Shotokan Karate-Do

[Pyjamasankari]

Tekeekö se karatesta "ei karatea", jos harjoittelemme karaten tekniikoita potkutyynyyn ilman sijasta? Tekeekö se karatesta "ei karatea" jos harjoittelemme parin kanssa pääasiassa eikä kuviteltua vastustajaa vastaan? Tekeekö se karatesta "ei karatea" jos laitamme joskus hanskat käteen ja otamme ottelua kontaktilla?

En ole karateharrastaja joten olen vähän huono sanomaan että mikä tekee karaten mutta se kosketuspinta mitä minulla on karateen niin kaikkia noita käsittääkseni tehdään karatessa.

Tehdään tehdään, mutta jos lukisit tarkemmin, niin ajankäyttöä noihin metodeihin treenien sisällössä peräänkuulutinkin.

Perusharjoittelija harjoittelee karatea 3 kertaa viikossa puolitoista tuntia kerrallaan, eli 4,5 tuntia/viikko. Josta noihin harjoitteisiin käytetään 30-45 minuuttia. Kysymykseni olikin, tulisiko nopeammin tehokkaampia karatekoja, mikäli noihin käytettävää aikaa huomattavasti lisättäisiin? Vaikkapa 3 tuntiin viikossa, kihonin ja katan ollessa 1,5 tuntia viikkotasolla. Ja omalla ajalla kotona siihen päälle lisää kihonia ja kataa, koska se on yksin kotona helpointa harjoittelua. Voisiko kihonkin näyttää paremmalta ja realistisemmalta tällä tavalla harjoitellessa?

Sekä monipuolisempaa bunkai oyo-harjoittelua, krav magasta lainatulla pohjalla vaikkapa. Eli katsotaan krav magan tekniikkaluetteloa: rinnusotteista vapautuminen, ranneotteesta vapautuminen, kuristusotteesta edestä vapautuminen, koukkulyöntiuhka edestä päähän, vyötärotteesta takaa vapautuminen jne. Eli näihin uhkiin sitten harjoitellaan karatetekniikoiden soveltamista. Tämäntyyppistä harjoittelua tarkoitin krav maga esimerkilläni.

Mutta, tämä vain ryhmäharjoituksien sisällön kannalta ajateltuna. Harjoittelen huomattavasti paljon enemmän omalla ajallani, eri lajien harrastajien kanssa sekä eri opettajien "yksityistunneilla". Eli saatamme tehdä lajivaihtareita, minä annan vinkkejä veitsenkäyttöön ja shotokanopettaja potkutyynyharjoitteluun. Siksi en ajattele tuohon tapaan kuin bodyguard, miksi yritän lajia muuttaa itselleni mieluisammaksi. Ei, lajia en ole muuttamassa vaan karatetekniikoiden harjoittelua realistisempaan metodiin.

EDIT: lisäys kihonin harjoittelun realistisuudesta

[Jussi Häkkinen]

Voisiko kihonkin näyttää paremmalta ja realistisemmalta tällä tavalla harjoitellessa?

Tätä kihonin "realistisuutta" en ymmärrä. Se on - ja näyttää - täysin realistiselta tarkoitukseensa.

Sekä monipuolisempaa bunkai oyo-harjoittelua, krav magasta lainatulla pohjalla vaikkapa. Eli katsotaan krav magan tekniikkaluetteloa: rinnusotteista vapautuminen, ranneotteesta vapautuminen, kuristusotteesta edestä vapautuminen, koukkulyöntiuhka edestä päähän, vyötärotteesta takaa vapautuminen jne. Eli näihin uhkiin sitten harjoitellaan karatetekniikoiden soveltamista. Tämäntyyppistä harjoittelua tarkoitin krav maga esimerkilläni.

Öö, näitä treenataan nykyisin sangen runsaasti ja nimenomaan bunkai oyona. Ja nimenomaan aktiivisessa skenaariossa. Tuo settisi tulee sekä staattisena perusharjoitteena että aktiivisena skenaarioharjoitteena esiin useimpien katojen bunkaissa.

Kuulostaa kyllä siltä, että mielikuva karatesta on, jopa karaten harrastajilla, erittäin outo.

