiinko toudia myös muilla ryukyu saarilla kuin Okinawalla?
Onko toudi virheellinen nimitys? Muistelen sitä paljon käytettävän kirjallisuudessa.Jussi Häkkinen kirjoitti: Jaa-a, toudista en tiedä - Okinawalla viitataan vanhoihin kamppailutaitoihin yleensä nimellä ti.
Käsitykseni mukaan järjestelmällinen kamppailulajien harjoittelu oli pääosin keskittynyt pääsaarelle - ja sielläkin suhteellisen pienelle alueelle.
Tode (tu ti) on hieman...no, ei virheellinen, mutta ei niin yleinen kuin halutaan usein antaa ymmärtää. "Ti" on näissä ollut aika yleispätevä sana. Käsi, kamppailutaito jne.Vlad Tepes kirjoitti: Onko toudi virheellinen nimitys? Muistelen sitä paljon käytettävän kirjallisuudessa.
No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.Aika jännää itseasiassa, että niin pienelle alueelle on keskittynyt.
No, itse en ainakaa enää viitsisi kävellä Nahasta Ishibaruun (siinä helteessä).Jussi Häkkinen kirjoitti: Minullekin tuo alueen pienuus oli aikoinaan yllätys. No, puhutaan saaresta, joka on pisimmillään n. 120km ja leveimmillään n. 40 kilometriä - poikkeuksellisen leveästä paikasta mitaten.
Yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on, että kyseessä on ollut tapa - tai sitten jonkinlainen inspiraation lähde tai sitten kehittäjän alkuperäinen kotipaikka.saarikko kirjoitti: Kobudo-katojen nimissä on aika monen paikallisen kylän tai pikkusaaren nimi. Liekö niin, että ovat niistä kotoisin.
On toki. Keskittymiä Shuri ja Naha kuitenkin selkeästi olivat - mitä kauemmas niistä mentiin, sen harvemmassa oli hojokin (jossain näin kartankin siitä, missä nuo 1700-1800 -lukujen äijät asustelivat - aikalailla selkeästi tuo ydinseutu oli edustettuna).Olkoonkin, että Naha oli paikallinen Maarianhamina niin niitä läänityslinnoja/kartanoita oli ympäri saarta.