Potku.net

Muistaakseni tästä ei ole omaa ketjuaan (eikä nopea hakukaan sellaista löytänyt), mutta jos olen väärässä, lyökää (mutta älkää kasvoihin).


Meidokanin sivut

Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen? Onko esim. Seibukanissa aseharjoittelu osa lajia, vai onko Okinawan Kobujutsu aivan erillinen lajinsa? Jos on, onko näin ollut jo pitkäänkin?

Mika kirjoitti: Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen?

No on niin suppeasti kerrottu, että tuskin lähellekään kaikki oleellinen

Mika kirjoitti: Onko tuossa kerrottu kaikki oleellinen? Onko esim. Seibukanissa aseharjoittelu osa lajia, vai onko Okinawan Kobujutsu aivan erillinen lajinsa? Jos on, onko näin ollut jo pitkäänkin?

Kobudo, ei kobujutsu (Okinawalla harvoin puhutaan "jutsu":ista). Ja on eri laji, käytännössä. Seibukaniin kuuluu yksi kun-kata (pitkän kepin kata), Tokumine no Kun, joka oli aikoinaan ainoa Kyan Chotokun opettama asekata.

Seibukan-seuroissa harjoitellaan kyllä nykyisin usein myös Jinbukan-koulukunnan kobudoa. Tämä ei siis ole osa karatea ja vyökokeet jne ovat erillisiä.

Juu, niin aattelinkin. Löysin sitten vähän informatiivisemman suomalaisen sivuston .
(Onko muuten tästä seurasta potkulaisia? Onko siitä keskusteltu muuten kuin ohimennen?)

http://www.yuishinkai.fi/index.php?p=kobujutsu" onclick="window.open(this.href);return false;

Jussi Häkkinen kirjoitti: Seibukan-seuroissa harjoitellaan kyllä nykyisin usein myös Jinbukan-koulukunnan kobudoa. Tämä ei siis ole osa karatea ja vyökokeet jne ovat erillisiä.

Olen ollut huomaavinani, että Jaappanian puolella jonkin lajin sisällä voidaan harjoitella toista lajia, joka on siis oma kokonaisuutensa, mutta jostakin syystä (itse en siis tiedä, syyt ovat varmasti päteviä) ko. laji, yleensä huomatakseni aselaji, on kiinteä osa tätä paljaan käden lajia, ollut jo pitkään.

Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?

Mika kirjoitti: Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?

Japanin puolesta en tiedä.

Okinawalla on muistettava, että nykyisen kaltaiset "tyylit" (ts. eri mestareilta kerätyt kataniput ja niiden sisällön ympärille rakennettu harjoittelu) ovat 1800-luvun tavaraa. Esim. Shorin-ryu (Sukunaihayashi) on Kyan Chotokun keräämä "nippu" jota hän on opettanut oppilailleen. "Nippujen" sisältö on riippunut opettajien mieltymyksistä, opettajista jne. moninaisista syistä.

Yleisesti ottaen okinawalaiset asetyylit ovat aika hyvin erillään aseettomista tyyleistä.

Seibukan (Shorin-ryu karate) ja Jinbukan (kobudo) ovat kahden eri lajin kaksi eri tyyliä.

Mika kirjoitti: Juu, niin aattelinkin. Löysin sitten vähän informatiivisemman suomalaisen sivuston .
(Onko muuten tästä seurasta potkulaisia? Onko siitä keskusteltu muuten kuin ohimennen?)

http://www.yuishinkai.fi/index.php?p=kobujutsu" onclick="window.open(this.href);return false;

Alussa mainittu Meidokanin kobujutsu on tuota samaa Yuishinkaita. Yuishinkai-karate ja -kobujutsu on Suomessa eroteltu kahdeksi (melkein itsenäiseksi) eri lajiksi, siten että muidenkin karatetyylien ihmiset voivat harjoitella ko. kobujutsua. Ilpo Jalamo on molempien lajien suomalainen pääauktoriteetti.

Mika kirjoitti: Olen ollut huomaavinani, että Jaappanian puolella jonkin lajin sisällä voidaan harjoitella toista lajia, joka on siis oma kokonaisuutensa, mutta jostakin syystä (itse en siis tiedä, syyt ovat varmasti päteviä) ko. laji, yleensä huomatakseni aselaji, on kiinteä osa tätä paljaan käden lajia, ollut jo pitkään.

Onko näin vai olenko ihan väärässä? Jos on, millainen historiallinen tausta tällaisella yhteistyöllä (tai jakaantumisella!?) on?

Historiallisesti kaikki lajit ovat käsittäneet sekä aseettoman että aseellisen. Vasta moderneina aikoina (1800 eteenpäin jne.) on tullut enemmän lajeja, jotka ovat erikoistuneet vaikkapa kokonaan aseettomaan - ja joiden yhteydessä saatetaan jotain muuta aselajia opetella. Näitä varmaan on vähän enemmänkin, mutta tulee mieleen Aikidōn asetekniikat ja Daitō-ryūn yhteydessä harrastettava Ono-ha Ittō-ryū. Nämä liitokset ovat kuitenkin suhteellisen tuoreita, vain ihan muutaman sukupolven aikaisia.

Ja Mikko varmaan täsmentää tätäkin, jos kiinnostusta löytyy

Okinawa sitten erikseen, jota Jussi jo täsmentikin.

Naked kirjoitti: Historiallisesti kaikki lajit ovat käsittäneet sekä aseettoman että aseellisen.

Okinawa sitten erikseen, jota Jussi jo täsmentikin.

Ajattelin korostaa näitä. Mikan alkup. "olen ollut huomaavinani" -tekstin käsitys kun oli hieman sekoitus näitä molempia kulttuureja.

Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.

Tiedätkö Jussi, että onko Okinawalla myös täysin omaa järjestelmällistä kamppailulajikulttuuria ennen kiinalaisten lajien tuloa?

Harjoitettiinko toudia myös muilla ryukyu saarilla kuin Okinawalla?

Vlad Tepes kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: Okinawa ja Japani siis ovat historiallisesti kaksi eri kamppailulajikulttuuria.

Tiedätkö Jussi, että onko Okinawalla myös täysin omaa järjestelmällistä kamppailulajikulttuuria ennen kiinalaisten lajien tuloa?

En tiedä. Puhutaan kuitenkin 1300-luvun asiasta, jolloin 36 perhettä muutti Okinawalle Kiinasta. Käsitykseni mukaan saaren historia oli hitusen levoton aina 1400-luvun loppupuolelle (kuningas Sho Shinin valtakauteen - jota pidettiin Okinawan kultakautena - asti), joten ainakin jotain lienee myös harjoiteltu.

http://rca.open.ed.jp/web_e/history/" onclick="window.open(this.href);return false;

Harjoitettiinko toudia myös muilla ryukyu saarilla kuin Okinawalla?

Jaa-a, toudista en tiedä - Okinawalla viitataan vanhoihin kamppailutaitoihin yleensä nimellä ti.

Käsitykseni mukaan järjestelmällinen kamppailulajien harjoittelu oli pääosin keskittynyt pääsaarelle - ja sielläkin suhteellisen pienelle alueelle.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Jaa-a, toudista en tiedä - Okinawalla viitataan vanhoihin kamppailutaitoihin yleensä nimellä ti.

Käsitykseni mukaan järjestelmällinen kamppailulajien harjoittelu oli pääosin keskittynyt pääsaarelle - ja sielläkin suhteellisen pienelle alueelle.

Onko toudi virheellinen nimitys? Muistelen sitä paljon käytettävän kirjallisuudessa.

Aika jännää itseasiassa, että niin pienelle alueelle on keskittynyt.

Vlad Tepes kirjoitti: Onko toudi virheellinen nimitys? Muistelen sitä paljon käytettävän kirjallisuudessa.

Tode (tu ti) on hieman...no, ei virheellinen, mutta ei niin yleinen kuin halutaan usein antaa ymmärtää. "Ti" on näissä ollut aika yleispätevä sana. Käsi, kamppailutaito jne.

Aika jännää itseasiassa, että niin pienelle alueelle on keskittynyt.

No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.




Nahan alueen kartta. Huomaa, että Shuri ja Tomari mahtuvat yhden ja saman kaupunkikartan alueelle nykyisin. Ennen seutu ei ollut aivan noin yhteenkasvanut, mutta jalkapelillä liikkuneelle ei varmasti ollut kummoinenkaan juttu hilpaista Shurista Nahaan tai Tomariin (n. 5 kilometrin reissu suuntaansa).

Toki kamppailulajeja treenattiin kauempanakin, mutta tuo tosiaan oli se asuinkeskittymä, jossa pääasiallinen vaihto käytiin.

Kadena, jossa Anko Itosu käytännössä loi pohjan karaten leviämiselle kouluopetuksellaan sijaitsee Shurista alle 20 kilometrin päässä.


Minullekin tuo alueen pienuus oli aikoinaan yllätys. No, puhutaan saaresta, joka on pisimmillään n. 120km ja leveimmillään n. 40 kilometriä - poikkeuksellisen leveästä paikasta mitaten.

Jussi Häkkinen kirjoitti: Minullekin tuo alueen pienuus oli aikoinaan yllätys. No, puhutaan saaresta, joka on pisimmillään n. 120km ja leveimmillään n. 40 kilometriä - poikkeuksellisen leveästä paikasta mitaten.

No, itse en ainakaa enää viitsisi kävellä Nahasta Ishibaruun (siinä helteessä).

Kobudo-katojen nimissä on aika monen paikallisen kylän tai pikkusaaren nimi. Liekö niin, että ovat niistä kotoisin .

Olkoonkin, että Naha oli paikallinen Maarianhamina niin niitä läänityslinnoja/kartanoita oli ympäri saarta.

saarikko kirjoitti: Kobudo-katojen nimissä on aika monen paikallisen kylän tai pikkusaaren nimi. Liekö niin, että ovat niistä kotoisin .

Yksi mahdollisuus. Toinen mahdollisuus on, että kyseessä on ollut tapa - tai sitten jonkinlainen inspiraation lähde tai sitten kehittäjän alkuperäinen kotipaikka.

Oletuksia toki voi tehdä (ja tuo sinun oletuksesi oli minustakin aivan hyvä).

Olkoonkin, että Naha oli paikallinen Maarianhamina niin niitä läänityslinnoja/kartanoita oli ympäri saarta.

On toki. Keskittymiä Shuri ja Naha kuitenkin selkeästi olivat - mitä kauemmas niistä mentiin, sen harvemmassa oli hojokin (jossain näin kartankin siitä, missä nuo 1700-1800 -lukujen äijät asustelivat - aikalailla selkeästi tuo ydinseutu oli edustettuna).

Jussi Häkkinen kirjoitti: No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.

Olen kuullut että Shito-ryu olisi kehitetty shuri-te, tomari-te ja naha-te tyyleistä. Onko tämä siis mielestäsi fiktiivinen väite ?

Kagemusha kirjoitti:

Jussi Häkkinen kirjoitti: No ei nyt niinkään jännää. Shuri hallintokeskuksena, Naha satamana ja Tomari siinä samalla seudulla (tämä ei sitten tarkoita, että noilla olisi ollut eri taistelutaidot - Shuri-te, Tomari-te ja Naha-te -nimitykset ovat uutta kauraa ja niillä on vähänlaisesti yhteyttä todellisuuteen). Missä on paljon ihmisiä on myös viranomaisia ja tarvetta itsesuojelulle. Rikkaiden, aatelisten ja viranomaisten juttujahan karate oli. Ei talonpoikien.