[Pyjamasankari]

Tätä kihonin "realistisuutta" en ymmärrä. Se on - ja näyttää - täysin realistiselta tarkoitukseensa.

En tarkoita omalla kohdallani tai sinun kohdallasi. Tai etteikö kihon olisi realistista. Vaan sitä näyttääkö kunkin yksilön suorittama kihon realistiselta. Eli yleisesti katsottaessa eri seurojen ja eri maiden harrastajia tekemässä kihonia. Hyvin usein heillä (iso prosentti harrastajista) ei ole koko kehon painoa takana tekniikoissa, heillä ei ole välttämättä käsitystä millä osalla kättä tai jalkaa tekniikka suoritetaan, heillä voi olla virheellinen ranteenasento lyötäessä, heillä on leuka työnnettynä eteen jne. Nämä korjaantuisivat nopeammin mainitsemieni harjoitusmetodien painotusta muuttamalla. Eli kihonia vähemmän ja välineharjoittelua enemmän. Näin kihon näyttäisi paremmalta nopeammin. Paremmalta = realistisemmalta.

Mulla on nyt kaksi noin 10-vuotiasta poikaa "koekaniinina" isänsä kanssa. Heitä opettaessani olen tarkoituksella käyttänyt hyvin paljon potkutyynyharjoittelua sekä pistariharjoittelua. Väittäisin heidän saavuttaneen 4 kuukaudessa sen mitä "normaali" karateharjoittelulla parissa vuodessa paikallisessa seurassa. Varsinkin lasten kanssa näkisin tämäntyyppisen harjoittelun olevan motivoivampaa, he kun eivät välttämättä jaksa keskittyä kihoniin kuten aikuiset. He myös ymmärtävät nopeammin tekniikoiden idean, esimerkiksi päkiän käytön etupotkussa tai voimantuoton potkuun.

P.S. Nämä Häkkisen vastaukset menevät välillä kategoriaan "vain Klemola voi ymmärtää". Ja vaatisivat myös visuaalista hahmoittamista, keskustelupalstalla emme saa tätä yhteisymmärrystä varmasti aikaiseksi. Ajattelemme lajista ja sen harjoittelusta eri tavalla. Mukavaa pikku vänkää ja ajatustyötä.

P.P.S. Erittäin hyvä vastaus ja näkemys ALehtoselta aiemmin.

[Jussi Häkkinen]

Tätä kihonin "realistisuutta" en ymmärrä. Se on - ja näyttää - täysin realistiselta tarkoitukseensa.

En tarkoita omalla kohdallani tai sinun kohdallasi. Tai etteikö kihon olisi realistista. Vaan sitä näyttääkö kunkin yksilön suorittama kihon realistiselta.

Jos tietää, miten, mitä ja miksi harjoitellaan, kihon näyttää realistiselta (tarkoitukseensa).

Hyvin usein heillä (iso prosentti harrastajista) ei ole koko kehon painoa takana tekniikoissa, heillä ei ole välttämättä käsitystä millä osalla kättä tai jalkaa tekniikka suoritetaan, heillä voi olla virheellinen ranteenasento lyötäessä, heillä on leuka työnnettynä eteen jne.

Viimeisintä en välttämättä pidä minään isona virheenä (voipa olla erittäin oikeinkin - ei sen leuan pidä alhaallakaan roikkua kihonissa, tosin molempiin suuntiin voi tehdä virhettä), mutta muut ovat sitä sarjaa, että jos vähänkin tummempivöisellä harrastajalla moisia esiintyy, opettaja ei osaa hommaansa. Asia on todella niin yksinkertainen.

Nämä korjaantuisivat nopeammin mainitsemieni harjoitusmetodien painotusta muuttamalla. Eli kihonia vähemmän ja välineharjoittelua enemmän. Näin kihon näyttäisi paremmalta nopeammin. Paremmalta = realistisemmalta.

Ei nyt automaattisesti niinkään - tosin, välinetreeni on sitä kihonia myös. Kuitenkin, opettajan tulee kyetä rakentamaan oppilaalleen hyvä tekniikka, vaikkei pistareita olisi mailla halmeilla. Oppilaan pitää myös ymmärtää, mitä haetaan. Tämä on kokonaan opettajan vastuulla.

