Karaten rakennemuutos

[Eelo]

Säännöt on muokanneet lajeja hyvin pitkälle sellaisiksi kuin ne ovat. Entä, jos vapaaottelun alkuaikoina pureminen olisi ollut sallittua? Pysty- ja mattopaini olisivat jääneet - jos elleivät kokonaan pois niin ainakin vähemmälle, sillä armbarissa tulisivat hampaat lukottajan sääreen

You can bite Gracie and you will know how ineffective tapping can be. - Royce Gracie.

Jos joku ei siis tiedä Gerard Gordeau puri Royce Gracieta tarkoituksella (vaikka se oli kiellettyä) ekassa ufc:ssä. Gracie voitti matsin kuristuksella n. 20sec tämän jälkeen ja piti kuristusta kiinni varmaan 5 sekunttia vaikka Gordeau taputti.

[Mika]

Oikein... Sama saatanan sika sokaisi Yuki Nakain kait samoissa karkeloissa.

Vieläkö tämä heebo hengittää vai onko joku jo päästänyt hänet pahasta? Ja hänhän taisi muuten olla karateka, että ketjun hengessä jotenkuten edetään...

[Veepee]

Mike Tysonkinhan se jo tiesi oikean paikan käyttää kättä "pidempää" Säännöt ei antaneet (silloinkaan) myöten!

[Mika]

Tarkoittanet sitä matsia, kun Tyson puri Holyfieldiltä korvan irti. Ehkä olen tosikko, mutta minua tuollainenkaan mielettömyys ei oikein naurata.

[flammee]

Joo, nuo puremiset ja muut likaiset temput ovat yleensä ottaen vähän semmosia että niistä jää ikävää vammaa, mutta niillä ei välttämättä saavuteta tai estetä mitään, tappelusadrenaliinit hillitsevät niitä kivun aistimuksia kaiketi sen verran... Eikä niitä oikein kannata harjoitellakkaan, tulee sellasta tympeätä kumulatiivista vammaa ja varmaan jotain infektiotakin helpolla. Ja tietty varmaan porukat pukeutuis johonkin kevlarvahvisteiseen (tai vastaavaan) liukkaaseen kokovartalotrikooninjapukuun, jos pureminen olisi sallittua, säännöthän eivät uikkariasua määränneet.

[Andy]

Itse en uskaltaisi purra kaveria joka on vääntänyt käteni armbariin...

[Veepee]

Tarkoittanet sitä matsia, kun Tyson puri Holyfieldiltä korvan irti. Ehkä olen tosikko, mutta minua tuollainenkaan mielettömyys ei oikein naurata.

Joo, sitä tarkoitin. Huumorini on pikimustaa, pahoitteluni jos se on välillä tarpeettoman tylyä. Ko. tapaus, niin irvokas ja dramaattinen kuin se onkin, osoittaa toisaalta sen, mikä vaikutus ottelukulttuurilla ja -säännöillä on. Jos "haliotetta" (mikä se virallinen nimi on?) ei saisi ottaa nyrkkeilyssä, Tyson ei olisi päässyt koskaan repimään kuuloelimiä irti. (Tämähän on toki jossittelua ja jälkiviisautta.) Lähinnä jos siitä voin jotain järkevää tässä vaiheessa saada irti, on se, että sääntöjen "tosielämää rajoittavat pykälät" (sillä ottelu on tietyssä mielessä aina oma todellisuutensa, jossa pätevät eri säännöt ja lait) - puremisen, silmiin tökkimisen, munille potkimisen kieltäminen - ja muut "lajillista tekemistä ohjaavat" säännöt ovat perusteltuja, mutta voivat johtaa niiden kontekstissa mielenkiintoisiin tapoihin ja tuloksiin. Nyt vaikka omasta lajistani esimerkki: en saa ottelussa tehdä suoraa kiertopotkua, koska säännöt rajoittavat sen käytettävien tekniikoiden ulkopuolelle.

Yhtymäkohta karateen: Millaisilla säännöillä urheilukarate saataisiin lähemmäs ns. karaten perusharjoittelua, niin ettei sen tarvitsisi näyttää joltain aivan muulta? Vai onko sille tarvetta edes? Onko pistekarate hyvä sellaisenaan?



Sääntöjen vaikutuksesta otteludynamiikkaan saisi muuten ihan hyvän ketjun Saunaan, noin niin kuin useiden lajien näkökulmasta.

[Andy]

Mitä tämä karaten perusharjoittelu nyt on mitä lähemmäs se ottelukarate olisi hyvä saada? Kun minusta karaten nimen alle kuuluu joukko lajeja, jotka poikkeavat toisistaan huomattavan paljon. Esim. shotokan kase-han, seibukanin, kyokushinkain, combat karaten ja daido juku MMA karaten perusharjoittelu on varmasti ihan erilaista.

[TimoS]

Esim. shotokan kase-han, seibukanin, kyokushinkain, combat karaten ja daido juku MMA karaten perusharjoittelu on varmasti ihan erilaista.