Olen kuullut että Shito-ryu olisi kehitetty shuri-te, tomari-te ja naha-te tyyleistä. Onko tämä siis mielestäsi fiktiivinen väite ?

Shito-ryun pohja on Shorin-ryussa ja Goju-ryussa (oikeastaan "esi-Goju-ryussa"). Shito-ryun perustaja, Kenwa Mabuni, harjoitteli Goju-ryun nimeäjän, Chojun Miyagin, opettajan Kanryo Higaonnan opissa. Toinen puoli Shito-ryuhun tulee Anko Itosulta. Shito-ryu sai nimensäkin näiden opettajien mukaan - Mabuni yhdisti Itosun nimen "Ito" -merkin toisen lausunta-asun (Shi) ja Higaonnan nimen "Higa" -merkin toisen lausunta-asun (To) yhteen kunnioittaakseen näitä opettajiaan.

Muita Mabunin opettajia olivat mm. Aragaki Seisho ja kiinalainen Go Kenki (Wu Xian Gui).


Käytännössä koko "Shuri-te", "Naha-te" ja "Tomari-te" -jako on siis harhaanjohtava, vaikka näitä termejä nykyisin käytetäänkin eräänlaisina yleisnimikkeinä. Ei voida sanoa, että noilla alueilla olisi koskaan ollut erityisiä omia "aluetyylejä".

Jussi Häkkinen kirjoitti: Shito-ryun perustaja, Kenwa Mabuni, harjoitteli Goju-ryun nimeäjän, Chojun Miyagin, opettajan Kanryo Higaonnan opissa. Toinen puoli Shito-ryuhun tulee Anko Itosulta. Shito-ryu sai nimensäkin näiden opettajien mukaan - Mabuni yhdisti Itosun nimen "Ito" -merkin toisen lausunta-asun (Shi) ja Higaonnan nimen "Higa" -merkin toisen lausunta-asun (To) yhteen kunnioittaakseen näitä opettajiaan.

Alkuperäinen nimi onkin Hanko-Ryu, joka myöhemmin Shitoksi muutettiin.

Aihe herätti mielenkiintoni Shito-ryuhun olennaisesti liittyvän kobudo-harjoittelun kautta.

saarikko kirjoitti: Kobudo-katojen nimissä on aika monen paikallisen kylän tai pikkusaaren nimi. Liekö niin, että ovat niistä kotoisin.

Miksei tyyleissä voisi olla sama logiikka jos tyyleille ei virallisia nimiä siihen aikaan ollut ? Mutta miksi sitten kolme tyyliä niin lähekkäin ? 3 ihmistä, kolmenlaista karatea ? Jotenkin ne on erotettava ja tietääkseni virallisia nimiä ei ollut.


mod. edit: tagit kuntoon

Kagemusha kirjoitti: Miksei tyyleissä voisi olla sama logiikka jos tyyleille ei virallisia nimiä siihen aikaan ollut ? Mutta miksi sitten kolme tyyliä niin lähekkäin ? 3 ihmistä, kolmenlaista karatea ? Jotenkin ne on erotettava ja tietääkseni virallisia nimiä ei ollut.

Niin, "kaupunki-te":t ovat kuitenkin jälkeenpäin keksitty nimitys. Eri henkilöillä oli erilaista karatea - ja henkilöitä oli paljon enemmän kuin kolme.

TimoS:n linkkivinkki herätti muistoja näkemistäni näytöksistä, ja tein hieman hakuja.

Budoseura Genbukain sivusto* kirjoitti: Kobudo merkitsee aseiden tietä ja se on läheisesti karateen liittyvä taistelulaji. Genbukaissa harjoiteltava kobudo on Matsuoi-sensein luoma versio, Shorinjiryu Ryukyu Kobujutsu.

Eli nuo asetekniikat eivät tule Soke Tamotsu Isamulta, vaan jostain muusta lähteestä... mistä? Onko tässä nyt vielä neljäs laji jota Matsuoi-sensei opettaa (TMR, Kokusai Shorinjiryu, MJER ja Kobujutsu)?

Vai olenko taas ymmärtänyt tapojani noudattaen kaiken päin mäntyä? Eihän olisi eka, toka tai 56. kerta....

* http://www.kolumbus.fi/genbukai/karate/ ... kobudo.htm

EDIT: linkki lisätty, viite siirretty

Yamazu kirjoitti: Eli nuo asetekniikat eivät tule Soke Tamotsu Isamulta, vaan jostain muusta lähteestä... mistä?

Siinähän sanotaan:

"Genbukaissa harjoiteltava kobudo on Matsuoi-sensein luoma versio, Shorinjiryu Ryukyu Kobujutsu."

Eli tekniikat tulevat Matsuoilta. Mukana on esimerkiksi miekka, mikä ei ole järjettömän yleinen vempele tuolla Riukiu-saarten tyyleissä.

Yamazu kirjoitti: Eli nuo asetekniikat eivät tule Soke Tamotsu Isamulta, vaan jostain muusta lähteestä... mistä? Onko tässä nyt vielä neljäs laji jota Matsuoi-sensei opettaa (TMR, Kokusai Shorinjiryu, MJER ja Kobujutsu)?

Juu, mutta tuota ei opeteta itsenäisenä lajina, vaan osana karatea. Ja kuten Jussi jo totesikin, Matsuoin itsensä kehittämä tyyli jossa todella on miekka mukana. Mukana on muutama vanhempikin kata ja joitakin Matsuoin tai Ikubon kehittämiä

TimoS kirjoitti: Juu, mutta tuota ei opeteta itsenäisenä lajina, vaan osana karatea. Ja kuten Jussi jo totesikin, Matsuoin itsensä kehittämä tyyli jossa todella on miekka mukana. Mukana on muutama vanhempikin kata ja joitakin Matsuoin tai Ikubon kehittämiä

Ja mikä mahtaa olla näiden oppien lähde, joista koottu? Vaiko ihan itse kehittänyt sieltä täältä lainaten, vähän sinistä, uutta ja vanhaa?

Ja jos on osana karatea niin silloinhan ollaan oltu aika kauan omalla tiellään jos tuo ei ole kuulunut oman opettajan kurrikulumiin, eikös?

Tietty, taas, jos se lupa on ollut, ja mukana kehittämässä on ollut Ikubo-senseikin, niin...

Joojoo, tuli vaan mieleen, meen, meen, meen...

Yamazu kirjoitti: Ja mikä mahtaa olla näiden oppien lähde, joista koottu? Vaiko ihan itse kehittänyt sieltä täältä lainaten, vähän sinistä, uutta ja vanhaa?

Veikkaan että suunnilleen noin. Niitä lähteitä ei nimittäin ole kerrottu

Tietty, taas, jos se lupa on ollut, ja mukana kehittämässä on ollut Ikubo-senseikin, niin...

Käsittääkseni Ikubo sensein kehittämää tavaraa on mukana ja (yhä käsittääkseni) Ikubo on tuon tyylin myös "siunannut"

Joojoo, tuli vaan mieleen, meen, meen, meen...

Ei kuule mitään, ihan hyvä kysymyshän tuo

Hei

Okinawalla on kobudossa kaksi päälinjaa / sukupuuta vanhojen mestareiden mukaan eli Tairan ja Matayoshin.

Okinawan Jinbukan kobudo kuuluun historiallisesti Matayoshin linjaan eli KATSUYOSHI KANEI oli Matayoshin oppilas. Hän perusti myöhemmin oman salin, jota kutsui nimellä JINBUKAN (JIN = pyhä BU = taistelutaito KAN = Sali). Salillaan hän opetti karatea sekä kobudoa. Hänellä oli 9.dan sekä karatessa (Okinawan Goju-Ryu) sekä 9. dan Okinawan kobudossa.

Yhdessä Sensei Measaran kanssa he perustivat International Okinawan Kobudo Kyokain -liiton, joka tarkoituksen on opettaa alkuperäistä Okinawalaista Kobudoa.

Terveisin, Marko
Lisätietoa aiheesta
http://budo.akatemia.googlepages.com

TimoS kirjoitti:

Tietty, taas, jos se lupa on ollut, ja mukana kehittämässä on ollut Ikubo-senseikin, niin...

Käsittääkseni Ikubo sensein kehittämää tavaraa on mukana ja (yhä käsittääkseni) Ikubo on tuon tyylin myös "siunannut"

Lajiin on otettu yksi vanha Ikubo-sensein bo-kata Matsuoi-sensein variaatioilla höystettynä, eikä sitä ole kehitetty Matsuoin tyyliä varten. Eli lienee lievää liiottelua, jos antaa ymmärtää että Ikubo-sensei on ollut mukana lajin "kehitystyössä".

"Tyylin siunaaminen" tapahtui nähdäkseni siten, että Matsuoi-sensei oli ollut hämmentynyt kun oppilaat olivat pohtineet Matsuoi-sensein myöntämien vyöarvojen arvoa koska tyyli ei kuulunut mihinkään isompaan organisaatioon eikä Matsuoi-sensei ollut saanut omia arvojaan mistään virallisesti. Hän kysyi ratkaisua ongelmaan Ikubo-senseiltä, joka vastasi että "jos sinulla on oma tyylisi niin tottakai sinä voit myöntää siinä mitä vyöarvoja hyvänsä".

iiällä kirjoitti: Lajiin on otettu yksi vanha Ikubo-sensein bo-kata Matsuoi-sensein variaatioilla höystettynä, eikä sitä ole kehitetty Matsuoin tyyliä varten

Tämän toki tiesinkin ettei Kongo ole mikään tätä varten kehitetty, mutta muistaakseni Matsuoi sensei on joskus maininnut että nunchaku katat (jompikumpi tai molemmat, en enää muista) olisivat Ikubo sensein kehittämiä

TimoS kirjoitti:

iiällä kirjoitti:Lajiin on otettu yksi vanha Ikubo-sensein bo-kata Matsuoi-sensein variaatioilla höystettynä, eikä sitä ole kehitetty Matsuoin tyyliä varten

Tämän toki tiesinkin ettei Kongo ole mikään tätä varten kehitetty, mutta muistaakseni Matsuoi sensei on joskus maininnut että nunchaku katat (jompikumpi tai molemmat, en enää muista) olisivat Ikubo sensein kehittämiä

Ikubo-sensein tekemät nunchaku-katat ovat myös ajalta ennen Matsuoi-sensein Suomeen tuloa, joten ne eivät liene tätä tyyliä varten kehitettyjä.

iiällä kirjoitti: Ikubo-sensein tekemät nunchaku-katat ovat myös ajalta ennen Matsuoi-sensein Suomeen tuloa, joten ne eivät liene tätä tyyliä varten kehitettyjä.

No mutta eihän tässä ole mielestäni kukaan väittänytkään että ne olisi nimenomaan Matsuoi sensein tyyliä varten kehitetty. Minähän sanoin vain että tietääkseni mukana on myös Ikubo sensein kehittämää materiaalia

TimoS kirjoitti:

iiällä kirjoitti:Ikubo-sensein tekemät nunchaku-katat ovat myös ajalta ennen Matsuoi-sensein Suomeen tuloa, joten ne eivät liene tätä tyyliä varten kehitettyjä.