Mulla on nyt kaksi noin 10-vuotiasta poikaa "koekaniinina" isänsä kanssa. Heitä opettaessani olen tarkoituksella käyttänyt hyvin paljon potkutyynyharjoittelua sekä pistariharjoittelua. Väittäisin heidän saavuttaneen 4 kuukaudessa sen mitä "normaali" karateharjoittelulla parissa vuodessa paikallisessa seurassa.

Tämä nyt kertoo lähinnä sen, että paikallinen seura (eli sen opettaja) on tasoton.

Varsinkin lasten kanssa näkisin tämäntyyppisen harjoittelun olevan motivoivampaa, he kun eivät välttämättä jaksa keskittyä kihoniin kuten aikuiset. He myös ymmärtävät nopeammin tekniikoiden idean, esimerkiksi päkiän käytön etupotkussa tai voimantuoton potkuun.

Hyvä näin (ja kuulostaa ihan hyvältä treenitavalta). En sinällään näe, että kamppailulajien opettaminen alle 16-vuotiaille on mitenkään loistava ajatus (itse en sitä tee), mutta jos juttuja on vekaroille opetettava, siihen on löydettävä keinonsa.

P.S. Nämä Häkkisen vastaukset menevät välillä kategoriaan "vain Klemola voi ymmärtää". Ja vaatisivat myös visuaalista hahmoittamista

Todennäköisesti näin. Tätä kummempaa ei kuitenkaan minulta saa, ellei ryhdy oppilaaksi (tai ainakin samaan tyyliin/koulukuntaan), eikä silloinkaan kovin helposti (olen nyt vähän passiivisempi harjoittelija ja veivaan lähinnä omaksi ilokseni. Btw, välinetreeniä on aikas paljon, kuten karatessa tuleekin olla.)

keskustelupalstalla emme saa tätä yhteisymmärrystä varmasti aikaiseksi. Ajattelemme lajista ja sen harjoittelusta eri tavalla. Mukavaa pikku vänkää ja ajatustyötä.

Näin taitaa olla.

Muuten, suosittelisin elämäntilanteesi vuoksi ennemminkin kataan kuin sen osasiin (kihoniin) keskittymistä. Olen käsittänyt, että osaat lyödä ja potkia hyvin eikä nyt se kihonikaan ihan klesana voi olla. Veivaa vaikka Tekki (tasku-"Krav Maga") sellaiseen kuntoon (niin ilmaan kuin välineisiin kuin kaveriinkin), ettei paremmasta väliä. Aloita vaikka tuolla aiemmalla listauksellasi bunkai oyo -harjoitteisiin - ne kaikki kun löytyvät Naifanchi/Tekki Shodanista.

[bodyguard]

Eikö olisi järkevämpää siirtyä modernimpaan tiedonsiirto menetelmään?

Onko mitkään lajit toisaalta mitään muuta kuin tiedonsiirtomenetelmiä?

Keskustelimme Häkkisen kanssa karaten tiedonsiirtomuodoista, emme tiedonsiirrosta yleisesti. Keskustelun aiheena oli juuri tuolla hetkellä nimenomaan kata, ja sen käyttö karaten tiedonsiirtomenetelmänä. Se varmasti oli tuolloin lajia kehitettäessä erinomainen menetelmä, mutta halusin perusteluita miksi sitä käytetään nykypäivänä edelleen. Nämä kaikki ymmärtääkseni karatea ja kataharjoittelua jälleen syvällisemmin. Toki minulla on jo joku käsitys ja mielipide asiasta, mutta eikös keskustelufoorumin idea olekkin juuri kuulla muitakin näkemyksiä?

Tiedän kyllä mistä puhuttiin. Ideana tuossa kysymyksessä on että kun lajit on tiedonsiirtomenetelmiä niin jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin onko se sitten sama laji? Jos on niin miksi? Valkoinen puku ja yksittäisiä samoja tekniikoita? Jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin eikös tässä silloin ole 2010- luvulla Suomessa kehitetty kamppailulaji jota karate ei määritelmällisesti ainakaan wikipedian mukaan ole.

[Jussi*M]

Meidän seura on Shotokai-seuran (en ihan tarkkaan hahmota tuota Shoto budo jne -juttua) kanssa yhteistyössä ja heillä on kyllä tietynlaista flowta.