Onkohan, noin loppujen lopuksi. Minulla ei toki ole kokemusta kuin kahdesta eri tyylistä, mutta uskoisin, että kaikissa eri tyyleissä se varsinaisten perusteiden, kihonin, harjoittelu ei välttämättä hirveästi eroa toisistaan: treenataan esim. lyöntiä tai potkua ilmaan, että opitaan se, miten se liike pitää tehdä, sitten jossain vaiheessa otetaan mukaan myös pari, jonka kanssa samaa treenataan. Treenataan myös erilaisia kombinaatioita. Ulkoisesti tavat treenata kihonia varmaan eroavatkin toisistaan, samoin kuin siihen panostettava aika, mutta uskoisin, että pohjimmiltaan ne eivät eroa toisistaan hirvittävän paljon.

Edit: jaa, luinpa uudelleen tuon kirjoituksesi. Luin hieman huonosti, että puhuit perusteiden harjoittelusta. Mikä sitten on perusharjoittelua?

[injunjack]

kilpakaraten sääntömuutos niin, ettei pelkällä takakäden suoralla voi saada pistettä...ja jos sen boing boing liikkumisen sais kans jollain sääntömuutoksella pois...toppahanskat pois ja tilalle ne 70-luvun läpsyt takasin, ei jalkasyndejä, eikä rintapanssaria.

[Aihki]

Jos ja kun Karaten alkuperä ja "tarkoitus" on Okinawan yläluokan itsepuolustusmenetelmä sitä osaamattomia vastaan niin en oikein ymmärrä miten "alkuperäisyys" voitaisiin otteluun palauttaa koska tämä edellyttäisi humalaista rähmäkäpälää toiselle puolen. Kahden "osaajan" ottelu on aina erilaista kuin tappelu.

Tai sitten pitää palauttaa käytäntöön tämä mestarin menetelmä: kerran viikossa kapakkaan tappelemaan ja sitten punaisten lyhtyjen taloon. Vuoden lopussa julkistetaan ranking-lista.

Onko Okinawalta dokumentoitu jotenkin harjoitusottelumenettelyä? On toisaalta hieman vaikea kuvitella ettei sellaisia olisi ollut.

Kyllähän ottelun ulkonäkö ja tekniikat ovat säännöillä ohjailtavissa, mutta kuinka raskasta sääntöviidakkoa siihen kannattaa rakentaa on sitten se vastapuoli asiasta. Ehkäpä pitää todeta pisteottelujen olevan oma asiansa.

[Andy]

kilpakaraten sääntömuutos niin, ettei pelkällä takakäden suoralla voi saada pistettä...

Miksi? Takasuorahan on varmaan tehokkain yksittäinen kamppailutekniikka mitä on olemassa.

[Jasse]

Sinun harjoittelemasi saksalainen jujutsu ei ole sama laji kuin vaikka jokin koryu-jujutsu,

Ei muuten todellakaan, erot ovat itse asiassa hämmästyttävän suuret.

Minusta tuntuisi perin oudolta kysyä, onko saksalainen jujutsu jujutsua.

Minusta taasen ei ollenkaan, niin DJJV kuin HJJ ovat eräänlaisia synteesejä monista lajeista ja kehitelminä varsin tuoreita. Niitä voidaan kutsua JJ:ksi vain jos hyväksytään se yleisnimeksi tietyn tyylisille (tiety asiat sisältäville) taistelulajeille.

Puristit eivät hyväksyisi pistekaratea karateksi eikä DJJV:tä jiujitsuksi.

Itse olen sallivamman nimiyleistyksen kannalla, menisi muuten vaikeaksi keksiä nimi kaikille Koryu-aikaa myöhäisemmille lajeille. Useimmiten jonkinlainen alkuperä on kuitenkin löydettävissä ja esim. Japanilaisten Karate-suuntien osalta ilmeisesti hyvin dokumentoitunakin. Tuota samaa ei ainakaan kaikilta osin voida sanoa "Eurooppalaisten" jiujitsujen osalta.

Saksalaisella JJ:llä, HJJ:llä tai BJJ:llä ei ole mitään suoraa (ja epäsuoratkin kovasti mutkan kautta) yhteyttä mihInkään tunnettuu Ju-Jutsu tyyliin. BJJ on on Judon variantti (Japsi joka graceja opetti on oli 100% vain kodokan Judoa harjoitellut) ja kaksi muuta euroopassa luotuja hybridejä ja kaikille olisi jokin muuimi selkeästi parempi.

Pistekarate sen sijaan on aidosti karaten polussa kehittynyt kilpailutyyli. niinpä Karate on sille oikea nimi

Jiu-jitsu on BJJlle täysin oikea nimi.

[TimoS]

Miksi? Takasuorahan on varmaan tehokkain yksittäinen kamppailutekniikka mitä on olemassa.

Toki, mutta veikkaan Jackin tarkoittaneen sitä, että sen käyttö sitten tuppaa korostumaan kaikkien muiden mahdollisten tekniikoiden kustannuksella eli tehdään "vain" sitä gyakutsukia

[Lasse Candé]

Ei olla vissiin sitten sitä "hippaa" enää ihan vähään aikaan katsottu?