No mutta eihän tässä ole mielestäni kukaan väittänytkään että ne olisi nimenomaan Matsuoi sensein tyyliä varten kehitetty. Minähän sanoin vain että tietääkseni mukana on myös Ikubo sensein kehittämää materiaalia

Hyvä. Silloinhan voimmekin yksimielisesti todeta, että Ikubo-senseillä ei ole ollut mitään tekemistä kyseisen tyylin kehittämisessä ja että se on täysin Matsuoi -sensein oma luomus. Tietysti uskottavuuden lisäämiseksi on mukava heitellä mestarien nimiä tyylin historiaan liittyen ja olisi niitä varmaan löytynyt muitakin kuin Ikubo-sensei, joiden tekniikkaa on lainattu.

iiällä kirjoitti: Hyvä. Silloinhan voimmekin yksimielisesti todeta, että Ikubo-senseillä ei ole ollut mitään tekemistä kyseisen tyylin kehittämisessä ja että se on täysin Matsuoi -sensein oma luomus

No voihan sen toki näin ilmaista

Katselin ketjua kobudosta, ja tämä taitaa olla sellanen.
-Olin eilen ensimmäisissä kobudotreeneissäni, ja innostuin kepin heiluttelusta vaikka se vaikeaa tuntui olevankin.
Kobudo sinällään on vähän tuntemattomampi asia, joten olisiko jollakulla heittää hyvällä linkillä? Pikainen googlaus antoi lähinnä kaupallisia linkkejä myyntivideoihin tms. Onko kobudo jotenkin yhtenäinen oppi, vai onko siitäkin yhtälailla versioita kuin karatestakin?

Mouhi kirjoitti: Onko kobudo jotenkin yhtenäinen oppi, vai onko siitäkin yhtälailla versioita kuin karatestakin?

Ei niitä läheskään yhtä paljon ole kuin karatetyylejä, mutta joitakin. Youtubesta löytyy ainakin Matayoshi kobudo - hakusanoilla ja sitten on tietenkin wonder okinawa - sivut, josta löytyy kaikennäköistä kiinnostavaa.

" onclick="window.open(this.href);return false;

Muitakin nimimerkin Mekugi kuvaamia ryukyu kobujutsu otoksia löytyy Youtubesta

Mouhi kirjoitti: Kobudo sinällään on vähän tuntemattomampi asia, joten olisiko jollakulla heittää hyvällä linkillä?

Tarkoititko jotain tällaista?

http://www.wonder-okinawa.jp/023/eng/015/index.html" onclick="window.open(this.href);return false;



Lisäys: Näköjään mainittiinkin jo.

Tässä olis yksi linkki lisää kobudosta kiinnostuneille. Parivuotta sitten oli arrekammio,ikävä kyllä kaikki linkit ei enään toimi
http://www.winstonstableford.com/kobudo.html" onclick="window.open(this.href);return false;

TimoS kirjoitti:

Mouhi kirjoitti:Onko kobudo jotenkin yhtenäinen oppi, vai onko siitäkin yhtälailla versioita kuin karatestakin?

Ei niitä läheskään yhtä paljon ole kuin karatetyylejä, mutta joitakin. Youtubesta löytyy ainakin Matayoshi kobudo - hakusanoilla ja sitten on tietenkin wonder okinawa - sivut, josta löytyy kaikennäköistä kiinnostavaa.

Kokonaisia kobudosysteemejä on tietääkseni kolme: Yamanae-ryu Kobudo, Matayoshi Kobudo ja Taira Kobudo. Lisäksi monessa karatetyylissä harjoitellaan kobuodoaseilla. Itse asiassa ainakin Taira ja Matayoshi molemmat taisivat kerätä (lainata ja varastaa) näistä tyyleistä kobudotekniikat ja loivat oman kobudosysteemin.

En tiedä, harjoitellaanko Suomessa muuta kobudo kuin Tairan Inouen tyyliä ( Ilpo Jalamon). Sen erottaa tuosta kobujutsu nimestä (jaa miksi, villi arvaus, ettei sekottuisi Taira-Akaminen haaraan ).

Laadukas keskustelufoorumi löytyy e-budolta.

TimoS kirjoitti: " onclick="window.open(this.href);return false;

Muitakin nimimerkin Mekugi kuvaamia ryukyu kobujutsu otoksia löytyy Youtubesta

Eli nämä ovat juuri niitä Ryukyu Kobujutsu Hozon Shinkokain juttuja. (Samaa mitä Jalamolla).

saarikko kirjoitti: En tiedä, harjoitellaanko Suomessa muuta kobudo kuin Tairan Inouen tyyliä ( Ilpo Jalamon).

Harjoitellaan. Muutamassa Seibukan-porukan seurassa harjoitellaan Matayoshi-kobudoa Jinbukan-koulukunnan (Katsuyoshi Kanei, Matayoshin oppilas) mukaan.

Karate-Jessen ajatuksia tonfasta.



Tämän tonfa-katan nimi on tuollainen edellä mainittu pikkupaikkakunta tai oikeastaan saari. Tonfaharjoittelu thaipadeihin vaikuttaa ihan hyvältä idealta.

Vaikuttavaa!
Mä en koskaan ole saanut tonfaa iskemään edes tyydyttävällä voimalla.
Mutta mä olenkin kömpelys, enkä tajua tuon kahdeksikkopyörittelyn funktiota?
- Pyhä Sylvi! Moskiitto iskee! Häivy!

Ois hyvä nähdä jonkun demoavan tonfatällejä tehokkaasti. Kyllähän Jesse on pirun täsmällinen ja taitava pirukas mutta silti.

Niin, mä olen laulattanut mun tonfia ihan livetilanteessa, en ollut tulokseen tyytyväinen.
Vaikka toi mun parini on kokometallia ja kolmannessa versiossa on terävä kärki.

Andy kirjoitti:Tonfaharjoittelu thaipadeihin vaikuttaa ihan hyvältä idealta.

Joo, tuon voisi oikeastaan lainata omaan käyttöön. Ihan mielenkiintoinen video ja poikkeuksellisesti ei vissiin kovin pahoja historiamokia


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑heinä 28, 2020, 04.32 Vaikuttavaa!
Mä en koskaan ole saanut tonfaa iskemään edes tyydyttävällä voimalla.
Mutta mä olenkin kömpelys, enkä tajua tuon kahdeksikkopyörittelyn funktiota?
- Pyhä Sylvi! Moskiitto iskee! Häivy!

Ois hyvä nähdä jonkun demoavan tonfatällejä tehokkaasti. Kyllähän Jesse on pirun täsmällinen ja taitava pirukas mutta silti.

Niin, mä olen laulattanut mun tonfia ihan livetilanteessa, en ollut tulokseen tyytyväinen.
Vaikka toi mun parini on kokometallia ja kolmannessa versiossa on terävä kärki.

Tonfalla, kuten kaikilla aseilla, on tärkeätä millä osalla ja millä kaarella lyö. Wanhemman polven oppilaat varmaan muistavat miten pesäpallomaila saadaan rikki, no minä ainakin. Tähän perustuu myös säkkiin lyöminen. Jos lyöt oikein niin lyöt säkin/padin rikki.

Minun mielestäni se kadeksikkopyörittelyllä on kaksi merkitystä. Joko haet kulmat, mutta unohdat voiman tai harjoittelet nopeaa kulman muutosta. Eipä treenaajilla ole tuota käsitystä - onneksi.

Mihin lyödä oikeesti. Suomalaisissa voimankäyttöohjeissa, tietääkseni, iskualueet ovat suuria lihaksia. Näin ei ole kobudoaseilla, ja vaikutus saattaa olla erilainen. Tekijän kannalta suomalainen tapa on halvempi.

Tonfa on ollut lempiaseeni pitkään, mutta vuoden 2011 jälkeen se tuli happameksi. Tosi happameksi!

TimoS kirjoitti: ↑heinä 28, 2020, 08.36

Andy kirjoitti:Tonfaharjoittelu thaipadeihin vaikuttaa ihan hyvältä idealta.

Joo, tuon voisi oikeastaan lainata omaan käyttöön. Ihan mielenkiintoinen video ja poikkeuksellisesti ei vissiin kovin pahoja historiamokia


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Pistä kuitenkin maininta, että on Inoue linja -oppeja .

saarikko kirjoitti: ↑heinä 29, 2020, 23.47
Tonfa on ollut lempiaseeni pitkään, mutta vuoden 2011 jälkeen se tuli happameksi. Tosi happameksi!

Mitäs tapahtui vuonna -11? Vamma?

Kahdeksikosta, mä olen vierastanut kaikenlaista showpyörittelyä jo ties kuinka kauan.
Ei Brucekaan keskittynyt omissa nunsajutuissaan jonglööritemppuihin vaan tehokkaaseen iskemiseen ja hyökkäyksen sulavaan jatkamiseen. Kerto Hartsell.
Se, että jumalaton leijonaosa on napannut sen temppuilun on leffakerronnan vaikutusta. Jos katsotte sitä Brucen pyöritystä.. se ase on painavahko ja iskut täten jykevämpiä kuin kevytnuncilla.

Tonfalla olen vetänyt molemille jaloille, toinen tälli palautuslyönnillä. Enkä ole tyytyväinen kakkoslyönnin tehoon, en ollenkaan.
Survoin sitte hierontatekniikalla siltä kyrväkkeeltä kylkiluita sisään käyttäen tonfan nuppia, toimi hyvin.
Kiputekniikat nollaa kohteen toimintakyvyn ja -halun hyvin mehukkaasti.

saarikko kirjoitti: ↑heinä 29, 2020, 23.52 Pistä kuitenkin maininta, että on Inoue linja -oppeja .

Toki voin senkin mainita ainakin jos tulee puheeksi

Mr. Miyagin stunt-näyttelijä näyttää sain alkeita.





Demura on karatekana tunnettu Shitoryusta. Wikipedian mukaan hänen kobudo-opettaja oli itse Shinken Taira.

Video lupailee aluksi vähän huonoa, kun kuvanlaatu on niin huono, mutta uskoakseni loppua kohti näyttää detaljit hyvin ja kaikki fiilistelijät voi videon perusteella opetella kikkoja.

Miltä setti mahtaa näyttää lajin harrastajille? Onko aseen käsittely samanlaista kuin seibukanistien usein harrastamassa tyylissä? Kun muistaakseni Tairan tyyli on jokseenkin kai täysin erillinen kokoelma.

Onkos täällä ketään Tairan tyyliä harrastavaa (esim Yuishinkain kautta)? Jos, niin miltä Demuran tekeminen näyttää?

Samalta näyttää.

Muistelen omistaneeni aikamoisen rivistön Demuran kirjoja 80-lun alussa.

Olikin aika "WOW!" kun luin nimensä Karate Kidin yhteydestä.

No joo, verrattuna minun treenaamiin Matayoshi kobudon haaroihin sanoisin että ”same same but different”. Otteet luonnollisesti aika samat, joskaan en ole koskaan törmännyt tuollaisiin nimiin, kuin vaikkapa soihtuote. Peruslyönnit näyttäisivät olevan kutakuinkin samoja, joskin tekotavat ovat jonkinverran erilaisia. Meillä yleensä lyönneissä ja torjunnoissa toinen käsi pysyy erityisesti sailla aika lailla hikitessä, johtuen esim. siitä, että ei haluta vahingossa raapaista sain sivupiikeillä omaa kättä. Alun pariharjoituspätkä toi enemmän mieleen Matsuoin kobudon, joskin se saattoi johtua tuosta vastustajan miekasta. Meillä ei siis treenata kobudoa miekkaa vastaan, se kun ei oikein ole historiallisestikaan oikein

TimoS kirjoitti: ↑tammi 15, 2021, 19.16Meillä ei siis treenata kobudoa miekkaa vastaan, se kun ei oikein ole historiallisestikaan oikein

Comme ci, comme ca...