Varmaan kuuluu SKDS-kattojärjestöön johon mekin kuulumme. Suomessa oleva toinen shotokairyhmittymä (KDS), joka treenaa suoraan Mitsusuke Haradan alaisuudessa, ei tee yhteistyötä muiden seurojen/kamppailulajien kanssa.

Tuossa on Shoto Budon lajikuvaus jossa selviää miten se nivoutuu shotokaihin.

http://www.shotobudo.fi/shotobudotyyli.htm" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mjölnir]

Eikö olisi järkevämpää siirtyä modernimpaan tiedonsiirto menetelmään?

Onko mitkään lajit toisaalta mitään muuta kuin tiedonsiirtomenetelmiä?

Keskustelimme Häkkisen kanssa karaten tiedonsiirtomuodoista, emme tiedonsiirrosta yleisesti. Keskustelun aiheena oli juuri tuolla hetkellä nimenomaan kata, ja sen käyttö karaten tiedonsiirtomenetelmänä. Se varmasti oli tuolloin lajia kehitettäessä erinomainen menetelmä, mutta halusin perusteluita miksi sitä käytetään nykypäivänä edelleen. Nämä kaikki ymmärtääkseni karatea ja kataharjoittelua jälleen syvällisemmin. Toki minulla on jo joku käsitys ja mielipide asiasta, mutta eikös keskustelufoorumin idea olekkin juuri kuulla muitakin näkemyksiä?

Tiedän kyllä mistä puhuttiin. Ideana tuossa kysymyksessä on että kun lajit on tiedonsiirtomenetelmiä niin jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin onko se sitten sama laji? Jos on niin miksi? Valkoinen puku ja yksittäisiä samoja tekniikoita? Jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin eikös tässä silloin ole 2010- luvulla Suomessa kehitetty kamppailulaji jota karate ei määritelmällisesti ainakaan wikipedian mukaan ole.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Miksi edes yrittää tarjota kaikille kaikkea, kun sitä tarjontaa varten on jo olemassa muitakin tiedonsiirtojärjestelmiä? Mielestäni perinteisten lajien kannattaa nimenomaan markkinoida sillä perinteisyydellään.

[Jussi Häkkinen]

Tästä olen täysin samaa mieltä. Miksi edes yrittää tarjota kaikille kaikkea, kun sitä tarjontaa varten on jo olemassa muitakin tiedonsiirtojärjestelmiä? Mielestäni perinteisten lajien kannattaa nimenomaan markkinoida sillä perinteisyydellään.

Kyllä - sekä markkinoida että arvostaa perinteisyyttään. Lisäksi siinä tiedonsiirtotavassa on ihan oma pointtinsakin, joka puolustaa paikkansa. En näkisi sen olevan modernimpia tapoja tehottomampi tai muutenkaan huonompi, vain erilainen.

[Pyjamasankari]

Eikö olisi järkevämpää siirtyä modernimpaan tiedonsiirto menetelmään?

Onko mitkään lajit toisaalta mitään muuta kuin tiedonsiirtomenetelmiä?

Keskustelimme Häkkisen kanssa karaten tiedonsiirtomuodoista, emme tiedonsiirrosta yleisesti. Keskustelun aiheena oli juuri tuolla hetkellä nimenomaan kata, ja sen käyttö karaten tiedonsiirtomenetelmänä. Se varmasti oli tuolloin lajia kehitettäessä erinomainen menetelmä, mutta halusin perusteluita miksi sitä käytetään nykypäivänä edelleen. Nämä kaikki ymmärtääkseni karatea ja kataharjoittelua jälleen syvällisemmin. Toki minulla on jo joku käsitys ja mielipide asiasta, mutta eikös keskustelufoorumin idea olekkin juuri kuulla muitakin näkemyksiä?

Tiedän kyllä mistä puhuttiin. Ideana tuossa kysymyksessä on että kun lajit on tiedonsiirtomenetelmiä niin jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin onko se sitten sama laji? Jos on niin miksi? Valkoinen puku ja yksittäisiä samoja tekniikoita? Jos kehität uuden tiedonsiirtomenetelmän niin eikös tässä silloin ole 2010- luvulla Suomessa kehitetty kamppailulaji jota karate ei määritelmällisesti ainakaan wikipedian mukaan ole.

