ALehtonen kirjoitti:
Shotokan-karate edustaa tietynlaista japanilaisuutta puhtaimmillaan. Sen ajatusmaailmaan ei kuulu sisältöjen tai opetustapojen kyseenalaistaminen, eikä sen tarkoituksena ole minkäänlainen uudistuminen tai "nykypäivän haasteisiin vastaaminen." Tradition säilyttäminen on siten yksi harjoittelun motiiveista.
Ei.
Varmasti löytyy montakin Shotokan-seurakuntaa, jotka julistavat tuollaista ihan ääneen. Sitten löytyy monia, jotka pitävät moista ajatusta aivan vieraana. Omassa tyylissäni pyritään jatkuvaan kehittymiseen ja parantumiseen.
ALehtonen kirjoitti:
Erilaiset uudistukset ovat vuosikymmenten aikana tuottaneet joukon spin-off-tyylisuuntia, uudistajien perustaessa omia organisaatioitaan.
Kyseessä on olleet myös henkilöiden väliset ristiriidat, raha, valta ja muut yhtä ylevät tekijät. Oma arvaukseni on, että jopa suuremmassa määrin kuin karateen liittyvät yksityiskohdat.
ALehtonen kirjoitti:
Shotokanin sisältö ja harjoitustapa luotiin 1930-luvulla ja päivitettiin sodan jälkeen, 50-luvulla. Tyyli kehittyi nopeasti pääasiassa yliopisto-opiskelijoiden liikuntamuodoksi; tavoitteena oli henkisen ja ruumiillisen kunnon kehittäminen, ei niinkään henkilökohtaisen puolustuskyvyn parantaminen. Voimankäyttöön soveltuvia lajeja oli Japanissa jo ennestään, eikä sikäläisessä yhteiskunnassa edes ollut juurikaan tarvetta itsepuolustuslajeille.
Hassua että monet japanilaiset karatetaitajat ovat toimineet jossain välissä myös henkivartijoina. Ei ihan tanssi yhteen tuon kanssa mitä julistat. Nykyään löytyy Shotokan-taitajia, jotka ovat portsareita, vartijoita, poliiseja, voimankäytön kouluttajia jne.
ALehtonen kirjoitti:
Koska harjoittelijamäärät olivat suuria (kirjallisuudessa puhutaan jopa usean sadan harjoittelijan yhteisharjoituksista), niin kaiken tekniikan piti olla suurta ja yksinkertaista.
...
Sama periaate näkyy ennalta määrätyissä pariharjoituksissa - opettajan piti nähdä mahdolliset virheet jo kaukaa ja ensi vilkaisulla.
Mielenkiintoinen perustelu. Kuka noin kirjoitti?
Minulle on kerrottu, että isot liikkeet ovat kehon vahvistamisen vuoksi perustekniikassa. Minä olen sitä mieltä, että laajojen liikeratojen kautta hoksaa kehon käytön periaatteet ja voimantuoton keskityskohdan sekä siihen liittyvät muut oleelliset tekijät. Lisäksi tilanteen salliessa voi käyttää laajoja, voimakkaita liikkeitä. Kiva työkalu, jos sellaista sattuu tarvitsemaan.
ALehtonen kirjoitti:
Sodanjälkeisessä Japanissa tyypillinen shotokan-harjoittelija oli yliopisto-opiskelija, joka harjoitteli lajia opiskeluaikansa eli maksimissaan neljä vuotta, saavuttaaen tässä ajassa ensimäisen tai toisen danin. Tämän jälkeen hän siirtyi työelämään, menetti vaapaa-aikansa ja lopetti harjoittelun. Osa karatekoista lähti töihin japanilaisten yritysten ulkomaisiin toimipisteisiin ja levitti uudessa asemapaikassan karaten ilosanomaa. Tähän karaten levittämiseen länsimaihin osallistui ihan sikäläinen opetusministeriökin. Antoihan karate sotasyylliseksi tuomitusta Japanista positiivisen kuvan.
Shotokanin leviäminen oli paljon järjestetympää kuin yllä oleva antaa ymmärtää. Japanin valtio tuki toimintaa, olihan se kulttuurin tekemistä tunnetuksi ulkomailla, mutta että homma olisi ollut joiden neljä vuotta harjoitelleiden expatriaattien varassa, ei pidä paikkaansa. JKA-Shotokan järjesti erityisiä kouluttajakursseja, joihin valikoitiin parhaita karatekoita mm. Nishiyama, Kase, Shirai, Kanazawa, Enoeda kävivät tämän kovan koulun.
ALehtonen kirjoitti:
Jussi Huusko peräänkuulutti krav maga -tyylisiä sovellutusharjoituksia ja nykyaikaista välineharjoittelua. Historiallisista syistä nämä eivät kuulu shotokanin harjoitusmetodeihin, vaikka niitä varmasti esiintyykin monissa shotokanseuroissa. Joissain muissa karatetyyleissä (esim. itse harjoittelemassani japanilais-turkulaisessa karatessa) nuo ovat ihan perustavaraa.
Omasta mielestäni perinteiseen dojo-harjoitteluun Shotokan-karatessa kuuluu makiwarat ja nyrkkeilysäkit. Näistä on kuvia ja kertomuksia ajalta ennen sotaa. Pitää kuitenkin paikkansa, että Shotokania on opetettu suurissa ryhmissä, joka on tarkoittanut vähäistä henkilökohtaista ohjausta. Tämä ei ollut Shotokanin opettelun perinne, vaan ehkä siihen ajauduttiin suurten ryhmäkokojen vuoksi. Syynä lienee myös, että suurempi harjoittelijamäärä toi suuremmat tulot mestarille.
ALehtonen kirjoitti:
En ole koskaan shotokania harjoitellut, mutta ehkäpä aiheesta lukemani hyllymetrit antavat jotakin kompetenssia kirjoittaa tänne.
Huomasin.