Sai on kuitenkin käytössä ympäri orientin ja muualla(kin) se on ollut virkavallan vempele. Jutten tapaan myös saita on käytetty erilaisia teräaseita vastaan - mukaanlukien miekka, joskaan ei välttämättä katana kuten tuossa kirjassa. Okinawalla on myös suhteellisen pitkä perinne miekkaharjoittelusta japanilaisen koulukunnan mukana, joten miekka ei ole ollut siellä tuntematon ase.

En pidä yhtään mahdottomana sitäkään, että jonkun toisen koulukunnan repertuaarissa miekka olisikin.

Demurasta: Vanhat, muistaakseni Black Beltin (vai olikohan Oharan) kustantamat kirjat ovat ihan hyvää tavaraa. En tiennyt aiemmin, että niihin on tehty videotkin kylkiäisiksi. Nunchaku-kirja, etenkin nunchakun mitoittamisen osalta, oli erittäin avartava.

Käytetäänkö kobudon seivästekniikoissa koskaan hyväksi aseen koko ulottuvuutta siten, että seiväästä pidetään kiinni muualta kuin keskeltä? Pidemmän ulottuvuuden sekä iskevän pään suuremman nopeuden ja inertiamomentin vuoksi kiertävissä lyönneissä pitkän aseen toisesta päästä kiinni pitäminen lyödessä vaikuttaa itsestään selvältä mitään treenaamattomillekin, mutta kobudon liikesarjoissa näkee tuota Sankarit sukkahousuissa -tyyliä.





Muutama kuva, missä lyönnin lakipisteessä ote seiväästä näyttäisi olevan seivään lyövän pään vastakkaisesta päästä:

sinappi kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 14.03Käytetäänkö kobudon seivästekniikoissa koskaan hyväksi aseen koko ulottuvuutta siten, että seiväästä pidetään kiinni muualta kuin keskeltä?

Kyllä.

voipa kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 17.08

sinappi kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 14.03Käytetäänkö kobudon seivästekniikoissa koskaan hyväksi aseen koko ulottuvuutta siten, että seiväästä pidetään kiinni muualta kuin keskeltä?

Kyllä.

Kuitti, no ei siitä sitten sen enempää.

Oletko huomannut, että Okinawan kobudon katoissa kuitenkin olisi esimerkiksi Japanin seivästaitoihin verrattuna vahva painotus sille, että molempien käsien otteet pidetään lyönneissä keskellä sauvaa? Mietin, että onko tälle jotakin erityistä syytä? Muistan lukeneeni, että okinawalainen bo kapenee päitään kohden.

sinappi kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 18.25 Oletko huomannut, että Okinawan kobudon katoissa kuitenkin olisi esimerkiksi Japanin seivästaitoihin verrattuna vahva painotus sille, että molempien käsien otteet pidetään lyönneissä keskellä sauvaa? Mietin, että onko tälle jotakin erityistä syytä? Muistan lukeneeni, että okinawalainen bo kapenee päitään kohden.

Jotkut kapenevat, toiset eivät. Ja tuo ote taas, totta on, että se on oletusarvoisesti keskeltä, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sitä otetta tekniikkaa tehdessä pidennetä tarpeen vaatiessa. Vähän hankala selittää, joten laitetaan vaikka videota

Tuossa varsinkin kakkos ja kolmostekniikat
Näkyy myös jossainmäärin tässä katassa

Näin japanisilmin näyttää kyllä, että noissa videoissa näkyy sinapin sanoin nimenomaan vahva painotus sille, että pidetään keskiosasta kiinni. Nopeasti katsoen tekniikoissa ei lainkaan lyöty koko pituudella, ja niissä pistoissakaan joissa ote liikkui, takakäsi ei käynyt juurikaan lähempänä seipään päätä. Pääsaarten tapahan yleisesti ottaen (ja poikkeuksia toki on) on pidellä pitkiä aseita suurin piirtein päästä takakädellä, ja toiselta puolelta lyödessä liu'uttaa ote toiseen päähän.

No joo, meillä ei ainakaan tule missään katassa eikä kihonissa vastaan tuollaista, mutta toki taempaakin voisi ottaa kiinni jos lähtee soveltamaan. Perusote meillä on, että keppi jakautuu kolmeen suunnilleen yhtä pitkään osaan ja takakäsi ei yleensä hirveästi siitä liiku. En tunne toisia kobudotyylejä, joten voi olla, että heillä takakäsi liikkuu enemmän

sinappi kirjoitti: ↑tammi 16, 2021, 14.03 Käytetäänkö kobudon seivästekniikoissa koskaan hyväksi aseen koko ulottuvuutta siten, että seiväästä pidetään kiinni muualta kuin keskeltä?

Joskus, mutta harvemmin kuin japanilaisessa bojutsussa.

....mites muuten toi seipään pituus, onko se näissä kuvioissa se sama "virallinen vakio" kaikille?

Tarkoittaako tuo koko "pituuden hyväksikäyttö" siis jonkinlaista pistoa vai sitä että bolla lyötäisiin kuten pesismailalla?

Andy kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 11.43 Tarkoittaako tuo koko "pituuden hyväksikäyttö" siis jonkinlaista pistoa vai sitä että bolla lyötäisiin kuten pesismailalla?

Tässä pari esimerkkiä:

Minä mutuilen, että lähes kenelle tahansa (paitsi Hollywood-näyttelijälle) kun antaa seipään tai vastaavan astalon ja kehottaa lyömään sillä, tämä ottaa otteet selkeästi astalon takapäästä. Tietenkin sillä tavoin lyönti on laajakaarinen ja hidas saada liikkeelle. Jostakin syystä näyttää, että Okinawalla ovat halunneet uhrata ulottuvuutta ja lyöntivoimaa nopeuden kustannuksella, kun takakäden laittaminen kepin viimeiselle kolmannekselle vaikuttaa olevan poikkeuksellista,

Tuli tässä vielä sellainen mieleen, että vaikuttikohan miekkojen mukana olo tuohon Japanin paasaarien tapaan käyttää seivästä. Perävoittoisella lyöntiotteellahan yltää kumauttamaan kuuden shakun sauvalla miekkamiestä näpeille siten, että on itse kokonaan miekkamiehen ulottumattomissa. Josko Riukiusaarilla ei keppitekniikoiden kehittyessä ole tarvinnut miettiä sellaista?

Ôari kirjoitti:....mites muuten toi seipään pituus, onko se näissä kuvioissa se sama "virallinen vakio" kaikille?

Yleensä käytetään sitä n. 180 senttistä keppiä, mutta oikeasti taitaa suurimmat syyt siihen olla niiden helppo saatavuus ja ihmisten laiskuus hommata ”oikean” pituinen. En nyt muista miten se ”oikea” mitta määritellään, @Ale varmaan ainakin tietää


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

TimoS kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 13.57

Ôari kirjoitti:....mites muuten toi seipään pituus, onko se näissä kuvioissa se sama "virallinen vakio" kaikille?

Yleensä käytetään sitä n. 180 senttistä keppiä, mutta oikeasti taitaa suurimmat syyt siihen olla niiden helppo saatavuus ja ihmisten laiskuus hommata ”oikean” pituinen. En nyt muista miten se ”oikea” mitta määritellään, @Ale varmaan ainakin tietää

Periaatteessa kämmenenleveys oman pituuden yli. Tämä on aika monessa lähteessä, myös Demuran bo-kirjassa.

"Rokushaku no bo" on saatavilla helpoimmin, siksi valtaosa käyttää sitä ja se myös osuu aika monelle lähelle tuota määritettä - jos ei satu olemaan pohjoisemmasta Euroopasta. Tuon mukaan oma bo:ni olisi n. 2m kepakko

Itseäni miellytti noissa seiväsklipeissä niiden tekemisen olemuksen "karatellisuus", seiväs vaikutti enemmän "aseettomuuden jatkeelta"....

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 14.12

TimoS kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 13.57

Ôari kirjoitti:....mites muuten toi seipään pituus, onko se näissä kuvioissa se sama "virallinen vakio" kaikille?

Yleensä käytetään sitä n. 180 senttistä keppiä, mutta oikeasti taitaa suurimmat syyt siihen olla niiden helppo saatavuus ja ihmisten laiskuus hommata ”oikean” pituinen. En nyt muista miten se ”oikea” mitta määritellään, @Ale varmaan ainakin tietää

Periaatteessa kämmenenleveys oman pituuden yli. Tämä on aika monessa lähteessä, myös Demuran bo-kirjassa.

"Rokushaku no bo" on saatavilla helpoimmin, siksi valtaosa käyttää sitä ja se myös osuu aika monelle lähelle tuota määritettä - jos ei satu olemaan pohjoisemmasta Euroopasta. Tuon mukaan oma bo:ni olisi n. 2m kepakko

Vähä niiku quarterstaff .

Perustekniikassa jumpataan tosi vahvasti tuo 1/3 osa ote. Oteliutukset ja pitkät otteet tulevat sitten myöhemmin ja toki niitä on vähemmänkin, joten
aika harvassa on hyvän näköistä bo-tekniikkaa pitkällä otteella.
Tossa on Jesse kata missä lopussa on pitkän kepakon otteita. Niihin on paritekniikat, mutta netissä olevat esitykset eivät vakuuta, kauniisti sanottuna.

Jussi Häkkinen kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 14.12 "Rokushaku no bo" on saatavilla helpoimmin, siksi valtaosa käyttää sitä ja se myös osuu aika monelle lähelle tuota määritettä - jos ei satu olemaan pohjoisemmasta Euroopasta. Tuon mukaan oma bo:ni olisi n. 2m kepakko

Mä hommasin saamani bo-opin jälkeen - ekaopit antoi Rolf Koivumäki - ittelleni just mitanmukaisen kuusikulmaisen jalopuuseipään.
Sillä pysty veteleen aivan kauheita tällejä ja saamani opetus ei sisältänyt dementiamelomista, kaikki tekniikat oli pelkistettyjä ja hyvin just karatemaisia.
Tästä oli apuatukea Matsuoin opissa myöhemmin.

Aiempaa kokemaahan mulla oli parin kuvasarjan verran, se oli varttiseiväsoppia.
Ja käytännössäkin tuli kokeiltua.

Molemmissa, siis eurooppa - ja aasiatyyleissä vedettiin ajoittain pitkälyönti, joka tosiaan on paha tääki.

Käsittääkseni maantierosvot/highwaymen käyttivät heloitettua taistelusauvaa, niitten parin pistoolin lisäksi.
Lukemani perusteella mm Dick Turpin oli taitava kepinkäyttäjä ja pystyi uskottavasti uhkaamaan useampaakin miekkamiestä samallakertaa.

Tossa Jessen klipissä oli muutama melko tarpeeton kahdeksikko, tosin tajuan että sillä saattaa olla käyttöä epäonnistuneen hyökkimän jälkeen etäisyyttä ottaessa, suojausmielessä.

Meillä periaatteessa jō ja tanjō ovat myös oman pituuden mukaan (vaikka taaskin standardimittaisia välineitä on vaan paljon helpompi hankkia). Olen välillä lainannut toisen reippaasti lyhyemmän treenaajan jōta tanjō-treeniin, kun sattuu olemaan itselle sopiva siihen.

saarikko kirjoitti: ↑tammi 17, 2021, 23.00 Perustekniikassa jumpataan tosi vahvasti tuo 1/3 osa ote. Oteliutukset ja pitkät otteet tulevat sitten myöhemmin ja toki niitä on vähemmänkin, joten
aika harvassa on hyvän näköistä bo-tekniikkaa pitkällä otteella.