Tästä olen täysin samaa mieltä. Miksi edes yrittää tarjota kaikille kaikkea, kun sitä tarjontaa varten on jo olemassa muitakin tiedonsiirtojärjestelmiä? Mielestäni perinteisten lajien kannattaa nimenomaan markkinoida sillä perinteisyydellään.

Markkinoidessa kyllä. En ole kellekkään mitään markkinoimassa. Ainoat keitä opetankaan ovat nuo 2 poikaa ja heidän isänsä. Heidän opettamisen myötä olen ruennut pohtimaan karaten opettamiseen liittyviä seikkoja kuten kataharjoittelua tiedonsiirtomenetelmänä. Pojat kun on kysynyt, että mitä heille opetan, karateako? Vai thainyrkkeilyä? Vai kung-fua? Kenties krav magaa? Heillä kun ei ole mitään käsitystä, eikä ennakko-odotuksia sisällön ja nimen suhteen. Vastaus pitänee antaa piakkoin. Ja epäilen, ettei se ole karate, vaikka pelkkiä shotokan karaten perustekniikoita olemmekin harjoitelleet. Pitää "keksiä" jotain muuta. Nimetönkään juttu ei liene hyvä jatkon kannalta, heidän mennessä jatkamaan harjoittelua "oikeaan" kamppailulajiseuraan. Tai mahdollisesti osallistuessaan kilpailuihin jne.

Nyt tämä keskustelu karkaa asiayhteydestään. Halusin kuulla syitä kataharjoittelun eduista harjoittelijalle. Ja siksi kärjistäen kysyin, mitä tarjottavaa kataharjoittelulla on muihin harjoitusmuotoihin verrattuna. En ole kataharjoittelua jättämässä pois missään nimessä. Enkä ole karateharjoittelun sisältöäkään muuttamassa mihinkään, muitten yksilöitten osalta siis (koska muitten tekemiset ei mua kiinnosta), vain omaa harjoitteluani kenties muutan. Ja sitäkin kata ja kihon myönteisemmäksi. Olen vain pistänyt merkille karateharjoittelijoiden surkean tason maailmalla kiertäessäni ja miettinyt mistä se johtuu ja kuinka sitä voisi parantaa.

Tuon lajin muuttamisen idean toi keskusteluun bodyguard, minä toin vain välineharjoittelun ja skenaarioharjoittelun idean, karaten sisältöä mitenkään muuttamatta. Joihin sainkin erittäin hyviä vastauksia, jotka saavuttivat tarkoituksensa. Eli motivoivat minut harjoittelemaan enemmän kihonia ja varsinkin kataa jatkossa. Olen täsmälleen samaa mieltä bodyguardin ja mjölnirin kanssa lajin muuttamisesta. Mielestäni kuitenkaan välineharjoittelun ja skenaarioharjoittelun määrän lisääminen ei ole lajin muuttamista. Näitähän laji siis jo sisältää.

Koko keskustelu alkoi siitä, että minä en harjoittele enää (omalla ajalla) perusmuotoisesti karaten torjuntoja, koska en koe tuota harjoittelua itselleni hyödylliseksi, sillä en ole onnistunut noita soveltamaan käytännön tilanteissa ikinä. Sanoin moneen kertaan, etten ole ajatusta kellekkään tyrkyttämässä. Halusin vain kuulla mitä mieltä muut ovat kyseisten tekniikoiden harjoittelusta.

Ainoat vastaukset on ollut, että "ne kuuluvat karateen", "et ymmärrä karatea jos et saa torjuntoja toimimaan", ja "opettajasi on huono jollet saa torjuntoihin ideaa". Nämä eivät varsinaisesti ole saanut minua vakuuttuneeksi niiden harjoittelun ideasta edelleenkään. Eli omasta harjoittelusta jätän nuo pois ja epäilen, että en niitä pojillekkaan opeta. Sillä olen kauan sitten päättänyt opettaa vain tekniikoita joiden tiedän toimivan, eli kokeillut käytännössä. Eli pitänee lähettää heidät johonkin seuraan harjoittelemaan, jossa asian pohtimisen vastuu siirtyy seuran ohjaajalle. Saavat pojatkin jonkun identiteetin harjoittamalleen lajille.