Ellei sitten treenaa Yamanni-ryuta, jossa keppi liukuu kätösissä heti ekasta sarjasta lähtien. Ainoa okinawalainen keppisarja, jonka oon oppinut, muuten.

Tuossahan lyönneissä takakäsi pysyy nimenomaan siellä keskimmäisellä kolmanneksella etukäden liukuessa.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑tammi 18, 2021, 03.27 Tossa Jessen klipissä oli muutama melko tarpeeton kahdeksikko, tosin tajuan että sillä saattaa olla käyttöä epäonnistuneen hyökkimän jälkeen etäisyyttä ottaessa, suojausmielessä.

Mikäli tarkoita niitä alas vasemmalta, ylös oikealta ja ylälyönti komboja, niin ne luovat sen syyn miksi bota pidetään keskeltä samoinkuin ylös-alas -kombot. Noita hinkataan sen verran, että ei tarvitse ajatellakaan seuraavaa tekniikkaa jos ensimmäinen blokataan ( tai menee läpi).

Juu.. se on kuitenkin hyvin monimutkainen ja energiaasyövä temppu, oikeessa mylläkässä vähemmän on enemmän.
Paksussa ilmassa se mailan heiluttaminen ei välttämättä ole niin helppoa, käsien koordinaatio kun tuolloin aikamoisen nahkeaa on.

Videota bo vs. bo -matsista.

No nyt on mäiskettä!

Sääntöjä tietämättä näytti hyvältä!

Vähän hymyilytti mitä videon jälkeen näkyi.

TimoS kirjoitti: ↑maalis 10, 2021, 18.42
...
Videota bo vs. bo -matsista.

Ensi näkemältä katsoin, että kökköä kendoa. Pistin kuitenkin hidastuksen päälle, 2-8 ja pari upeeta torjuntaa, vaikka ne 2 tulivat nukahduksista sarjan loppupäässä. Ei huono!

Treenataanko Suomessa muuten Okinawan kobujutsua leikkeen mukaisilla varusteilla ja kontaktilla?

Mänzy kirjoitti:Treenataanko Suomessa muuten Okinawan kobujutsua leikkeen mukaisilla varusteilla ja kontaktilla?

Eipä taideta. Tai ei ainakaan meidän linjassa (Matayoshi kobudo) ole tullut vastaan. Tairan linjasta en mene sanomaan. Iso ongelma on, että ei oikein ole suojavarusteita.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Karate-Jesse on juuri lanseerannut on-line kurssipaketin Okinawan kobudosta.



https://www.kobudomastery.com/

TimoS kirjoitti: ↑maalis 10, 2021, 18.42 Videota bo vs. bo -matsista.

Hmmm, moinen kontakti bo:sta saattaa maistua makoisalta ,...

Olen harkinnut tonfien hankkimista. Käyttö olisi lähinnä ilmaan ja ehkä säkkiin huitomista. Eniten osumia saavat tietysti oma pää, kyynerpäät ja kulkuset. Puiset pitäisi mielestäni olla. Mutta sitten pitäisi vielä tietää ottaako sellaiset kulmikkaat vai pyöreät?

Kuvaamasi haaverit sopivat paremmin nunchakujen kanssa puuhasteluun, tonfien kanssa noilta yleensä välttyy. Pyöreät voisivat olla asiallisemmat säkkiparan kannalta ja jos meinaat joskus torjuilla niillä vaikkapa bo-hyökkäyksiä, muuten ei kai niin väliä.

Mielenkiintoinen artikkeli sain historiasta. Itseäni varsinkin nuo uskonnolliset ja myologiset ainekset kiinnosta.

"In early Indian mythology and somewhat later in China, it is evident that various reliefs depict a dagger which is, in its form, very similar to the Sai dagger and which was used as a weapon by different Hindu gods. Later on, it was adopted by some Buddhist monks. Some historians believe that today's Sai, in fact, derives from a short sword which the Hindu god Indra holds in his hand."

Indra on muuten sukua sanalle/nimelle/jumalalle Ilmari.

https://blackbeltmag.com/the-sai?utm_ca ... 3378970770



Valvomo: Keskustelu Indrasta jatkuu Kieli(kn)oppia-ketjussa, Kahvilassa.

Tuo sai on kyllä aika mielenkiintoinen vehjes, ois hyvä nähdä osaavaa käyttöä.
Mä ottasin aseekseni weaponofchoice mieluummin vaikka peruskirveen kuin sait.
Miten sailla hyökätään? Sehän tuntuis olevan puolustava ase ja minusta se hyökkäyksen odottaminen on aina aika perkeleen huono idea.

Olen lukenut vihjauksia sain heittokäytöstä, sekin tuntuu oudolta.
Tylppäteräinen peli jossa sivuhärpäkkeitä, ei kovin hyvä heitto-astalo.

Kari Aittomäki kirjoitti:Tuo sai on kyllä aika mielenkiintoinen vehjes, ois hyvä nähdä osaavaa käyttöä.

Riippuu minkälaista materiaalia haluat nähdä. Esim. kata-materiaalia riittää vaikkapa YouTubessa vaikka kuinka paljon.

Miten sailla hyökätään? Sehän tuntuis olevan puolustava ase ja minusta se hyökkäyksen odottaminen on aina aika perkeleen huono idea.

Odottaminen on mielestäni ainakin osittain koska halutaan opettaa ”karate ni sente nashi”-periaatetta, mutta vastauksena kysymykseen miten sailla hyökätään on vähän hankala vastata näin kirjoittamalla ainakaan yksityiskohtaisesti, mutta äkkiseltään voin sanoa, että hyökkäystekniikkoja ovat esim. lyönnit ranteeseen tai pään sivuun tai pisto esim. kurkkuun. Se, että miten niitä pääsee hyödyntämään on sitten tapauskohtaista, eikä siihen ole mitään yleispätevää vastausta

Olen lukenut vihjauksia sain heittokäytöstä, sekin tuntuu oudolta.
Tylppäteräinen peli jossa sivuhärpäkkeitä, ei kovin hyvä heitto-astalo.

Ei sitä tarvitse kauas heittää, vaan esim. parissa osaamassani sai-katassa heitto on vastustajan jalkoihin, ehkä n. metrin päähän. Sen ei ole mielestäni tarkoitus toimia muuna kuin viemään vastustajan huomio hetkellisesti, jolloin voidaan ”saada tilaa” tehdä jotain muuta. Eräänlainen atemi siis


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

En olisi kiinnostunut katoista vaan muodollisista pariharjoitteista, joissa se asetaidon ydin ja idea aina näkyy.

Passiivinen odottelu oikeassa mähinässä on itsemurha, on nähdäkseni ideana onkinlainen ihanteellinen luottamus omaan täydellisyyttä hipovaan ajoitukseen ja tekniikkaan eli ei kovin realistinen näkökulma.

Siis osaat sai-heittoja.
Alakautta/yläkautta?
Kahvasta vai terästä?
Kasvoihin, vartaloon vai jalkoihin?
Olen lukenut että oli tapana kantaa kolmea haarukkaa, se saattais viitata heittokäyttöön.

Heitetty veitsi on juu vähä niinku tuli-isku kranaateilla, pehmennys ja suoja ennen varsinaista rynnäkköä. Enimmin.
Terä kun lentää niin siihen on vaikea olla reagoimatta.
Mulla kerran.. no, onnistunut heitto Enolalla jähmetti koko huonekunnan.

Sai ei ole veitsi. Se on käytännössä teräspamppu.

Mm. poliisin ja muiden järjestyksenvalvojien käytössä vastaavia astaloita on orientissa ollut kautta aikojen.

En myöskään lähtisi hahmottamaan saita raskaimmin toiminnalla asetta vastaan, etenkään osaavaa käyttäjää vastaan.

Okinawalla keskeisin juttu on yksilökatassa, perinteistään johtuen. Näiden ohessa tulevat pari- ja sooloharjoitteet sitten avaavat sisällön. Muissa kulttuureissa muulla tavalla, okinawalaisessa - sangen nuoressa - kamppailutaitokulttuurissa noin.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 5, 2021, 03.11 En olisi kiinnostunut katoista vaan muodollisista pariharjoitteista, joissa se asetaidon ydin ja idea aina näkyy.

No ne pariharjoitteetkin ovat osa kataa, mutta tässä pari




Ja nuo on siis nimenomaan muodollisia harjoitteita

Passiivinen odottelu oikeassa mähinässä on itsemurha, on nähdäkseni ideana onkinlainen ihanteellinen luottamus omaan täydellisyyttä hipovaan ajoitukseen ja tekniikkaan eli ei kovin realistinen näkökulma.

Kuten jo yritin sanoa, se on vain tapa harjoitella.

Siis osaat sai-heittoja.
Alakautta/yläkautta?
Kahvasta vai terästä?
Kasvoihin, vartaloon vai jalkoihin?
Olen lukenut että oli tapana kantaa kolmea haarukkaa, se saattais viitata heittokäyttöön.

Tuskinpa viitaa, koska ne sivuhaarat on aika selkeästi tarkotettu esim. vastustajan keppiin tarttumiseen. Tämä käy hyvin ilmi jo tutkiessa katojen liikkeitä, esimerkkinä vaikka toinen osaamani kata Sanchosai



Heti alusta, n. kohdasta 0:05 ja siitä pari kolme tekniikkaa eteenpäin. Sain poisheittoja löytyy tuosta samasta katasta kaksi kappaletta, suunnilleen 0:25 ja 0:40. Ja kuten jo aikaisemmin sanoinkin, ne suuntautuvat vastustajan jalkoihin. Voisiko niitä sitten heittää muualle? Tottakai! Kuten jo aiemmin kirjoitin, mielestäni tekniikan päätarkoitus on vain hämätä vastustajaa hetkellisesti. Ja vartesta heittäminen ei mielestäni ole järkevää, sitä varten pitäisi ensin irrottaa ote kahvasta, ottaa uusi ole varresta ja vasta sitten heittää. Hitaampaa tuolleen.

Heitetty veitsi on juu vähä niinku tuli-isku kranaateilla, pehmennys ja suoja ennen varsinaista rynnäkköä. Enimmin.
Terä kun lentää niin siihen on vaikea olla reagoimatta.

Kuten Jussi jo sanoikin, sai ei ole veitsi tai mikään muukaan teräase, vaikka esim. Matsuoi aikoinaan väitti, että alunperin kaikki sain päädyt ovat olleet teroitettuja, myös se kahvanpuoleinen pääty. Se on pikemminkin pamppu. Tämänkin huomaa kun vaan katsoo yhdenkin okinawalaisen sai-katan läpi, hyvin vähän pistoja, mutta sitäkin enemmän pieniä, jopa lähes pelkällä ranteella tehtäviä lyöntejä, jotka voivat tarvittaessa toimia myös hyökkäävinä tekniikoina. Niissä ei terotetuista kärjistä ole sanottavaa hyötyä.

Samoin kuin nyrkkeilyssä koukkulyöjän pitää päästä iholle niin sai pitää päästä sisään pitemmän aseen käyttäjää. Sanoisin, että sain tekniikan pitää olla offensiivistä -onnistuakseen. Katan ja paritekniikan voi toki tehdä muullakin tapaa.

Olikohan se Antin jokin linkittämä luento, jossa mainittiin kiinalaisen komppaniaan kuuluneen sailla aseistautuneita. Eli saita on käytetty muussakin kuin poliisitoiminnassa ja jollain tapaa mielestäni järkeenkäypää silloin kiinalaisena lainana, filippiinit on vähän kaukana.

Timon laittamassa ensimmäisessä videossa oli hyvä se, että se vastasi yhteen kysymykseen mikä on aina ollut minulle vähän avoin.

Kun siis näkee keppiä torjuttavan sailla, olen aina vähän epäillyt että se ei ole realistista, koska käden rakenne ei kestä vastaanottoa. En ole vieläkään täysin vakuuttunut siitä että kestäisi, mutta tuolla videolla vähintään saadaan yllättävän paljon ääntä aikaiseksi ja sen lähde saattaa olla koreografiassa. Mutta vetelevätpä siltikin paukkuen ja jo se on jotain.

Se, mitä ajan takaa, näkyykin sitten seuraavalla videolla paremmin, eli sitä kepin ja sain välistä kontaktia varotaan selvästi. Sillä videolla ei taida myöskään tekijöiden etäisyyspeli olla ihan kohdillaan.

Mitä saita käsitelleet ajattelevat? Onko sen massa niin iso, että sillä voi vastaanottaa koviakin keppilyöntejä? Entä sammuuko sen sointi niin nopeasti ettei se tärise kädessä liikoja, vai tuntuuko vastaanotto tällä tapaa hankalalta?

No näkeehän sen että ne sauvalyönnit on mallauksia ja aika heikkotasoisia sellaisia, vajaita, ei tarkoitettukaan osumaan maaliinsa vaan vain kolauttamaan heebeliä.
Muutenkin ikävän heikkotasoista tekemistä, alko myötähäpeä hiipiä hattuun.

Mitä tuohon sain taistelukäyttöön tulee, maailmasta ei taatusti löydy yhtäkään sälliä joka pyörittelis tositilanteessa tollalailla tollasta puikulaa, hengästyneenä ja hikisillä käsillä, stressikordinaatiolla.

Kyllä tosta aseen saa mutta se käsittely ei taatusti näytä tuolta.

TimoSn vaivannäkö ansaitsee kiitoksen, mutta hiukan tarkkuutta kiitos.
Missä kohtaa videossa näet heittoja? Mulle jää pimentoon miten se sai lentää.
Itse olen taitava veitsenheittäjä, tilanteissa jutun koeponnistanut ja sai on aivan tarpeeksi veitsi, ei tartte nillittää. Heittoase, sivusarvista huolimatta.
Tasamatkalta heitän pikkutreenillä ton pelin vaikka piruparan nenänreikään jos tarvetta ilmenee.
Tai no, en enää. Mutta silloinjoskus.

Tossa lainaamassasi lauserykelmässä on kolme kysymystä joihin et vastaa, etkä kommentoi edes kolmen sain kantoperusteita.
Tais lainaus olla graafinen elementti.

Patukkanimitykselle haluaisin nähdä jotain selitteitä, patukka on taltuttava vehje.
Ranteitten napauttelut ja muut pikkuliikkeet on vaikea mieltää siihen käyttöön.

Lasse Candé kirjoitti: ↑elo 5, 2021, 19.40
Mitä saita käsitelleet ajattelevat? Onko sen massa niin iso, että sillä voi vastaanottaa koviakin keppilyöntejä? Entä sammuuko sen sointi niin nopeasti ettei se tärise kädessä liikoja, vai tuntuuko vastaanotto tällä tapaa hankalalta?

Omat saini painavat 880g -1000g kappale ja varsin yleisesti myydään huomattavasti painavampiakin esim Kamikaze myy 1280g saita. Historialliset sait ovat käsittääkseni olleet vielä pykälää raskaampia. Eli käytännössä bon ja sain painot ovat käytännössä samat. Ja torjuessa aseet eivät kohtaa silloin kun bo-isku on voimakkaimmillaan vaan ennen sitä, niin hyvin kestää kädet.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55 Missä kohtaa videossa näet heittoja? Mulle jää pimentoon miten se sai lentää.

Kohdassa 0:42 on heitto. Sitä heittoa ei välttämättä aina näytetä täysmääräisenä, koska harvoin on dojolla paikkaa jonne sain voisi heittää. Kata itsessään on tehty vähän huonosti, mutta en nyt parempaakaan löydä jossa se heitto oikeasti näytetään. Tällä videolla taas selitetään perusteellisemmin noita eri osumakohtia ja myös heittoa

Nishiuchi senseillä on mielestäni ollut sai kata videoita, joissa hän heittää sain sellaiseen pieneen hiekkalaatikkoon, mutta en nyt löydä niitä

Tossa lainaamassasi lauserykelmässä on kolme kysymystä joihin et vastaa, etkä kommentoi edes kolmen sain kantoperusteita.
Tais lainaus olla graafinen elementti.

En osaa muuta selitystä sanoa kuin että jos syystä tai toisesta yksi sai menetetään, on se sitten vahingossa tai tarkoituksella ja silloin on hyvä olla yksi varalle. Vaikka olenkin kiinnostunut lajien historiasta, en pysty menemään katan kehittäjän aivojen sisälle ja kertoa miksi hän on sinne sellaisen osion rakentanut mukaan, mutta ilmeisesti tilanne ei ole ollut kovin harvinainen, koska se on kataan sisällytetty mukaan. Ja itse asiassa, minä vastasin kysymyksiisi, en vaan siinä kohdassa, mutta kerrataanpa vielä

Alakautta/yläkautta?

Katso videot

Kahvasta vai terästä?

TimoS kirjoitti:Ja vartesta heittäminen ei mielestäni ole järkevää, sitä varten pitäisi ensin irrottaa ote kahvasta, ottaa uusi ole varresta ja vasta sitten heittää. Hitaampaa tuolleen.

Kasvoihin, vartaloon vai jalkoihin?

TimoS kirjoitti:Ja kuten jo aikaisemmin sanoinkin, ne suuntautuvat vastustajan jalkoihin. Voisiko niitä sitten heittää muualle? Tottakai! Kuten jo aiemmin kirjoitin, mielestäni tekniikan päätarkoitus on vain hämätä vastustajaa hetkellisesti.

Tällä videolla muuten näkyy se, miten sain heittoa yleensä näytetään katassa

(aika tasan 1:00 kohdasta eteenpäin)
Ymmärrettävistä syistä sitä saita ei yritetä heittää puulattian (tai tatamin) läpi, vaan se yleensä asetetaan maahan kuten tuolla videolla

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55 No näkeehän sen että ne sauvalyönnit on mallauksia ja aika heikkotasoisia sellaisia, vajaita, ei tarkoitettukaan osumaan maaliinsa vaan vain kolauttamaan heebeliä.
Muutenkin ikävän heikkotasoista tekemistä, alko myötähäpeä hiipiä hattuun.

Jos puhutaan tuosta toisesta videosta, niin samaa mieltä. Ei mikään erityisen hyvä pätkä. Ekassa videossa jossa herroilla taas on mustat takit, niin siinä tekijä on yksi kovimpia luita mitä koskaan on kobudoa treenannut.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55
Kyllä tosta aseen saa mutta se käsittely ei taatusti näytä tuolta.

Muodollinen harjoittelu harvoin näyttää samalta kuin tappelu.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55 Itse olen taitava veitsenheittäjä, tilanteissa jutun koeponnistanut ja sai on aivan tarpeeksi veitsi, ei tartte nillittää. Heittoase, sivusarvista huolimatta.
Tasamatkalta heitän pikkutreenillä ton pelin vaikka piruparan nenänreikään jos tarvetta ilmenee.
Tai no, en enää. Mutta silloinjoskus.

Nykyiset sait painaa kilon luokkaa ja historialliset reilusti enemmän. Ainakin omat heittoveitset on aika paljon kevyempiä. Sai heitetään kaikissa minun tuntemissani katoissa jalkoihin ihan siitä lähietäisyydeltä, se ei ehdi pyörähtää akselinsa ympäri, eikä niin läheltä ole mitään järkeä muuttaa otetta. Parista metristä heitto jalkoihin ja sitä väistävää sitten koteloon toisella salilla tai lentopallomailalla.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55
Tossa lainaamassasi lauserykelmässä on kolme kysymystä joihin et vastaa, etkä kommentoi edes kolmen sain kantoperusteita.
Tais lainaus olla graafinen elementti.

Itse veikkaan, että kolmen sain kanto on enemmän harjoitustekninen juttu, mutta se on pelkkä veikkaus. Ei ole kesken katan tarvinnut keräillä lisää aseita. Kata on kuitenkin kasa tekniikoita ei yksi taistelu. Ainoassa näkemässäni autenttisessa 1800-luvun kuvassa jossa virkamiehet ovat saita kantaneet oli sai kummallakin "poliisilla" sai toisessa kädessä ja asiakas toisessa.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 02.55 Patukkanimitykselle haluaisin nähdä jotain selitteitä, patukka on taltuttava vehje.
Ranteitten napauttelut ja muut pikkuliikkeet on vaikea mieltää siihen käyttöön.

Sai tosiaan painaa sen toista kiloa, että sillä aika vähän tehdään pikkuliikkeitä, tai siis pienessäkin pyöräytyksessä on aika paljon iskuenergiaa takana verrattuna nykyisin käytössä oleviin pamppuihin. Koko aseen käyttöperiaate pohjaa aseen painon hyväksikäyttöön. Ja se tosiaan on ollut aikansa pamppu, eli järjestystä ylläpitävän työkalu .

Oman käsitykseni mukaan saita ei ainakaan Okinawalla ole käytetty juuri "taisteluaseena" vaan sillä on pääasiassa pistetty ojennukseen aseettomia kännikaloja.

Voisiko sain heittämisen idea olla vapauttaa toinen käsi tarttumiseen?

Andy kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 13.28 Voisiko sain heittämisen idea olla vapauttaa toinen käsi tarttumiseen?

Sanoisin, että ei, mutta tietenkin mahdollista.
Sillä vaan tehdään tilaa ja avoin paikka. Sain "väistimen" piikeillä pystyy tarttumaan todella helposti ja todella kivuliaasti. Ainakin kun syyttettä liiallisesta voimankäytöstä tuskin ihan vähällä tuli.

En tosin usko, että kahden sain käyttö yhtäaikaa oli ollut edes hirveän yleistä ihan perus "poliiseilla".

Andy kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 13.28 Voisiko sain heittämisen idea olla vapauttaa toinen käsi tarttumiseen?

Hyvä kysymys. Tätä pitää pohtia ja ehkä vähän koeponnistaakin joskus. Ensireaktio on, että ei, mutta kun sitä tässä vähän pohdiskelen, ei se mahdoton ajatuksena ole. Taidanpa kysyä opettajanikin mielipidettä asiaan

Kiitoksia.
Nyt oli jo varsin vaikuttavaa tekemistä, en edelleenkään pidä pyörittelystä mutta teknisenä harjoitteena se lisää käyttövarmuutta.
Heitotkin oli loogisia, vaikka hiukan paikoin epäilytti.

Ale kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 12.40 Muodollinen harjoittelu harvoin näyttää samalta kuin tappelu.

Tämä pitää paikkansa mitä ulkoiseen muotoon tulee.
Mutta sisäisestä vaikutuksesta, myrkystä, lääkkeestä, asennemuokkauksesta puhuttaessa, jutut ovat yksi yhteen.
Tästä voisin avautua enemmänkin ja olinkin niin tehdä tuonne toiseen ketjuun, muttaku on sivuseikka.

Näissä videoissa näin asekäyttöä ja optimia kehonkäyttöä myös.

Sai on mielestäni yhtä paljon sivallin l patukka kuin otevahvistin.
Merkityksessä puuduttelu ja hermotärskäykset.

Se jalkoihin heitto.. oli hiukan autsis-osastoa niinku itseasiassa melko monet muutkin kopautukset.
Jotka kopautukset kyllä salilla ottaa kipiää mutta joita ei mylläkässä edes huomaa.