[Clancy B.]

vuosien saatossa kuulemieni selvitysten joukosta olen hyväksynyt / käsittänyt muutaman:

- kata bunkai
- liikkeiden muistipankki = kata
- drillaus

joku perustaa lähes pelkästään perustekniikkaan ja kataan harjoittelunsa, tämä mielestäni suppeaa.

nämä fiilikset karaten ulkopuolelta nähtynä.

[ALehtonen]

Ainoat vastaukset on ollut, että "ne kuuluvat karateen", "et ymmärrä karatea jos et saa torjuntoja toimimaan", ja "opettajasi on huono jollet saa torjuntoihin ideaa". Nämä eivät varsinaisesti ole saanut minua vakuuttuneeksi niiden harjoittelun ideasta edelleenkään. Eli omasta harjoittelusta jätän nuo pois ja epäilen, että en niitä pojillekkaan opeta. Sillä olen kauan sitten päättänyt opettaa vain tekniikoita joiden tiedän toimivan, eli kokeillut käytännössä. Eli pitänee lähettää heidät johonkin seuraan harjoittelemaan, jossa asian pohtimisen vastuu siirtyy seuran ohjaajalle. Saavat pojatkin jonkun identiteetin harjoittamalleen lajille.

Varsinkin japanilaisessa karatessa käytetään paljon yksittäisistä katoihin tallennetuista liikkeistä koottuja harjoituskuvioita. Eräs yleinen harjoitus on "uke-waza", torjuntaa muistuttavista liikkeistä koottu sarja. Shotokanin curriculumia en niin tunne, mutta omassa tyylissäni on tällainen seitsemän "torjunnan" harjoitus. Torjunta lainausmerkeissä siksi, että kyseisen tekniikan varsinainen käyttötarkoitus voi olla jokin muu, esim. käsivarrella tehty isku, lukko tai vapautuminen ranneotteesta. Syitä tällaisten harjoitussarjojen kehittämiselle ja japanilaisen karaten harjoitusohjelmaan ottamiselle on varmasti ollut monia, eräs syy on opetusmetodin helppoudessa. Ei ole sattumaa, että karaten ryhmäharjoittelu muistuttaa sulkeisia. Suurissa opetusryhmissä on helppo opettaa yksinkertainen liikesarja, ja sen jälkeen valvoa harjoittelua. Kun perustekniikka on näin opeteltu, niin soveltamisen opettaminen on helpompaa..

Lisäksi "torjuntakuvioihin", kuten kaikkeen perusteksniikkaharjoitteluun, liittyy puhtaasti liikunnallisia syitä. Matalassa asennossa tehdyt laajat liikkeet vahvoilla vartalonkierroilla ovat tehokkaita (lähes Zumban veroisia) kuntoharjoitteita. Muistetaan, että eräs syy karaten tuomiseen Okinawalta Japaniin oli tehokkaan liikuntamuodon esittely. Tässä harjoitellaan myös sitä kehon voimantuottoa. Perustekniikkaharjoittelu onkin eräänlainen tapa siirtää ns. punttivoimaa lajivoimaksi.

Lopuksi vähän häkkismäinen vastaus Huuskon kysymykseen: ne torjunnat, jotka eivät toimi tositilanteessa eivät ole alun perinkään torjuntoja, vaan niiden liikkeiden käyttötarkoitus on jokin muu.

[Jussi Häkkinen]

Lopuksi vähän häkkismäinen vastaus Huuskon kysymykseen: ne torjunnat, jotka eivät toimi tositilanteessa eivät ole alun perinkään torjuntoja, vaan niiden liikkeiden käyttötarkoitus on jokin muu.

"Uke", vastaanotto.

Mutta juu, en kyllä perustekniikkapuolelta löydä sellaisia torjuntoja, joiden periaatteet eivät olisi kamppailullisesti toimivia myös siinä tositilanteessa.

[Pyjamasankari]

Lopuksi vähän häkkismäinen vastaus Huuskon kysymykseen: ne torjunnat, jotka eivät toimi tositilanteessa eivät ole alun perinkään torjuntoja, vaan niiden liikkeiden käyttötarkoitus on jokin muu.