Mutta kiitoksia, hyvää lääkettä.

Juu, tuo koipiin heitto on paljasjalka/sandaalikulttuurissa ymmärrettävääkin. Omat saini ovat - kappaleelta - miekkojani raskaampia (okei, yksi renepitkämiekka on 1300g, joten tulee n. 100g ero). Pituus- ja painopiste-erot ovat huomattavia. Sain ei oikeastaan tarvitse osua mikään kantti edellä, etenkään naamaan läheltä paiskattaessa. Ideaa voi makustella nostellen maitopurkkia ja miettien samanpainoista rautakappaletta. Au. Sattuu myös paljaisiin jalkoihin.

Pienet liikkeen... Niin no. Mm. ranteiden ja kämmenien luihin tehtynä pamppuimpaktin ei tarvitse olla mikään laajakaarinen kun esineote voi irrota, kovemmalla kämmenluihin ja etenkin sormiin alkaa tulla murtumia (monelleko on helähtänyt sormille bo- tai miekkatreenissä? Taas au, murtuneita nakkejakin on nähty).

Ihan hyvä poliisivehje on kyseessä, haarojensa ansiosta ajaa hallintatyökalun asiaa myös. Kätevä, jos aikana ennen rautoja on pitänyt vähentää käsien liikettä köyttelyä odotellen, myös.

Jos se sai oli ensisijassa poliisin/järjestysmiehen ase, niin heillä ei varmaan kaikki tilanteet olleet mitään kuolemankamppailuita, vaan siellä oli myös niitä "mä olen maksanut tän sakemaljan ja mä juon sen loppuun" -tyyppejä, joita ei ehkä ollut mielekästä ensimmäiseksi vetää rautapampulla täysillä otsaan.

Andy kirjoitti: ↑elo 7, 2021, 12.42 sakemaljan

awamorimaljan

Ei liity mihinkään, mutta mun mielestä sai on kaikkein hienoin ase kobudosta ja ehkä jopa yleisestikin. Päihittää hienoudessa jopa ”nuntsan”.

Öh,.. hienon näkönenkö vai hienoin aseena vai tuntumaltaan tai mitätä?

Huomasin nillittäväni saita kohden koska on yksinkertaisesti peli joka ei juttele mulle aseena!
Kun otan, otin sait käteen en saanu hänestä hyrinöitä, joka on aika paljon koska mun kiero kalloni muovaa aseen vaikka muovikassista.

Vaikea tietää miksi, mutta ei vaan maistu karkille hän.
Toki mukiloisin hänellä aivan poistieheni mikäli tilannesitä vaatisi/sallisi, mutta noin fiilistelymielessä.

Useimmiten aina kun saan jonku aseeksi tarkoitetun palikan hypisteltäväkseni vaivun ikäänkuin transsiin.
Suhtaudun vehkeeeen kuin sakemanni lauseeseen, sukellan siihen pää edellä ja tulen näkyviin toisella puolen Atlantin, verbi suussa eli sivallus edellä.
Mark Twainia mukaellen.

Miksei muuten noissa katoissa ole vasaroivia liikkeitä?
Vai onko?
Kun se on aika luontainen tapa pätkiä.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 8, 2021, 02.52 Miksei muuten noissa katoissa ole vasaroivia liikkeitä?
Vai onko?
Kun se on aika luontainen tapa pätkiä.

Mitä mahdat tarkoittaa vasaroivalla liikkeellä?

Hyvää, informatiivistä keskustelua! Kiitos!

Huomiona väliin sellainen, että osa kirjoittajista koettaa peilata tuota härveliä ensisijaisesti taistelu/kamppailutehon kautta. Tämähän resonoi juuri niiden 70- 80- luvulla usein kuultujen tarinoiden maailmaan, jossa Okinawalaiset maanviljelijät taistelivat urhoollisesti maataloustyökaluilla valloitushaluisia ammattisotilaita vastaan. Nämä tarinathan eivät siis oikein kestä historian valossa tarkastelua. Jos katsotaan saita laajemmassa kontekstissa, niin on yleisesti hyväksyttyä että on kyseessä ensisijaisesti "viranomais/siviilitilanteiden voimankäyttöväline."

Tuosta näkökulmasta keskeisimmät voimankäyttöskenaariot sai:lla olisivat about seuraavat.

1. Auktoriteetin/aseman symboli.
"Katsos tätä. Tajua nyt maajussi että minulla on valtaa antaa sinulle käskyjä ja kehoituksia." Käyttö samalla tapaa kuin sheriffintähden vilauttaminen Texasin rajaseudulla. Nyt ei puhu naapurin isäntä vaan Esivalta. Tämän harjoittelu koostuisi siis 100% noudatettavan hallintosäännön tai toimintaohjeen osaamisesta + "sosiaalisen pelin" ymmärtämisestä. Old school PoKe-jutsu. Tätä ei kannata opiskella katamuodossa?

2. Kevyt voimankäyttö.
"No koetas nyt tajuta siirtää se jumittava härkävankkurisi siitä risteyksestä. Jos ei sana tehoa niin napautetaan sitten päälaelle.". Moderni versio tästä voimankäytön eskalaatiotasosta vaikka tässä videossa "Kotiin siitä maleksimasta! Nyt on rutto!" . Pointtina tässä on siis rikkoa fyysistä koskemattomuutta sen verran että oikeuksiaan visusti jankkaava talonpoika ymmärtää noudattaa saamiaan kehoituksia. Tämä ei oikeastaan ole kamppailutilanne - ts. ei varmaan vaadi mitään tolkutonta määrää drillaamista tilanteessa vaadittavien taitojen ylläpitämiseksi.

3. Voimankäyttö jossa vastustaja tekee aktiivista vastarintaa; koettaa huitaista kepillä tai jotain.

Noita Timon laittamia videoita katsellessa tulee mieleen että tuoltahan ne harjoitteet just näyttäisivät jos tässä skenariossa tarvittaviin taitoihin meinaa rutiinia saada. On tietysti itsestään selvää, että lyhyemmällä aseella pidempää vastaan ei kamppailutilanteessa kannata jäädä seisoskelemaan pitkän aseen optimietäisyydelle (duh) mutta jos sä halut drillata just sitä kohtaa missä ehkä joudut sisään mennessäsi ottamaan ase-ase kontaktia - ja haluat että drillit jatkuu kyllästymiseen asti niin just tuollaiselta "vastustajan aseen (melkein) optimietäisyydellä steppailultahan" ne harjoitteet näyttäis. (Ehkä itse kysyisin perään että "koskas se etäisyydenhallinta sitten opetellaan". Mutta kun en oikeasti ymmärrä Okinawan kobudosta pal' mitään niin en lähde aukomaan. )

3B. sitten se variaatio edellisestä, että vastustaja tekee vastarintaa, on kokenut kamppailija jolla on esim, tehokas sotilaskäyttöön tarkoitettu teräase. Mjoo. Ei mulla tästä muuta, kuin että Japanin pääsaarilla on ollut käytössä ihan sain näköinen ase jota on paljonkin käytetty tässä tilanteessa. Välillä jopa ihan onnistuneesti. Jostain syystä noihin on asennettu 2-3 metrinen varsi...

Sit siitä heittämisestä:

missasin punaisen langan siitä että mikä oli se mysteeri mitä koetettiin selvitellä? Suurin osa keskusteluun osallistujista on varmaan samaa mieltä siitä että kyllähän sitä hätätilanteessa heittää vaikka kupin kahvia vihulaisen silmille, että saa aikaa joko paeta, lähestyä tai käyttää jotain muuta asetta/voimankäytötaktiikkaa?

En ole ikinä yrittänyt heittää sai:ta, mutta lyön sen kahvikupin vetoa, että pienellä treenillä heitän tylppäkärkisen sain pystyyn ballistiseen geeliin sen verran syvälle, että "asiakkaaseen" osuessaan teho olisi ainakin väliaikaisesti lamauttava. Tai häiritsevä.

Ja kääntäen taas se, että vaikka olisi ollut historiassa minkälainen heittoase tahansa, niin jos se on tarkoitus heittää käsivoimalla, niin ensisijainen käyttötarkoitus on about aina ollut juuri se "hetkellisesti lamauttava/häiritsevä". Mukaan lukien heittoveitset ja heittopiikit (shuriken). Eli itse ostan kaikki täällä nähdyt tarinat sai:n heittämisestä hyvinkin uskottavina ja järkeenkäypinä. (Itse taito siihen täytyy sitten hankkia muunlaisilla harjoitteilla, mutta se on sitten jo eri juttu)

Mitä tarkoittaa muuten Karin käyttämä "tasamatkalta heittäminen"?

t. Jari

JariR kirjoitti:Ehkä itse kysyisin perään että "koskas se etäisyydenhallinta sitten opetellaan".

Sitä ei erikseen ainakaan minulle ole opetettu, enkä siis myöskään itse tee siten, mutta toki erilaiset pariharjoitukset sitä opettaa.

3B. sitten se variaatio edellisestä, että vastustaja tekee vastarintaa, on kokenut kamppailija jolla on esim, tehokas sotilaskäyttöön tarkoitettu teräase. Mjoo. Ei mulla tästä muuta, kuin että Japanin pääsaarilla on ollut käytössä ihan sain näköinen ase jota on paljonkin käytetty tässä tilanteessa. Välillä jopa ihan onnistuneesti. Jostain syystä noihin on asennettu 2-3 metrinen varsi...

No jos olisi mahdollista tietää etukäteen, että tuollaiseen tilanteeseen joutuisi, ehkä parempi ase olisi bo:n ja (manji)sain yhdistelmä nuntibo (en jaksa puhelimella kikkailla, että saa kuvan moisesta näkyville, mutta googlaamalla löytyy). Tässä kuitenkin pari videota siitä miten sitä Matayoshi kobudossa käytetään:
Tässä minunkin treenaaman opettajalinjan versio

Vähän perusteita



Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Vielä 1960-luvulla länsimainen joukkojenhallintaryhmä saattoi näyttää tältä.



Varmaan nuo taistelussa päihittävät nykyaikaisen kilvillä, pampuilla ja kaasuilla varustautuneen joukkojenhallintaosaston, mutta kumpi on yhteiskunnan kannalta parempi vaihtoehto mellakan hallintaan?

Kirjoitin samasta asiasta jo bon kohdalla, mutta etenkin nuntibo kobudossa hämmentää, miten vähän nähdyissä tekniikoissa käytetään välineen koko ulottuvuutta hyväksi. Takakäsi näyttää pysyvän jatkuvasti välineen keskimmäisen ja viimeisen kolmanneksen saumalla. Itse ainakin haluaisin olla mahdollisimman etäällä, jos vastustajalla olisi miekka.

Olettaisin katan perusteella, että aseen tylpän pään tällit lasketaan yhtä tärkeäksi kuin metaallipåään survaisut.
Aika peruspökkelöintiä.
Mutta oishan noita ollut mukava treenata jos tilaisuus ois auennut.

Andyn kommentti on hämmentävä, jouha-taktiikka on käsittääkseni nimenomaan kehittynyt niistä erehdyksistä kun taistelujoukkoja on koettu käyttää mellakoijia vastaan. Niinku vaikka Derryssä Verisunnuntaina, Tammikuussa 1972.
Vähä niinku perustietoa.
Mutta hieno kuva.

JariR kirjoitti: ↑elo 11, 2021, 13.32 Mitä tarkoittaa muuten Karin käyttämä "tasamatkalta heittäminen"?