Erittäin hyvä vastaus jälleen liittyen shotokanin taustaan. Tuo voimansiirto ja voiman muuntaminen kamppailuun sopivaksi kihonharjoittelulla onkin pääsyyni harjoitella shotokania jos fyysiseltä kantilta katsotaan. Tärkeämpiä syitä ovat itseluottamuksen lisääminen, taisteluhengen kasvattaminen ja periksiantamattoman/sitkeän asenteen luominen. Näitä kaikkia myös nuo matalat ja sulkeismaiset asennot/tekniikat kehittävät huomattavasti.

Noiden "piilomerkityksien" odotin tulevan jo aiemmin vastaukseksi. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka kuinka väitetään vaikkapa age-uken tai jota jodan-ukeksi kutsutaan joissakin tyyleissä olevankin kauluskuristus, alasvienti tai ranneotteesta vapautuminen, niin huomattavasti järjellisemmän harjoittelutavan tuon kuristuksen oppimiseen tai ranneotteesta vapautumiseen tarjoaa vaikkapa judo tai ju-jutsu.

Olen ottanut huomioon kaiken kamppailun puhuessani uke-wazan perustekniikkamuodosta ja sen soveltamisesta, jopa maassakamppailuun olen pyrkinyt löytämään sieltä jotakin pointteja. Mutta otteista vapautumisiin, heittoihin, alasvienteihin, kuristuksiin ja nivel-lukkoihin en ole niistä löytänyt apua. Olen taipuvainen ajattelemaan muiden, näihin tekniikoihin keskittyvien lajien olevan soveliaampia näiden kehittämiseen. Ja nyt puhun edelleen oikeista tilanteista, en salilla, kilpailuissa tai vyökokeissa tehtävästä tekniikasta.

Hermopistekamppailua en valitettavasti voi sanoa tuntevani niin hyvin, että voisin heittää sen kortin suoriltaan roskikseen. Mutta näkemäni ja kokemani perusteella laitan sen samaan kategoriaan, on järjellisempiäkin metodeja harjoitella hermopistekamppailua kuin uke-waza kihon tai katamuodossaan.

Noita "piilomerkityksiähän" nyt voi kaivamalla kaivaa jos haluaa, näyttäähän asiat melkein miltä vain niiden haluaa näyttävän. Löytyyhän vaikkapa bjj mattokamppailussa tilanteita jotka hyvällä mielikuvituksella saa olemaan "piilossa" pidettyjä karatetekniikoita, mutta silti olen sillä kannalla, että tuo tekniikka kehittyy nopeammin bjj:tä harjoittelemalla kuin kihonilla tai katalla. Samoin minulle esitetyt uke-wazan sovellukset lukkoihin ym ovat olleet varsin kelvottomia, varsinkin kun niitä ei harjoitella tarpeeksi sovellusmuodoissaan. Harvoin ainakaan vastaanlaittavaa vastustajaa vastaan.

[Jussi Häkkinen]

Noita "piilomerkityksiähän" nyt voi kaivamalla kaivaa jos haluaa, näyttäähän asiat melkein miltä vain niiden haluaa näyttävän.

Ei niitä kuitenkaan ole.

Age-uke/jodanuke on ihan tavallinen ylösnosto. Mm. kohti tulevaan rinnusotteeseen, lyöntiin tms. ihan näppärä juttu. Matsaillessa nostelen joskus suojausta ylös ihan perusmuodolla ja jatkan kyynärpäillä sun muilla mukavalla.

Samoin minulle esitetyt uke-wazan sovellukset lukkoihin ym ovat olleet varsin kelvottomia, varsinkin kun niitä ei harjoitella tarpeeksi sovellusmuodoissaan. Harvoin ainakaan vastaanlaittavaa vastustajaa vastaan.

Eikä niistä juuri lukkoja löydy.

"Reverse engineering" -"sovellusten" suurin ongelma on yleensä monimutkaisuus ja sovelluskelvottomuus. Karate on suoraviivaista, yksinkertaista meininkiä.

[bodyguard]

Tuon lajin muuttamisen idean toi keskusteluun bodyguard,

Itseasiassa sina sen ajatuksen toit esille, mina vain kerroin mita se kaytannossa tarkoittaa