Treenivaihetta aseen heittämistä opetellessa.
Kun otetaan lentorata haltuun ja nakotaan samalta etäisyydeltä, kunnes ollaan siinä vaiheessa että etäisyyttä voi käydä muuttelemaan.

TimoS, ei kai mun oikeesti tarvi alkaa kuvailla vasaralyöntiä?
Ei se nyt niin eksoottinen termi lie teoreetikollekkaan.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 12, 2021, 03.26 TimoS, ei kai mun oikeesti tarvi alkaa kuvailla vasaralyöntiä?
Ei se nyt niin eksoottinen termi lie teoreetikollekkaan.

No siinä mielessä kyllä joutaisit kuvailla, koska ainakin minun silmissä, oli ne sitten vaikka teoreetikon silmät, noissa katoissa on runsaasti erilaisia vasaralyöntejä. Meillä on ilmeisesti erilainen käsitys siitä mikä on vasaralyönti. Minä ainakin lyön vasaralla yleensä ylhäältä alas tai suoraan nenän edessä olevaa kohdetta. Jos taas ajattelet jotain tällaista

niin silloin noita ei tule vastaan sailla, ainakaan niissä kahdessa katassa, jotka minulle on opetettu. En tunne kolmatta kataa, joten en ota kantaa mitä tekniikkoja siellä tulee. Tuon tyylistä lyöntiä kyllä näkee sitten erityisesti tonfalla. Esimerkiksi

sinappi kirjoitti:Kirjoitin samasta asiasta jo bon kohdalla, mutta etenkin nuntibo kobudossa hämmentää, miten vähän nähdyissä tekniikoissa käytetään välineen koko ulottuvuutta hyväksi. Takakäsi näyttää pysyvän jatkuvasti välineen keskimmäisen ja viimeisen kolmanneksen saumalla. Itse ainakin haluaisin olla mahdollisimman etäällä, jos vastustajalla olisi miekka.

Uskoisin, että yksi suuri syy tähän on, että miekkaa vastaan toimimista ei ole tarvinnut juuri miettiä.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Ihan perusotteessa sain nuppi ois onnen omiaan vasaroimaan vaikka kämmenluita poikki tai jotain muuta kivaa. Ei näjy.

Myöskään en havainnut hierovia liikkeitä, vaikka se sama nuppi ois todella kiva kohta astaloa antamaan nannaa hieroajytistämällä ja painamalla namiskuukkelikohtia.
Sopii sinänsä järjestyksen ylläpitoon mitä parhaiten, yhäkin.
Siis kiputekniikat, ei sai.

Täytyy sanoa yhä että minusta se heitto näyttää aika hölmöltä.
- Mulla ois tällanen juttu tässä koska olen seriffi. Heitänpä sen varpaittesi väliin senkin roitso.
Nonnih, nyt voinen taas jatkaa kepinpyöritystä.

Ei perhana. Tai jospas se on aseen antamista mukiloitavalle?
- Otas tosta ja yritä eres.

Ale kirjoitti: ↑elo 6, 2021, 13.59En tosin usko, että kahden sain käyttö yhtäaikaa oli ollut edes hirveän yleistä ihan perus "poliiseilla".

Tämä muuten on ihan hyvä huomio. Miltä näyttäisi poliisi tai vartija teleskooppipamput molemmissa käsissä?

Sehän olisi paitsi hassun näköistä, myös kauhean hankalaa, kun ei voisi tehdä muuta kuin pamputtaa ilman että laskee toisen pampun maahan, mistä asiakas voi saada sen haltuunsa. Tai sitten pitäisi laittaa pamppu takaisin vyölle, mikä on hidasta ja hienomotorista toimintaa.

Kuitenkin sai-katoissa on yleensä kaksi saita yhtaikaa. Miksi? Onko tarkoitus opetella kamppailemaan kahdella sailla vai tehostaa treeniä niin että opetellaan sain käyttö myös huonommalla kädellä "samalla vaivalla"?

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 13, 2021, 03.19 Myöskään en havainnut hierovia liikkeitä, vaikka se sama nuppi ois todella kiva kohta astaloa antamaan nannaa hieroajytistämällä ja painamalla namiskuukkelikohtia.
Sopii sinänsä järjestyksen ylläpitoon mitä parhaiten, yhäkin.
Siis kiputekniikat, ei sai.

Täytyy tähän väliin kommentoida, että minusta nuo kuulostavat bunkailta, ei katalta. Eli voisin kuvitella järjestelmän kyllä tarjoavan noita, mutta ei niitä (soolo-)katamuotoisesti ole oikein mieltä opetella.

Näin pääsaaripuolen asehojohommien parista ponnistavana; kuulostaako loogiselta?

Kari Aittomäki kirjoitti:Ihan perusotteessa sain nuppi ois onnen omiaan vasaroimaan vaikka kämmenluita poikki tai jotain muuta kivaa. Ei näjy.

Kyllä näkyy, esim.



Heti katan kolmas liike on nimenomaan kuvaamasi vasaralyönti. Ei siihen tarvita hakea hiilitöntä vauhtia pään yläpuolelta. Tuon tekniikan voi suorittaa esim lyömällä keppiin tai jos etäisyys antaa mahdollisuuden, vastustajan käsiin.

Myöskään en havainnut hierovia liikkeitä, vaikka se sama nuppi ois todella kiva kohta astaloa antamaan nannaa hieroajytistämällä ja painamalla namiskuukkelikohtia.
Sopii sinänsä järjestyksen ylläpitoon mitä parhaiten, yhäkin.
Siis kiputekniikat, ei sai.

Eli jotain hermopistejuttuja? Oma kokemukseni okinawalaisista lajeista on, että siellä suositaan enemmän ”moukari-menetelmää” niihin, eli lyödään niin lujaa, että ei tarvitse hermopisteitä, niistä saa pikemminkin bonus-pisteitä jos sattuu osumaan. Ainoa poikkeus jonka tähän tiedän on Oyatan Ryute ja EHKÄ jotkut Okinawa kempo-opettajat

Täytyy sanoa yhä että minusta se heitto näyttää aika hölmöltä.
- Mulla ois tällanen juttu tässä koska olen seriffi. Heitänpä sen varpaittesi väliin senkin roitso.
Nonnih, nyt voinen taas jatkaa kepinpyöritystä.

Ei perhana. Tai jospas se on aseen antamista mukiloitavalle?
- Otas tosta ja yritä eres.

Edelleen, kyseessä on hetkellinen harhautus, jonka jälkeen jatketaan välittömästi muilla tekniikoilla eikä sitä saita edes heitetä pois jos tilanne ei sitä vaadi. Ei siinä anneta vastustajalle tilaisuutta ottaa asetta haltuun.


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Mänzy kirjoitti: Täytyy tähän väliin kommentoida, että minusta nuo kuulostavat bunkailta, ei katalta. Eli voisin kuvitella järjestelmän kyllä tarjoavan noita, mutta ei niitä (soolo-)katamuotoisesti ole oikein mieltä opetella.

Näin pääsaaripuolen asehojohommien parista ponnistavana; kuulostaako loogiselta?

Kuulostaa sinällänsä loogiselta, koska ei se pelkkä kata vielä riitä, vaikka moderni treenaaminen sitä hyvin pitkälle onkin, varsinkin kobudossa. Pitäisi itsekin panostaa opetuksessa enemmän tuohon soveltamiseen


Sent from my iPhone using Tapatalk Pro

Kiitoksia viitseliäisyydestä.

En silti kye näkemään ensinkään yhtäkään vasarointia, nuo on kaikki sivalluksia alaviistoon.

Mä en varmaan vaan osaa, mutten tajua ollenkaan mikä siinä heittoliikkeessä ois hämäävä elementti jonka jälkeen tällien jakelua jatketaan?
Tarkoitatko että kesken mätön käytetään kädessä vyöllä kulkevaa saita ikäänkuin ilmassa katsos-tätä, tungetaan se jotenkin takaisin holsteriin ja jatketaan kepittämistä?

Mänzy, en oikeen tajua tarjoamaasi.
Miten niin ei ole mieltä opetella ja sisällyttää katoihin taatusti toimivia tekniikoita, kun nyt kerrotusti sai on otevahvistin ja kummallinen patukka?
Ettäkö se ois tarkoitus opetella puhumisen kautta ja sisällyttää toistotreeniin jonkinlaisena mielenliikkeenä?

En myöskään ihan heti määrittelis hierovia runttauksia hermopisteilyksi, sama mekanismihan siinä on kuin lego-palikan päälle astumisessa.
Kun vaan runttaa, aina sattuu.
Toki anatomian tuntemus tekee toiminnasta tehokkaampaa, jo vain.

Kiva keskustelu tämä.

Kari Aittomäki kirjoitti: ↑elo 14, 2021, 04.05 Mänzy, en oikeen tajua tarjoamaasi.
Miten niin ei ole mieltä opetella ja sisällyttää katoihin taatusti toimivia tekniikoita, kun nyt kerrotusti sai on otevahvistin ja kummallinen patukka?
Ettäkö se ois tarkoitus opetella puhumisen kautta ja sisällyttää toistotreeniin jonkinlaisena mielenliikkeenä?

Tarkoitan, että nuo pienet yksityiskohdat opeteltaisiin sitten pariharjoittelussa. Soolokata antaa kehon liikuttamistavan, yksityiskohdat hierotaan ( ) kuntoon soveltavassa treenissä oikeaan kohteeseen eli raukkaan harjoittelupariin. Joka saa sitten tietenkin oman vuoronsa.

Osasinko selventää?

Painotan siis jälleen, että spekuloin ulkopuolelta tätä, joskin maantieteellisesti lähellä olevan logiikan mukaan.

Oheisesta Andreast Quastin artikkelista ei näytä olleen puhetta pistintaistelu- tai jūkendō-ketjuissa, mutta tämä liittyy bōjutsuun ja kuulunee siis tänne:

https://ryukyu-bugei.com/?p=6356

Eurooppalaisen pistintaistelun käsittelyn osalta tekstissä on epätarkkuuksia, mutta oleellinen juttu on tässä se, että siinä käsiteltävä vasenkätinen kata Yonegawa no Kon (米川の棍) olisi saanut vaikutteita pistintaistelusta. Ulkoisen historian osalta mikään ei puhu tätä vastaan, päinvastoin. Artikkeli kannattaa tietysti lukea kokonaisuudessaan, mutta ohessa kaksi nostoa. Ensimmäinen ote on artikkelissa siteeratusta haastattelusta vuodelta 1967:

“The left-sided posture (of Yonegawa no Kon) was Chinen Sanrā’s [1840–1922] interpretation of the left-sided posture employed in Jūkenjutsu (bayonet fencing).”

Toinen sitaatti on okinawalaista suullista perintöä, jonka näkökulma on hieman toisenlainen:

“Apparently, since a certain time bayonet fencing (jūkenjutsu 銃剣術) spread. Since guns are usually fired from the right shoulder, the left foot and left hand are in the front and the posture of the bayonet rifle in jūkenjutsu is also a left-sided posture. In this way the techniques of Yonegawa no Kon were changed from a right to a left posture, to be used as fighting techniques against the left posture of bayonet fencing.”

Artikkelin lopussa on oheinen video mainitusta katasta:



Teknisesti minä en näe tuossa oikein muuta pistinmäisyyttä kuin sen, että asento on "vasenkätinen".

Onko tämä aito entisajan ase vai moderni keksintö?

Heh, joo. Tuifanunchaku on ihan modernia tavaraa kyllä. Tuota ja nunchaku ovat erillisinä toki vanhempia.